Päätöksen jälkeen tunsin itseni paljon, paljon kevyemmäksi. Puntari ei ole ollut tosin samaa mieltä, mutta ajatuksiltani. Toki ne eivät ole enää vuosiin raskaat olleetkaan, mutta tämä keveys oli jotain sanomattoman miellyttävää. Olen myös huomannut ulkoilevani jopa ajallisesti enemmän kuin vaikkapa viime vuonna. Eikä juokseminenkaan ole kokonaan loppunut, vaikka se on melkein puolella vähentynyt viime vuoteen verraten. Enkä osaa sanoa mihin suuntaan se on menossa, koska minulla ei ole mitään suunnitelmia mistään. Kaikki tapahtuu pääasiassa vasta aamukahvia juodessa. Joskus olen erehtynyt jopa edellisenä iltana miettimään, mitä sitä haluaisi huomenna kenties tehdä. Usein se on aamukahvilla vielä muuttunut erilaiseen. Olen mennyt täysin mieleni mukaan.
Isoin asia mikä on tässä uudessa otteessani muuttunut edellisiin vuosiin on monipuolisen liikkumisen lisäksi tuoreemmat jalat. Ilmeisesti vähemmät juoksukilsat tekee sen, että jalat on lähes kaiken aikaa vähintään aika hyvän tuntuiset. Yksi syy on myös se, että olen tehnyt aikaisempia vuosia vähemmän kovempi tehoisia vauhtikestävyysharjoituksia. Usein kiva ulkoilu on voittanut räkäposkella liikkumisen vaihtoehdon. Ehkä irronnut otteeni alkaa näkymään hieman myöhemmin tai sitten vähemmän on enemmän. Kaikki vain hauskaa spekulaatiota, jolla ei sinänsä ole mihinkään mitään merkitystä.
Juoksin eilen siis lumipolkumaratonin. Tuosta toki liki puolet metsäautoteitä. Edellisenä päivänä tehty neljän tunnin lumikenkäily tuntui hieman lihasten suppeutena, mutta jaksoin hyvin läpsytellä tuon maratonin, kun kyllästymisen tullen hieman nostin lopussa vauhtia. Henkisesti nuo on hieman hankalia, kun on tehnyt pääasiassa kaikki ulkoilut oman kivan olon puitteissa. Ja nuissa tuollaisissa lumipolkumaratoneissa joutuu kyllä jo vähän henkisesti itseään patistaan. Eli henkisesti meni kyllä tuo lenkki harjoittelun puolelle. Hieman se ahdisti mieltä, mutta toki, jos haluan nauttia tämän vuoden molemmat polkutapahtumat loppuun asti, joutuu niissä aivan varmasti myös "kivan" ulkopuolelle. KK166km ja PUF171km.
Kiva yllätys oli kuitenkin, ettei tänään eilinen maraton juurikaan tuntunut jaloissa. Ehkä tosiaan pohjaa on alkanut kertymään. Kuten tyyliini kuuluu, jaan yleensä kiitosta julkisesti ihmisten ollessa vielä elossa. Kiitos Koskisen Pasille juoksuajatuksistasi! Pasi joskus harrastukseni alkuvuosina kannusti minua laskemaan tehoja ja viime syksynä sanoi, että "-etköhän sinä ala jo kestään kovempiakin tehoja juoksuharjoittelussa". Sinänsä en koe harjoitelleeni, mutta olen datat tallentanut ja jaotellut tilasto näkökulma innnostukseni vuoksi. Ja selvästi on tosiaan jalat kestäneet paremmin "juoksuharjoittelua", vaikka on siellä välillä oltu kynnysten välissäkin - lähinnä vertikaalireeneissä. Kannustan kiittämään kanssa-ihmisiä heidän ollessa vielä hengissä.
Kävin tänään hiihtämässä aamulla parisen tuntia (25,6km/1h59min) pertsaa kelkkareitillä ja pääosin Pyssymäen latuverkostossa. Juosten siirtymät. Reipas kilsa suuntaansa. Ilma oli kuin morsian ja tunnelma hyvä senkin vuoksi, ettei edellisen päivän polkumaraton tuntunut jaloissa. Vaikka köysi on irronnut, on nämä silti kivoja merkkejä, kun intoa on silti jaksaa jopa maaliin asti tämän vuoden polkutapahtumissa. Nämä ovat omalla tavallaan jaksamisen barometrejä.
Illaksi oli sovittuna Hovin (HOckey VI lle) kanssa Vinnurvan perhereitti. Olin seurannut Stravasta Villen lenkkejä ja ajattelin sen olevan sopiva palauttava, jopa huoltava lenkki. En arvannutkaan, että Hovi innostuisi hyökkäämään oman reitin ennätyksensä (reilut 43min) kimppuun. Mitään päiväunia ei beesissä juostessa kerennyt ottaa, sillä piti keskittyä pysyäkseen tarpeeksi focuksessa. Siitä tuli lopulta hieman loppua kohden kiihtynyt perusjuoksu. 7km 5:40min/km. Ja aika 39:46. Eli Hovi paransi enkkaansa neljä minuuttia. No veri se kiersi tuossakin, joten aivan oli tuokin hyvä jumppa, vaikka ajateltua kovempi. Kiitos, Ville!
Ihan miehekäs palauttelupäivä. Huomenna hieronta, joten vois pitää sen viikon vapaapäivän tällä viikolla huomenna. Jokohan sitä ens viikolla kokeilis jotain vähän reippaampaa juoksua? Vai vetääkö veri taas "vain" kivaan ulkoilemiseen. Aika näyttää. Aamukahveilla nuo asiat selviävät. Aikanaan.
Ole hyvä vaan, hengissä olen.
VastaaPoistaMonet hakevat pikavoittoja kestävyysurheilusta ja ultrajuoksusta.
Se ei onnistu - kaikki eivät usko - hyvä kun joku kuuntelee edes joskus.
Valtavat kilometrimäärät vaativat tasaista pohjaa, kokeneena sitten vähemmän on joskus enemmän.