tiistai 21. toukokuuta 2019

KUN VESIKAMPAUS KUIVUU

           -"Kyllä se hyvin menee kunhan vain otat maltilla alun"... -"muista malttaa"... -"muista ottaa rauhassa, vaikka muut"... -"älä lähe liian kovaa niin hyvin se menee".. -"rauhassa hautajärvelle ja sitten".. Monipuolisia ohjeita tulevalle 166km retkelleni. NUTS Karhunkierrosen perusmatkalle. Kukaan ei ole innostunut antamaan mitään muunlaista ohjetta.

            Ylläolevista ohjeista syntyy mielikuva: Iso tupa. Jokunen räsymatto lattialla. Kiikkustuoli, jossa isäntä keinuu ansaitun oloisesti. Emäntä keittää kahvia ja huusaa essu päällä. Poika ryystää jätkänvelliä sitä välillä leukaperiin tippuen. Tukka on sliipattu kammaten vedellä taaksepäin sivuilta. Vanhemmat antaa ohjeita lauantai-iltaan. Muista ja elä sitten siten ja täten -tyyliin. -"joo, joo", vastaa poika vanhempia arvostavasti ja tietäen, että tämä kannattaa vain ohittaa lusikoimisrytmiä muuttamatta.

             Poika sulkee muutaman tunnin päästä maatilan portin ja lähtee raitille. Kävelee kätkölle ja alkaa elämään. Poika on omillaan. Tukka on kuivunut. Poika tekee ratkaisunsa lauantai-illan tuoksinnassa mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Se on kuin elämää Turun joulurauhan julistuksen jälkeen. Jokainen päättää kuitenkin viime kädessä itse miten elää. Kädet tiukasti ristissä loppiaiseen asti vai jotenkin muuten.

             Sama tilanne on NUTS Karhunkierroksen 166km lähtölaukauksen jälkeen. Tukka voi olla vielä lähtiissä sliipattu, mutta vaaroilla tuulee. Luotan itse luontaiseen vaistooni ja taitooni tulkita miten kannattaa matkaa taivaltaa. Iloista sen sijaan on, että minun retkestäni on niin moni kiinnostunut ja sitä arvostavaa "isäntä/emäntämäistä" huolta ilmaisten. 166km on pitkä matka ja sisäinen palo, etten sanoisi jopa piru, saattaa ottaa oman tilan ja aikansa jossain kohtaa - ainakin hetkeksi. 166km ja 4000 nousumetriä on kuitenkin niin pitkä matka, että itsesuojeluvaisto on oltava sisäänrakennettuna vakiovarustuksena, muuten ei hyvä heilu. Tässä kohtaa maltin viljelijät (eli käytännössä kaikki) taputtaa käsiään ja nyökkäävät joka kolmannella läpsyllä.

            Matka on ajallisestikin niin pitkä, että perille pääsy on kaikkea muuta kuin varmaa. Ei riitä, että on hyvässä - tai edes riittävässä - kunnossa vaan tarvitaan myös hieman onnea ja hyvä päivä. Huonona päivänä tuo ei tule monellakaan onnistumaan. Siksi lähtökohtani on maisemien ihailu, tapahtumasta nauttiminen ja kokeminen. Luotan itseni syttyvän tähän liikaakin piiskaamattakin. Luulen tuntevani itseni ja tiedän, että tulen olemaan polulla erittäin innoissaan ja motivoitunut etenemään. Jos osuu hyvä päivä niin en pelkää niistää itsestäni kaikki mikä lähtee, mutta toki vasta lopuksi. Sen verran on ajatuksiani manipuloitu.

           Tällä blogikirjoutuksella ei ollut isoakaan sanomaa, mutta tykkään vaan kirjoittaa. On kiva tuoda ajatuksia julki, sillä tältä minusta nyt tuntuu -kirjoituksia ei ole koskaan liikaa?

           TJ 3 starttiin. Tuntuu, että olen siinä tilassa mihin halusin. Mukava, että tämä tunne tuli jo ite asiassa eilen, eli neljä päivää ennen starttia. Se antaa levollisuutta reissuun. 



SUPER PEP 2019 TAPAHTUMASSA TAAS UUSI ARVONTA!
TSEKKAA TÄSTÄ





                      Palataan kisan jälkeen.

Onni Vähäaho, Nivalassa 21.5.2019

5 kommenttia:

  1. Rauhallisen alun tsemppaus viestit ovat loogisia ja muutaman ultra matkan juosseena ihan aiheellisia. Jos jätetään onnettomuudet pois laskuista niin isoin riski taitaa olla juuri tuo, että "juoksee jalat alta". Toki noin pitkällä matkalla kaiken täytyy mennä putkeen, että pääsee maaliin. Omaan kuntotasoon nähden pitää mennä oikeaa vauhtia ja ravinnon pitää imeytyä. Eiköhän me siitä lähdetä, että Vähäahon poika vaikka konttaa maaliin ja me muut hurrataan silmäkulmat kosteana käsilyöden! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, SievinAshtonEaton hyvin asiantuntevasta ja piristävästä kommentista. :)
      Jep, kyllähän matka on pitkä kuin nälkävuosi - nousumetrejen ja muun kivan ohella. Lähdetään nauttiin ja katotaan mitä sieltä löytyy matkan varrelta.

      Poista
  2. Oikea meininki! Huomasin itse viime viikonlopun tervamaratonin tuloksia katsoessani että mitä ihmettä! Tein tasavauhtisen maratontuloksen, jopa hiukan lopussa kiihtyvänä. Nyt näitä järkevästi juostuja maratoneja on koossa jo kolme kappaletta (kun yhteensä maratoneja juostuna 98 kappaletta). Maltti on vaikea laji mutta kyllä siitäkin saa hyvät kiksit jos hermo/suunnitelma pitää siinä kohdassa kun villivarsat rynnivät keväiselle laitumelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja en nyt anna mitään muunlaista ohjetta, paitsi että jatkat eteenpäin niin pitkään kun jalat liikkuu.

      Poista
    2. Kiitos kommentista, Jyrki! Ja onnea 98:nesta marasta! Tuplakarhun selättäneenä kuulut arvostettuun joukkoon. Kyllä se tuo sinun viimeinen lause on myös oma ajatukseni. Lähinnä tämä ohjeiden kapea toleranssi huvittaa :)

      Poista

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.