maanantai 14. lokakuuta 2019

MUSTAN AJAN VALO

            Mielen voima. Valo pimeältä ja mustan ajan synkkyys kääntyy voimaksi sisälläsi. Näet enemmän kuin värin. Näet värit - ennen kaikkea mielesi värit. Pyh, sanoo monet ja sukeltavat pian näkymäänsä:  töiden jälkeen alkaa pian hämärtää. Ilta on yhtä mustaa. Sisältä ei näe ulos. Olet sisällä. Menet nukkumaan. Pimeään - taas pimeään. Käyt yöllä vessassa. Hapuilet pimeässä valokatkaisijaa. Valo häikäisee silmät ja istut silmät kiinni kaakelille. Aamulla lähdet töihin pimeässä. Kerrot muille miten on väsyttävää, kun on vain pimeää. Unohdat katsoa ulos töissäsi ja kun lähdet, on taas hämärää.

             Noinhan se on? On, jos niin haluat asian nähdä. Pimeää on, ei sitä tarvi etsiä, joten etsi valo ja värejä. Mielen värejä. Pliisua? Mitä sinulla on tarjota? Mustaa? Pimeä aika on hyvä aika kehittää itseä - joko fyysisesti tai henkisesti. Alkaa liikkumaan, pudottamaan painoa tai vaikkapa lukemaan. Lukeminen auttaa keskittymään elämässä. Pysähtymään. Minun pitäisi lukea enemmän, sillä käyn kaksi kertaa päivässä lenkillä, jos olen vapaalla. Mutta nyt olen pysähtynyt. Kirjoitan. Voisitko sinäkin? Sinullakin taitaa olla kymmenen sormea? Anna ajatusten virrata. Ei tämä niin vakaava ole. Jokainen sana on omaa taidetta.  

             Pimeys sulkee häiriötekijöitä. Horisontti on selkeä. On lupa voimaantua, antaa ajatusten jäsentyä. Pimeä antaa suojaa aloittaa vaikka liikkumaan. Keväällä valon vallatessa voi tulla pimeästä ajasta paremmassa kunnossa uuteen valoon. Näin ajattelen, ja on toiminut. Parempi kunto on aina myös henkistä. Pimeys on mahdollisuus johonkin uuteen. Vain sinä päätät mihin. Mahdollisuuksia on kuin pelikortteja kädessä konsanaan.

             Hyvä biisi jää soimaan päähän. Tekijä on ollut taitava. -"Souda kesä mies souda - möksä näkyvissä". Kesän uutuus soi tänään päässä molemmilla lenkeillä ilman soitinta. Ajatus on vapaa. Sisäinen rauha ja horisontissa mahdollisuuksien talvi. Nyt on maanantai 14. lokakuuta. 71 päivää Jouluaattoon. Niin se on. Sitten alkaa jo päivä pidentymään taas. Siitä ei mene sitten enää kauaa, kun lasketaan taas mietaan mämmiropposia. Sitten saakin pohtia onko maa jo liian kuivaa kokojen polttamiseen. Ja kohta polttaa taas ihoa. Kukaan ei muista enää sitä pimeää. Päässä soi ikivihreä Pekka Ruuska: -"Kuka sanoi, että askel painaa jo, olen kevyt kuin sudenkorento".



                 KESÄMIES


                 RAFAELIN ENKELI


 Onni Vähäaho, Nivalassa 14.10.2019

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.