8 PÄIVÄÄ STARTTIIN

             Pitkästä aikaa näköjään innostun kirjoittamaan kisan aattotunelmia. Vuosihan on mennyt melko tavalla perseelleen, mutta parasta on tämä into, mikä nyt on päällä. On aina parempi, kun pitää yrittää malttaa kuin sytyttää paloa. 

            Karhunkierrokseen mentäessä olin mielestäni elämäni ultrapolkujuoksukunnossa, ja varmaan sitä olinkin, mutta nolla keli jalkojen voimien loppumisen kohdalla oli liian pahan yhdistelmä. Kesäkuun alussa meni oma psyyke alas. Asiat ei menneet niin kuin olin ajatellut ja askelmerkkini oli pahasti sekaisin. Heinäkuun eka viikonloppuna oli Hetta-Ylläs 166km kisa, joka päättyi jo 66km kohdalla keskeytykseen puujalan vuoksi. Siitä seurasi reilun kahden viikon puujalan parantamisjakso. 

            Oikeastaan on pieni ihme, että nyt tässä into piukkana valmistaudun Vaarojen maratonin 130km ultramatkalle syvästi uskoen tavoitteeseen pääsemiseen. Heinäkuun viimeinen päivä juoksin varsin helponoloisesti puolet tuosta kisasta, eli 65km matkan, 10h29min aikaan. Tuo on linjassa oman 24h kisatavoitteen kanssa. 65,4km jälkeen on huolto ja siitä noin vajaan kilsan siirtymä uuden kierroksen alkuun. Eli 11h eka kiekka ja toinen kierros noin 13 tuntiin. Olen edelleen skeptinen, että se toinen kierros voisi olla yhtä helppo kuin eka, vaikka kuinka iisisti sen ekan ottaisi. 

            Minun harjoitteluni alkoi tätä VM130km kisaa kohden 22.elokuuta. Nyt on tätä kirjoittaessa 23.syyskuuta. Kahdeksan päivää starttiin. Tänään piti olla kevyt noin parin tunnin mäkijuoksu/kävelytreeni, jossa tulisi 1000 nousumetriä. Eilisen hieronnan jälkeen jalat oli erikoisen kevyet ja kaikki kävi ehkä vähän liiankin helposti. Nousin Louetilla mäet sauvakävelten, kieltämättä paikoin aika ripeästi, ja alamäet varovaisen rennosti juosten. No se 1000 nousumetriä täyttyi jo noin 100min kohdalla. Keskisyke olikin tunteeseen peilaten yllättävän kova, 141. Maksimisyke päänousussa pahimmillaan/parhaimmillaan 157. 

             Kone on herkällä, nyt oisi syytä todella malttaa. Toivotaan, että tämä oli vielä edistävä harjoitus. Ainakin se tuntui helpolta. Jos jalat väsyy vaaroilla niin aina voi kysyä, että miten se Louet meni niin ku omasta mielestä? No, juu onhan tässä kahdeksan päivää. Kyse on ajoituksesta. 130km ja 5000nousumetriä ei mene harjoittelematta. Tämä ei ole mikään pep57km, jossa pitää jaksaa 6-7h suorittaa. Vaaroilla pitää jaksaa vääntää nousuja vuorokausi. Ihan ilman nousujen treenaamista se ei vaan mene. 

            Minulla on ollut Syyskuun 6.päivästä asti hieman ongelmia vasemman polven kanssa. Tuona päivänä vihlasi ja kovasti, kaksi kertaa. Vaiva on kahden hieronnan kautta ollut paremmin hallittavissa. Toiveissa, että se olisi muutenkin poispäin menossa. Vaiva johtunee osittain vasemman puolen etureiden sivuosan (IT) kireydestä. Positiivista eilisessä hieronnassa oli jalkojen lihasten elastisuus ylimalkaan. Ihme kun tuntuukin yleisesti mukavan innokkaalta tuo jalka-osasto. 

            Toinen syy polvivaivalle voi olla ylipainoni. Ja tämä ei ole vitsi. 88-89kg aamupaino. Repikää siitä. Vielä keväällä olin 84-85kg. Silloinkin sen vitosen liikaa. Nyt sitä alkaa olla jo kymppi liikaa. Mutta näillä mennään. Ja tiedän mistä paino on tullut. Katotaan, saanko motivoitua ottamaan sitä talvella pois. Syytä olisi, mutta onko sitä syytä syvällä tarpeeksi, jää nähtäväksi. Olen jo 47 vuotta ja elämä sopivasti nautittuna on alkanut kiinnostamaan. Tunne tasosi, tunnista tilanteesi ja elä. Näin se menee. Olen jopa pohtinut juoksun lopettamista, mutta edelleen se antaa enemmän kuin ottaa. Reilusti, joten juostaan niin kauan kuin maittaa. 

            Oletteko kuulleet kirjailijasta, mietelauseiden tekijästä, nimeltään Jenni Skyttä-Forssell? Hänen mietelauseissa on paljon voimaa, jota on vaikea mitata. Mietelauseet on helppo "ostaa" ja ne tuovat kuulijan ajatuksiin - ainakin minun - paljon arvostusta. Miettikääpä seuraavaa:

                "-Aurinko nousee ja laskee, 

                     loput keksimme itse"

                        -Jenni Skyttä-Forssell

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.9.2021