Jälleen on se aika vuodesta, kun siirtorajan takaraja alkaa lähestymään. Kolmas päivä maaliskuuta perjantai-iltana Suomen aikaa pelaajakauppojen takaraja menee kiinni. Jotkut, yleensä menestyvät, seurat tekevät omat liikkeensä jo hyvän matkaa ennen tuota päivää. Ja olemme nähneetkin jo kolme isompaa pelaajakauppaa.
New York Islanders aloitti hommaamalla pian 28 vuotiaan, Bo Hovartin
Vancouverista. Hovart oli Vancouverin kapteeni ja on pelannut pitkään
kestäneistä siirtohuhuista huolimatta uransa tehokkainta jääkiekkoa. Pelaajat
ovatkin usein parhaimmillaan 23-29 vuoden ikäisinä. Jotkut harvat myös joko ennen
tai jälkeen, vain aniharvat molemmista päistä venyttäen tuota ikähaarukkaa.
Toiseen suuntaan meni Anthony Beauvillier ja Aatu Räty. Rätyssä on paljon
potentiaalia ja väläytellen päässyt jo showssa esiintymään, Beauvillier taas on
25-vuotias todella monikäyttöinen pelaaja.
Tuossa pelaajakaupassa välitön voittaja oli Islanders, mutta pitkällä
tähtäimellä se saattaa olla myös Canucks. Taisi olla hyvä kauppa molemmille
seuroille. Islanders yrittää olla Play off joukkue ja panostaa tähän kevääseen,
kun taas Canucks aloittaa uudelleen rakennuksen.
Seuraava kauppa nähtiin New York Rangersin ja St. Louis Bluesin välillä.
Manhattanille suuntasi 31-vuotias Vladimir Tarasenko ja kylkiäisenä pian 27-
vuotias suomalaispuolustaja, Niko Mikkola. Bluesin suuntaan meni lähinnä
prospekteja, vielä mittaamatonta tulevaisuutta myös varauksien muodossa.
Rangersilta hyvä kauppa, vaikka kieltämättä Tarasenkon ura on laskusuunnassa.
On mennyt jo ylempänä mainitun ikähaarukan yli. Tässä kaupassa on kuitenkin jo
välittömästi todennettuakin synenergiaa, sillä Tarasenko on Artemi Panarinin
hyvä ystävä ja kaksikolla on pitkä yhteinen historia myös. He olivat
ketjukavereita, kun venäjä voitti 12 vuotta sitten 20-vuotiaiden
maailmanmestaruuden. Tämä kauppa pumppaa tästä kaksikosta kaiken ulos tänä
keväänä. Mikäli Rangers ei menesty, näyttää kauppa ajavan Rangersin yhä lähemmäs
uudelleen rakennusvaihetta.
Kolmas ja viimeisin siirto oli 32-vuotiaan Ryan O'Reillyn siirto St. Louis
Bluesista Torontoon. Mukana meni 31-vuotias nelosketjun luottomies Noel
Acciari. St. Louis sai etenkin varausten muodossa kasan vielä lahjapaketeissa
olevaa tulevaisuutta. Moni oli varmaan O'Reillyn siirrosta innoissaan. Itse en
ole ihan varma, kannattiko Maple Leafsin antaa niin paljon pois tulevaisuutta
saadakseen O'Reillyn.
O'Reillyn parasta ennen päivä on mennyt ja O'Reilly on lihaa. O'Reilly tuo
kaksi asiaa joukkueeseen. Hyvän aloittajan ja kokemusta koppiin. Mutta eikö nuo
asiat olleet jo kunnossa ilman tätäkin? Oliko tämä Maple Leafsin ongelma?
Joukkueella on mm yli tuhat NHL runkosarjaottelua pelannut John Tavares
keskellä, joka on järkyttävän paljon parempi pelaaja kuin O'Reilly. Mielestäni
Maple Leafs hankki O'Reillyssä elävän museonähtävyyden, joka hidastaa heidän
peliään.
En olisi yllättynyt, jos vielä ennen siirtorajan takarajaa nähtäisiin lisää joskus
ratkaisevina pelaajina olleiden pelaajien liikutteluja. Ja usein noissa
joukkueet luopuvat aika paljosta. Tietysti riskejäkin pitää ottaa
tulosurheilussa, mutta miksi niitä otetaan hankkimalla eläviä legendoja, eikä
tämän päivän ratkaisijoita?
Kuka sitten lopulta voittaa? Mun papereissa on enää kaksi vaihtoehtoa. On
huomioitava, että Stanley Cupin saadakseen sinulla täytyy olla maalivahtipeli,
puolustuspeli, hyökkäys ja valmennus kunnossa. Näen, että vain kahdella nuo
ovat ja heidän tekemisissään näkyy harmonia, sekä syvyys. Molemmat joukkueet
tulevat idästä. Boston ja New Jersey.
Tämä kaveri voi olla kesäkuussa Conn Smythe voittaja
Onni Vähäaho, Nivalassa 21.2.2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.