VAELLUSTARINA...

                   ...KIVENPÄIVÄ vaelluksesta...

HIEMAN ERILAINEN SAAVUTUS

                   Huomasin, että marraskuussa v.2013 tekemäni jarkkotammiskooste on rikkonut 100 000 katsonnan rajapyykin YouTubessa. Oletko sinä katsonut? Mitä pidit?

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.9.2015

TJ28 UNKARI - LOPPU VIIMEIN SYDÄMELLÄ

                      Kuten tänään YleFem-kanavan mainiossa dokumentissa (Lasso) Pekka Aalto totesi; Kun ei jalat, eikä ajatuskaan enää kanna niin sitten mennään sydämellä. Voipi olla hyvinkin tuolle ajatuk... sydämelle käyttöä.

                      Ajatus on karannut myös vaalitöissä - joillakin. Jotkut pyytävät vaalimainoksissaan rahaa äänestäjiltä. Olen huomannut, että he ovat onnistuneet. Mainoksien koot ovat kasvaneet. Ajatus on tärkein - joopasen-joo. En tiedä mitä ajatella - menen siis sydämellä - loppu viimein. Ehkä sydämeni ei ole vihreän värinen, enkä välttämättä mene keskeltä...

                      Meillä naiset uskovat joidenkin kykyyn tulla heidän ajatuksiin. En tiedä olenko listalla, mutta tv:ssä on kuulema yksi täti joka tietää miten asiat menee. On se vaikuttavaa. Päätin itsekin kokeilla - JA ONNISTUIN!

                      Nyt olen varmaan Unkarissa murtumaton, kun voin lukea jopa ajatuksenne!?!

Onni Vähäaho, Nivalassa 8.4.2015          

AAMUYÖN 3h HARJOITUKSESSA TÄHTIVIERAS!!!

                       Jukka Keskisalo yllätti iloisesti juoksemalla pari kierrosta minun ja Ylimäki Lassen kanssa meidän aamuyön 3h ultrajuoksuharjoituksessa. Tosin Jukan oli hankala sovittaa omaa maailmanluokan askelrekfvenssiään meidän könyämiseen, joten Jukka juoksi takaperin pari kierrosta. Kiitos seurasta!

                         Eilen olin iltavuorossa. Kotona olin noin klo.22. Nukkumassa n.klo.23. Wc:ssä n.klo.01, Herätys n.klo.4, Juoksemassa klo.5.01. Unkarissa yöt ovat lyhempiä ja mukavuusaste oletettavasti matalampi, eikä se johdu (pelkästään) siitä, että Janne kuorsaisi liikaa.

                         Harjoitus epämukavuutta, joka oli määrä tehdä erittäin kevyesti. Siinä auttoi mitä suurimmassa määrin Lassen läsnäolo. Molemmat sai mitä haki. Kierrettiin 900m lenkkiä 3h. Matkaa kertyi 24,5km. Keskisyke oli 106, joten alan laskemaan itseni pian terveeksi. Ensimmäiset 1,5h nousi aika reippaasti limaa ja homma yski kirjaimellisesti. Jälkimmäisellä 1,5h ei limaa noussut ollenkaan ja hengitys oli taas vapaa. Tämä taisi jäädä plussalle. Kiitos myös Lasselle!

                         Lainaan vähän Pasia. Minustakin tuntuu, että ei ole tullu vielä vuodelle 2015 oikein harjoiteltua. Tämä on ollut tällaista ulkoilua, toukokuun odottelua. Toista  se on saatara soikoot Keminmaalla!!! Marko on juossut pian (vai joko?) 1600km tälle vuodelle, se on n.400km enemmän kuin Nivalan lihavanpojan rasvanpolttohölkät. Siellä on määrissä kasvamassa uusi ForrestG, suomalaisen ykkösversion painiessa ilmeisesti edelleen vammojen kanssa. Harrille suuri kiitos innoittajana. Hänen persoonallinen blogi sai minut aikanaan aamulenkeille ja tuplaamaan harjoittelun. Tsemppiä Harrille!

                       Eipä tässä muuta. Ulkoillaan ja odotellaan toukokuuta. Niin taitaa tehdä moni muukin, tavoitteesta riippumatta.

 Onni Vähäaho, Nivalassa 1.4.2015

RIIPPUVUUTENA JUOKSU

                         Sairaana olo avartaa maailmaa. Kaikessa on siis oppi, kun sen oikein oivaltaa - myös sairastelussa.

                         Miten paljon onkaan aikaa, kun peruskuviot jäävät tauolle. Olen löytänyt itseni katsomasta telvisiota tunti tolkulla. Jopa on tylsää hommaa. Mietin; mitenköhän niin monet jaksavat alistua vallan orjaksi tuolle kapistukselle? Samalla tulee mieleen kuinka paljon tekniset vempaimet vievät ajasta nyky yhteiskunnassa. Ei ole tietenkään pakko, mutta niin helposti käy. On minullekin käynyt, se on pakko myöntää. Par´aikaan näpytän tätä konetta, saatan tsekata twitteriä, puhelinta, kun voisin kulkea samaan aikaan vaikka luonnossa ja kuunnella linnunääniä tai seurata päästäisen jälkiä loputtomiin.

                         Minun tekee mieli juosta todella paljon. Eikä minua tee mieli juosta harjoittelemisen takia vaan riippuvuuteni. Olen pahassa koukussa juoksuun..vai pitäisikö sanoa hyvässä? Riippuu keneltä kysytään. Minua on vaivannut viime viikon tiistaista (ainakin, ehkä jo pari päivää sitäkin edeltävästi) asti jonkin sortin ylätie-infektio. Luulin sen olleen jo poissa kunnes huomasin sen otteen olevan tiukan. Monesti olen tässä olotilassa juossut. Miksen nyt voi? Mikä tässä taudissa on sellaista, joka vetää juoksun alas? Voisinko taas koittaa? Perjantaina viimeksi. Nyt on jo maanantai. Välillä yläteistä nousee limaa, mutta kurkkukipua ei ole ollut koko aikana eikä kuumetta. Tulehdusarvokin oli perjantaina normaali. Silti olen kuin Mixu Paatelaisen soturi - kentässä.

                         Haluan juosta ja aion juosta. Ei näin voi jatkaa, odottaa vain? Olen ennenkin juossut, vaikka kunto ei ole tuntunut näinkään hyvältä. Miksi se ei onnistuisi nytkin? Ehkä parin-kolmen tunnin päästä manaan riippuvuuttani. Sen kanssa on elettävä - riippuvuuden. Eihän juoksijaa voi laittaa katkaisuhoitoon?

                         Eilen olisi pitänyt siirtää kelloja tunnilla eteenpäin. Meillä kellot on edelleen samassa paikassa. Sairasteluuni vedoten en jaksanut lähteä juoksemaan niitä tuntia kesään päin. Hituraanko ne olisi pitäneet viedä? Yksi kerrallaan vaan kaikki samalla kerralla? Varmaan niin, samalla kerralla, niinhän kellot siirretään, yhtä-aikaa, siellä missä siiretään.

                         Nivalainen MM-mitalisti laittoi illalla sähköpostia. Manaili hänkin sairastelua ja tuntui sielläkin olevan jo hinku reeneihin. Myönsi avoimesti hänkin, että hihna ei vaan vingu, se katkeaa. Himo-urheilijat eivät jää petiin tai sohvalle, se on kuin rangaistus syyttömälle. Antakaa vaan reenata! Mihin se pitäisi huutaa? Kankkulankaivoon?

                         Katsoin eilen miesten 50km hiihtoa. 90% Suomen parhaimmista hiihtäjistä oli ihan sipin oloisia jo reilun tunnin suksimisen jälkeen. MM-Falunissa miesten 50km voittaja vitsaili hyvävoimaisena pian kisan jälkeen. Meillä ei edes voittaja (varsinkaan) näytä olevan hädin tuskin tajuissaan. Onko tämä kaikki teatteria vai onko tämä totta? Katsoja sen päättää, ehkä Heikkinen on vähän show-mieskin?

                          Yli kahteen tuntiin venyvää suoritusta pidettiin - ja ilmeisesti pidetään edelleen - aivan hurjana suorituksena. Ottamatta mitään pitkänmatkan hiihtäjiltä pois, mutta eihän alle 2,5h suoritukset nyt vielä mitään äärisuorituksia ole. Siis kovia tottakai, mutta... on paljon pidempiäkin, nostamatta mitään suoritusta yli toisen.

                          LOPUKSI

                          Liian paljon luppo-ajan innoittamana katsoin aika lailla Pohjois-Irlanti - Suomi jalkapallon Em-karsinta pelin. Seurasin siihen liittyvää twitter-keskustelua myös. Lähes 100% keskustelijoista vaatii Mixu Paatelaisen eroa. Myös paljon lähinnä hyvää huumoria oli aiheesta liikkeellä, riippuen tietysti Mixun huumorin tajun kestävyydestä. Itse jäin pohtimaan, että olisko kuitenkin Suomen jalkapallon todellinen taso tuossa? Olemme jalkapallomaana aika pieni. Pohjois-Irlanti(kin) tulee Brittejen saarilta, jossa jalkapallo on paljon suurempaa. Sitä vain, että pappatunturilla ei ole välttämättä realistista lähteä piikkejä haastamaan? Että pikkuisen voisi katsoa myös Mixusta ohi? Syy voi olla muussakin kuin Mixussa ja joulukuusi-taktiikassa? 

Onni Vähäaho, Nivalassa 30.3.2015

VIIHTEELLE???

                       On ollut elämä vuosikausia niin urheilupainoista, etten ole oikeastaan kuullutkaan otsikon sanaa lainkaan. Vieläkö väki käy viihteellä? Onko konsepti pysynyt samana? 5-6h vejetään, kunnes ollaan naamat? Sain tänään päähäni SATTUMALTA alkaa järjestämään väkeä viihteelle. Samalla voidaan viedä "viihteelle" käsite uusille sfääreille.

                                              TÄNÄÄN VIIHTEELLÄ!!!!

                      Nyt on nimittäin metsässä I-SR2014 -vaellusreitillä niin paljon lunta, että jo alle 3h:ssa voi päästä fiiliksiin - eikä vain voi - vaan pääsee. Syviä ja hankalia kramppeja saa ilman viinaakin ja voit löytää itsesi horjahtaessa märkienkin ojien pohjasta, kuten vanhanaikaisesti viihteellä ollessakin. Mitä miedompi juoma, sitä nopeampaa hoipertelua. Vettä tuntitolkulla ja taju lähtee varmasti. Takaan, että 5h bilettämisen jälkeen olet aivan varmasti aivan naamat! Saat myös takuulla tilan, jollaista et ole kokenut koskaan ollessa viihteellä. Krapula on vanahanaikainen sana uuden tilan edessä.

                          HYVÄSSÄ SEURASSA!!!! AIVAN NAAMAT!!!

                    Kun watsapissa piippaan sinua viihteelle - vatsaa kutsuun - ja antaudu rajuimpaan mahdolliseen viihteeseen. Mikäli et ole vielä watsapissa ja tutustunut viihteen tiskille, umpihankeen - ei hätää, ole mukana, kun seuraavista menoista ilmoittelen.

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.1.2015
    

SEURAN VERKKA-ASUN KOKEILUA

                           Yöhugien välipäivän ohjelmassa oli seurustelulenkki Pasi Koskisen kanssa. Konkreettisesti se tarkoitti 10km lenkkiä 112 keskisykkeellä ja 6:14min/km keskivauhdilla.

                       Tätä nykyähän edustamme myös samaa ultrajuoksuseuraa, Endurance Ultrarunning Team Finlandia. Pönäkkänä poikana hieman jännitti, mahtuuko Pasin XL-koon puku mun päälle. No just soppeli oli. Tässä kuva "pikkusen" kalapian väsyneestä yöhoitajasta uuven seuran asussa. Klikkaamalla kuvasta (en suosittele) kuvan saa isommaksi.

                          Tässä laulussa on minulle hyvä ohje: "Hei, pönäkämpi poika vähennä pottuja" jne... Kohdasta 0:20min eteenpäin.

                Tämän päivän mitoilla mitattuna minun BMI, eli Body Mass Index on 24,62, eli HYVIN lähellä lihavuuden rajaa. Silti aion tehdä TEMPUN ja juosta ensi lauantaina maratonin alle 3h29min ja tehdä ennätyksen. Samalla haluan näyttää, ettei 6vrk suoritus välttämättä tuhoa "nopeutta".

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.8.2014

VUOSI 2013 ALLE 12 MINUUTTIIN

                    12 minuuttia täytyy raastaa Cooperin -testissä, joten päästetään lukijat tässä vähän vähemmällä. Nauttikaa ja ottakaa huumorilla = voi olla vähän drankempaa huumoria.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.3.2014           

NAURUN JAKOA

                  Olen tässä viime aikoina kohdannut/kuullut poikkeuksellisen paljon hauskoja juttuja. Voihan se tosin olla, että allekirjoittanut on niin väsynyt ja kaikki naurattaa sitä myöten.

                   Yksi karpaasi juoksufoorumilta yrittää tällä viikolla juosta 400km. Melkoinen määrä!?! Hänellä tuntui olevan aika simppeli taktiikka peruspäiville = 28km aamulla ja illalla, maistui tai ei.

                   Viime yönä Chicago Blackhawksin ykkösmaalivahti, Corey Crawford, loukkaantui ja kakksomaalivahti, Suomen Antti Raanta astui kaukaloon. Pian Anttikin sai kolhuja, mutta koitti olla pokkana, sillä hän laski, ettei oikein passais hänen enää poistua kaukalosta. Vaihtopenkillä oli käynyt kuitenkin keskustelu tilanteesta. Joukkueen yksi avainhyökkääjistä, Patrik Sharp, oli puntaroinut, ettei haluaisi "pilata tilastojaan". Raanta pysyi maalissa ja Sharpin tilastot hyvinä.

                   Päähän kohdistuneet taklaukset ovat ikäviä. Taannoin Carolinan Nathan Gerbeä (165cm) taklattiin päähän. Tapausta katsottiin totutusti useita kertoja videolta. Michael Grabner sai varmasti aiheesta 2 ottelun pelikiellon. Harvoin näissä mikään naurattaa, mutta tämän tapauksen yksi kommentti teki niin. -"Nathan Gerben (165cm) pää on aina alhaalla".

                   Insaittia, insaittia... Taannoisella I-SR2014 -vaelluksella emme lakanneet ihmettelemästä ja ihailemasta "Linnun" (Heikin) menoa vetopaikalla. Lopulta suuta piestiin niin kauan "Linnun" takana, että voitiin tulla referoituna asiamme kanssa ulos: -"On se pistämätöntä menoa, kun on Madin pohkeet, voimistelijan vyötärö, bodarin perse ja vielä sauvat"!!! Ei oo ihme jos perästä kuuluu puuskutusta.

                   Tänään radiossa pohdittiin vuoden turhinta asiaa. Lopputulos oli jäätävän hyvä valinta = kusitasku! Sitä ei tosiaan kukaan käytä?

                   Tietäähän blogin lukijat sellaisen NHL-maalivahdin kuin Ilya Bryzgalov. Hän oli aikoinaan melkoinen tähti Phoenixissä. Nyt Edmonton hommasi Bryzgalovin maalille, on maalivahdin status aivan toinen. Sanotaan, että jos Bryzgalov on vastaus, mikä on kysymys?

                  Teemu Selänteen tehottumuus on huomattu jo laajasti. Suomen veikkauskin uskaltaa jakaa rahaa, JOS Teemu saa pisteitä.

                  Se parhaiten nauraa, joka viimeisenä nauraa???

Ps. Eilen illalla perusjyräystä 16,3km. Tänä aamuna aivan rättinä puoli viijeltä aamulla 10km ennen aamuhugia. Mukavaa olla poikki lenkillä, kun sen oikein ottaa. 

Ps.2 = Joulukortit. Joulua vietetään melkein yhtä monella eri tapaa kuin on sen viettäjiäkin. Yksi tapa on lähettää Joulukortti, iloista, hyvää tai/ja rauhallista Joulua toivottaen. Minä en ole koskaan lähetellyt Joulukortteja, jos ei vaimon touhuamia lasketa. Minulle Joulu on "vain" perheen sisäinen lämminhenkinen juhla, jossa ollaan yhdessä, rauhotutaan, nautitaan hyvästä ruuasta, yhdessä olosta, omista rituaaleista ja pukin tuomista lahjoista. Se on minulle perheen sisäinen juhla. Minun joulukuvassa kaikki viettävät Joulun tahollaan ja tavallaan. En jaa Joulua. Enemmin toivotan terveyttä tai/ja jaksamista milloin tahansa se sopivalta ja hyvältä tuntuu, mutta että Hyvää Joulua? Ymmärrän toki, että jotkut näkevät Joulussa jotain esim. Hengellistä, mutta minulle se on "vain" tunnelmallinen juhla pimeän talven keskellä. Kaunis juhla.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.12.2013                         

Cosmos pramilla vol.2 & 3

                     Pelleily jatkukoot, mutta ennen sitä muistutus yhdestä oikeasta asiasta. Sillä Sidney Crosby on enää 2p päässä 700 pisteen rajapyykistä. Mitä se merkitsee? Muistatteko? Lukekaa tämä muistin virkistykseksi.

                     Ja sitten "asiaan". Taas innostuin harjoittelemaan läpän heittoa youtube pätkän muodossa. Tässä aikaansaannos. 

  
Ps. Tänään aamulla hölkkäilyä 10,7km ennen aamuhugia. Voi olla, ettei illasta tule saumoja, joten täytyy odotella huomisaamua. No, lauantaina pääsen sitten ainakin kaksi kertaa lykkäämään lenkkiä. Ja ens keskiviikko lähenee. +50km umpimetsässä pitänee huolen siitä, että saa juosta tarpeeksi. 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.11.2013            

AJANKULUKSI... KUN EI JAKSA...

               ....REENATA, niin pelleillään sitten vaikkapa. Ja taas perinteisesti vain hutaisemalla tehtyä kamaa. Hyvää mielikuvitusta ja huumoria vaatii niiltä, jotka näilläkin sivuilla viihtyvät. Otan osaaa.

Ps. Tänä päivän reenit. Varh.aamu 12,2km hölkkäilyä + aamupäivä metsässä hölkkää 3km ja kävelyä 3km ja sitten nasahtikin rötväily vaihe päälle.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.11.2013

KOMEDIA KOHDALLAAN?

                   Vai mitä mieltä lukijat ovat tästä?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.11.2013

NELJÄS YLIMENOVIIKKO

                      Tästä ylimenokaudesta on tullut pidempi kuin ajattelin. Toisaalta ajatukseni oli kylläkin odottaa hetkeä jolloin olen valmis harjoittelemaan täysipainoisesti. Sen ovat toistaiseksi estäneet heinäkuusta asti kestänyt vasemman reiden sivuosan oikkuilu, sekä viimeisempänä ma-ti ollut kuumetauti. Maanantaina itse asiassa jo vähän yritin aloittaa, mutta kuume veti tukasta takaisin lepotilaan. Ehkä viikonvaihteessa kokeilen taas aloitella. Kyllä tässä jo mieluusti harjoittelisi. Toisaalta aika on kulunut ERITTÄIN rattoisasti myös vain ollessa. On ollut kaikenlaista tekemistä ja projektia. Meneillään on mm. ensi kesänä 40-vuotta vanhan vaellusreitin uudelleen ylösnostaminen. Huikeaa touhua. Metsässä on tullu vietettyä lähes kaikki ylimääräinen aika. Tosin sitä olisi voinut olla enemmänkin. Aina ei vain kalenteri ole otollinen.

                      Eli noin tiivistettynä: elämä on antoisaa, aina. Sisältöä piisaa, aivan yllin kyllin. Ja mielessä on monenlaisia haaveita. Mahtavaa! Hienoa huomata, että pärjäisin jopa ilman juoksuakin oikein hienosti ja elämä olisi jopa sisältö yltäkylläistä edelleen.

                      Heitetäänpä tähän lyhyen blogin lopuksi hieman läppää NHL:stä. Olen nimittäin tässä viimeisen viikon aikana herätellyt taas ideaa kirjoittaa kirjaa NHL:stä ja sen tarinoista. Tarinaahan sieltä piisaa ja laidasta laitaan. Minua on aina kiinnostanut kaikenlaiset NHL-tarinat. Samalla laajaa repertuaaria tarkastellessa saa itsekin käydä läpi hyvin monenlaisia tunteita.

                      Otetaanpa tähän esimerkkejä joistakin tarinoista, mitä nyt ihan spontaanisti tulee mieleen...

                      Sean Avery.  NHL-seuranneille hänen nimensä näkeminen saa aikaan varmasti hyvin voimakkaita tunteita. Lukuisia, hyvin kyseenalaisia temppuja jo päättyneellä uralla. Silti, hän on yksi harvoista pelaajista koskaan ko. liigassa, jonka "ansiosta/vuoksi" on MUUTETTU koko pelin sääntöjä! Se ei ole ihan merkitsemätöntä? Kerta kaikkiaan nerokas keksintö? Tosin sittemmin juuri Averyn tempauksen vuoksi kiellettiin tuollainen häirintä, joka oli siis periaatteessa sallittua jääkiekossa v.2008 saakka.

                      Adam Pardy. Niin kuka? Peruspuolustaja, jota eivät kaikki vastustajan fanit rakasta... vai rakastavatko niin, että näyttävät sen NÄIN? Kuulema Pardy tuoksui ei-niin-tavalliselle pelin loppupuolella. Oluen tuoksu ei kuulu 2000-luvulla kiekkoon.

                       Patrik Stefan. Jokaisen pelaajan uralta löytyy joitakin kulminaatiopisteitä. Jotenkin en yllättynyt, kun TÄMÄN tapauksen jälkeen Stefanin ura lähti voimakkaaseen laskuun.

                      Johdat peliä 4-0 seitsemän ja puoli minuuttia ennen loppua. Peli selvä? Onko se - KATSOKAA.

                      On taikuutta päästä NHL:n, saati pelata ja voittaa Stanley Cup. Silti ei ole välttämättä kovin helppoa taikoa kiekkoa pois pelistä? Antti Niemi ON taikuri?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 8.11.2013                     

HUUMORIA ILMOILLA

                     Joskus tuntuu, jotta voiskai sitä olla vähän asiallisemmallakin linjalla, mutta nokka tahtoo vetää tuonne huumoripuolelle. Mennään mihin mieli kuljettaa. Haluaisin vähän jakaa hauskuuttani. Ensimmäinen on Jarkko Tammisen oivalluksia, joka päättyy huikeaan matemaattiseen lakipykälään! TÄSSÄ

                       Toinen on oma yritys tehdä taas surkeaa viihdettä vähin eväin.

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.11.2013 

MIELEN KULJETTAMAA

                       Odottava tunnelma. Sekin on moninainen sanan parsi. Nyt olen tilassa, jossa odotan uuden harjoittelukauden alkua. Olen kuin tyhjässä tilassa, jossa ajatuksetkin lepäävät, soljuvat toisaalla juoksusta. Arvatenkin paljon nhl:ssä, mutta myös hyvin arkisissakin.

                        Viime päivinä on ollut esillä monenlaisia asioita, kuten elämässä yleensä. Paljonko on paljon, ja paljonko on tavallista. 6-vee tyttäremme sai käyttöönsä uuden kännykän. Jonkunlaisesta käytön ohjauksesta ja kasvatuksesta huolimatta hän onnistui puhumaan vuorokauden aikana 78min edestä puheluita plus kymmenkunta tekstaria. Otamamme puhepaketit paukkuu yli alta aikayksikön, jollei saada venettä liikkumaan hitaammin. Otimmeko liian pienen puhepaketin? Mikä on hyvä määrä puhua puhelimessa/kk? Puhelin ei ole paha, se on hyvä asia. Se kehittää. Ei pidä olla liian vanhanaikainen, täytyy pystyä ajattelemaan nykymaailman vaatimusten mukaisesti. Silti, 78min/pv on liikaa. Luvut ovat suhteellisia. Pidän luvuista. Harrastan tilastoja.

                        Päässäni liikkuu hyvin monenlaisia ajatuksia. Edes 10% ei niistä kehtaa edes julki/ääneen lausua. Eikä tosin minun ajatukseni ole läheskään aina mitenkään vakavia. Meillä Nivalassa eletään kirkkoherranvaali aikaa. Viikon päästä on äännestys. Ehdokkaita on kaksi. En ole uskonnollinen mies, enkä edes kirkollisesti henkinen, vaikka muuten koen olevani henkisesti ajatteleva, henkisen puolen tunnistava, mutta se on erilaista hengellisyyttä kuin mitä hengellisyydellä tarkoitetaan sanojen; raamattu, kirkko, uskonto, uskonnot, alla. Siis kaksi ehdokasta. Olen tavannut molemmat. Minulla on selvä mielipide, on ollut muidenkin vaalien alla. Silti olen äännestänyt vain kerran elämässäni. Silloin, kun sain oikeuden siihen, joskus 18-vuotiaana. Vain sen takia, kun sain oikeuden. Minulle ei ole väliä siis todellisuudessa kuka valitaan ja mihinkin. Luotan ihmisten aitoon tarkoitukseen, kun he hakevat jotain paikkaa. Eli jokainen valittu on aina hyvä. Silti minulla voi olla oma suosikki, mutta se ei ole kovin vakavaa. Ei tietenkään, koska en äänestä yhtään missään vaaleissa koskaan.

                       Kirkkoherranvaaleista tuli mieleeni. Kaksi pappia ovat suorittaneet nuorista uristaan huolimatta jo monia vihkitilaisuuksia. Tilastomies kun olen, olisi mielenkiintoista tietää montako prosenttia kummankin ehdokkaan pareista on edelleen avioliitossa. Missä on tilastot? Myös konkreettista työtä, mitä kumpainenkin on tehnyt sen lisäksi, että ovat lukeneet isoa kirjaa ihmisille? Uskon ihmisten tekevän ratkaisun siis aika vähin tiedoin. Vanhempi väki täällä äänestää miesehdokasta tietyn sukujuurisuuden yms. vaikuttaessa asiaan. Nuorempi, avarakatseisemmin, laajemmassa valossa yhteiskunnan näkevät naisehdokasta. Enemmistö on vanhaa, tiettyyn sukujuurisuuteen vihkiytynyttä. Eli mies tullaan valitsemaan. Minun suosikki on tuo naisehdokas. En äänestä silti, koska uskon miesehdokkaankin olevan liikkeellä puhtain housuin.

                      Joulu lähestyy. Liekö tullut mieleen edellisestä tai muuten vain. Onhan nyt 25.päivä. Kahden kuukauden päästä on joulupäivä. Olen selkeästi valmis maksamaan joululaatikoista paljon, sillä en pidä läheskään niin paljoa lanttu tai porkkanalaatikoista kuin MAKSAlaatikosta, joka herkkuani. Syön sitä myös joulun ulkopuolella. MAKSA(N)laatikkoa siis ympärivuoden.

                     Minun teki kovasti mieli tänään juosta tuollainen +2h/+20km tuolla jokipenkoilla, ensimmäistä kertaa uusilla lidlin 19e maastojuoksukengillä. Minulla on ollut kuitenkin viime päivinä tuolla vasemman reiden ulkosyrjässä ITBS -oireita. Juoksijanpolvivaiva ei siis ole ollut kaukana. Tänään jalka on ollut vähän parempi, josta johtuen minua houkutti heti päästä ns. irti. Nyt täytyy kuitenkin seisoa vähän jarrun päällä. Yksi hyvä tapa olla lenkiltä pois on tämä jota nyt teen - kirjoittaa. Vaikka tämän blogin sisältö ei nyt ole kaksista ollut, on se pitänyt minut pois juoksemasta. On ylimenokausi. Nyt on syytä vähän malttaa, varsinkin kun näyttää, että tavoitteeseeni - terveenä uuden kauden aloittaminen - on vielä vähän matkaa.

                     Huomenna on tarkoitus liikkua pääasiassa metsässä "koko päivä". Yksi liikuntareitti projekti, jonka tiimoilta tulee käveltyä metsässä "koko päivä". Suluissa siksi, että lienee normaalista työpäivän pituudesta kyse, joka ei ultarjuoksijalle ole silti ihan koko päivä. Metsästä tuli mieleen netissä oleva hieno pantasusitutkakartta. Meillä päin on ollut viime kuukausina jonkun verran susihavaintoja, joten TÄTÄ linkkiä on kiva seurata.

                     Kaikesta vakavuudesta huolimatta nauroin tällä viikolla kenties makeimmin tälle tekstille:

"New York Islandersin huippunopea Michael Grabner sai kahden pelin pelikiellon taklattuaan Carolina Hurricanesin Nathan Gerbeä. Taklaus osui pelkästään päähän, joten pelikielto oli paikallaan.
Pidän lieventävänä asianhaarana sitä, että Gerbe on vain 165 senttiä pitkä. Hänen päänsä on aina alhaalla. Grabnerin olisi silti pitänyt osua vartaloon."

  Tuo on arvostamani blogistin, Jouni Niemisen toiseksi uusimmasta kirjoituksesta hänen omasta upeasta blogistaan.

                    NHL ON KUULKAAS HAUSKA SARJA SEURATA MONELLA TAPAA???

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.10.2013                  

HENKINEN POTENTIAALI

                      Vanha pariskunta lähestyy ostoshihnaa kauppajonossa. Pelikirjan viimeiset viilaukset vielä. Rouva: -"Mene sinä pakkaamaan, niin minä maksan". Rouvalla on kädessään arvopaperi, 80sentin pullonpalautuskuitti, joka on eläneen näköinen. Rouva vilkaisee välillä ruttuista kuittia. Tarkka rouva - saan sen kuvan. Rouva antoi herralle selvän ohjeen, mutta herra jää jostain syystä suttaan ja pyöriin kärryn ympärille kuin kissa kuuman maidon. Rouva on ilmeisesti tottunut moiseen sooloiluun eikä tee asiasta numeroa. Rouva maksaa. Herra latoo verkkaiseen ostoksia hihnalle. Rouva tulee toisessa aallossa mukaan. Juustoa, lihaa, siideriä, maitoa... tavallista kärryn sisältöä. Kärry on tyhjä. Rouva kuittaa SOVITUSTI ostot modernisti pankkikortilla. Pullonpalautuskuitista lähtee hyvitys, 0,80euron suuruinen. Herra palaa pelikirjan sisälle ja pakkaa verkkaisesti ostot kasseihin. Sitten tulee mielestäni koko kuvaan suhteutettuna erittäin odottamaton liike. Herra ryhtyy luovaksi. Ilman mitään ohjausta hän löytää hedelmäpelin ja onnistuu taikomaan pelin sisälle PYSYVÄSTI usean euron muutamassa sekunnissa. -"Hauskoja nämä pelit" Hän sanoo ja nostaa kassit kantoon. Ei kun pulloja keräämään...

                      Oletteko koskaan kuulleet sanaa mielenhallinta? Joo, niin varmasti olette. Oletteko koskaan ajatelleet sanaa syvällisempi. Jo menee hiljaisemmaksi. Miten sinä hallitset mieltäsi? Onko se järkevää tai edes tarpeellista? Mitä mielenhallinnalla saavutetaan vai tukahdutetaanko sillä elämä? Miehet. Sillä on eroa, seisotko vesipyssysi kanssa sisävessassa vai metsänlaidalla vapaana uroksena, jossa voit vaikka pikku pakkasessa karjahdella samalla, hallitsematta sen enempää tilannetta. Okei, aika heikko yritys, esimerkki...

                      Jääkiekossa ja juoksussa on ainakin yksi yhteinen nimittäjä. Olet MIELESSÄSI niin hyvä kuin viimeinen lenkkisi tai vaihtosi... kisasi tai pelisi. Olen huono. Paska. Se on se, mitä mieli työntää tarjolle. Onko sitä järkevä hallita johonkin järkevään sapluunaan? Olen sitä mieltä, että on parempi heittää vettä metsän laidassa - antaa mielen soljua. Eihän missään suositella itkuakaan pidätettäväksi... Kyllä, olen monesti miettinyt, että miksi minä olen minä. Miksi minä olen niin ankara ja vaativa itselleni. Ehkä siksi olen tässä missä nyt olen, isossa kuvassa. Seitsemän vuotta sitten juoksin 1,5 paalun väliä. Maksimi silloin. Nyt en tahdo päästä yli siitä, että jalkaongelma keskeytti minun suorituksen "jo" 4h juoksun jälkeen. Ja kaikki tämä, juuri kun luulin olevani jo henkisesti - jos en kaikki voipa niin - vahva.

                    Totuushan on, että vastoinkäymiset tekevät ihmisestä vahvan, JOS hänellä on valmius KÄÄNTÄÄ ne voimaksi. Vielä olen MIELESTÄNI sen verran vähän saavuttanut, että epäonnistumiset ottavat koville. Mielestään huikeita suorituksia tehneet pääsevät yksittäisten epäonnistumisien yli kohtuu helposti. Matka on tärkeämpi kuin mihin olet menossa. Ilman matkaa et voi tietää mihin haluat mennä. Pysähtykää tuohon. Juuri sen vuoksi ("Ilman matkaa et voi tietää mihin haluat mennä") haluan kokea matkan joka kestää 24h. ISO PAINO sanalla KOKEA, en suorittaa jotain tiettyä kilsamäärää. Haluan oppia itsestäni. Taidanpa olla vähän perfektionisti. Olen varmasti oman tien kulkija. En hallitse mieltäni - menen sen mukana... Paitsi joskus tulee elämässä sellaisia, vaikeitakin tilanteita, joissa täytyy tehdä sisäisen äänen vastaisia ratkaisuja. On osattava nähdä myös nenäänsä pidemmälle...

                   Kirjoittaminen on oiva työväline mielen hoitoon. Niin ainakin minulle. On joskus aika uskaliasta avata päätä julkisesti. Onneksi itse saa vetää rajat, jolloin mennään taas mielenhallinnan puolelle... Henkinen potentiaali: Puhuin tuossa tänään ystävälleni, että se on jännä miten henkinen voima katoaa. Vai onko sitä sittenkään vielä tarpeeksi? Tällaisten kokemusten jälkeen tuntuu, ettei ole - vai onko tämä kaikki sittenkin nimenomaan vahvuutta nähdä asiat aitoina - nähdä tie eteenpäin? Onko tämäkin sitä KOVAA henkistä potentiaalia nähdä asiat niin kuin ne ovat = ihmisen rajallisuus... Katsoessani taakseni näen paljon hitonmoisia HENKISIÄ venymisiä. Pidisjärvi piikissä, vaikka vain puolimaraton olikin, vedin lähes alusta asti ihan limiteillä, 10 pykälän päässä maksimisykkeestäni 21,1km. Isoa lujaa koko perkelen matka... Nivalan ympärijuoksussa nokka kynti välillä lähes maata, mutta lopulta näin lehemäpatsaan (maalin) leuka pystyssä. Viisi päivää siitä ja otin askeleen aina uudestaan ja uudestaan +14h ajan, ylittäessäni samalla 9 nevaa. Hitto soikoot! On sitä, mutta se tuntuu katoavan epäonnistumisien hetkellä selän taa.

                   La 12.10. joskus klo.16-18 välissä aloitan oman "partiomatkan". Itselleni laatima tiedustelu sisältää 24h juoksua ja kävelyä tasan 2km reitillä. Tuo tulee olemaan opintomatka henkisen puolen huoneeseeni tuolla vintillä. Viimeistään tämä toipumisviikko osoitti miten hankala lihastulehdus/jumi Vierumäellä olikaan. Vasta tänään (8 päivää juoksusta) pystyin juoksemaan +2h juoksu+kävelyrytmillä, kivutta. Jalat ei ole vielä normaalit, mutta ne ovat paremmat - huomattavasti, lähes normaalit. Pidin tulehduskipulääke kuurin aloitettuani 4 täyslepoa ja sen jälkeen olen ERITTÄIN varovaisesti antanut pieniä määriä liikuntaa jaloille. Sunnuntai iltana päättyy noin 9 päivän tulehduskipulääkekuuri.

                   Laitan ennalta määrittämättömällä syklillä tietoja omasta 24h juoksusta väliaikatietoja TWITTER-TILILLENI, harjoituksen edistymisestä. Tarkoitukseni EI OLE asua puhelimen nokassa, joten päivityksiä ei kannata odottaa turhan usein, mutta varmaan jonkusen kerran laitan sinne viestiä esim. muodossa 5h/45km. Kaksi kaveria on kysynyt mahdollisuutta tulla mukaan joko juosten tai pyörällä jossain kohtaa harjoitusta. Olen vastanut, että voi mutta haluan rauhoittaa lähtöpaikkani, äitini pihan, ylimääräiseltä trafiikilta. Eli reitin varrelle voi tulla vapaasti liikkumaan. Eli vielä kertaukseksi. Lähden liikkeelle La 12.10. klo.16-18 välillä ja juoksen/kävelen 24h, eli harjoitus päättyy Su 13.10. klo.16-18. Ennen kuin aloitan, ilmoitan Twitter-tililläni tarkan aloitusajan.

                  Koska olen se kuka olen, tulen olemaan tuohon harjoitukseen erittäin latautunut. Olen enempi kuin monasti naurannut itselleni. On jossain määrin heikkouskin, ettei osaa mitään asiaa tehdä keskimääräisesti - vaan joko täysillä tai ei ollenkaan. No, toki koitan itse harjoituksessa sitten malttaa, vaikka latausta kieltämättä on vaikea tukahduttaa - hallita sillä tavalla mieltä. Aina palataan siihen, että mehtän reunalta on hyvä losottaa!

                  Loppuun... Tästä tämä alkoi....

 

                  Koska videomateriaalia ei ole keskeytyksestäni valitettavasti (onneksi) saatavilla täytyy löytää teille jotain hieman asiaa kuvaavaa.....

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.9.2013

LIIKUNNALLINEN SAUNAPÄIVÄ

                     Eilen haettiin saunapäivän hikeä pariinkin otteeseen. Itse asiassa päivä meni kuitenkin sen verran vauhdikkaissa merkeissä, että itse sauna jäi tällä kertaa aistimatta.  

                     TJ 26 Vierumäen 24h kisaan. Vierumäen kisasivuilla muuten on nyt näkösällä ILMOITTAUTUNEIDEN lista. Vielä ennättää vähän rönsyillä harjoittelussa. Hieman tuo Kempeleen keskeytys muutti muutoinkin tämän viikon ohjelmaa. Tästä tulikin vallan määräviikko, 125,9km. Tietysti nyt on tullut aika vauhikkaitakin nuot lenkit. Eli olen tässä siis hingannut Vierumäen kisatehoihin nähden kovemmilla tehoilla. Tarvitaan sitäkin harjoittelua, mutta nyt pitää sitten ottaa kyllä ihan sellaista tosi kevyttä = kisatehoilla (125-130). Tarkoituksena on tietysti päästä Vierumäellä varsinkin alku niin vähällä energiankulutuksella kuin mahdollista, johon kaiken tämän on määrä minua valmistaa.

                    Eiliseen, "saunapäivään". Ohjelmassa oli klo.8 Pyssymäellä yhteisaamulenkki tapahtuma, KANSAINVÄLINEN sellainen. Viikolla pari Vironeitoa laittoi viestiä, että ovat kiinnostuneita tulemaan. Meillähän on kieli melkein sama, mutta silti he ilmoittautuivat Ö-ryhmään, kun vaihtoehtoina oli A ja B -ryhmät. Jännityksellä odotin mitä se sitten meinaa. Turhaa jännitin. Hyvin sujuvasti tytöt puhuivat Suomea. Käyttivät ehkä vähän enemmän käsiä ja puherekvenssi oli terhakkaampi.

                   A-ryhmän tarkoituksena oli kiertää n.23km lenkki, joka mittausvaiheessa oli noin 22,3km, mutta ajattelin jonkun verran tulevan lisämetrejä. Ihanne ja samalla tavoiteajaksi olin laatinut @6:30, jonka tiesin kyllä olevan kovan nyt mentävällä reitillä. Siellä tiesin paikoin tulevan tosi teknisiäkin pätkiä. Toki samaan hengenvetoon tiedostin, että kun mukana on kaksi huippujuoksijaa voi vedätyksen meininkiä olla ajoittain ilmassa. Mitäpä siinä, lähdettiin hölkkäileen. Lähettiin aluksi latomaan lounaaseen päin. Viron neidot vierastivat kovasti "Tukholma-suuntaa" ja he käänsivätkin pururadalle iloisesti kenkiä heilutellen. Hauskoja ja energisiä tyttöjä.

                   Siinä met köriläät paineltiin 5:lla alkavia kilsoja. Eli ei siinä ihan kokonaan maisemien kahteluksi menny homma. Kuitenkin, Kivenhakkaajan poluilla oli vähän kuvauksia ja teknistä-osuutta. Reitti jatkui varsin vaihtelevana. Välillä oli kilsa tietäkin ja heti tuli tauluun 5.28 kilsa. Naureskeltiin vähän Järvikylän pururadalla Jonte-Konden kanssa, kun puuskutettiin ja huippujuoksijat rupattelivat keveällä askeleella pehmeästi purua edeten. On se ero vaan aika hurja noihin huippukuntoisiin. On turvallista olla enempi ultrajuoksija.

                  Järvikylän pururadalta poistuessamme Tompe sanoi tuntevansa polun. En keskittynyt sitten niin tarkkaan karttaan ja vauhtiakin oli kyllin pystyssä pysymisen varmistamiseksikin. Kaaduin nimittäin kerran aika makiasti karttaa tuijottaessa + kerran nilkka pyörähti, mutta kuin ihmeen kaupalla säilyin ehjänä. Ens vuonnahan olen jo M40 sarjassa. Ihmekkös tuo jos kompurointi lisääntyy... Pian tultiin Keijon lapsuudenajan poluille. Jostain syystä tutut polut olivat sen verran haarakkeisia ja vauhti vähintäänkin eteenpäin vievää, että ajauduttiin alas oikealle, kun olisi pitänyt mennä vasemmalle. Tuossa punainen viiva oikealla mistä mentiin ja sininen viiva mistä ois pitäny mennä. Vasemmalla puolen kartta, josta näkee tuon saman asian maastokartalta, sateliittikartan sijaan. Samalla voi kartasta huomata, että mistä mentiin "polkua pitkin" Kaarlelan hallille päin, sitä polkua ei ole kartassa merkitty. Klikkaamalla saat isommaksi.

                        No, mitäs tuosta, joku kilsan mutka tuli + pari muuta pientä pummia koko retkellä. Oli muuten ihan hauska verrata karttaa maastoon. Oon vähän innostunut ainakin kartan mukaan liikkumisesta. Muutoin en tiedä, olisinko suunnistuksesta semmossaan innostunut.

                   Vinnurvaan menevät polut olivat puolestaan KUTSUVAT, heinäset ja risukkoiset, sekä lopun kosteatkin. En lakkaa ihailemasta Tompen, "Gebre-Boltin", höyhenen kevyttä askelta upottavillakin alustoilla. Niin vaivatonta. Ei pirulauta soikoot! Olen onnekas saadessani ajoittain olla mukana lahjakkaiden juoksijoiden mukana - kuten "Gebre-Boltin" ja "Hietapuolen Bekelen".

                   Lopussa "Gebre-Bolt" kaavailikin noin kilsan loppukihhautuksen. Ja tuttu näky! Kantapää alkoi läiskiin ahteriin ja mies katos horisonttiin, vaikka KOITIN ihtekki ahistaa loppuun, mutta jäin n.800-900m matkalla 250m. Ite tulin viimeiset 600m @4:42. "Gebre-Boltilla" oli jo lähes makkara kypsä, kun itse nojailin polviin, koittaen selvittää kuka oon, mistä tuun ja missä oon.

                  Viron tytöt olivat eteviä erätaidoissa ja meitä odottikin komeat roihut. Touhukkaita, jos kohta kovakuntoisiakin neitoja. Siinä oli sitten mukava rupatella niitä ja näitä. Yhteenääneen pidettiin tällaisia yhteistapahtumia mieltä piristävinä. Ja makkara maistui.

                 Että sellainen päivän aloitus.... 23,6km @6:15 todella monenlaisissa  maastoissa. Ja kello kävi kuvauksissa ja kenkien nauhojen sitomisessakin, kuten muissa pienissä puskien ihmettelytuokioissa yms.

                Aikaa oli vain rajallisesti, sillä päälle puski jo seuraava tapaaminen, kun pohjoisen reissulta oli Koskisen Pasi elämänkumppanin (Kirsi) kanssa tulossa LENKILLE ja  kahville. Tuo lenkki oli tosiaan ihan kevyt juoksulenkki, ei nuotiolenkki. Eli hierovaa juoksua ja hyvää seuraa - taas. Ja ihan kohtuullinen lenkkikin rääpäistiin, eikä ihan helpoimpaa reittiä? Pasi totesinkin yhdessä kohtaa hirvikärpäsiä itsensä ja minun päältä nyppien: "minä laitoin shortsit ja sinä veit sitten minut tänne hirvikärpästen keskelle", jätkämäisen karskealla kohdalla haaristeltuamme.

               Lenkin jälkeen turisimme lisää kahvipöydässä porukassa ja ilta venyikin pitään hyvässä seurassa. Oli hienoa tavata sitten helmikuun suurta ultrajuoksupersoonaa, jonka blogi on suosittu. Jos joku ei tiedä, tai ei muista, Pasihan juoksi tämän vuoden toukokuussa 545,7km Unkarissa 6 päivän kisassa.

               Pasin kanssa juostessamme puhumme tietysti niitä-ja-näitäkin, mutta myös paljon harjoittelusta ja juoksuun liittyvistä asioista. Meillä on aina paljon puhuttavaa. Olemme innostuneita, ja se saa meitä syventymään asioihin, oppimaan, kokeilemaan, olemaan avoimia. Eilenkin Pasi juoksutti minua monilla kengillä, joita kaivoi autostaan. Suhinaa oli kuin Lotuksen varikolla, kun uutta kumia laitettiin alle. Eikä niillä testikengillä koko ajan juostu hiljaa! Parhaimmillaan vauhti näytti olevan lopun testeissä @2:42 hetken aikaa ja sitä rataa. Pitäähän kumet testata joka vauhdissa?! Kokonaisuudessaan juoksimme 19,1km, avg.117, @6:27.

              Saunapäivä suhteellisen nopeasti värkättynä YouTube teoksena, joka on kaukana täydellisestä, mutta avannee hieman päivää? 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.8.2013 

JOKAINEN TYYLILLÄÄN

                      Taisin tuossa edellisen blogin kommenttikentässä kirjoittaa siitä, että täytyy elää niin, jotta voi kalkkiviivoilla katsoa taakse jäänyttä polkua hyvillä mielin. Tuo sopii ihan tänne välillekkin, ei pelkästään loppusuoralle. Itse pyrin aina tekemään päätökset sen mukaan, jotta voin niiden toteutettuani katsoa toteumaa sen hyväksyen. Kävi miten kävi, meni miten meni. Aina on eduksi, jos tiedät mitä mistäkin voi seurata. Oikeastaan kaikilla täytyisi olla aavistus siitä, mitä mistäkin seuraa. Minäkin tiedän, että tämä blogini herättää lukijoissa monenlaisia fiiliksiä. Tässä blogissa esiintyy (taas) vahvoja mielipiteitä ja päätöksiäkin. Usein asiat koskettavat lukijaa sitä enempi, mitä lähempänä asia on häntä itseään tai periaatteitaan tms. katsomusta/ideologiaa.

                    Olen kamppaillut aika pitkään riivaavan vasemman jalkani kanssa. Välillä vaiva jo melkein katosikin. Se näkyy alkaneen 8.7.2013. Eli aika pitkään tuo on vaivannut. Olen joutunut tulkitseen vaivaa, mikä se on. Varsinainen vamma se ei ole, sillä se ei juurikaan reagoi harjoitteluun negatiivisesti - päinvastoin, välillä jopa positiivisesti. Mielestäni kyse on syvästä lihasjumista tai tulehduksesta tai molemmista. Uskaltaisin väittää, että kipu on ajoittain aika kova. Särkylääkkeitä olen syönyt todella vähän. Varmaan koko vamman aikana yhden käden laskettavissa. Tänään ajattelin kuitenkin aloittaa ihan rehdisti 3pv burana kuurin (3x800mg/vrk). Haluan selvittää, onko siellä tulehdusta.

                    Huoltoa olen antanut jalalle arviolta n.2h/päivä. Olen suomeksi sanottuna lähes vittuuntunut tähän jauhantaan! Kylmähoitoja, venytyksiä, ravistuksia ja itsehierontaa. Kuinka moni hieroo itseään niin kovaa, että jää mustelmia? Onko se sitten järkevän kovaa, päättäkööt jokainen mielessään. Sellaisia näkyy olevan kipualueen ympärillä useampia. Olen hierojilta kuullut (oppinut?), että paras tapa pehmittää kipualue on hieroa sen molemmilta puolilta. Tuttua harjoittelunkin suhteen. Ongelma/kehitettävää tehoaluetta hierotaan sen molemmilta puolin.

                  Olen ja en, huolissani jalasta. Eilen lykkäsin 22km vauhtileikittelyn Keijon kanssa ja jalka tuntui jopa hyvältä pari tuntia harjoituksen jälkeen. Aina ei ole niin ollut. Kuitenkin mentiin mm. väli 17-20km @4:19.

                 Olen käsitellyt tämän asian mielessäni ja päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen, sekä tasapainoon. Jatkan prosessia niin kauan kuin se tuntuu järkevältä. Olen valmistautunut JOPA taukoon. Tosissaan ollaan, mutta sittenkin tämä on vain harrastus, eikä sponsorit höngi (ainakaan vielä) niskassa.

                 Huomenna astun jalallani maratonviikolle. Harjoittelu on ollut nyt elokuun alusta alkaen maratonille tähtäävää. Sitä ennen jauhoin 130 sykkeillä tai alle n.90% harjoittelusta. Jokainen enempi juossut tietää, miten hankala on totuttaa jalat juoksemaan n.150-155 sykkeillä - ja vieläpä 42,2km. Melkein tekisi mieli sanoa, ettei mitenkään. Nyt täytyy kyllä sanoa, ETTEN osaa sanoa kovinkaan tarkasti, mitä tuleva maraton tuo tullessaan. Yksi harvoista asioista, jotka ovat selviä, on se, ettei vauhtikestävyyttä ole tarpeeksi maratonille. Minne asti se riittää, sen näkee vasta ensi lauantaina. Vk-menon uskon (ja toivon) muuttuvan vielä tässä vajaan viikon kevennellessäni helpommaksi ja paremmaksi. Varmaan pystyn maratonin HÖLKKÄÄMÄÄN @4:45 -tahdilla, joka tietäisi 3h20min alitusta. Sen sijaan, pystynkö JUOKSEMAAN maratonin jollain n.@4:30 -tahdilla, on aivan toinen kysymys.

                   Mutta tosissani lähen tietysti lykkäämään ja katsomaan missä maraton kunnossa sitä oikein ollaan. Saapahan ainakin vähän tuota omaa HEIKKOA maratonenkkaa asiallisemman näköiseksi. Ja sitä kautta mielenrauhaa lisää. Tuon kisan jälkeen hiiviskelen ja tunnustelen viikon, siirtäeni nokkaani, ajatuksiani kohti Vierumäkeä.

                   Oman aktiivisemman juoksuharrastuksen myötä olen alkanut ymmärtämään yhä enemmän noita ns."kisaturisteja" tuolla arvokisoissa. Niillä tarkoitan urheilijoita, jotka käyvät vetäsemässä sen kuuluisan oman suorituksen enkan tuntumaan ja ovat ÄLYTTÖMÄN tyytyväisiä tai vähän pettyneitä. Silti SISIMMÄLTÄ sielultani olen edelleen se sama mies, joka on sitä mieltä, että; -"liika tyytyväisyys = kehittymisen tyssääminen". Tuolla tarkoitan tuloshakuista ajattelua.

                  Seuraavassa videossa jätän katsojille pohdittavaksi, mikä on menestyvän urheilijan suoritus-tyytyväisyys -suhde. Otettakoot seuraava video sopivalla humoristisella otteella.



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.8.2013

KUNTO ALAS LEIRI

                        Vuoden perinteinen perheen kesken pidettävä mökkilomaviikko alkaa tänään. Akkujen latausta. Paljon nukkumista (normaaliin, liian vähäiseen verraten). Ja tietysti "normaalien" ihmisten tapaan kosolti kuntoa ja suorituskykyä turmelevaa toimintaa. 24/7 ruoan amppaamista, kaljan, siiderin ja väkevien viinojen juontia pitkinä harjoituksina, sekä intervalleina. Paikallaan oloa. Ajatuksella; laiturille on pitkästi. Ja takaisin tullaan kohonnein verenpainein, väsynein silmin, 5-8 lisäkilon voimalla ja TÄYSIN harjoittelemattomana, tietysti. Supi-suomalaista lomailua, sekä sen kerrannaisvaikutuksia...

                       ...tai sitten viheltelen TÄMÄN TAHDISSA, ja kalastelen, pesueen kanssa touhuillen, vaimolle vuoden aamukarkailut tielle takaisin maksaen. Ehkä nostan maljaakin yhtenä päivänä, josta saan sopivan morkkiksen ja nälän loppuvuoden treeneihin, kun muutoin olen aika laiska harjoittelija - patistettava...

                      Menipä miten meni, mutta mentävä on, kun on leirivahvuuteen kelpuutettu. Sittenkin tärkein ja palkitsevin posti on perheenisänä olo. Eli palataanpa asiaan reilun viikon päästä. UTELIAAT voivat seurata tuosta oikealta "Cosmoksen twiitit" kohdasta mahdollisia mökkilipsahduksia, jos tulee jossain vaiheessa laitettua vahingossa lenkkarit jalkaan sandaalien sijaan, poimittua karhujen jalkojen juuresta kaksi ämpäriä tunnissa mustikoita tai s.o.s. sanoma kinnulan metsistä, jonne kenties eksyn marjassa.

Koittakaapa lukijat treenailla minunkin eestä! Minä lähen LOMALLE! 

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.8.2013

HERRA HUUU

                    Napsuttelin tuossa pari viikkoa sitten yöhugiviikolle 116km. Nyt ajattelin rytmitystäni miettiessäni, jotta on pareen laittaa kevennysviikko tälle viikolle, jossa on taasen ollunna kolme yöhugia. Satuin kyllä vetään oikiasta narusta. Tällä viikolla oon ollu niin kuutamolla kuin olla ja saattaa. Alavireinen olo kaikin puolin. Oon nukkunutkin aina, kun on ollut paikka, ja sittenkin on vielä väsyttänyt. Tietysti noiden yöhugien piikkiin on helppo heittää näitä paskoja oloja, mutta on sitä siis ihan vasta ihan miehekkäästi tullut yöhugiviikolla reenattuakin. Viime viikko oli 162km paksuinen, joten ilmeisesti sieltäkin kuormaa kantautuu. Monestihan nuo alapaineet, väsyt, sun muut paskat olotilat tulevat pitemmän ajan kertymänä. Niin varmasti nytkin, mutta niin kauan ei ole hätää, kun osaa tilanteelle nauraa. Siitäpä tulikin mieleeni....

                     ...Tänä aamuna oli tämän kevyen/palauttavan viikon viimeistelevä 10km vauhtileikittely ohjelmassa. Se piti käydä lykkään hyvissä ajoin, sillä oli tuossa iltapäivällä yhet häät ohojelmassa. Siinä herätyskellon soidessa emmin, josko torkuttelis, vaan tulin siihen tulokseen, ettei se mitään auta - noustava on kuitenkin. Kävin heti täräyttään kunnon kupillisen muroja/myslejä/hiutaleita naamariin. Sitten vielä kouraan ISO moti jämäkkää kahvia - HERRA HUUUN houkuttelu ainetta, jota magnesium tabulla vahvistettiin. Yleensä "herra huuu" on sujahtanut alakerrasta sen kolmen vartin sisään noiden houkuttimien siivittämänä. Niinpä istahdin noiden ja veden kera olkkarin lattialle venytteleen, haukotteleen ja herra huuuta odotteleen. Olo oli jo muutenkinsakin turpea, joten aineenvaihdunta ajatus tuntui kohtuulliselta.

                   Olin jo venytellyt tunnin. Juonut kaksi-kolme kuppia kahvia. Syönyt sen aamupalan ajat sitten ja kipannut ainakin 0,5litraa vettä. Mutta HERRA HUUUta ei näkynyt, eikä kuulunut. No, ei auttanut kuin alkaa nykkiin juoksuvermeitä niskaan, sillä tiuku kyllä kävi. Arvelin, jotta saattaapa joutua heittään äkkisuhhauksen mehtään kesken lenkin. Mitä vielä, ennestään turpean olon lisäksi kaikki mitä aamulla laitoin oli kannossa mukana.

                   Lähdin läiskiin PK2:sta. Kilsa meni 4.56. Vähän oli nihkiän ja kankian tuntusta. Ajattelin, jospa se siitä notkistus - aamukankeutta vain. Sitten lykkäsin toisen kilsan suunnitelman mukaisesti VK2:sta. Sama kankeus tuntui sekä jaloissa, että elimistössä. Oikein turpeaa possua vietiin pikkuhaipakkaa kilsa aikaan 3.56. Sama rata jatkui, vaikka ajattelin tuon ekan VK2 -kilsan aukasevan lihoja ja roppaa, vaan eipä auennut. Takamuskin oli niin painava, ettei päässyt koko lenkin aikana kunnolla harjalle ollenkaan. Kerta kaikkiaan sitkiää jyystöä koko lenkki. Missään vaiheessa ei mitenkään vaikealta raastolta tietysti nuot alle 165 tehot tuntunut, mutta kankialta, jäykältä punnaamiselta kylläkin. Mutta jäipähän herra huukin piippuun!!! Kenties se vetikin takalistoa maata kohden oikein kunnolla.

                  Mitäs tässä. Kevy viikko on pulkassa. Viiveellä tuntui, että jonkun verran ois jopa jalat auennut tuon aamusen surkean kyntämisen johdosta kuitenkin. Huomenna levätään + iltavuoro duunissa. Ens viikolla nakellaan määrää koneeseen. Täytyy toivoa, että tuo vasemman koiven ulkosyrjä ei äidy. Kenties joutuu miettiin muutoksia ohjelmaan, jos se alkaa kroonistuun. Kaikki liikkeet ja potkut, kun tehdään sillä viisiin, jotta olen maksimaallisessa kunnossa 20-21.9.2013. Kunto on kyllä nousussa, mutta mieluusti sitä vielä kehittäsin, jos jalat suopi. Katsotaan, miten menee, kapuloiden terveys nääs.

                 Btw, huumorilla painetaan, vaikka välistä on raskasta.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.7.2013