sunnuntai 25. elokuuta 2013

LIIKUNNALLINEN SAUNAPÄIVÄ

                     Eilen haettiin saunapäivän hikeä pariinkin otteeseen. Itse asiassa päivä meni kuitenkin sen verran vauhdikkaissa merkeissä, että itse sauna jäi tällä kertaa aistimatta.  

                     TJ 26 Vierumäen 24h kisaan. Vierumäen kisasivuilla muuten on nyt näkösällä ILMOITTAUTUNEIDEN lista. Vielä ennättää vähän rönsyillä harjoittelussa. Hieman tuo Kempeleen keskeytys muutti muutoinkin tämän viikon ohjelmaa. Tästä tulikin vallan määräviikko, 125,9km. Tietysti nyt on tullut aika vauhikkaitakin nuot lenkit. Eli olen tässä siis hingannut Vierumäen kisatehoihin nähden kovemmilla tehoilla. Tarvitaan sitäkin harjoittelua, mutta nyt pitää sitten ottaa kyllä ihan sellaista tosi kevyttä = kisatehoilla (125-130). Tarkoituksena on tietysti päästä Vierumäellä varsinkin alku niin vähällä energiankulutuksella kuin mahdollista, johon kaiken tämän on määrä minua valmistaa.

                    Eiliseen, "saunapäivään". Ohjelmassa oli klo.8 Pyssymäellä yhteisaamulenkki tapahtuma, KANSAINVÄLINEN sellainen. Viikolla pari Vironeitoa laittoi viestiä, että ovat kiinnostuneita tulemaan. Meillähän on kieli melkein sama, mutta silti he ilmoittautuivat Ö-ryhmään, kun vaihtoehtoina oli A ja B -ryhmät. Jännityksellä odotin mitä se sitten meinaa. Turhaa jännitin. Hyvin sujuvasti tytöt puhuivat Suomea. Käyttivät ehkä vähän enemmän käsiä ja puherekvenssi oli terhakkaampi.

                   A-ryhmän tarkoituksena oli kiertää n.23km lenkki, joka mittausvaiheessa oli noin 22,3km, mutta ajattelin jonkun verran tulevan lisämetrejä. Ihanne ja samalla tavoiteajaksi olin laatinut @6:30, jonka tiesin kyllä olevan kovan nyt mentävällä reitillä. Siellä tiesin paikoin tulevan tosi teknisiäkin pätkiä. Toki samaan hengenvetoon tiedostin, että kun mukana on kaksi huippujuoksijaa voi vedätyksen meininkiä olla ajoittain ilmassa. Mitäpä siinä, lähdettiin hölkkäileen. Lähettiin aluksi latomaan lounaaseen päin. Viron neidot vierastivat kovasti "Tukholma-suuntaa" ja he käänsivätkin pururadalle iloisesti kenkiä heilutellen. Hauskoja ja energisiä tyttöjä.

                   Siinä met köriläät paineltiin 5:lla alkavia kilsoja. Eli ei siinä ihan kokonaan maisemien kahteluksi menny homma. Kuitenkin, Kivenhakkaajan poluilla oli vähän kuvauksia ja teknistä-osuutta. Reitti jatkui varsin vaihtelevana. Välillä oli kilsa tietäkin ja heti tuli tauluun 5.28 kilsa. Naureskeltiin vähän Järvikylän pururadalla Jonte-Konden kanssa, kun puuskutettiin ja huippujuoksijat rupattelivat keveällä askeleella pehmeästi purua edeten. On se ero vaan aika hurja noihin huippukuntoisiin. On turvallista olla enempi ultrajuoksija.

                  Järvikylän pururadalta poistuessamme Tompe sanoi tuntevansa polun. En keskittynyt sitten niin tarkkaan karttaan ja vauhtiakin oli kyllin pystyssä pysymisen varmistamiseksikin. Kaaduin nimittäin kerran aika makiasti karttaa tuijottaessa + kerran nilkka pyörähti, mutta kuin ihmeen kaupalla säilyin ehjänä. Ens vuonnahan olen jo M40 sarjassa. Ihmekkös tuo jos kompurointi lisääntyy... Pian tultiin Keijon lapsuudenajan poluille. Jostain syystä tutut polut olivat sen verran haarakkeisia ja vauhti vähintäänkin eteenpäin vievää, että ajauduttiin alas oikealle, kun olisi pitänyt mennä vasemmalle. Tuossa punainen viiva oikealla mistä mentiin ja sininen viiva mistä ois pitäny mennä. Vasemmalla puolen kartta, josta näkee tuon saman asian maastokartalta, sateliittikartan sijaan. Samalla voi kartasta huomata, että mistä mentiin "polkua pitkin" Kaarlelan hallille päin, sitä polkua ei ole kartassa merkitty. Klikkaamalla saat isommaksi.

                        No, mitäs tuosta, joku kilsan mutka tuli + pari muuta pientä pummia koko retkellä. Oli muuten ihan hauska verrata karttaa maastoon. Oon vähän innostunut ainakin kartan mukaan liikkumisesta. Muutoin en tiedä, olisinko suunnistuksesta semmossaan innostunut.

                   Vinnurvaan menevät polut olivat puolestaan KUTSUVAT, heinäset ja risukkoiset, sekä lopun kosteatkin. En lakkaa ihailemasta Tompen, "Gebre-Boltin", höyhenen kevyttä askelta upottavillakin alustoilla. Niin vaivatonta. Ei pirulauta soikoot! Olen onnekas saadessani ajoittain olla mukana lahjakkaiden juoksijoiden mukana - kuten "Gebre-Boltin" ja "Hietapuolen Bekelen".

                   Lopussa "Gebre-Bolt" kaavailikin noin kilsan loppukihhautuksen. Ja tuttu näky! Kantapää alkoi läiskiin ahteriin ja mies katos horisonttiin, vaikka KOITIN ihtekki ahistaa loppuun, mutta jäin n.800-900m matkalla 250m. Ite tulin viimeiset 600m @4:42. "Gebre-Boltilla" oli jo lähes makkara kypsä, kun itse nojailin polviin, koittaen selvittää kuka oon, mistä tuun ja missä oon.

                  Viron tytöt olivat eteviä erätaidoissa ja meitä odottikin komeat roihut. Touhukkaita, jos kohta kovakuntoisiakin neitoja. Siinä oli sitten mukava rupatella niitä ja näitä. Yhteenääneen pidettiin tällaisia yhteistapahtumia mieltä piristävinä. Ja makkara maistui.

                 Että sellainen päivän aloitus.... 23,6km @6:15 todella monenlaisissa  maastoissa. Ja kello kävi kuvauksissa ja kenkien nauhojen sitomisessakin, kuten muissa pienissä puskien ihmettelytuokioissa yms.

                Aikaa oli vain rajallisesti, sillä päälle puski jo seuraava tapaaminen, kun pohjoisen reissulta oli Koskisen Pasi elämänkumppanin (Kirsi) kanssa tulossa LENKILLE ja  kahville. Tuo lenkki oli tosiaan ihan kevyt juoksulenkki, ei nuotiolenkki. Eli hierovaa juoksua ja hyvää seuraa - taas. Ja ihan kohtuullinen lenkkikin rääpäistiin, eikä ihan helpoimpaa reittiä? Pasi totesinkin yhdessä kohtaa hirvikärpäsiä itsensä ja minun päältä nyppien: "minä laitoin shortsit ja sinä veit sitten minut tänne hirvikärpästen keskelle", jätkämäisen karskealla kohdalla haaristeltuamme.

               Lenkin jälkeen turisimme lisää kahvipöydässä porukassa ja ilta venyikin pitään hyvässä seurassa. Oli hienoa tavata sitten helmikuun suurta ultrajuoksupersoonaa, jonka blogi on suosittu. Jos joku ei tiedä, tai ei muista, Pasihan juoksi tämän vuoden toukokuussa 545,7km Unkarissa 6 päivän kisassa.

               Pasin kanssa juostessamme puhumme tietysti niitä-ja-näitäkin, mutta myös paljon harjoittelusta ja juoksuun liittyvistä asioista. Meillä on aina paljon puhuttavaa. Olemme innostuneita, ja se saa meitä syventymään asioihin, oppimaan, kokeilemaan, olemaan avoimia. Eilenkin Pasi juoksutti minua monilla kengillä, joita kaivoi autostaan. Suhinaa oli kuin Lotuksen varikolla, kun uutta kumia laitettiin alle. Eikä niillä testikengillä koko ajan juostu hiljaa! Parhaimmillaan vauhti näytti olevan lopun testeissä @2:42 hetken aikaa ja sitä rataa. Pitäähän kumet testata joka vauhdissa?! Kokonaisuudessaan juoksimme 19,1km, avg.117, @6:27.

              Saunapäivä suhteellisen nopeasti värkättynä YouTube teoksena, joka on kaukana täydellisestä, mutta avannee hieman päivää? 


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.8.2013 

2 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä lenkistä.

    Jos ei kummempia niin Vierumäellä sitten uusiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos teille! Oli mukava rupatella teidän kanssa. Toivotaan, että nähdään Vierumäellä.

      Poista

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.