Oletteko koskaan kuulleet sanaa mielenhallinta? Joo, niin varmasti olette. Oletteko koskaan ajatelleet sanaa syvällisempi. Jo menee hiljaisemmaksi. Miten sinä hallitset mieltäsi? Onko se järkevää tai edes tarpeellista? Mitä mielenhallinnalla saavutetaan vai tukahdutetaanko sillä elämä? Miehet. Sillä on eroa, seisotko vesipyssysi kanssa sisävessassa vai metsänlaidalla vapaana uroksena, jossa voit vaikka pikku pakkasessa karjahdella samalla, hallitsematta sen enempää tilannetta. Okei, aika heikko yritys, esimerkki...
Jääkiekossa ja juoksussa on ainakin yksi yhteinen nimittäjä. Olet MIELESSÄSI niin hyvä kuin viimeinen lenkkisi tai vaihtosi... kisasi tai pelisi. Olen huono. Paska. Se on se, mitä mieli työntää tarjolle. Onko sitä järkevä hallita johonkin järkevään sapluunaan? Olen sitä mieltä, että on parempi heittää vettä metsän laidassa - antaa mielen soljua. Eihän missään suositella itkuakaan pidätettäväksi... Kyllä, olen monesti miettinyt, että miksi minä olen minä. Miksi minä olen niin ankara ja vaativa itselleni. Ehkä siksi olen tässä missä nyt olen, isossa kuvassa. Seitsemän vuotta sitten juoksin 1,5 paalun väliä. Maksimi silloin. Nyt en tahdo päästä yli siitä, että jalkaongelma keskeytti minun suorituksen "jo" 4h juoksun jälkeen. Ja kaikki tämä, juuri kun luulin olevani jo henkisesti - jos en kaikki voipa niin - vahva.
Totuushan on, että vastoinkäymiset tekevät ihmisestä vahvan, JOS hänellä on valmius KÄÄNTÄÄ ne voimaksi. Vielä olen MIELESTÄNI sen verran vähän saavuttanut, että epäonnistumiset ottavat koville. Mielestään huikeita suorituksia tehneet pääsevät yksittäisten epäonnistumisien yli kohtuu helposti. Matka on tärkeämpi kuin mihin olet menossa. Ilman matkaa et voi tietää mihin haluat mennä. Pysähtykää tuohon. Juuri sen vuoksi ("Ilman matkaa et voi tietää mihin haluat mennä") haluan kokea matkan joka kestää 24h. ISO PAINO sanalla KOKEA, en suorittaa jotain tiettyä kilsamäärää. Haluan oppia itsestäni. Taidanpa olla vähän perfektionisti. Olen varmasti oman tien kulkija. En hallitse mieltäni - menen sen mukana... Paitsi joskus tulee elämässä sellaisia, vaikeitakin tilanteita, joissa täytyy tehdä sisäisen äänen vastaisia ratkaisuja. On osattava nähdä myös nenäänsä pidemmälle...
Kirjoittaminen on oiva työväline mielen hoitoon. Niin ainakin minulle. On joskus aika uskaliasta avata päätä julkisesti. Onneksi itse saa vetää rajat, jolloin mennään taas mielenhallinnan puolelle... Henkinen potentiaali: Puhuin tuossa tänään ystävälleni, että se on jännä miten henkinen voima katoaa. Vai onko sitä sittenkään vielä tarpeeksi? Tällaisten kokemusten jälkeen tuntuu, ettei ole - vai onko tämä kaikki sittenkin nimenomaan vahvuutta nähdä asiat aitoina - nähdä tie eteenpäin? Onko tämäkin sitä KOVAA henkistä potentiaalia nähdä asiat niin kuin ne ovat = ihmisen rajallisuus... Katsoessani taakseni näen paljon hitonmoisia HENKISIÄ venymisiä. Pidisjärvi piikissä, vaikka vain puolimaraton olikin, vedin lähes alusta asti ihan limiteillä, 10 pykälän päässä maksimisykkeestäni 21,1km. Isoa lujaa koko perkelen matka... Nivalan ympärijuoksussa nokka kynti välillä lähes maata, mutta lopulta näin lehemäpatsaan (maalin) leuka pystyssä. Viisi päivää siitä ja otin askeleen aina uudestaan ja uudestaan +14h ajan, ylittäessäni samalla 9 nevaa. Hitto soikoot! On sitä, mutta se tuntuu katoavan epäonnistumisien hetkellä selän taa.
La 12.10. joskus klo.16-18 välissä aloitan oman "partiomatkan". Itselleni laatima tiedustelu sisältää 24h juoksua ja kävelyä tasan 2km reitillä. Tuo tulee olemaan opintomatka henkisen puolen huoneeseeni tuolla vintillä. Viimeistään tämä toipumisviikko osoitti miten hankala lihastulehdus/jumi Vierumäellä olikaan. Vasta tänään (8 päivää juoksusta) pystyin juoksemaan +2h juoksu+kävelyrytmillä, kivutta. Jalat ei ole vielä normaalit, mutta ne ovat paremmat - huomattavasti, lähes normaalit. Pidin tulehduskipulääke kuurin aloitettuani 4 täyslepoa ja sen jälkeen olen ERITTÄIN varovaisesti antanut pieniä määriä liikuntaa jaloille. Sunnuntai iltana päättyy noin 9 päivän tulehduskipulääkekuuri.
Laitan ennalta määrittämättömällä syklillä tietoja omasta 24h juoksusta väliaikatietoja TWITTER-TILILLENI, harjoituksen edistymisestä. Tarkoitukseni EI OLE asua puhelimen nokassa, joten päivityksiä ei kannata odottaa turhan usein, mutta varmaan jonkusen kerran laitan sinne viestiä esim. muodossa 5h/45km. Kaksi kaveria on kysynyt mahdollisuutta tulla mukaan joko juosten tai pyörällä jossain kohtaa harjoitusta. Olen vastanut, että voi mutta haluan rauhoittaa lähtöpaikkani, äitini pihan, ylimääräiseltä trafiikilta. Eli reitin varrelle voi tulla vapaasti liikkumaan. Eli vielä kertaukseksi. Lähden liikkeelle La 12.10. klo.16-18 välillä ja juoksen/kävelen 24h, eli harjoitus päättyy Su 13.10. klo.16-18. Ennen kuin aloitan, ilmoitan Twitter-tililläni tarkan aloitusajan.
Koska olen se kuka olen, tulen olemaan tuohon harjoitukseen erittäin latautunut. Olen enempi kuin monasti naurannut itselleni. On jossain määrin heikkouskin, ettei osaa mitään asiaa tehdä keskimääräisesti - vaan joko täysillä tai ei ollenkaan. No, toki koitan itse harjoituksessa sitten malttaa, vaikka latausta kieltämättä on vaikea tukahduttaa - hallita sillä tavalla mieltä. Aina palataan siihen, että mehtän reunalta on hyvä losottaa!
Loppuun... Tästä tämä alkoi....
Koska videomateriaalia ei ole keskeytyksestäni valitettavasti (onneksi) saatavilla täytyy löytää teille jotain hieman asiaa kuvaavaa.....
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.9.2013
Onni, minä koen Sinun juoksusi yhtenä selvänä keinona ottaa käytännön vastuuta siitä, kuka olet. Joinakin hetkinä voisi näyttää viisaudelta toimia toisin kuin mitä syvemmältä pintaan kumpuaa, mutta onko oikeasti olemassa mitään perusteita häiritä omaa matkaansa? Isäni on jaksanut muistuttaa, että matkalla saa myös kulua: On kova juttu jos saa sitten joskus lähteä täältä "korkeaan ikään eläneenä ja elämästä kyllänsä saaneena". Anna palaa beibi. Eiköhän jokaisella fiksulla jätkällä vastuuntunto omista läheisistä ja perheestä kerro, jos vauhti yltyy liikaa. Jos välillä menee juoksuhommat myttyyn, niin se ei vielä ole niitten rajojen koputtelua. Jos minulla on yhtään tuuria, niin saan olla myös radalla sinä päivänä, kun Sinulla napsahtaa homma kohdalleen. Olkoon askel altis ja tossut syönnillään.
VastaaPoistaT: Petteri V.
Haluan vielä tarkentaa näkemystäni nyt hyvin saunoneena. Juokseminen on myös eräänlainen tapa-asia: Se voi toteutua arjessa myös ilman harrastus- tai tavoiteyllykkeitä tavan ja tottumuksen voimasta. Näin juoksu näyttäytyy olemisen tilana joka voi ottaa paikkansa myös vaikeina aikoina ja palvella Itsen tunnistamisen välineenä. Tämä ei ehkä tuo välitöntä onnea, mutta ehkäisee tehokkaasti valheisiin ja kuvitelmiin takertumista. Hyvinä aikoina arki antaa erilaisen ajan ja paikan juoksulle tapahtua. Mahdollisuus lähestyä juoksua tavoitteellisesti - ja hetkittäin myös ankaruuden kautta - kertoo toivoakseni siitä, että elämäntilanne on toiminnalle otollinen. Jos näin on, niin silloinpa ei kannata kenenkään ryhtyä jarrumieheksi eikä jälkiviisaaksi. Silloin mennään, kokeillaan ja koetaan. Kasvetaan keinojen haltijaksi ja opitaan muuttuvien aikojen varalle. Siksipä en omasta puolestani enempää surkuttele myttyyn mennyttä Vierumäen kisaasi: Olet ymmärtääkseni laittanut sen verran voimaa pyrkimystesi taakse, että sitä on hankala hallita kaikkina hetkinä. Jotain tällaista olisin halunnut osata sanoa kisapaikalla, mutta ei ollut ihan ajatuksen rauhaa. No niin. Ugh.
VastaaPoistaT Petteri toistamiseen
Kiitos Petteri syväluotaavista kommenteista. Noissa on paljon asiaa, vaikka en juuri nyt ehtinyt ihan täysin noiden sisälle joka sopukkaa myöden menemään... Tarve kokea on todellakin. Onneksi on mahdollisuus. Muutama isku kuonoon, ja en olekaan ihan niin varma mitä tapahtuu +100km/+10h jälkeen. Toisaalta voidaan sanoa, että olen sillä tavalla heikko, etten voi uskoa ennen kuin näen voivani SUURELLA todennäköisyydellä päästä asettamiini tavoitteisiin. Itse katson tämän vain absoluuttiseksi rehellisyydeksi itseäni kohtaan. Kun 24h kisaan seuraavan kerran menen taas kovan tavoitteen kera, teen sen mieluusti hieman tuota kokeneena, omiin nimiin. :) Kiitos vielä, Petteri! Ja hyvää valmistautumista Joensuuhun. :)
Poista