SATSAUS HARRASTUKSEEN - ELÄMÄÄN

                       Tarjotaanpa mahdollisuus hypätä kyytiini viikoksi. Otin töistä virkavapaata ja lomaa muiden vapaiden jatkoksi. Satsaan harrastukseen ja elämästä nauttimiseen ylipäänsä. Jäisin kokonaan "oloneuvokseksi" mikäli talous antaisi myöden. Vielä se ei ole kuitenkaan mahdollista, mutta siihen suuntaan mieli halajaa.

                       Tässä pääsette seuraamaan mitä elämä on, kun harjoitellaan määrää - omalle tasolle kovaa harjoittelua. Viikkokilsa tähtäin on jossain 170-200km välissä. Ei pelkkää päällystetietä vaan paljon hankalakulkuista polkua myös. Se pitää huomioida aina viikkokilsoja huomioitaessa.

                       Olen kuullut paljon pohdittavan minun perhe-elämän järjestämistä. Tässä kerron hieman myös siitä, miten huomioin ja järjestän tämän haasteellisen yhtälön kovan harjoittelemisen ja perheharmonian välillä. Haluan olla enempi isä ja aviomies kuin harrastuksen oma. Järjestys on näin ja pysyy näin. Se on minun valinta. Luovimalla pääsen kuitenkin harjoittelemaan itseäni tyydyttävällä tasolla. Se on palkitsevaa.

                        Nyt on varhainen tiistai-aamu, kun alan tätä jäsentään. Tämä kirjoitus PÄIVITTYY päivä-päivältä. On mukavaa, jos laitatte kommenttikenttään ajatuksianne. Ne rikastuttavat matkaa :=)

MAANANTAI

                      Herään noin puoli tuntia ennen herätystä. Noin puoli 7. Kaikki nukkuu. Vaimo menee tänään yövuoroon, joten hän nukkuu pitkälle iltapäivään. Tyttö menee kouluun kymmeneksi. Neljäsluokkalainen. 21-vuotias poikani (autistinen) käy toimintakeskuksessa oman kalenterin mukaan. Hän asuu äidillä. Olemme kuitenkin jatkuvasti yhteydessä ja hän käy meillä niin päivä kuin yökylässä.

                     Hyödynnän aikaisen heräämisen tekemällä riisipuuroa. Tytön toive ja vaimollekin maistuu. Omakin hyvinvointi alkaa perheen hyvinvoinnista. Kun antaa niin saa. Tyttö onkin innoissaan herätessään riisipuuron tuoksuun.

                     Lähden viikon ekalle lenkille klo.8:44. Ehkä reilu 32kilsaa. Juoksen ensin Pyssymäelle. 7,2km ja 57 nousumetriä. Sitten juostaan ystäväni Keijon kanssa Nivalan Suunnistajien mainio polkujuoksureitti. 18km ja 123 nousumetriä lisää. Käydään melkoinen keskustelujen aihemiljöö Keijon kanssa läpi. Kiitos vielä!
                     Jatkan matkaa kotiinpäin. Innostun vielä hieman kiertelemään. Matkaa kertyy lopulta 35,1km ja 207 nousumetriä. Lenkin kesto noin 3h 44min. Keskivauhti 6:22min/km. Keskisyke 122. Eli varsin matalatehoista. Niin oli tarkoituskin. Nousut ja tekniset polut hieman nostavat sykettä.

                     Saavun kotiin. Syön ja peseydyn. Ja syön lisää. Olen 2h ihan kanveesissa. Makaan sohvalla kuin laitapuolen kulkija. Ultrajuoksijan harjoittelun vaiettu salaisuus. Me ollaan välillä aika puhki. Se toisaalta saattaa tarkoittaa vain kahta tuntia ennen fenix-lintu-efektiä. Nousen väsymyksestä, kun tyttö tulee koulusta ja vaimo herää. On aika aviomies-Onnin :)

                     Keittiön raivausta. Käyn kaupassa. Teen aamuisen riisipuuron jatkoksi Spaghettia ja jauhelihakastiketta kahden päivän annoksen. Syön välillä salaattia. Sohvalla rönöttäessä otin viereeni pari jäätelöä ja lakritsia. On saatava energiaa, että jaksaa.

                    Kello 17:00 lähden toiselle lenkille. Nyt vain 10km. Tasaisella tiellä. 10 nousumetriä! Tämä on mahdollista vain Nivalassa. Keskivauhti nyt 5:51min/km. Alku oli tosi hidasta käynnistymistä. Keskisyke monille puhdas kävelysyke. 115. Kyllä, kyllä noillakin sykkeillä voi saada juoksunomaista askelta aikaiseksi. Täytyy vain ensin vähän harjoitella.

                    Seurustelua perheen kanssa joka välissä. Se on kuin tankkaisi bensaa itseensä. Siinä vain bensaa menee letkun molempiin päihin. Tsekkaan myös lenkkidatoja siirtäessäni lenkkiyhteisön kirjoituksia ja kommentteja. Yksi tuttuni kuulostaa olevan samassa jamassa. Määrää tykitetään. Hän on istunut vartin ruokapöydässä ja pohtinut miten jaksaisi kävellä kahden metrin päässä olevalle jääkaapille. Se on jännä miten voi olla hetken ihan kuollut ja nousta taas jopa lenkkeily kuntoon. Se on sitä itsensä ylittämistä ja rajojen siirtämistä. Ultrajuoksuharjoittelu. Itse kisatkaan kun eivät ole mitään mannapuuroa ja mansikkaa.

                    Törmään vielä ystäväni blogiin. Hän on kirjoittanut otsakkeella KATOLLA. Luen väsyneenä, että KATKOLLA. Tämä hauska kirjaimella väärinluku herkistää laittamaan otsakkeesta puujalka huumoria kommenttiin. Piristystä lappiin! ;=)

                    Täyttä elämää. Sitä oli minulle kovan määräviikon ensimmäinen päivä. 45,1km ja 217 nousumetriä. Juoksua 4h42min. Tarina jatkuu. Tulette myös huomaamaan, että viikossa on rytmiä. Eli myös lepoa, jolloin kropalle annetulle kovalle harjoitukselle annetaan hieman aikaa ns. upota kroppaan.

TIISTAI

                     Lihakset on aika jumissa ja kello on hieman yli neljän. Yö oli hieman levoton. Ensimmäinen päivä ei ollut alun alkaenkaan mitenkään helppo, mutta ei nyt ihan vaikeakaan. Tässä vaiheessa harjoittelua, kun ensimmäiseen pääkisaan on aikaa 6½ kk on aika uida ultravesissä ja harjoitella toimintaa myös hetkellisesti ei-niin-virkeänä. Tosin pitää olla kokemusta ja tuntemusta miten syvälle uskaltaa antaa mennä.

                     Tyttö nukkuu ja menee taas aamulla kouluun. Vaimo on taas yö töissä. Mies siis vapaalla ja juoksee vain. Tämä on tätä nyky Suomea, hah-hah-hah! On siis taas aikaa juosta. Ja se käytetään HÄRSKISTI hyväksi. Aion nimittäin lähteä vaimon tultua töistä kiertämään PEP57km lenkin., eli koko Iso-Sydänmaan vaellusreitin, joka on kisareittinä todellisuudessa aika jämpti 58km. Raportit kertoo, että siellä on nyt TODELLA märkää. Eli kehityksen kehto odottaa.

                    Hieman jännittää miten varpaat jaksaa reissun. Onneksi mittari on "vain" nollissa. Katsotaan. Varusteet pitäis nyt puoltaa sitä. Jos kaikki menee hyvin olen kotona, kun tyttö on tullut 1½ aikaisemmin koulusta ja vaimo herännyt vajaata tuntia ennen. Ehdin taas iltatankille sopivasti. Ehkä tulen tipahtamaan sohvalle jorisemaan. Katsotaan. Palataan illalla tai huomenna viimeistään. Tarina jatkuu...

                   Päivän pitkälenkki tehty. I-SR2014 koko lenkki, eli pep57km kisareitti siis. Matkaa kertyi 58,5km. Keskivauhti oli kaikkine pysähdyksineen päivineen 8:45min/km. Keskisyke lepponen 122. Lenkin data tässä. Kummasti pistää nöyräksi, kun on edellisenä päivän juossut 45km ja ylävartalon ympärillä noin 5kg edestä kannettavaa. "NonSupport", eli ilman huoltoa tai täydennyspisteitä tämä lenkki. Tasaista taaplaamista. Suot oli sulia ja mutaa oli ennätyspaljon. Liukkautta. Ennätysmäärä kaatumisia. Jaloissa Hoka One One ATR Challenger 3. Hyvä lenkki.

                 Mitä hain tällä? Saattaa jollakin tulla mieleen? Elikkä tarkoitus oli väsyttää maanantaina vähän jalkoja (35km + 10km). Sitten perään miehekäs pepin 57km lenkin kierto valmiiksi hieman väsytetyillä jaloilla ja mielellä. Siihen nähden käsittämättömän helppo lenkki. Ei mitään vaikeuksia. Varpailla meinasi olla soilla kylmä,mutta juoksemaan päästessä aina suli nopeasti. Pari pykälää syke olisi ollut matalampi vielä tuosta, jos ei ois joutunu soiden jälkeen juokseen hetken vähän reippaammin, saadakseen veren kiertämään jaloissa.

                  Lenkin jälkeen tykkään viruttaa/pestä kamppeet ja huoltaa tavarat. Sitkeää hommaa. Mene herkästi 20-30min. Ja syödä sekä juoda pitää hyvin. Otin lisäksi reilun tunin unet. Heräsin kuitenkin jo neljän jälkeen. Alla muutama kuva lenkiltä.

                                   Iso-Susilehto noin 15km kohdalla.

                               Samalla kohdalla Movember viikset näkyviin.

                    Reilu 45km jälkeen tällaista haastetta. Lahnaoja paluupuolella. 
Tässä pahimmillaan näkyny vain kaiteet, joten nyt oli jopa odotettua helpompi hoitaa tämä.

                  Jalat ei nyt olleet oikein normaalit ennen tätä viikkoa, joten täytyy olla tyytyväinen tähän astiseen. Koitetaan työstää.

                 
KESKIVIIKKO


                 Unta tulee ehkä 6-7h. Saisi olla enemmän. Toisaalta olo on yllättävän pirteä. Latausta? Olen innokas erikoisharjoittelija. :) Vaimo tulee taas yövuorosta. Työn raskaan raataja. Nähdään taas koko perhe aamulla. Nautin, kun on aikaa. Tänään on tarkoitus juosta noin 30km.

                  Aloitan noin puoli 10 aikaan. 22km lenkki. Käynnistyn kilsan aikana ja sitten on tunnelma liki normaali. Onko tämä nyt liian kevyt rypäs, kun on näin helppoa? Edellisenä kahtena päivänä kuitenkin 103km juoksua. Pitäisi tuntua. Tietysti syy on siinä, että olen malttanut mennä tarpeeksi kevyesti. Se on näissä ryppäissä A ja O. Muuten tulee noutaja. Tietysti on myös jo vähän kuntoa harjoitella. Nimittäin aina kauden jälkeen joutuu vähän ensin harjoitteleen nöyrästi, jotta voisi aloittaa varsinaisen harjoitelun, johon kuuluvat erilaiset "avainreenit".

                  Aamun 22km lenkillä juoksen eka 11km vastatuuleen, mutta toisaalta enimmäkseen myötämaahan. Palatessa tossu on aluksi tosi raikas ja olen onnen kukkuloilla. Lopulta takamus alkaa painaa viimeisillä kilsoilla. Tuulikin tyyntyy. Luikin sisälle.

                  Käyn pikaseen tytön kanssa kaupassa. Tuttu pariskunta hypistelee vauvansukkia. Syntyy mielikuvia. Puhutaan kuitenkin muista aiheista. Mukava olla hetki sivilisaatiossakin :)

                  Iltapäivällä koko perhe taas yhdessä. Sanojen täyttämä huusholli. Kaikilla on ollut ikävä toisiaan. Puhetta riittää. Syödäänkin yhdessä. Pitkästä aikaa. Vuorotyöläiset on omituisia aikatauluiltaan. Syödään kuulkaas pizzaa ja jälkiruuaksi munkkipossu ja kahavetta. Energiaa kuluu!

                  Iltapäivällä otan tunnin unet. Kangistun. Aina se ei mene niin ku trömsössä. Illan huoltava korostetun kevyt lenkki on ryppään raskain ja kankein. Johan se alkoi tuntumaan!

                 Hölkkään 10km. Ei jaksa enää. Mieli on kuitenkin tyyni. Ei tarvi jaksaakkaan. Voi kuunnella vaikka omia ajatuksia. Sen verran on aina luottoa, että kotiin tullaan. 10km data tässä. Hankala tunnistaa minun lenkiksi?

                  Lenkin jälkeen tenttaan vähän tyttöä, kun hänellä on huomenna sanakokeet koulussa. Perhe-elämä on ihanaa. Siinä on tunnetta. Naisvaltaisessa perheessä saa nähdä myös nopeita tuulen käännöksiä. Ehkä se auttaa teknisissä laskuissa poluilla, kun on tottunut nopeisiin muutoksiin?

                 Huomenna on taas koulupäivä ja isällä TIETYSTI vapaapäivä. Vaimo aikoi mennä jouluostoksille kaverin kanssa. Pitäisikö minunkin aktivoitua sellaiseen? Mutta Joulu - sehän on vasta ens kuussa? Taidan ottaa tänään pari (sata) olutta ja nukkua huomenna pitkään. Ainakin yli seittemään!  Joskus pääsen kymmeneen ja onhan se upeaa.

 
                  Ma - Ke tuli juoksua 135,6km. Aikaa meni 16h 26min. Keskisyke oli noin 120. Nousumetrejä tuli 494. En siis erityisemmin tunkannut. Kilsoista 58km oli raskaalla pep57km reitillä. 18km helppoja polkuja. Loput tietä.


                  Tostai - Lauantai on lepoa/palauttavaa hölkkää. Kirjoittelen jotain niistäkin päivistä. Sunnuntaina on sitten Nivalan Polku ry järjestämä ILMAINEN polkujuoksupainoitteinen harjoituskisa. Kannattaa tulla. Juoksen itekki pisimmän matkan. Eli 19km. Juoksen sen täysin harjoitusmielessä. Korkeintaan 150 keskisykkeellä. Eli helppoa reipasta.

TORSTAI

                   Suunniteltu vapaapäivä juoksusta. Asiaa helpotti edellisillan rentoutuminen musiikin ja nautintoaineiden kanssa. On selvää, että pillillä pirtelöä olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Silti täytyy iloita, että nukuin todella pitkään. Heräsin vasta 11 jälkeen! Puhelimessa olikin paljon viestejä. Toki puolet niistä oli Opus K:n pohdintaa ultrajuoksuharjoittelusta. :)

                   Hetihän sitä pitää syömään alkaa. Ja pian olinkin jo matkalla Keijon kyytiin ja matkasimme Iso-Sydänmaan reitille pitkostusta naulaamaan. Eihän sitä aivan jouten osaa olla.

                   Pitkään, kun nukkuu niin päivä joutuu. Eipä muista hetkeen milloin olisin ehtinyt vasta iltapäivällä puoli neljän maissa tsekata nhl-tuloksia.  Päivä meni aika perussetillä; ruuanlaittoa ja kaupassa käyntiä. Tytön kuljettamista kylään ja pois.

                    Nyt illalla mieli olisi tehnyt jo lenkille. Jalat on hyvin keventyneet menneiden tuntejen aikana. Oven karmeihin onkin tässä jo nojailtu ja syöty tukevasti. Pensaassa väijyy kylläinen leijona valmiina kirmaamaan. Maha on kuitenkin täysi, joten odotetaan huomiseen, vaikka MELKOISESTI ois kutkuttanut lebokypä nakata, Tuomas Keisteriä lainatakseni.

                   Täytyy olla yhtä-aikaa kiitollinen ja hieman ihmeissään miten nopeasti olen palatunut menneen kauden jälkeen uudelleen tällaiseenkin harjoittelukuntoon. Palautuminen lenkeistä seuraaviin on alkanut sujumaan varsin lupaavasti. Olen nähnyt läheltä kuinka hyvä ystäväni painii ankarassa ylirasitustilassa viime kaudesta. Upea kausi, mutta joskus se kauden viimeinen kisa voi olla kohtalokas. Siinä on kuitenkin myös hyvä puoli. Oppii tuntemaan kehoaan. Tietysti tuollaista ei toivoisi, mutta siitä ystäväni tulee nousemaan. Yhdessä seurataan miten palautuminen sujuu. Voimia ja malttia! Vedämme samaa köyttä.

PERJANTAI

                      Pikkasen turpea olo aamusta. Painolukema vastaa tunnetta. Pari kiloa normaalia korkeammalla. Määrässä se tahtoo seilata. Ruokakin maistuu.

                      Jalat tuntuu kivan toipuneilta alkuviikon (ma-ke +135km) määrästä. Käyn vaihteeksi Pyssymäki-Vinnurvatiellä kympin. Pikkasen siinä on mäkeäkin, kun Kokkola-Kajaanitieltä lähtee. Loppua kohden jalka on jo lähellä normaali askellentoa. Tosi kivaa, että näin hyvin hölkkä sujuu määräviikolla. Palautumisvalmius alkaa olemaan normaalia. Hymyssä suin ajelen kotiin.

                    Päivä menee taas normaaliasioissa. Kaupassa käyntiä. Asioilla käyntiä. Perheen kanssa seurustelua. Myös Nivalan polku ry:n asioita tulee hoidettua. Nyt meilläkin onnistuu maksaa TYKY liikuntaseteleillä niin Pyssymäki Extreme Polkujuoksuun kuin Suomen pisimpään polkujuoksuun, Pyssymäki Ultra Festivaliinkin. Ei muuta kuin klikkaamaan sisään! Tavoitteet motivoi!?!?

                    Iltapäivällä ajattelin käydä lyhyesti ja vauhteja vaihdellen. Ulkona olikin oikea rospuuttokeli. Kaikkea mahdollista alustatyyppiä oli tarjolla. Ei mikään ideaali rallattelu keli, mutta nyt ei ollutkaan tarkoitus mitään optimivauhteja hakea vaan jaloille vähän verta kierrättävää vaihtelua. Ja siinä onnistuin. 6km lenkki oli kiva ennen oman naisväen kanssa vietettyä syöntikeikkaa Nivalan puustelin pizzabuffettiin. Olihan kiva reissu!

                   Tälle viikolle kasassa on nyt 151,6km. Huomenna tulee sellainen aktiivisen levon päivä. Ehkä 5km kevyt lenkki,mutta muuten löhöilyä. Katsotaan sitä sitten huomenna tarkemmin.

LAUANTAI

                   Unelmien lepopäivä. Sen ei tarvi välttämättä olla Ibizalla cocktaileja vaan ihan kotona olevaa nautittavaa käsehtemistä. Hidas herääminen. Suorastaan valuminen päivään. Ruoanlaitto. 2-3 päivän annos keittoa. Nam! Kaupassakäyntiä. Joulunavaus Halpa-Hallissa. Tunnelmaa? No ei. Minusta ei Joulu lähde vielä marraskuussa. Kaupallista. Hyi. Ahneus ei ole pelkästään kansansairaus, se on globaali ilmiö.

                    Tyttären kuskantaa. Välissä 5km ylikevyttä hölkkää. Mieli on super rauhallinen. Tuntuu kuin sulaisin hieman liukkaalle tielle. Päätän olla katsomatta kelloon. Nautin vain ilmasta ja sisäisestä superfiiliksestä. Lopussa lyhyt jalkojen vapautus noin 4min/km vauhtiin (katsoin kotona datasta). Lopulta data aika hyvä, vaikka liukkaus sitä heikensi, sekä kiireettömyys tasoitti: 5,0km, avg.syke 119, keskivauhti 5:29min/km. 

                    Kotona taas kohta. Pienten mutkien jälkeen. Soitto pojalle. Autistinen poikani on iloisella ja vapaalla mielellä. Aikoo tulla huomenna kylään! Ilo on ylimmillään. Päästään taas hassutteleen ja halaileen. Odotan.

                    Illalla muutama tunti täysin omaa aikaa! Avaraluonto ja NHL. Siinä se. Sohvalla röhnöttämistä ja erilaisille ajatuksille nauramista. Olen ns. latauksessa.

SUNNUNTAI

                    Final Countdown. Herään virkeänä jo viiden jälkeen. Elopainokin on normalisoitunut. Luen eri juttuja ja törmään tiukasti seuraamani Toni "Don" Validon yltiöhauskaan blogipostaukseen ja siinä olevaan linkkiin (juoksufoorumin puolelle) rapsasta 10km huikeasta vedosta 34 minuuttiin! Tämä mies pitää saada Pyssymäelle! Eikös vaan?

                    Tänään ohjelmassa heti aamu ysiltä meidän yhdistyksen ensimmäiset harjoituskisat. Miten sitä tuollaisen virtuoosi kirjoituksen jälkeen pystyy pysymään 150syke suunnitelmassa? Mieli tekisi tuollaisen kirjoituksen jälkeen REVITELLÄ oikein olan takaa :) No, suutaripa nyt koittaa pysyä lestissään. Ei auta mopolla katsoa miten tuhatkuutioiset hurisee...

                    Pienet verryttelyt ja menoksi. Starttaan yksin 19km matkalle. Muut neljä 12km matkalle. Tämä oli tällainen hupikisa sunnuntai-aamulle. Tarkoitus oli tähdätä 150 keskisykkeeseen. Hieman pidempi pätkä helppoa reipasta vaihtelevalla reitillä.

                   Eka 6km myötämaavoittoista. Sitten kiipeämistä hieman toista kilsaa. 7,4km tielenkki noin 4:28min/km ja 150 keskisykkeellä. Tarkkaa työtä ja hyvää kulkua noin lepposilla sykkeillä. Olisi vain saanut jäädä 145, sillä edessä oli 12km mutainen ja vetinen pep12km reitti. Kosteus noin 8½ / 10. Kesällä sentään näkee mitä on edessä, mutta nyt veden päällä oli ohut lumiverho. Verhon alla oli tai sitten ei - jotakin - tai sitten kallellaan oleva kivi. Vasempaa jalkaa hieman kiristi tiepätkällä ja kuin kruununa vasen jalka uppoaa holtittomasti eka suopätkällä ja samalla tuntuu hieman ikävältä. Se vie letkeyttä, sillä varova vasa ei hypi.

              Vasen sääri sai osumaa tiistaina ja nyt uudestaan. Nyt myös polveen vääntöä. Samaan jalkaan tuli myös lonkankoukistajaan pientä venähdysjumia perjantain rospuuttokelin rallattelussa. Pohkeet on saaneet työtä osakseen.


                  Lopulta vauhti on alustaan nähden tasoa ok. joo. Maalissa 19,39km ja keskivauhti 5:10min/km. Ja koko hoidon keskisyke 154. Hyvä harjoitus. Ainut miinus toi jalka. Katsotaan mitä se sanoo illan palauttavalla, viikon päättävällä lenkillä.

                 Maalissa suurin osa yhdistyksemme muusta väestä oli toimitsijana. Mukava oli mennä lämpimälle nuotiolle vaihtaan vaatteita, turiseen ja syömään makkaraa. Kiitos kaikille. Taisi kaikilla tavoite täyttyä, kun maaliin pääsi.

                  TULOKSET

Pojat 19km

1. Onni Vähäaho    1:40:12  (pep12km osuus 1:07:16)

Pojat 12km

1. Jari Jyrkkä       1:13:09
2. Joonas Jyrkkä   1:25:22
3. Harri Jokela      1:25:52
4. Teemu Korpela   1:58:01



                    Tässä alkupäivän urheilut. Keitto oli onneksi jo eilen tehty, sillä olin tämän kisan jälkeen kolme tuntia kanveesissa. Aivan kuten olin tämän viikon ekan (35,1km) lenkin jälkeen. Aina jossain kohtaa saa tunteakin, kun yrittää.

                    Tulin kotiin hieman ennen klo.12. "Kisa" alkoi siis ysiltä. Tyttö oli lähteny jo kylään. Vaimo oli jo upeana töihin lähdössä. Sohvalla oli siis minun mentävä aukko. Lunastin sen. Jossain välissä raahauduin kuitenkin pyykinpesuun. Numerolaputkin pitää pestä. Kisajärjestelyihin kuuluu usein näkymätöntäkin työtä.

                   Poika tulee pian kolmeksi tuntia kylään, joten iltapalauttavalle pääsen sopivasti vasta klo.18 jälkeen. Paketoidaanpa sitten tämä viikko.


                  Mukava kolmituntinen lasten kanssa. Samalla tuli aukastua/siivottua myös lattiaviemäri vessasta. Klo.18 sitten rauhottumista korostetun kevyen kympin kera. Samalla sai vähän tunnustella iskua saanutta vasenta jalkaa. 1)Lonkankouksitaja ei tuntunu juostessa. Muutenkin sen tuntemukset ovat alkaneet mennä lievempään suuntaan. 2)Polvi. Jäi säikäykseksi. Ilmeisesti vääntyi, kun osui kaltevaan kiveen veden/suon alla. 3)Vasen sääri. Säikäysjumissa? Ei pahemmin haittaa. Ja ainahan se jossakin tuntuu - etenkin, kun on tällaiset paskat kelit alustan puolesta... Sisälläkin voi juosta, mutta ulkoilmalaji. Menen enimmäkseen ulkona. Tasapainokin kehittyy.

                   ERITTÄIN hyvä viikko paketissa tiukkaa määrää, hyvällä rytmillä ja vähän reipasteluakin. 

YHTEENSÄ   

Juoksua 188,1km (Garmin näyttää 188,4km. Pyöristelen aina alakanttiin. Johtuu siitä.
Minimitavoite oli 173km. Eli tavoite täyttyi mukavasti.
Aikaa käytin juoksemiseen 21h 19min.
Energiaa kului hieman yli 12 200kcal.
Tehot oli matalat, sillä tämän 19km reipas juoksu mukaanlukien viikon keskisyke
jäi 122. Eli alle 70% maksimista. Yksi tekijä, miksi lihaksisto oli noita nitkahduksia
lukuunottamatta kaiken aikaa niin hyvin lenkkejä vastaanottava. 


                      Tällainen oli minun lomaviikko töistä. Ensi viikolla vielä ma-to vapaata myös. Vasemman jalan epästabiilin tilan vuoksi jätän keskiviikolle suunnitellut 3x3km vedot todennäköisesti tekemättä, jollei tapahdu ihme pehmenemistä vasemman jalan sääressä. Muutenkin tarkoituksena on vetää hieman suunniteltua tasaisemmin ensi viikolla tuollainen 130-140km.

                     Mukava, jos jaksoit mukana. :) Kommenttejakin kaivataan. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.11.2017