REENI PUREE

                        Pieni katsaus, kun harjoittelua on takana huomisen jälkeen viisi viikkoa. Kevyt, kaksi määrää, vajaa viikko kevyttä ja reilu viikko määrää. Kroppa on pienistä epäilyistä huolimatta ottanut treeniä vastaan paremmin kuin olisi ikinä uskaltanut toivoa. Reeni on kyllä ollut kovaakin, joten ei ole toisaalta ihme, että kunnon kehitys on ollut rajua. Silti kunnon kehityksen realisoitumiseen aina vähän hätkähtää. Niin tänäänkin.

                      Nyt on siis menossa reilun viikon raju määrämättö. Ei maksimaalinen, mutta jatkuva määräkäs tekeminen. Lähemmäs 150km/viikkotahti on minulle ihan miehekästä määrää. Kropan pitäisi siis olla kaikkea muuta kuin hyvässä datakunnossa, mutta mitä vielä! Tein neljä viikkoa sitten ensimmäisen kevyen(!) harjoitusviikon lopuksi vertikaalitonnin matolla. Nyt tein sitten saman harjoituksen neljä viikko myöhemmin. Olosuhteet olivat siis samat. Kroppaa vain oli nyt enempi härnätty. Alla olevan toteuma taulukon perusteella voisi luulla olleen kaksi eri kaveria, jotka on nuo treenit rykiny menemään :=) Mutta minun ne on molemmat. Kivasti kulkee jo.

	Vertikaalitonni matolla
	19.11.2016					17.12.2016
			keski		keski
km	nousu %	aika	syke		syke	aika	nousu %	km
1	0	5:45	116		108	5:24	0	1
2	5	6:41	129		130	5:48	5	2
3	10	8:17	135		136	7:23	10	3
4	10	8:54	132		136	7:48	10	4
5	15	10:38	138		137	10:13	15	5
6	10	8:56	137		136	8:27	10	6
7	10	8:56	138		137	8:12	10	7
8	5	7:11	134		136	6:22	5	8
9	0	5:18	138		137	4:58	0	9
10	5	7:07	138		136	6:18	5	10
11	10	9:20	140		137	8:29	10	11
12	15	11:21	144		139	10:32	15	12
13	5	7:50	139		132	7:04	5	13
14	0	6:26	135		134	5:11	0	14
Kesto yht. 1:52:40					Kesto yht. 1:42:08
Keskivauhti 8:03min/km					Keskivauhti 7:18min/km
Keskisyke 136					Keskisyke 134

 
                      Kop-kop. Terveenä oon saanu mennä. Vasemman jalan akilleksen ympärillä on pientä kireyttä. Jäätikköistäkin alustaa on sattunut pitkien lenkkien varteen niin ihmekkös tuo. Muutoin oon mielestäni saanut kehitettyä tekniikkaa paremmin jalkoja rentona pitäväksi. Mitä enemmän jännität jalkoja, sitä enemmän ne jännittyy/jumiutuu. Talvella juokseminen ulkona on kuitenkin ajoittain melkoista taiteilua. Joutuu tekemään esim. kenkävalinnoissa kompromisseja. Lenkkari on armollisempi, mutta liukkaalla kääntyy vastaan - jalkoja alkaa alitajuisesti jännittämään, ja nastaton hyöty sulaa siihen. Toisaalta taas nastoilla juostessa voi joutua juokseen turhan kovia kohtia, joilloin säären ympärille voi tulla herkästi vaikka tulehdustiloja. Tässä on oltava tarkkana. Tulkittava ja reagoitava. Kannattaa kuunella nimenomaan omia tuntemuksia - ei muiden kokemuksia. Jokaisella on omat yksilölliset jalat. Myös juoksutekniikalla on merkitys.

                      Talvi on ollut edellisen kappaleen kaltaisia ongelmia vähentävä, sillä talvi on ollut kuitenkin pääasiassa stabiili säältään. Ihanteellinen, etten sanoisi. Nyt näyttää myös, että meillä on hyvin juostava perhereitti ja myös jopa etulenkki, joka on periharvinaista tähän aikaan vuodesta. Vaellusreitillämme on nyt polettu koko etulenkin takaosa neljään kertaan, joten kyllä siellä jo jonkin verran kantaa. Vieläkö me innokkaat kenkäilijät käymme ensi viikon pluskeleillä tallomassa niin pakkasten tullessa meillä on polkuparatiisi reitillämme. Innostan tässäkin kaikkia kynnelle kykeneviä tallomaan I-SR2014 etulenkin takaosaa. Välejä P1 - P2 ja P1-P9-P8 edestakaisin.

                     Kalenterit on taas tuossa lattialla levällään. Alan hieman kaavaileen harjoittelun jatkoja Joulun jälkeiselle ajalle. Saa nähdä meneekö tulevat harjoitussuunnitelmat kuitenkin jossain kohtaa hieman uusiksi, sillä voi olla että vaihdan leipätyötä. Mutta katsotaan mikä on uuden työtarjouksen koko paketti ja miten asiat sitä myöten etenevät. Mahdollinen muutos vaatisi hieman erilaista harjoittelun rytmittämistä. Mutta palataanpa tähänkin asiaan tuonnempana.

                    Harjoitusintoa kaikille ja elämäniloa etenkin! Muistakaa ensi viikolla käydä lumikenkäileen Ti-To I-SR2014 vaellusreitillä edellä mainitsemia pätkiä. Kiitos. Muistakaa myös Ti 27.12.2016 klo.18.00 pidettävät ulkotulijuoksut.

Hyvää Joulua kaikille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 17.12.2016         

VUODEN EKA VUOSINELJÄNNES TAMMI-MAALIS

                     Vuoden ensimmäisen vuosineljänneksen kaksi viimeistä päivää olivat minulla, reisikuntoutujalla, pienen ryppään aikaa. Kahteen päivään tulikin ihan mukavasti 110km kevyttä nylykkyhölkkää, sitä, mitä sitten Kokkolassa SAA jauhaa sen 24h ajan ihan luvan kanssa. Tuosta 110km ryppäästä ekat 59km olivat samalla nesteiden ja ravinnon nauttimista juoksun lomassa. Puskassakin piti pari kertaa ryppään aikana käydä. Kello kävi tietysti koko ajan, sillä luullakseni ne ei Kokkolassakaan pysäytä minun mennessä kyykkyyn? 110km keskivauhdiksi tuli 5:57min/km ja keskisyke oli lepponen 122. Niin kuin näissä isoimmissa keräyksissä hyväksi onkin.

   Tässä viimeisen neljän vuoden ajalta vertailua vuoden ensimmäiseltä neljännekseltä.

		2016
		tunnit		kilsat
tammikuu		61		529,3
helmikuu		58		464,8
maaliskuu		54		449
yht.		173		1443,1
		2015
		tunnit		kilsat
tammikuu		62		476,3
helmikuu		40		356,7
maaliskuu		34		349,4
yht.		136		1182,4
		2014
		tunnit		kilsat
tammikuu		56		547
helmikuu		46		463,2
maaliskuu		47		454,6
yht.		149		1464,8
		2013
		tunnit		kilsat
tammikuu		58		504
helmikuu		35		307,9
maaliskuu		36		330,6
yht.		129		1142,5

Vuodet jolloin vuosikilsat ovat olleet yli 4500km/vuosi. Tämä on se neljäs vuosi, joka oletettavasti myös menee kolmen edeltävän vuoden kertymätasolle.

                      En vihtinyt tätä huomiselle päivälle jättää, sillä ette olisi uskoneet kuitenkaan :) #Posea
  
Onni Vähäaho, Nivala 31.3.2016      

NIVALA - UGANDA - NIVALA (KOKKOLA TJ 60)

 Tämä on 600:s blogi.

                     Vuonna 2008 Elokuun 15.päivä ostin Niken juoksukengät, punaiset. Olihan ne makeat. Yön yli nukuttuani juoksin niillä 6,8km mittaisen lenkin. Siitä alkoi hiljalleen matka, jota on jatkunut jo lähes 8 vuotta. Nyt mittarissa on täynnä YLI 25 000km. Tarkalleen 25 001,9km. Se on kutakuinkin sama matka kuin Nivalasta Ugandassa sijaitsevaan Kampalaan maanteitä pitkin - JA EDESTAKAISIN ajettuna!

                     Tuo matka on tuntunut paljon pidemmältä kuin vajaalta kahdeksalta vuodelta. Matka on ollut nimittäin niin kokemustäytteinen, maukas, tuoksuisa ja kaikin puolin aistikas, että olen kuin uudelleen syntynyt ihminen. En voisi olla kiitollisempi sille päätökselle, päättäessäni yrittää kokeilla juoksemista. Sitä edelsi 15kk painontiputus. Tiputin 107kg:sta noin 93-94kg ennen kuin aloin juoksemaan.

                     Olen myös hyvilläni, että on tullut dokumentoitua kaikki lenkit. Jokaisesta juoksemastani lenkistä on ylhäällä monenmoista tietoa. Nyt jo monen vuoden ajalta myös sää, missä olen juossut, kenen kanssa ja jos on ollut jotain erikoista. Olen tietysti kiitollinen kaikille kanssaharrastajille, joiden kanssa olen saanut jakaa matkaani tässä upeassa harrastuksessa. Juoksun myötä ystäviä on tullut lisää. Juoksu on tietysti myös ottanut aikaa, ja se on ollut monesta muusta pois, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

                     Oma kunto on noussut hiljalleen harrastuksen myötä. Tyytyväisenä katsonkin "tauluani", joka kertoo tuloksiani eri matkoila... lukuunottamatta 24h juoksua, jossa en ole vuosikausiin onnistunut tekemään mielestäni tasoni mukaista suoritusta. Omiin nimiin olen toki juossut ilman numerolappua 150km. Siitäkin on jo 2,5v aikaa. Kokkola Ultra Runissa 21-22.5.2016 tuon kaiken on määrä muuttua. Halajan 200km kerhoon. Olen päättänyt, että 200km on tavoitteeni ja kaikki ylimenevä on plussaa. En lähde kuitenkaan juoksemaan tasan 200km. Silloinhan olisi hyvä juosta noin 105km+95km puolikkaat. Lähden tekemään vakaata juoksua. Uskoakseni olen puolivälissä noin 110km tienoilla, mutta sitä on tuloksen kautta turha sen enempää spekuloida. Suurin haasteeni on löytää sopiva neste ja energia kombinaatio, joka toimisi mahdollisimman hyvin. Variaatioita mietitään. En ole huolissani kunnosta. Sen uskon riittävän yli 200km. Jumissa olevan lihaksistonkin uskon palautuvan tässä parin kuukauden aikana. Olen siis isossa kuvassa sangen luottavainen. Silti: tehtävä on vielä aloittamatta.

                    200km rajan on puhkaissut Suomessa 54 miestä ja 11 naista. Kuulostaa paljolta, mutta paljon on myös tuttuja, sangen hyviä ultrajuoksijoita tuon rajan allakin. Pidän tuota 200km rajaa jonkinlaisena "luokkarajana". Se kuulostaa jo varsin miehekkäältä rajalta.

                    Suomessakin olisi toki selvästi enemmän 200km ylittäjiä, jos kaikki ultrajuoksijat olisivat kokeilleet 24h juoksua. Moni tasokas kaveri on focusoitunut esim. polkujuoksuihin tai muihin vastaaviin. Harva Suomen polkujuoksueliitistä on tuossa 54 miehen listassa. Onko Juha Jumisko melkein ainoa? Sen sijaan nimet kuten vaikkapa Henri Ansio, Antti Lepistö, Tero Ruokolainen, Joonas Kortelainen, Janne Hietala, Janne Mononen, Jussi Nokelainen, Marko Mattila jne eivät ole vielä työntäneet nokkaansa 24h kisoihin. Varmasti moni heistä rajan ylittäisi. Se on sitten toinen juttu haluavatko.

                    ...Ennen tämän blogin ulosheittoa on vielä pakko hehkuttaa!!! Pose meiningillä, itseluottamusta vahvistaen, on pakko heittää pieni vertailu vuoden takaiseen kuntoon :=) Aiheena tällä kertaa kestohankikelillä, tampatulla polulla tehty I-SR2014 Etulenkki. Onhan tuossa melkoinen ero. Viime vuoden lenkillä oli osa Vk:ta ja nyt oli pidättelevää retkeilyä. Alustakin kyllä aivan sama. Kestohankikelillä ei tampatussa polussa ole eroja... Etureidet alkavat hiljalleen sulaa :)

   17.3.2015: 25km 2:51:53@6:52 Keskisyke 138

(Tänään)22.3.2016: 25km 2:29:52@5:59 Keskisyke133

                    Lopuksi hus, hus, pois tuloksista. Ne ovat mukava mauste, mutta koko kakku koostuu tietysti rakenteesta, ja siitä, että tämä kaikki on niin hitokseen mukavaa!!! Minä nautin täysin siemauksin harrastuksestani. Se on tehnyt minulle niiiiiiiin paljon hyvää. Tämä on kuin iki rakkaus, jossa käydään yhdessä ilot ja surut, auringon paisteet ja myrskyt.

                   Posella mennään!

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.3.2016              

POSEA TISKIIN - SONNEJA KARSINAAN!

                        Kahavit on juotu! Positiivisuutta, elikkäs niin ku nykyään sanotaan, posea tiskiin! Eilinen muistutti taas posepuolen faktan. Talvi on ollut onnistunut. Joulu-Helmikuun päämäärätietoinen, roiso treenaaminen, on nostanut perustasoa karkeasti ottaen noin 15-20sek/km. Se on paljon noin lyhyessä ajassa. Se antaa paljon valmiuksia muokata kuntoa kesän ja syksyn koitoksiin sopiviksi.

                      Ja jos kummelit sanoo, että "me on hävitty tää peli" niin minä sanon että mä oon voittanu "tän pelin". Tässähän kuitenkin tavoitellaan ensisijaisesti omaa kunnon nousua ja siitä tulevaa hyvää oloa. Ja se on nyt sisälläni. Se, mitä tulokset sitten tarjoavat minun mitatessani omaa kuntoani muita sonneja vastaan on vain plussaa, ei itseisarvoista, eikä etenkään olennaisinta. Tulosta nimittäin olen saanut viime kuukausina itselleni. Kehityksen muodossa. Monta kuukautta "kehityshumalassa". Voiko jalkaisin taivaltava juoksun harrastaja enempää itseltään pyytää/odottaa? Nuuskamuikkunenkin on onnellisemmillaan taivaltaessaan nyytti kepin varressa lammen vierustaa. Ja totta vie olen niin tehnyt.

                     Tammikuussa juoksin jäisen/lumettoman maan aikaan kesäperhereitillä uuden ennätyksen, parantaen entistä 3:06min 10,6km matkalla edellisen talven vastaavaan vetoon verraten. Keskivauhti parani tasan 20sek/km!

                    Helmikuussa huomasin juoksevani yli 20km kevyet perustielenkit noin 15-20sek/km nopeampaa kuin edellisenä vuonna. Siis per kilometri. Se on aika paljon.

                   Eilen tunsin reisissä edelleen syvää jumia, vaikka se on pintapuolisesti hälvenemässä. Ajattelin tarjota kahden viikon keventelyn ja lepäilyn vastapainoksi "ommoo kovvoo" talviperhereitin 11,8km matkalla. Ja niin vain lohkesi 2:58min entisestä, viime kevät talven priima-alustan ennätyksestä pois. 16sek/km. Polku oli nyt hyvin lähellä viime vuoden tasoa juostavuudeltaan, mutta kelkka-uran kohta ei ole vielä niin hyvä kuin mitä se viime vuoden ennätysjuoksussa oli, jolloin kelkkareitti oli luokkaa kivikova. Aivan kaikki ei ollut eilenkään pelissä, sillä alku oli varovainen ja lopussa jätin vähän paukkuja lahkeisiin, sillä pelkäsin jalkojen kramppeja niiden tilan vuoksi. Se jäi onneksi turhaksi peloksi.

                  Pose teemalla jatkaen - iloinen olen myös sykkeiden toiminnan palautumisesta. Varsin helekkävästi nousi mittari 168 tienoolle tarvittaessa. Tästä on hyvä jatkaa, sillä askelma oman kunnon kehityksessä on jo otettu. Mikäli tälle kevään harjoituskaudelle tulee vielä lisäporrasta niin se olkoot vain plussaa, sillä kaiken aikaa ei voi hattu kädessä makiaa pyytää.

                  Mulla on ens kesälle neljä isoa asiaa, jotka haluan kokea. 1)Kokkola Ultra Run 24h, 2)Karhunkierroksen tutustumisjuoksu n.82km?, 3)Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 57,5km, 4)I-SR2014 koko reitin kierto x3 = noin 170km. Noiden lisäksi kaikki muu on sälää, mutta pose sellaista.

                 1) Kokkolan 24h kisassa haluan vihdoin onnistua 24h juoksussa. Minulla on nyt perustaso sitä luokkaa, että tuollainen 5:30-6:00 matkavauhti on tasoa huoltavan/erittäin kevyen lenkin tasoa, joten nesteiden ja energian imeytymisen pitäisi toimia paljon paremmin ja vaivattomammin kuin aikaisempien ultrien korkeammissa sykkeissä. Nuo tehot alkaa vastata jo minun omia, lähes vuorokauden mittaisia harjoituksia/retkiä. Isoin valmistautuminen kohdallani tuleekin olemaan henkinen. Ehkä laitan luurit korville maunoahostapaan alkutunneille niin onnistun paremmin keskittymään vain oman suorituksen käynnistämiseen.

                2) Minulla on ajatus osallistua toukokuussa 2017 Karhunkierrokselle, joko 82 tai 164km matkalle. Siksi on olennaista käydä tutustumassa reittiin. Tämä tapahtunee jossain kesä-heinäkuussa.

                3) Pyssymäki Extreme Polkujuoksu on minulle pyhä asia. Elinikäinen tavoite - ei siis vielä tämän vuoden, kun taso ei riitä - on juosta koko reitti alle 7h. Haluan nimenomaan yhä paremmaksi polkujuoksijaksi, ja yksi hieno tapa on yrittää pysyä pep-kisan palkintopallisonnina, vaikka varmasti mukaan on tulossa taas tasokkaita sonneja.

               4) Koska olen niin rajallinen ja hidas, on minun mahdollisuuteni polkujuoksu-ultrissa. Minun matkat on niitä, joissa useammalla jo riittää. Eli haluan kokeilla, miten jalat ja pää kestää kolme kiepautusta meidän vaellusreitin koko reitistöä, eli noin 170km matkaa. Se tulee olemaan syksyn juttuja. Pimeää ja iha-ha-naa!

               Posea! Voita itsesi! Osaa iloita voittaessasi itsesi. Elämä on tässä ja nyt. Eilen oli voitto juosta 11,8km talviperhereitti 56:15minuutissa. 40-vuoden päästä se voi olla jos saan lusikan omaan suuhun. Osatkaa nauttia elämästä! Se on lopulta ihan sama, mitä muut tekevät, kunhan lusikkasi ei tipahda lattialle! Se on kuulkas jämpti näin!
 

HAAPAVEEN JÄTKÄT ON POSEJA!

             

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.3.2016

PERUSKUNNON NOUSU

                       Ehjä talvi näkyy datassa ja vaikuttaa tietysti tuonne yläkertaan. Rauhallisuutena ja luottavaisuutena. Kuten eilen tuli kirjoitettua, nyt eletään määrän rasittamaa aikaa, jolloin suorituskyky on piilossa - odottaen kevään laitumia, jolloin jo pelkästään ilman lämpiäminen ja teiden sulaminen nostaa vauhtia. Toki silloin täytyy olla varovainen, sillä joka kevät nilkan seudut ovat olleet kovilla talven jälkeisen kovan asfaltin edessä.

                       En ole juuri vauhdeista kantanut isompaa huolta perustyön äärellä. Olen toki huomioinut, että suunta on oikea. Tänään havahduin, että perustaso onkin noussut merkittävästi aikaisemmista vuosista. Kova satsaus on alkanut kantaa hedelmää. Alla oleva taulukko matalantehon lenkeistä kertoo aika selvää hyppyä tälle talvelle, verraten edellisiin.

JÄRVENKIERROT HELMIKUUSSA
								maaliskuu
		2016		2015		2014		2013
MATKA		23,4		22		25,2		22,1
KESKIKVAUHTI		5:36		5:54		6:04		5:38
KESKISYKE		121		124		127		131

                     Tuo 2013 on vauhdilleen lähimpänä, mutta on 10 sykepykälää isommilla tehoilla juostu, ja lisäksi maaliskuussa. Joten tuo tämän vuoden erittäin kevyen lenkin vauhti on suhteellisesti selvästi aikaisempia talvia kovempi. Toki tässä on alkanut Vk-reippaatkin heilahteleen mukavaa kyytiä aikaisempiin talviin nähden. Varmasti myös nopeuskestävyysvedot ovat lisänneet uutena ärsykkeenä kehitystä. Ehkä tunkkauksetkin (voima). Harjoittelu on ollut monipuolisempaa juosten. On ollut hankea ja polkua enemmän. On ollut ylipäänsä harjoittelua enemmän. Oikea, minulle sopiva rytmi on löytynyt. Tällä tarkoitan myös ilta-aamuvuorojen lopettamista. Harjoittelu on alkanut upota paremmin. Se on monesti pienestä kiinni. Nyt vain sitä kuuluisaa terveyttä. :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 17.2.2016

TOP 3 I-SR2014 KOKO KIERRON VERTAILUJA

              Ohessa olen katsonut taulukkoon kolmen nopeimman I-SR2014 koko reitin kierron väli-aika vertailun. Eilisen päivän suoritus on ollut kyllä kaikista tasaisin.

               Aluksi ero PEP2015 -suoritukseen on julmettu, suhteessa eiliesen koko reitin kiertoon. "Pahimmillaan 23km kohdilla jo 14min PEP2015 -eduksi, mutta niin vain koko homma kääntyy lopulta eilisen päivän suorituksen hyväksi peräti lähes 4min eron tuvin.

                Vertailussa ohitus tapahtuu vasta 5,1km ennen maalia, kun koko reitti ja perhereitti yhdistyvät. 

		I-SR2014 KOKO REITIN KIERTO
		VERTAILUJA
		23.7.2015		22.8.2015		20.10.2015
		ERKIN KANS		PEP2015		ITE
pelastuspiste 1		0:41		0:34		0:40
pelastuspiste 2		1:25		1:13		1:23
pelastuspiste 3		2:10		1:52		2:06
pelastuspiste 4		3:11		2:49		3:03
pelastuspiste 5		3:41		3:18		3:28
pelastuspiste 6		4:30		4:04		4:12
Pyky		5:16		4:44		4:54
pelastuspiste 7		5:54		5:24		5:32
pelastuspiste 8		6:42		6:11		6:14
perhereittin yhd.		7:36		7:07		7:06
maali		8:15:47		7:47:50		7:44:09
Keskisyke		140		150		137

Onni Vähäaho, Nivalassa 21.10.2015

VUOSI 2014 JA VUODEN 2015 TAVOITTEET

                    Vuosi 2014 jää mieleen jälleen eteenpäin menona ja erityisenä onnistumisen vuotena. Vuoden lopussa on aika katsoa myös menneitä harjoittelumääriä ja kertoa jo joitakin aikoja sitten syntyneet ajatukset tulevasta vuodesta.


                      Kuten alla olevasta harjoittelumäärä taulukosta näkee, harjoittelumäärät ovat nousseet paljon ja korkeisiin numeroihin. Selvästi päälle 600h/vuosi on mielestäni jo paljon harjoittelua. Etenkin ottaen huomioon työ -ja perhetilanteeni = kolmivuorotyössä ja täysverinen kahden lapsen isä, joista pienin on vasta ekaluokkalainen.

			HARJOITTELUTUNNIT
	2012	2013	2014	2015	2016
	minuutit	minuutit	minuutit	minuutit	minuutit
1	2874	3499	3365
2	2266	2114	2787
3	2229	2131	2838
4	1148	2863	2567
5	3271	2002	2709
6	2074	2922	3819
7	2649	3361	2634
8	1554	2195	2233
9	2096	1443	4099
10	2668	3005	2864
11	1772	2572	3386
12	2574	3020	3716
	27175	31127	37017
Yht.	452h 55min	518h47min	616h57min

                             Tykkään nykyään mitata harjoittelua tunteina. Ei ole kuvaavaa laskea kilsoja. Sehän riippuu täysin siitä, missä sitä juoksee. Tiellä vai suolla, sillä on väliä. Kuitenkin useimmat puhuvat kilsoista. Voihan nuo tuossa mainita, eli harjoitteluni koostuu:

Juoksua 5060km (sisältäen juoksua myös tarunhohtoisella I-SR2014 -reitillä ja muualla maastossa). Kaikki kilsat eivät ole tulleet läheskään pinnoitetulla tahi soratiellä.

Kävelyä  252km (Kaikki kävely on lähes yksinomaan raskaassa maastossa tehtyä)

Pyöräily 224km (Ainoastaan palauttavana ja korvaavana)


Pitkät lenkit / harjoitukset: (3h harjoituksiin ei lasketa 2h harjoituksia vaan ne on tuossa eritelty. Esim. vuonna 2014 pitkiä juoksulenkkejä oli yhteensä 84kpl, joista 24kpl oli +3h).

**  Vuoden 2014 pitkät harjoitukset: +2h juoksulenkit 60kpl.. +3h juoksulenkit 24kpl.. +3h muut lajit 3kpl.

**  Vuoden 2013 pitkät harjoitukset: +2h juoksulenkit 37kpl.. +3h juoksulenkit 26kpl.. +3h muut lajit 3kpl.

** ....2012-vuoden PITKÄT juoksulenkit: +2h: 25kpl... +3h: 16kpl... muut lajit +3h: 2kpl

VUOSI 2015

                      Ykköstavoite on Unkarin 6vrk juoksukilpailu toukokuussa 6-12.5.2015. 
                       Tavoite: +600km


                      #PEP2015 polkujuoksukilpailu 22.8.2015
                       Tavoite: alle 8h, 57,5km matkalla


                      Joensuu Night Run 12h hallikilpailu Marraskuu 2015
                      Tavoite: Parantaa omissa nimissä olevaa Piirinennätystä (116,099km). 120km rajan rikkominen

                    Harjoittelumäärä tavoite: Noin 600h.


                    Sekä PEP2015 että Joensuun kisat kantavat päällään hienoista kysymysmerkkiä, sillä en voi ennustaa miten palaudun Unkarin 6d kisasta. Ehkä tuloksia ja yksittäisiä tavoitteita tärkeämpää on kuitenkin nauttia siitä mitä tekee, eli juoksemisesta. Eli ensin itse juoksu, sitten tavoitteet. Joten nautinto ja harrastepohjalta mennään.

Onni Vähäaho, Nivala 31.12.2015

SUORITUSKYKY NOUSEE

                    Taas voin todeta iloisena, jotta oikeita asioita on tullu tehtyä. KUNTO on noussut. Ensin vedin määrää koneeseen - kuitenkin kova-kevyt-rytmityksen muistaen. Nyt olen sitten vähentänyt elokuussa määrää tämän kaksi viikkoa ja LISÄNYT tehoja. Seuraus: SUORITUSKYVYN nousu. Kuten sanottua, tämä vajaa kahden viikon maratonharjoittelujakso ja viimeisen viikon herkistely on tietenkin AIVAN liian lyhyt jakso KAIVAMAAN maksimaallisen potentiaalin mukaisen tuloksen tauluun. Kuten sanottua vol.2, 24h kisa edellä. Mutta, mutta, kyllä tässä nyt näillä ennusmerkeillä ihan kohtuu tulos käydään liipasemassa Kempeleellä, jos terveenä nämä loppupäivät pysytään.

                  Terveydestä puheen ollen; jalka tuntui tänään perinteisellä maratonviikon keskiviikon Savulan Pk2 lenkillä vallan hyvältä. Yes! Burana -kuuri vei ilmeisesti oletetun tulehduksen, sekä pehmensi kevennyksen kera lihasjumia. Ja toinen YES sille, että DATA rauhoittaa kummasti marginaali hölkkääjän olotilaa. Kunto on noussut ja nyt parin viikon täsmä jakson jälkeen myös suorituskyky on kovassa nousussa.

                  Alla kuva (klikkaamalla saa sen isommaksi) maratonviikon keskiviikon lenkit vertailussa ENNEN toukokuun terwamaratonia ja nyt ennen Kempeleen maratonia. Eli 2min55sek meni tuo Savulan 10,6km lenkki nyt nopeammin. Mielestäni se on aika paljon noin lyhyellä matkalla ja näin lyhyellä ajalla. Tuntuu hassulta, että sitä on noin paljon toukokuuta paremmassa kunnossa. Mutta menkööt! Huom! Tuossa tämän päivän lenkissä kaksi ekaa kilsaa väärin. Todellisuudessa kahden ekan kilsan ajat 4.36 ja 4.38.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.8.2013

KANKIAA TAI ERITTÄIN KANKEAA

                  Siinäpä viime lenkkien tuntemukset. Jalat ei meinaa nyt millään normalisoitua. Noooo... tietysti tämä tila ei ole yllätys. Heinäkuun loppuun asti työskentelin pääosin alle 130 tehoissa. Nyt sitten olen koittanut tehdä tällaisen lyhyen kahden viikon maratonille valmistavan jakson, jonka aikana olen lykännyt jopa suhteellisesti liiankin paljon veekoota. Jalat on ihmeissään. Viikolla 30 juoksin 184,8km, toissa viikolla rytmittäen/keventäen 57,1km ja viime viikollakin normaaliin verraten todella varovaiset 85km. Puhtaasti kilometrimääriä katsomalla voisi kuvitella jalkojen normalisoituvat, palautuvan. Kilsat sisältää kuitenkin HUOMATTAVASTI tottua enemmän aivan maratontehojen tuntumassa tai sen alueen yläpuolella ollutta juoksua. Edelleen toistan: jalat on ihmeissään - ja tästä syystä johtuen niiden normalisoituminen kestää.

                  Tilanne on jollain tavalla jopa koominen. Olen elämäni kunnossa, kirkkaasti. MUTTA minulla ei ole maratonille LÄHESKÄÄN riittävää vk-iskutusvalmiutta, enkä tiedä ehtiikö jalat ihan täysin palautua lauantaiksi, sillä siksi erilaista viimeisen kahden viikon harjoittelu on ollut... plus, että sitä edelsi omalle tasolleni peilaten jättiviikko, +184km. Koomisuutta kuvaa erittäin hyvin tämän aamupäivän PERINTEINEN maratonille valmistava lenkkini. Tuntuma oli lähes kaiken aikaa kankea tai erittäin kankea. Alla olevat kengätkään (Nike Air Free 3) ei sovellu minulla mitenkään vähänkään vauhdikkaampaan menoon - ne ovat allani sangen kömpelöt. Ehkä osa tuosta tunteesta johtuu tietysti noista kankeista jaloistani. Usein keveillä jaloilla ovat kengätkin sutjakkaammat, heh,heh, kun on viisasta  tekstiä taas.

                  Yhtä kaikki. Kaikesta huolimatta data on silti tällä hetkellä ERITTÄIN makoisaa luettavaa. Sen tekee vieläkin makoisammaksi todellakin se, että meno tuntuu suoraan sanottuna PASKALTA. Tässä nyt vaikka tuota Terwamaratonia (ennätys 3.29.37 krampanneilla jaloilla = kunto olisi edellyttänyt alle 3.20 aikaan) edeltävä PERINTEINEN maratonviikon maanantain valmistava versus tämän aamun kankia lenkki. Kyseessä siis kaksi samalla reitillä ja samalla tavalla juostua lenkkiä. Erotuksena, että juoksin tänään tarkoituksella vähän (keskisyke 5 pykälää alempi) kevyempänä tuon ja silti lenkin data on kuin aivan eri miehen tekemä. Vai mitä sanotta tästä vertailusta???

Ennen Terwamaratonia

Väli	20.5.2012
		keskiv.
0-2,6km	12:54	4:58/km		Pk2		maraton
2,6-6,3km	16:56	4:35/km		maratehot		tulos
6,3-10,4km	20:15	4:56/km		Pk2		25.5.2013
						3.29.37
Yht.aika	50.05	4:49/km				4:58
keskisyke	150

Nyt ennen tulevaa Kempelemaratonia

Väli	12.8.2012
		keskiv.
0-2,6km	12:20	4:45/km		Pk2		maraton
2,6-6,3km	16:10	4:22/km		maratehot		tulos
6,3-10,4km	19:55	4:51/km		Pk2		17.8.2013
						x.xx.xx
Yht.aika	48.25	4:39/km				x:xx
keskisyke	145

                      Tässä on siis tilanne vertailussa viisi päivää ennen maratonia. Tämän päivän lenkistä on enempi potentiaalia kaivettavana esille tulevan lauantain maratonia kuin oli toukokuussa. Silti on jotenkin hirviän vaikia sanoa, mihin tämä kaikki riittää. Ja siihen kaikkeen kuuluu mm. miten jalat palautuvat LYHYESTÄ kahden viikon vk-harjoittelusta ja minkä verran vk-iskutusvalmiutta lopulta on ja mikä on burana-kuurin alla olevan jalan tilanne kisapäivänä. Odotukset on itsellä AINA korkealla. Uskon silti aina, että ne ovat realistiset. Epärealistisia tavoitteita ei kannata laittaa, sillä ne alkavat hyvin pian tuntumaan kisassa kiusallisilta.

                    Sanon edelleen, että 3.20 alitus on realismia. Miten paljon se sen alle menee, riippuu jo niin monesta asiasta, että antaapa lauantain sen näyttää. Mutta sanotaanko näin, että olisin yllättynyt, jos aikani on jotain muuta kuin välillä 3.13-3.19. Tulihan se sieltä? Veikkaukseni. Parempaan ei ole nyt rahkeita. Tämän odotusarvon kanssa on elettävä. SILTI on varmaa, että tuun NIISTÄMÄÄN itseni aivan kanveesiin, eli mitään en jätä kennoihin. En ole koskaan ymmärtänyt sellaista ajattelua, jossa jotain jätetään johonkin tulevaan. Kun lappu laitetaan rintaan, käy jo pelkästään sitä sen verran kunnioittaminen, että homma vedetään NIISTOON asti. Saatana.

                   Viimeistelystä vielä sen verran, että keskiviikon Savulan lenkin (10,6km sis.15min välein Boltin) teen hieman ajateltua kevyempänä, jotta palautuisin paremmin. Alunperin tuo oli tarkoitus vetää Pk2:na, eli tuossa 138-140 kantissa, mutta nyt meen enempi tunteen mukaan, eli ehkä jopa lähempänä Pk1:n rajoja (130). Pääpaino on rentoudessa ja helppoudessa. Kyllä tämä tästä - taas. Otetaan sopivan rennosti. Oonkin paljon katellut näitä.

                                Robert Pettersson

                              Ismo Leikola

Ps. Ketkä on tulossa Kempeleeseen juoksemaan/hölkkäämään?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.8.2013

FLASHBACK vol.9

                        Harrastan aika ajoin katsomista taakse... oman harjoittelun toteumien kohdalla. Yleensä katson edellisen vuoden vastaavien aikojen lenkkejä ja niiden kertomaa, verraten niitä tämän hetkisiin. Tässä tämänkertaisia vertailuja:

Vuosi 2012

22.7.

Juoksua yht.16,0km... 1)14,0km, avg.151, kv.4:57... A)0-4km, avg.134, kv.5:38... B)4-14km, avg.159, kv.4:40... <-10km ENNÄTYS!!! 46.44... <-entinen parani 2min 38sek!!! ...2)Loppuverryttely 2,0km, avg.133, kv.6:07... Sää: +12, lähes tyyntä, ajoittaista sadetta... Muuta: 4km-14km väli, elikkäs 10km ennätyspätkässä eka puolikas 23.25, toinen 23.21.

24.7.

Ennen Power Park -päivää aamujumppa heräämisen jatkoksi (klo.6.32->) tiellä = hölököttelyä 10,0km, avg.140, kv.5:44 <-sis.lenkin sisällä 5x4xmol.puolin pakaraläpsyttelyjä... Sää: +13, tyyntä.

Vuosi 2013


10km enkkani on nyt keväältä, 41.33 Eli parannusta
viime kesän enkkaan 5.11min.


Vertailu 24.7.2012 vs. 17.7.2013 Pk-lenkki:

Pk2: Yöhugien välistä hölkkäilyä, 15,2km, avg.138, @4:58... Sää: +13, tuuli 6m/s... Muuta: Määräviikosta kankeat ja hieman lihaskipeät jalat edelleen. Väli 8-15km pääasiassa vastamaata ja vastatuulta. Asics Gel HyperSpeed 5:t alla

Eli viime vuonna samaan aikaan 10km hieman korkeammilla
sykkeillä 42sek/km hitaammin kuin nyt 15km matka
kaksi pykälää alemmilla tehoilla.


                    Tällaiset vertailut OMIEN entisten, vuoden takaisten harjoitusten kanssa ovat ainakin minulla olleet tähän asti mieltä nostattavia. Aika paljon on tapahtunut eteenpäin menoa. Vuoden 2008 elokuusta alkanut hölkkäharrastus on mennyt v.2010 juoksijanpolvi vammasta aiheutunutta taukoa lukuunottamatta vammoitta. Erilaisia kipuja ja ohi menneitä ontumisia on matkan varrella toki ollut, mutta mikään kipu ei ole jäänyt pysyväksi.

                    Juoksukolleegat ovat ajoittain heittäneet ajatuksen harjoittelun keventämisestä jossain kohtaa. Muutamat blogin kommenttikentissä, sekä pari kaveria syvemmän kanavan, e-mailin välityksellä. Onpa minua joskus jopa yllytetty yrittämään kovemminkin, heh, heh.

                    Muistelen tuossa matkan varrella blogin kommenttikenttiin tulleen "tuosta ei hyvä seuraa" -tyylisiä kommenttejakin. Missähän lie nuo kommentoijjat nykyään? ;) ...Nooo, eihän sitä tosin koskaan tiedä, milloin se vamma tulee tai harjoittelu menee konkreettisesti yli. Ja vakavasti puhuttaessa on aina VAIN hyväksi kehoittaa sivusta miettimään kunkin omaa harjoittelua. Hölkkääjä itse nimittäin herkästi sokaistuu omaan tekemiseen - ei näe omaa toimintaa objektiivisesti.

                   Asiasta öööhön... Illalla klo.20 sitten lähemmä pyssymäeltä "Yön kutsu" retkelle. Että teretulemasta vaan vielä kaikille halukkaille. Meitä ainakin viis lähtee ja kaikki otetaan matkaan, jokka paikalle saapuu.

                    Ps. Tänään alkaa minulla KESÄLOMA tuossa klo.14 jälestä. Vihdoin. Pääsee harjoittelemaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2013

TERVEET - OHITTAKAA TÄMÄ KIRJOITUS

                      100km juoksustani on aikaa hieman yli kaksi viikkoa. Viime päivinä useat ihmiset ovat lähestyneet minua kysymyksin: -"Miten on palautuminen sujunut?" -"Joko oot pystyny harjoitteleen". Kun lajin (juoksu/ultrajuoksu) ulkopuolelta tulee kysymykset, on ne kaiketi ns. "normaalien ihmisten" kysymyksiä. Kuva siitä, millaiseksi he mieltävät juoksijoiden elon - mm.palautumisen, ja mitä siihen tarvitaan. Olisko ajatus heillä, että jalat on kenties vielä kipeät, eikä reenit vielä voi onnistua. Juoksijan on heidän mielestä järkevää reilu kaksi viikkoa hurjan suorituksen jälkeen juoda ja syödä hyvin, keskittyä toipumiseen, levätä. Näin olen rivien välistä lukenut. Pitäisi kenties kysyä joltain "normaali ihmiseltä" heidän kuvaa asiasta.

                     Arvatenkin on noiden kysymysten edessä hieman outo olo. Siinä pitää muutaman hetken miettiä, mitä vastaisi. Helpointa on ehkä tiivistää keskustelua vastaamalla: -"Kiitos, ihan hyvin on palautuminen alkanut". Eikä siinä tarvi edes lähteä valehtelemaan...

                    Pimeän juoksijan totuus... lauantai-ilta 15.kesäkuuta. 99% annettu 100km kisassa. Tunti aikaa kisasta. Juoksija huojuu vessaan. Oksentaa pari kertaa. Peseytyy. Kävelee horjuen keittiöön, nappaa Osmosalia nesteenä. Irvistää, käy vielä wc:ssä ja painuu peiton alle. Lepää seuraavan päivän. Maanantai-aamu: 1,5vrk 100km kisasta. Kello on hieman yli puoli kuusi aamulla. Juoksija seisoo pihalla. Käy juoksenteleen ERITTÄIN kevyesti reilu 8km. Palautuminen on alkanut. Toipuminen on alkanut. Kunnon laskemisen liukua on hidastettu.

                   Vajaa neljä vuorokautta 100km raastosta. Kaksi yövuoroa takana töissä. Paluu arkeen on siis tapahtunut todenteolla. Juoksija seisoo taas lenkkikamppeissa pihalla. Nyt aiheena 12km monenlaisia alustoja keskarilla @5:28, yksi kilsa @4:24. Sairasta? En tiedä, mutta lenkin jälkeen peilistä katsoo nälkäinen juoksija. Lähes säikähdän näkymää. Katse ei ole enää pelkästään kesässä. Se on ajautunut syksyn kosteisiin maisemiin.

                    Torstai-ilta. Kolme yövuoroa takana. Neljäs menee +75km yöttömän yön juoksuvaelluksen parissa (+14h rypistys), jossa tossu kastuu 9 nevan toimesta. Siis 100km juoksusta on aikaa reilu 5vrk ja 196km juoksua vajaan 6vrk:n sisällä. Moni uskoisi, jos juoksija kertoisi, ettei ole jaksanut edes kotonaan roskia viedä pihalle. Amatööri-töissäkäyvä-lahjaton-perheellinen-juoksija joutuu yllättäen ottamaan myös täyden vastuun nelihenkisen perheen arjesta. Speciaalihaasteena kahden vanhemman 3-vuorotyö. Jos menee yli hilseen, sinulla on terveitä piirteitä.

                    Kolme päivää +196km/6vrk setistä. Juoksija kokee kankeiden ja voimattomien jalkojen viestin +9km kevyellä (@5:31) lenkillä. Juoksijan katse on hieman samea. Rasitus tuntuu SYVÄLLÄ. Sitä on vaikea selittää, se täytyisi kuulkaas kokeilla. On myös iltavuoro päivä. Seuraavana päivänä, maanantaina on heti perään aamuvuoro. Juoksijalta on hajonnut pohjallinen, joka on tärkeä osa juoksukenkiä. Niinpä juoksija hyppää ilta-aamuvuoron perään pyörän päälle ja heilauttaa naapuri kaupunkiin (n.26km) ostamaan pohjalliset. Juoksija "shoppailee" kolme kauppaa läpitte ja palaa kotiin, kotitöiden pariin. Nekin odottavat, aina. Illalla vielä 6km kevyttä, mutta raskasta hölkkää. Sohvalla vietetään hieman aikaa, vaihdetaan kuulumisia. Rasitus tuntuu kropassa. Huomenna on taas aamuvuorokin. Kokonaisuus painaa. Silti juoksija könyää vielä seuraavana aamuna ennen aamuvuoroa puoli 5:ltä pihalle ja hölkkii vajaan 9km ERITTÄIN kankeaa ja raskasta hölkkää.

                     Juoksija tekee jopa ehkä "normaalin ihmisenkin" näkökulmasta katsottuna inhimmillisen ratkaisun ja päättää levätä juoksusta kokonaiset 2pv. Onhan palautumisjakso menossa. Sen sijaan aamuvuorot ovat ja pysyvät kalenterissa, sekä monet kotityöt. Eli mistään sohvalla makoilusta ei ole kyse kahden lepopäivän osaltakaan. Ohjelmaan kuuluu myös keskivartalotreeniä.

                     Viimeistään nyt pyydän heikkohermoisia harkitsemaan, kannattaako lukea tätä loppuun.
Juoksijalla koittaa vihdoin TÖISTÄ kaksi vapaa päivää. Mitä sinä tekisit perjantaina, jos se olisi ensimmäinen vapaasi sitten edellisen lauantain. Meillä toinen vanhempi lähti klo.7 aamuvuoroon. Minä heräsin klo.3.15. Käynnistin sykekellon pihalla klo.4.02. Juoksin lähes jatkuvassa sateessa postiautojen seassa 22km. Kävin reilun 10km jälkeen hakemassa parin kilsan ajaksi puolen litran vesipullon mukaani, sekä yhteisaamulenkille kaverini Janin. Kello oli vähän yli kuuden perjantai-aamuna, kun uitettu koira = juoksija saapuu aamulenkiltä. Käy suihkussa, syö aamupalan ja menee takaisin nukkumaan. Juoksijan vaimo tulee iltapäivällä töistä. Juoksija vaihtaa kuulumiset ja lähtee kiskomaan +15km kiihtyvä tehoisen lenkin, päivän toisena harjoituksena.

                   Lähes viikkoon eka vapaa päivä töistä ja juoksua +37km. Seuraavana aamuna juoksija käy hölkkäämässä +11km. Jatkuvuus. Vähän painaa. Vielä ei tarvi painaa. Vielä on juoksijan omissa mittakaavoissa palautumisviikko menossa. Vielä pitää malttaa, vaikka voisi jo painaa. Yli ei kannata vetää - sieltä voi kestää tulla takaisin. Toisaalta sitten, kun pitää olla rohkea, ei voi varoa ylilyöntejä. Silloin on painettava silmätkin sumeina, mutta sen aika tulee tuonempana. Tämä on ultrajuoksua. Ollaan siis lauantaissa. Juoksijan vaimo on taas iltavuorossa ja juoksijalla edellisen reilun vuorokauden aikana +48km juoksua takana. Juoksija lähtee tyttönsä kanssa kylään. Tyttö pyöräilee ja juoksija, niin, juoksee. Juoksija juoksee myös kyläilyn ohella. Koko "kyläreissusta" tulee +13km. On juostu, on nautittu, on kyläilty, on syöty, on juotu, on jo levättykin, on huollettu.

                   Sunnuntaina on "vain" iltavuoro. Juoksija päättää vain venytellä. Juoksijalla on takana lähes 10h yöunet. Untakin tarvitaan... tarvittais enempikin, mutta aina se ei ole mahdollista... Valintoja, kompromisseja... Kahteen edelliseen päivään tuli 62km juoksua.

                  Heinäkuu alkaa maanantaista. Su-iIlta-Ma-aamuvuoro taas. Niiden välissä neliän jälkeen aamuyöstä 11km lenkki. Kevyttä taas @5:36. Tiukka ohjelma tekee hommasta hieman työn makuisen, vaikka toisaalta juoksija nauttii lenkeistään. Aikataulu kiristää kulmakarvoja yhteen. Juoksijallakin on rajat. Maanantain aamuhugin jälkeen 10min päiväunet. Kaupassa käynti. Ruoanlaitto, syönti, kuulumisten vaihdot, muutama venytys ja sitten 1h24min sauvajuoksua upottavalla suolla. Vaimo menee yövuoroon. Kalenteri on kuin viulunkieli. Maanantaina juoksua +17km, 2h26min. Täytyy taas joutua iltaaskareissa. Taas aamuvuoro odottaa. Helvetti! Olkapääkin on tosi kipeä. Juoksija puree hammasta. Juoksija näyttää hieman väsyneeltä, mutta ERITTÄIN nälkäiseltä. Focus on selvä. Tavoitteet motivoivat. Kaikki on silti SYVÄLTÄ itseni sisältä haluamaa. Teen tätä vain siksi, että minulla on omat päämäärät. En tiedä, tietääkö niistä edes tarkalleen kukaan mitään. Tavoitteet on kovat. Katsotaan mitä tästä tulee...

                   Tiistai. Aamuvuoroon meno tällä kertaa ilman aamulenkkiä. Ei se oikein olisi mahdollistakaan. Vaimo on yövuorossa. Vaimokin on kovilla. 3-vuorotyö on raskasta. On nähtävä sama hiillos, johon höngitään, muuten ei tahdo tulla muuta kuin nokea silmille.... Juoksija hakee tyttären hoidosta kotiin. Poikakin tulee kohta kotiin. Juoksija venyttelee lattialla, kun vaimo herää... Oletko taas lähdössä lenkille (edes juoksijan vaimo ei meinaa aina pysyä tässä vauhdissa mukana)? Kyllä, ajattelin, kuuluu päättäväinen vastaus. Juoksija on heti töiden jälkeen vetänyt perus muro-hiutale-mysli-maitohässäkkänsä huiviin ja torkahtanut n.10min. Tästä kaikesta on ehkä aikaa 45minsaa... Meinaatko miten pitkän tehdä? Kaks tuntia? ...Joo, niin vähän ajattelin, kaksi tuntia. Sovitaan syönti n.klo.19 kantille, kun kaikki ovat syöneet kotiin tullessaan hieman tuhdimman välipalan.

                   Juoksijakin tuntee ytimissään kiireellisen aikataulun. Raot ovat ahtaat, mutta niin on halukin PIRUN kova. Juoksija päättää lähtiissä pari asiaa. Lenkki on +2h, se kiertää järven, se alkaa Pk1:llä, johon voi nakata harkinnan mukaan jotain Vk-pätkää. Juoksija päättääkin tehdä varsin miehekkään - ja kuluttavankin - Vk-harjoituksen = Verryttely 3km + 4x3km vedot/1km palautuksilla + verryttely 6km. Joskus on ärsytettävä Vk-aluetta, vaikka katsoessa edellistä vuorokautta, se ei olisi normalille juoksijalle ollenkaan järkevää. Minun päätavoite on saada 24h kisassa syksyllä kova tulos. Sielläkin uskon joutuvani koviin paikkoihin, joten tämä oli lopulta leppoinen sellainen = väsyneellä kropalla ja lihaksilla pitkät vedot.

                   Tässä ei kuitenkaan menty yli. Se vara täytyy vieläkin pitää. Vieläkään ei tarvi puristaa. Tämä on ehkä monelle haasteellisin alue = milloin puristetaan ja milloin ei. Silti on uskallettava harjoitella - kovaa, niin kovaa kuin valmiudet suovat. On kuitenkin muistettava kokonaisuus. Esim. nyt minulla on vuorossa seuraavat kymmenet kilometrit erittäin kevyttä. Kokonaisrasitus tulee kuitenkin olemaan jo tällä viikolla kova. Nimenomaan kokonaisrasitus. Meidän perheen kalenterilla TÄLLÄ viikolla jo +120km on tosi kova raja. Se vastaisi helppo kalenterillisella viikolla n.180-200km annosta.

                    Jäätelöt on juuri väen kanssa syöty. Välillä tekee kaikille hyvää istua alas. Rinnalla kulkee aina arki, jota kaikki tarvitsee, myös juoksija, yhtä lailla kuin muukin perhe. Myös pakastusrasioita tuli ostettua. Huomenna vois ostella mansikkaa ja pakastella. Huomenna juoksen maksimissaan 0-8km, erittäin kevyesti. Torstaina PALJON, mutta kevyesti. Torstaina alkaa kolmen yövuoron putki, joten PALJON-määre suhteutettakoot siihen.

                    Alla puolen vuoden saldoja ja vertailuja:

	HARJOITTELUTUNNIT
	2012		2013
tammi	2874		3499
helmi	2266		2114
maalis	2229		2131
huhti	1148		2863
touko	3271		2002
kesä	2074		2922
	13862		15531
	231h 2min		258h 51min

KILOMETRIT PUOLI VUOSITTAIN ALKAEN 2011 vuoden loppuosasta:

2011/2	2012/1	2012/2	2013/1
172,2	325,0	326,4	504
223,7	305,0	291,3	307,9
160,1	373,9	358,5	330,6
172,0	180,4	309,4	500,2
164,1	404,0	297,0	303,5
238,9	360,7	441,7	405,8
1131,0	1949,0	2024,3	2352

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.7.2013