KANKIAA TAI ERITTÄIN KANKEAA

                  Siinäpä viime lenkkien tuntemukset. Jalat ei meinaa nyt millään normalisoitua. Noooo... tietysti tämä tila ei ole yllätys. Heinäkuun loppuun asti työskentelin pääosin alle 130 tehoissa. Nyt sitten olen koittanut tehdä tällaisen lyhyen kahden viikon maratonille valmistavan jakson, jonka aikana olen lykännyt jopa suhteellisesti liiankin paljon veekoota. Jalat on ihmeissään. Viikolla 30 juoksin 184,8km, toissa viikolla rytmittäen/keventäen 57,1km ja viime viikollakin normaaliin verraten todella varovaiset 85km. Puhtaasti kilometrimääriä katsomalla voisi kuvitella jalkojen normalisoituvat, palautuvan. Kilsat sisältää kuitenkin HUOMATTAVASTI tottua enemmän aivan maratontehojen tuntumassa tai sen alueen yläpuolella ollutta juoksua. Edelleen toistan: jalat on ihmeissään - ja tästä syystä johtuen niiden normalisoituminen kestää.

                  Tilanne on jollain tavalla jopa koominen. Olen elämäni kunnossa, kirkkaasti. MUTTA minulla ei ole maratonille LÄHESKÄÄN riittävää vk-iskutusvalmiutta, enkä tiedä ehtiikö jalat ihan täysin palautua lauantaiksi, sillä siksi erilaista viimeisen kahden viikon harjoittelu on ollut... plus, että sitä edelsi omalle tasolleni peilaten jättiviikko, +184km. Koomisuutta kuvaa erittäin hyvin tämän aamupäivän PERINTEINEN maratonille valmistava lenkkini. Tuntuma oli lähes kaiken aikaa kankea tai erittäin kankea. Alla olevat kengätkään (Nike Air Free 3) ei sovellu minulla mitenkään vähänkään vauhdikkaampaan menoon - ne ovat allani sangen kömpelöt. Ehkä osa tuosta tunteesta johtuu tietysti noista kankeista jaloistani. Usein keveillä jaloilla ovat kengätkin sutjakkaammat, heh,heh, kun on viisasta  tekstiä taas.

                  Yhtä kaikki. Kaikesta huolimatta data on silti tällä hetkellä ERITTÄIN makoisaa luettavaa. Sen tekee vieläkin makoisammaksi todellakin se, että meno tuntuu suoraan sanottuna PASKALTA. Tässä nyt vaikka tuota Terwamaratonia (ennätys 3.29.37 krampanneilla jaloilla = kunto olisi edellyttänyt alle 3.20 aikaan) edeltävä PERINTEINEN maratonviikon maanantain valmistava versus tämän aamun kankia lenkki. Kyseessä siis kaksi samalla reitillä ja samalla tavalla juostua lenkkiä. Erotuksena, että juoksin tänään tarkoituksella vähän (keskisyke 5 pykälää alempi) kevyempänä tuon ja silti lenkin data on kuin aivan eri miehen tekemä. Vai mitä sanotta tästä vertailusta???

Ennen Terwamaratonia

Väli	20.5.2012
		keskiv.
0-2,6km	12:54	4:58/km		Pk2		maraton
2,6-6,3km	16:56	4:35/km		maratehot		tulos
6,3-10,4km	20:15	4:56/km		Pk2		25.5.2013
						3.29.37
Yht.aika	50.05	4:49/km				4:58
keskisyke	150

Nyt ennen tulevaa Kempelemaratonia

Väli	12.8.2012
		keskiv.
0-2,6km	12:20	4:45/km		Pk2		maraton
2,6-6,3km	16:10	4:22/km		maratehot		tulos
6,3-10,4km	19:55	4:51/km		Pk2		17.8.2013
						x.xx.xx
Yht.aika	48.25	4:39/km				x:xx
keskisyke	145

                      Tässä on siis tilanne vertailussa viisi päivää ennen maratonia. Tämän päivän lenkistä on enempi potentiaalia kaivettavana esille tulevan lauantain maratonia kuin oli toukokuussa. Silti on jotenkin hirviän vaikia sanoa, mihin tämä kaikki riittää. Ja siihen kaikkeen kuuluu mm. miten jalat palautuvat LYHYESTÄ kahden viikon vk-harjoittelusta ja minkä verran vk-iskutusvalmiutta lopulta on ja mikä on burana-kuurin alla olevan jalan tilanne kisapäivänä. Odotukset on itsellä AINA korkealla. Uskon silti aina, että ne ovat realistiset. Epärealistisia tavoitteita ei kannata laittaa, sillä ne alkavat hyvin pian tuntumaan kisassa kiusallisilta.

                    Sanon edelleen, että 3.20 alitus on realismia. Miten paljon se sen alle menee, riippuu jo niin monesta asiasta, että antaapa lauantain sen näyttää. Mutta sanotaanko näin, että olisin yllättynyt, jos aikani on jotain muuta kuin välillä 3.13-3.19. Tulihan se sieltä? Veikkaukseni. Parempaan ei ole nyt rahkeita. Tämän odotusarvon kanssa on elettävä. SILTI on varmaa, että tuun NIISTÄMÄÄN itseni aivan kanveesiin, eli mitään en jätä kennoihin. En ole koskaan ymmärtänyt sellaista ajattelua, jossa jotain jätetään johonkin tulevaan. Kun lappu laitetaan rintaan, käy jo pelkästään sitä sen verran kunnioittaminen, että homma vedetään NIISTOON asti. Saatana.

                   Viimeistelystä vielä sen verran, että keskiviikon Savulan lenkin (10,6km sis.15min välein Boltin) teen hieman ajateltua kevyempänä, jotta palautuisin paremmin. Alunperin tuo oli tarkoitus vetää Pk2:na, eli tuossa 138-140 kantissa, mutta nyt meen enempi tunteen mukaan, eli ehkä jopa lähempänä Pk1:n rajoja (130). Pääpaino on rentoudessa ja helppoudessa. Kyllä tämä tästä - taas. Otetaan sopivan rennosti. Oonkin paljon katellut näitä.

                                Robert Pettersson

                              Ismo Leikola

Ps. Ketkä on tulossa Kempeleeseen juoksemaan/hölkkäämään?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.8.2013