NHL TILASTOPÄIVITYS LOKAKUU 2019

NHL TILASTOPÄIVITYS – KENTTÄPELAAJAT

 PÄIVITYSVÄLI: 7.4.2019-29.10.2019

 (KT) = Kaikkien aikojen tilastossa           

 KÄYTY LÄPI TOP 2000:sta  2000/2000

Erityiset huomiot:

TOP 2000  referaatti * =aktiivi 

1. Wayne Gretzky,                  2857p

2. Jaromir Jagr,                      1921p     

3. Mark Messier,                     1887p     

4. Gordie Howe,                      1850p     

5. Ron Francis,                       1798p     

6. Marcel Dionne,                    1771p

7. Steve Yzerman,                  1755p     

8. Mario Lemieux,                   1723p     

9. Joen Sakic,                        1641p

10. Phil Esposito,                     1590p

11. Ray Bourque, P,                1579p     

…

*14. Joe Thornton (SJS), 40,    1482p      (4pist)

16. Teemu Selänne,                1457p

21. Jari Kurri,                         1251p

*40. Sidney Crosby (PIT), 32,   1230p      (14pist)

*42. Alex Ovechkin (WSH), 34, 1225p      (14pist)

50. Sergei Fedorov                  1179p

*52. Patrick Marleau (SJS), 40, 1166p      (6pist)

*88. Evgeni Malkin (PIT), 33,    1003p      (1pist)

*92. Eric Staal (MIN), 35,         980p        (6pist)

100. Vincent Lecavalier            949p

…

144. Saku Koivu,                    832p

*146. Phil Kessel (ARI), 32,      829p        (6pist/1000ott)

202. Olli Jokinen,                    750p

*240. Blake Wheeler (WPG), 33, 702p      (6pist/700p)

*250. Mikko Koivu (MIN), 36,   693p        (5pist)

          139p matkaa isoveljeen.

*270. Brent Burns (SJS), 34,    661p        (12pist/200maalia)

390. Tony Tanti,                     560p       

(nuoruus aikojen suosikkejani)

*400. Bobby Ryan, 32,            551p        (4pist/300syöttöä)

*464. Ryan O´Reilly, 28,          511p        (12pist/500pist)

*477. Kris Letang, P, (PIT), 32, 503p        (10pist/500pist)

*478. David Perron (STL), 31,   502p        (12pist/200maalia/500pist)

*489. Valtteri Filppula (DET), 35, 497p      (3pist)

*631. John Carlson, P, (WSH), 29, 424p    (21pist)

Neljäntenä koko pistepörssissä! 21p/13ott.

*651. Nathan MacKinnon (COL), 24, 417p (15pist)

95-syntyneistä pelaajista paras pistemies.

*706. Connor McDavid (EDM), 22, 393p    (21pist)           

Kolmantena pistepörssissä. 21p/12ott.

96 ja 97-syntyneistä pelaajista paras pistemies. Itse 97-syntynyt.

koko NHL-historian urapistekeskiarvo 6:ksi paras, 1.31p/ott.

*738. Alex Goligoski, P, (ARI), 34, 382p    (7pist/300syöttöä)

*794. Aleksander Barkov (FLA), 24, 358p (13pist)

95-syntyneiden tilaston kakkonen.

*874. Leon Draisaitl (EDM), 24, 333p        (21pist)

koko pistepörssissä! 21p/12ott.                       

*976. David Pastrnak (BOS), 23, 307p              (23pist/300pist)

pistepörssin kärkimies! 23p/11ott.

1000. Niklas Hagman,              301p

*1008. Ron Hainsey, P, (OTT), 38, 300p   (1pist/300pist)

*1097. Jack Eichel (BUF), 23,   276p        (17pist)

pistepörssin kuudentena 17p/13ott.

*1222. J.T. Miller (VAN), 26,     250p        (13pist/100maalia)

*1312. Bo Hovart (VAN), 24,    231p        (9pist/100maalia)

*1371. Mikko Rantanen (COL), 23, 221p   (12pist)

*1468. Sebastian Aho (CAR), 22, 203p      (6pist)

*1495. Rasmus Ristolainen, P, (BUF), 25, 199p (5pist)

*1506. Patrik Laine (WPG), 21, 197p        (13pist)

98- syntyneistä pelaajista paras pistemies.

1641. Jere Gillis                      173p       

(Oli top1000:ssa aloittaessani nhl-tilastot)

…

Päivitysvälin tehokkaimmat pelaajat TOP10:

1. David Pastrnak, BOS            11. 11+12=23.

2. Leon Draisaitl, EDM              12.   9+12=21.

3. Connor McDavid, EDM          12.   6+15=21.

4. John Carlson (P), WSH         13.   5+16=21.

5. Brad Marchand, BOS           11.   7+13=20.

6. Jack Eichel, BUF                  13.   7+10=17.

7. Mark Stone, VGK                 13.   7+ 9=16.

8. Nathan MacKinnon, COL       11.   6+ 9=15.

9. Mitchell Marner, TOR           13.   3+12=15.

10. Alex Ovechkin, WSH          13.   9+ 5=14.

…

11. Sidney Crosby, PIT            12.   4+10=14.

20. Patrik Laine, WPG              12.   3+10=13.

TOP 1000:n NOUSSEET:

976. David Pastrnak (BOS), 23,               307pist.

TOP 1000:n TIPPUNEET:

Andrew McBain                       301pist

TOP 2000:n NOUSSEET:

1945. Oscar Klefbom, P, (EDM), 26,         131pist.

1962. Joonas Donskoi (COL), 27,             129pist.

1975. Marco Scandella, P, (BUF), 29,       128pist.

1984. Anthony Duclair (OTT), 24,             127pist.

1988. Brock Boeser (VAN), 22,                126pist.

1989. Matt Martin (NYI), 30,                   126pist.

1998. Yanni Gourde (TBL), 27,                 125pist.

              

TOP 2000:n TIPPUNEET:

Gerry Pinder                          124pist.

Dave Archibald                       124pist.

Lane Lambert                         124pist.

Magnus Pääjärvi                     124pist.

Jay McKee (P)                        125pist.

Jonathan Ericsson (P) DET, 35,  125pist.

Yannick Tremblay (P)                             125pist.

	PELAAJAT
	MAITTAIN
	top 2000
	tilastossa	Tilanne
KPL	MAA	29.10.2019
		%
1363	KANADA	68,2 %
273	USA	13,7 %
109	RUOTSI	5,5 %
74	VENÄJÄ	3,7 %
73	TSHEKKI	3,7 %
46	SUOMI	2,3 %
24	SLOVAKIA	1,2 %
8	SAKSA	0,4 %
5	VALKO-VENÄJÄ	0,3 %
5	TANSKA	0,3 %
4	SVEITSI	0,2 %
3	UKRAINA	0,2 %
3	LATVIA	0,2 %
3	ITÄVALTA	0,2 %
1	PUOLA	0,1 %
1	KAZAKSTAN	0,1 %
1	LIETTUA	0,1 %
1	NORJA	0,1 %
1	SLOVENIA	0,1 %
1	RANSKA	0,1 %
1	ITALIA	0,1 %

AKTIIVIEN OSUUS TOP 2000 TILASTOSSA
		Tilanne
		29.10.2019
	AKTIIVIT	306
	LOPETTANEET	1694
	ELÄVÄT	1694
	KUOLLEET	306

Onni Vähäaho, Nivalassa 30.10.2019

JUOKSIJAPOJAN KAKS VIIKKOA

               -"Ookko sinä se juoksija poika"? On vaikeaa edes selittää miten erikoiselta tuo jaksaa kuulostaa. En koe olevani mitenkään erikoinen juoksija, saati että poika. Lakki kourassa nuita puheita saa kuunnella, huuli pyöriänä. Onhan se hienoa, että on saanut tämän kaupungin asukkaista osan lähes transsitilaan omilla, mielestäni varsin vaatimattomilla juoksuilla. Toki juossu olen - ja niin, voinhan poikakin olla, miten sen nyt näkee, ja kuka näkee.

             -"Aina sinut siellä tiellä näkee". Oon kyllä koittanu olla teiltä pois. Joskus kuitenkin. Miten ois, jos tähän laittaisin viimeisen kahden viikon, eli siis 14 päivän liikkumiseni. Ehkä jonkun mielikuva muuttuu ja toisen vahvistuu, mitä minun juoksuihin tulee.


1. Päivä (11.10.)

Aamu:    * Pyörällä Pyssyyn 7,5km
               * Pyssyssä 6km mäkeä. 400 nousumetriä
               * Pyörällä kotiin 7,5km

Ilta:         * Kevyt tie lenkki 10km / 54:20min


2.Päivä (12.10)

                * Taunon mäki (DanHill) 7km ja 550 nousumetriä

3.Päivä (13.10)

Päivä:       *  Nesteen ylikulkusillan edestakaisin juoksua 10,6km
       Reilu 100 nousumetriä ja keskivauhti alle 5min/km verryttelyineen

Ilta:           * Palauttelevaa juoksua 10,1km / 60min.


4.Päivä (14.10)

                  * Pyörälenkki 40km / 96min


5.Päivä (15.10)

               * Pyörällä Pyssyyn 7,5km
      * Pyssyssä 13,2km mäkijuoksua. 601 nousumetriä, 6:40min/km 
               * Pyörällä kotiin 7,5km


6.Päivä (16.10)

                * Palauttavaa juoksua 10km / 56min


7.Päivä (17.10) 

                 * Taunon mäki (DanHill) x 96  2001 nousumetriä
                    ensimmäistä kertaa koskaan harjoituksissa näin paljon
                    nousumetrejä kerralla. Kesto 3h39min.


8.Päivä (18.10)

                 * Perhereitti Pyssymäeltä kevyesti 10,3km /65min
                    Märkää

9.Päivä (19.10)

Päivä:       * NIPO:n yhteislenkki. Huoltavaa hölkkää 6,3km
        keskisyke 96. Sydän palautuu nopeasti, lihakset hitaammin.

Ilta:  * Mäkijuoksua Pyssyssä 10,9km 375 nousmetriä, 6:13min/km


10.Päivä (20.10)

                 LEPO


11.Päivä  (21.10)

               * Pyörällä Pyssyyn 7,5km
          * Pyssyssä PEP26km polkulenkki 2h52min. Polku vettynyt reilusti.
               * Pyörällä kotiin 7,5km


12.Päivä (22.10)

                * 7km vaihtelevasti 36min, 5:11min/km.
                 Välillä 2km reippaammin 4:36min/km..4:20min/km.


13.Päivä (23.10)

                * Pyörälenkki 72,7km / 3h 6min.


14.Päivä (24.10)


Aamu        * Pyssymäellä hiihtolatujen homogolointi
                   juoksua 10,7km. noin 65min.

Ilta:          * Mäkimausteen sisältänyt 15,2km lenkki,
           jossa tietä, polkua, ryteikköä ja Dan Hill. 1h38min.



14päivää


Juoksua        170km (tosi vähä normaaliin verraten)

Pyöräilyä       179km (normaalia enemmän)

Nousumetrejä  5803m+  (reilusti normaalia enemmän)

Liikuntatunteja  24h   (normaalia vähemmän)




            En koe harjoitelleeni. Kahden viikon kertymä vahvistaa tuntuman. Sen sijaan ulkoiluvietti on ihan jees ja tulee säännöllisesti liikuttua. Mäkihommat kiinnostaa, sillä saatan pitää tavoitteenani Ultra Trail Mount Blanc´a (UTMB) lähivuosille. Tykkään liikkua ilman tavoitteita juuri nyt. Jos haluaisi kehittyä optimaalisemmin niin täytyis hieman muuttaa sisältöä ja jopa aavistuksen rytmiä. Enemmän treenaavat kuitenkin näkevät varmasti tuosta 14 päivän jakson sisällöstä, että sisällä on tietty rytmi ja ulkoilu on vaivihkaa ihan ok tuottavaa jopa.

VOIKO TÄHÄN KYLLÄSTYÄ ???  EI!!!

 

OMAT LIIKUNTASUOSITUKSET kovasti treenaville (12krt /vko) ja perus janttereille, joille realismia on se 3 kertaa viikossa säännöllisesti läpi talven ja se on oikeasti jo hyvä tatsi!

Onni Vähäaho, Nivalassa 24.10.2019

ELÄMÄN KULMAT

         Suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Yllättävän lähelle voivat tulla yllättävätkin, jos ei ongelmat niin haasteet. Voisi luulla minunkin vuodesta toiseen 600-700h liikkuvana saavan olla huoleti painoni kanssa. Voin kokemuksen syvällä rinta-äänellä todeta, että pelkkä liikunta ei pidä painoa kurissa, saati alakanttisena. Olen taas saanut pari lisäkiloa viimeisen kuukauden aikana kuin juuri synnyttäneet äidit konsanaan. Syy ei ole liikkumattomuuden vaan puhtaasti syömisen. Minulla ei ole ruoka-aikoja tai pikimminkin kaikki kaapit on auki koko ajan. Täytynee jälleen kerrran ryhdistäytyä.

          Elämä on monilta osin yhtä uudelleen ryhdistäytymistä monessakin asiassa. Oikeasti ihmisillä on isompiakin haasteita kuin pari kiloa. Ehkä kaikki ei tiedä, että elämä on yhtä haasteellista ammatista, osaamisesta tai liikuntamäärästä, saati kunnosta riippumatta. Tänä päivänä ihmiset osaavat hakia paremmin apua, sillä avun hakemisesta on tullut hyväksytympää. Terapioissa käyvät niin lääkärit, johtajat, duunarit kuin terapeutit itsekin. Iso askel, vaikka voi aluksi näyttää toisenlaiseltakin. Silloin puuttuu vielä ymmärrys siitä, mitä elämä voi olla.

          Julkisuudessakin on ollut paljon esillä pahoinvoivia ihmisiä kertomassa tarinaansa. Ymmärtämättömät lynttäävät vitsaillen. Todellisuudessa maailma on muuttunut ja ärsykkeiden määrä on kasvanut. Kovin vähän on enää suojassa eläviä. Teknologia kehittyy ja maailma vaatii ihmisiltä enemmän. Monesti mietin julkisuudessa olevia, että ihmeen moni kestää sen. Nyky rakenne pitää huolen, että harva julkkis pääsee ilman juorulehtien osumia. Ajattele jos sinun elämääsi seurattaisiin samalla tavalla kuin vaikka jonkun Patrik Laineen. Se ei helpota yhtään, vaikka Patekin nauraa koko matkan matkalla pankkiin.

          Raadollisuus ja ymmärtämättömyys on suurin ongelma. Maailma kaipaa enemmän hyvää. Yhtä lailla kuin jätteettömyyttä ja päästöjen minimoimista. Kaikki eleet näissä asioissa ovat minusta kauniita. Ja positiivisuus ennen kaikkea. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta voisimme olla aina parempia ja inhimmillisempiä.

          Oma ajattelu on uskoakseni kehittynyt vuosien saatossa oikeaan suuntaan. Paljon parannettavaa on silti. Aina voisi olla parempi ihmisenä. Juoksun osaltakin olen mennyt maisemalliseen suuntaan. Tarkoitan tällä sitä, että matka on entistä tärkeämpi kuin päämäärä. En ole aivan varma tavoittelenko enää oikeasti mitään. Se voi ehkä tuntua hieman hassulta, kun kehitystä on tullut kaiken aikaa. Tykkään vaan liikkua ja kaikki ylimääräinen mikä sitä ohjaa on ehkäpä turhaa. Tarkoitan ylimääräisellä lähinnä tavoitteita.

          En ole itse saanut koskaan nauraa matkallani pankkiin, mutta seuraan mielihyvin niitä jotka voivat niin tehdä. Olen alkanut taas seuraamaan enemmän NHL:ää. Olen tutkinut tilastopohja tietojani viimeisen kuukauden aikana mittaamattoman monta tuntia. Aivan varmasti enemmän kuin olen juossut. Olen tavallaan uudelleen tutustunut pelaajien taustoihin. Voi tuntua hassulta, mutta minulla on paljon muistoja etenkin jo uran päättäneistä pelaajista. Muistoja on kiva kerrata. Tilastot ja mm. wikipedia ovat olleet kovassa käytössä.

           Olen paljon vähemmän nykyään juoksussa kiinni kuin kukaan arvaakaan. Olen ilmottautunut NUTS karhunkierroksen 166km matkalle ensi toukokuun kisaan. Tunnen sisälläni rauhallista oloa aikaisempien vuosien jännittävän valmistautumisen sijaan. Tiedän, että nyt pääsen tuon läpi ilman loukkaantumisia tai sairastumista, eikä tuo kisa tule sillä tavalla olemaan yhtä speciaali kuin aikaisemmin. Tuossa kisassa minulla ei ole mitään tavoitetta edes. Kunhan hölköttelen sen läpi. UTMB on ollut mielessä ja lähinnä sen takia KK166km, mutta katsotaan nyt sitä sitten vuoden päästä, onko niitä pisteitä, ja jos on, niin tuleeko laitettua nimeä arvontaan. Ei näiden tavoitteiden ole enää väliä. Kiva vain elellä menemään. Voin sanoa puolestani, että nauran joka kerta matkalla poluille tai mäkeen. Ja se on se juttu.

Ps. Muistakaa elää omannäköistä elämää ja olla positiivisia läheisille, sekä ympäristölle. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.10.2019

VALUVIRHE

INTRO

           Onko se kaikki minussa? Se, mikä tuntuu olevan kadonnut. Laulujen ja kirjojen takaa löytyy minusta turhan usein nykyisellään oma tarina tai mielenhalu. Mihin on kadonnut vapaa teksti - vapaa tarinoista, mielenhaluista? Onko se kaikki minussa? Omat tarinat ja mielehalut voivat olla, ja osin ovatkin, hyvää luettavaa. Miksi se on kuitenkin lähtökohta? Eikö kirjoittamisessa ole parasta, kun voi antaa vain mennä? Mihin katosi mielikuvitus ja revittelyn taito? Mitäpä minä enempää kyseleen, sillä minä annan nyt vain mennä.

VALUVIRHE

           Poika (Peke) kulkee pitkin kanavan vartta. Pikkusisko (Iita) oli mennyt äidin kanssa kauppaan ja isoveli (Pate) isän mukaan. Isä oli muurari ja äiti hoiti kodin. Kaikki lapset olivat ala-asteikäisiä. Nopeasti reimahtanut vanhempien rakkaus oli laantunut lehmän henkäykseksi. Oli parit; isä ja Pate, sekä äiti ja Iita. Peke oli usein yksin. Pekeä se ei haitannut, eikä muitakaan liioin, mitä nyt isä ei ymmärtänyt auttavastikaan miksei poikaa kiinnostanut muurarin hommat.

          Peke viihtyi yksin. Vuosi vuodelta isän suhde Pekeen muuttui vihamielisemmäksi. Peke itse haaveili taidemaalaruudesta. Se oli kuin suolaa haavoihin isän korville. Isä syrji Pekeä ja äiti koitti vaivihkaa korvata isän tekemää kuoppaa. Äidin elämä pyöri täysin kotona ja lasten kanssa - sekä tietysti kaikkien kotitöiden, sillä isä näki oman hommansa siksi raskaaksi, ettei laittanut kotona tikkua ristiin. Jollei sitten lasketa joka lauantaista saunan lämmitystä, jonka teki jaloviina pullon kanssa. Usein isä ei ehtinyt saunata vaan viina nukutti miehen. Nukkumaan mennessä hän usein muisti huutaa Pekelle, että tästä tuli valuvirhe.

          Sunnuntaisin koko perhe kävi aina kirkossa. Edestäpäin katsottuna istumajärjestys vasemmalta lukien oli aina sama.  Pate, isä, Iita, äiti ja Peke. Kirkossa Pate ei tahtonut rauhoittua olemaan, mutta isä sai Paten aina jotenkin pysymään aloillaan. Iita ja äiti katselivat usein toisiaan. Peke ihaili kirkon maalauksia. Paten ollessa kotvan rauhassa isä oli vain hiljaa pieni kyynel silmissä. Koskaan ei ollut puhetta miksi.

LINNUT PESÄSTÄ

            Vuodet vierivät. Iita perusti parturiliikkeen ja sai nopeasti liikkeensä toimimaan. Jo parin vuoden jälkeen hän ei itse ehtinyt juuri enää edes parturoida vaan kahdeksan parturin liikkeessä riitti kylliksi logistiikan hoitoa. Iitalla oli myös yksi lapsi, Into, joka kulki päiväkodissa äidin ollessa töissä. Inton isä ei kestänyt vanhemmuutta vaan alkoi päivästä yksi alkaen maksaa elatuslaskuja olematta äitiin ja poikaan missään yhteydessä.

            Pate jatkoi isän muuraus hommaa. Raha oli kortilla, mutta Patesta ei tullut sentään viinamiestä. Pate eleli vaatimattomassa rantamökissään joen varrella ja kalasteli usein kavereiden kanssa. Patea ei seurustelut kiinnostaneet.

            Isä sairastui maksasyöpään ja joutui pian sairastumisen jälkeen jättämään työt Patelle. Isälle ei oltu luvattu enää pitkästi elämää. Hän pärjäsi vielä juuri ja juuri kotona äidin tuella.

           Pekestä tuli lopulta sisustustaiteilija. Hän suunnitteli moniin julkisiin tiloihin seinämaalaukset ja kuviot. Hän oli sangen vauras ja vapaa. Ja kun lapsuutta katsoo niin ihme kyllä myös tasapainoinen. Hän ei ollut koskaan vihainen isälleen, vaikkei hän ollut koskaan häntä arvostanutkaan. Peke maalasi isälleen taulun piristykseksi hänen sairastuessaan ja jättäessään työt. Siinä oli muurauslasta, tiiliskivi ja saunakiukaan pesän luukku auki, jossa tuli paloi. Isä kiitti ja katsoi suurimman osan päivistään taulua.

           Äiti kävi siivouspalvelufirmassa tuntisiivojana aina silloin tällöin. Isän heikentynyt kunto laittoi kuitenkin palkkatyöt jäähylle. Nuorempana äiti oli opiskellut farmaseutiksi, muttei ollut tehnyt päiväkään niitä hommia.

VIIMEINEN HUUTO

            Lopulta isä joutui sairaalaan, josta ei enää kyennyt yhtä lyhyttä kotilomakäyntiä lukuunottamatta kotiin palaamaan. Alkoi kivunhoito, alkoi saattohoito. Äiti kävi päivittäin sairaalassa, usein illalla. Iita aina, kun ehti ja Pate pari kertaa viikossa. Peke kävi kaksi kertaa päivässä. Toisin kuin muut, Peke istui pitkiä aikoja isän huoneessa. Aluksi, kun isä oli vielä hieman "paremmassa kunnossa" sairaalassa hän usein kysyi Pekeltä: -"voit sinä mennä, jos sinulla on jotakin muutakin". Peke vastasi joka kerta aina samalla tavalla: -"minulla ei ole nyt kiire mihinkään".

            Parin viikon päästä isä oli täysi vuoteen oma. Voimakkaiden kipulääkkeiden haittavaikutuksena oli ajoittaiset sekavuudet. Isä huusi usein yöllä unissaan, puolitajuttomana. Peke! Peke! Peke oli sanonut hoitajille, että hänelle voi soittaa, jos isä ei rauhoitu. Usein hän tulikin loppuaikoina keskellä yötäkin pitämään isänsä kädestä kiinni. Se rauhoitti aina isän.

            Viimeisinä päivinä myös muut kävivät päivittäin isän tukena. Aina, kun Peke lähti käymään kotona tai asioilla, kysyi isä muilta, missä Peke on. Pekestä oli tullut isän kivijalka. Niin kauan kuin isä oli kivijalkojen päälle muurannut, oli hän unohtanut omansa. Lopulta isä kuoli Peken pitäessä isäänsä kädestä kiinni. Muutkin olivat paikalla. Isän ja Peken radikaalisti muuttunut suhde isän puolelta elämän viime metreillä antoivat paljon muillekin perheen jäsenille. Kaikista tuli enemmän toisillensa.



Onni Vähäaho, Nivalassa 15.10.2019 

MUSTAN AJAN VALO

            Mielen voima. Valo pimeältä ja mustan ajan synkkyys kääntyy voimaksi sisälläsi. Näet enemmän kuin värin. Näet värit - ennen kaikkea mielesi värit. Pyh, sanoo monet ja sukeltavat pian näkymäänsä:  töiden jälkeen alkaa pian hämärtää. Ilta on yhtä mustaa. Sisältä ei näe ulos. Olet sisällä. Menet nukkumaan. Pimeään - taas pimeään. Käyt yöllä vessassa. Hapuilet pimeässä valokatkaisijaa. Valo häikäisee silmät ja istut silmät kiinni kaakelille. Aamulla lähdet töihin pimeässä. Kerrot muille miten on väsyttävää, kun on vain pimeää. Unohdat katsoa ulos töissäsi ja kun lähdet, on taas hämärää.

             Noinhan se on? On, jos niin haluat asian nähdä. Pimeää on, ei sitä tarvi etsiä, joten etsi valo ja värejä. Mielen värejä. Pliisua? Mitä sinulla on tarjota? Mustaa? Pimeä aika on hyvä aika kehittää itseä - joko fyysisesti tai henkisesti. Alkaa liikkumaan, pudottamaan painoa tai vaikkapa lukemaan. Lukeminen auttaa keskittymään elämässä. Pysähtymään. Minun pitäisi lukea enemmän, sillä käyn kaksi kertaa päivässä lenkillä, jos olen vapaalla. Mutta nyt olen pysähtynyt. Kirjoitan. Voisitko sinäkin? Sinullakin taitaa olla kymmenen sormea? Anna ajatusten virrata. Ei tämä niin vakaava ole. Jokainen sana on omaa taidetta.  

             Pimeys sulkee häiriötekijöitä. Horisontti on selkeä. On lupa voimaantua, antaa ajatusten jäsentyä. Pimeä antaa suojaa aloittaa vaikka liikkumaan. Keväällä valon vallatessa voi tulla pimeästä ajasta paremmassa kunnossa uuteen valoon. Näin ajattelen, ja on toiminut. Parempi kunto on aina myös henkistä. Pimeys on mahdollisuus johonkin uuteen. Vain sinä päätät mihin. Mahdollisuuksia on kuin pelikortteja kädessä konsanaan.

             Hyvä biisi jää soimaan päähän. Tekijä on ollut taitava. -"Souda kesä mies souda - möksä näkyvissä". Kesän uutuus soi tänään päässä molemmilla lenkeillä ilman soitinta. Ajatus on vapaa. Sisäinen rauha ja horisontissa mahdollisuuksien talvi. Nyt on maanantai 14. lokakuuta. 71 päivää Jouluaattoon. Niin se on. Sitten alkaa jo päivä pidentymään taas. Siitä ei mene sitten enää kauaa, kun lasketaan taas mietaan mämmiropposia. Sitten saakin pohtia onko maa jo liian kuivaa kokojen polttamiseen. Ja kohta polttaa taas ihoa. Kukaan ei muista enää sitä pimeää. Päässä soi ikivihreä Pekka Ruuska: -"Kuka sanoi, että askel painaa jo, olen kevyt kuin sudenkorento".



                 KESÄMIES

                 RAFAELIN ENKELI

 Onni Vähäaho, Nivalassa 14.10.2019

ELVIS HAS LEFT THE BUILDING

                TOP 10  MIKE LANGE CALLS!

             Pittsburgh juhli eilen selostajalegendansa, Mike Langen, 45 vuotista selostajauraa. Mike Lange on tullut uransa aikana kuuluisaksi monipuolisista ja legendaarisista sanojen käytöistä hehkuttaessaan maaleja. Jos joku haluaa kuunnella lisää Mike Langea niin tässä Langen selostusta Mario Lemieux´n viiden maalin pelistä noin kuuden minsan pätkä. 

            Ollaan keskiviikossa ja viikko on juoksujen osalta aika tavalla paketissa. Maanantaina alkoi tulla lieviä esiflunssanoireita. Oireet ei kuitenkaan tuntuneet pahemmin etenevän, joten myös syksyinen home-itiö-allerginen flunssa oli edelleen mahdollista. Tiistaina niistin vain pari kertaa ja olo oli ihan kohtuu normi. Niinpä kävin 35km kevyen aamulenkin, joka meni vähintäänkin normisti. Sitten siitä illalla yövuoroon, jossa olotila alkoi pian muuttua aaltoilevasti huonompaan suuntaan. Viimeiset tunnit oli jo aika työläitä. Kummallisia säteileviä, ohimenneitä nivelkipuja - flunssakipuja. Jytky Burana nassuun kotiin päästyäni ja aamupalan kera koisimaan. Kyllä se siitä tokenee.

           Herättyäni olo oli muuttunut sen verran kaameaksi, että jouduin antautumaan vuoteen omaksi. Välillä näin pystykoolla käyden. Sitten maaliskuun 2017 ensimmäinen flunssa ja se tulikin sitten varsin jämäkkänä. Ei mitään, ainoa takaisku on, että Vuokatin reissu ja vaarat jää nyt tältä viikolta väliin. Sinnehän toki pääsee vastakin. Muutoin tämä ajankohta on hyvä sairastaa. Mitään tuikitärkeää ei ole ainakaan pariin vuoteen tulossa. Jos minulla nyt enää mitään tuikitärkeitä urheiluhommia on ylipäänsä olemassakaan. No ehkä sitten aikanaan vuosien päästä se UTMB on iso tavoite, muttei väliä mille vuodelle se sattuu.

           Eilen ilmottauduin NUTS karhunkierroksen 166km matkalle ensi toukokuulle. Ilmottautuminen on ollut nyt auki vuorokauden. Vähän yli kaksi ja puolituhatta ilmottautumista vuorokaudessa. Polkujuoksu on voimissaan. Syystäkin. Nivalan polkuporukastakin ilmoittautui karhunkierroksen tapahtumaan ainakin yhdeksän henkilöä! Ehkä hauskin ja kovin(?) karhunkierroksen 166km matkalle ilmottautunut on tällä hetkellä Yhdysvaltoja edustava Jimi Valmsley. Liekö sitten miten lähellä itsensä Jim Walmsleyn tasoa :) 

          Super pepin 171km onnistumisesta jäi positiivinen flow päälle. Kahtena aikaisempana vuonna 166km kisa on jäänyt 110km kohdalle Oulankaan. Nyt ei ilman haavereita maaliin pääsyyn ole enää mitään esteitä. Usko omaan ominaisuuksien kehittymiseen on hyvän kesän jäljiltä kasvanut siinä määrin. Haetaan viisi ITRA pistettä pois ja syksyllä sitten Vaarojen maratonilta toiset viisi. Sen sijaan itse UTMB:llä - joka on varsinainen tavoite - ei ole kauhiaa hoppua, sillä se vaatii vielä tasonnousua minulta. Sinne Leppälän Mikan tasolle :)

           Kaikki tämä on kuitenkin vain kimalteita hangessa. Pääjuttu on voida ja saada liikkua. Varmasti tämä pikku tauko vain kasvattaa liikkumisen nälkää. Toisaalta on hyvä välillä hengähtää ja nyt tämä tuli luonnostaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa 9.10.2019

ELÄMÄN ELOA

            Minulle "sattui" vapaita ja pieni lomapätkä sopivasti Dohan kisojen kohdalle. Elämässä parasta on, kun ehtii ja voi tehdä asioita joista pitää. Penkkiurheilu on jäänyt vähemmälle ajanpuutteen vuoksi. Nyt olen voinut katsoa lähes kaikki Dohan lähetykset. Osin jopa juoksun kustannuksella. Toki hieman olen ehtinyt juoksemaankin.. tai ehkä aivan riittävästi. Tai ehkä otan juoksun, kuten muunkin elämän hieman liian löysästi - kunhan vain nautin. Minulla ei ole ollut yli viiteen vuoteen mitään vammoja, enkä ole ollut edes flunssassa yli kahteen ja puoleen vuoteen. Tänä vuonna tulee tällä tahdilla reilusti yli 700 tuntia ulkoilua/treeniä, miten sen nyt sitten haluaa ilmaista.

           Olen vanhemmlla iällä tottunut kuuntelemaan kehoani. Nuorempana keihäänheitto ja painonnosto aikoinani olin sen verran kunnianhimoisempi ja rämäpäisempi, että olin rikki usein. Sillon oli kiihkoa. Hienoa aikaa. Nyt olen harrastanut juoksua noin 11 vuotta ja vammat on loistaneet poissa-olollaan. Alkuaikoina oli joitakin "kasvukipuja", kun ei ollut pohjia. Nyt viimeiset viisi vuotta on sitten mennyt terveenä. Harjoitteluani voi seurata halutessaan Stravasta. Korostan kuitenkin, että mikä sopii minulle, ei sovi välttämättä sinulle. Joitain tyypillisiä rytmityksiä sieltä toki löytyy. Esimerkiksi se, että mielellään kolme päivää tulee olla isoimmilla treeneillä väliä toisiinsa nähden.

           Kunto on erikoisesti alkanut jopa nousemaan, vaikka takana on reilu kuusi viikkoa sitten juostu 171km polkukisa. Toki siinä lihakset pääsi vähällä johtuen äärimatalista tehoista. Näin jälkeenpäin saatoin ottaa liiankin varovaisesti tuon kisan. Se taas johtui siitä, etten ollu aikaisemmin päässyt yli sadan mailin kisaa maaliin. Varovainen ote jätti bensaa tankkiin ja palauduin nopeasti. Kisan jälkeen olen tehnyt ainakin kaksi kisanomaista suoritusta ja palautunut niistäkin. Softa sisällä toimii ja keho ohjaa oikeisiin päivittäisiin valintoihin. En johdonmukaisesti mieti ollenkaan minkälaista treeniä tekisin minäkin päivänä vaan pää ehdottaa yleensä 2-30 tuntia ennen tulevaa harjoitusta. Välillä on pään ehdotuksille pitänyt puistella päätä, mutta yleensä jälkeenpäin on saanutkin jo nyökkäillä.

           Suurin puute treenaamisen täyteen riehaan saattamisessa on hieronnan puute. Asia korjataan ylihuomenna ja toiveissa, että ensi viikolla tuntuisi vielä paremmalta. Vaihdoin hiljattain 2012 vuodesta alkaneen Garminin käytön Coros Apex merkkiin ja sen malliin 46. Uusimmassa Garminissa (Fenix 5) ei gps alkanut pelittään luotettavasti ja kun tässä Corosin mallissa akun kestoksi on luvattu normaali gps tilassa 35h oli houkutus ylitsepääsemätön. Tuossa lauantain juostiin poikain kans pep57km reitti (7:31h). Gps näytti melko priimasti. Akkua kului 19%, eli tuonko suhteuttaa kuluneeseen aikaan (7:31h) niin akunkesto olisi tuon mukaan jopa noin 38h. Garminin 910XT oli toisessa kädessä ja sen akku kului samassa ajassa 37%. Ero on melkoinen. Lisäksi vanhan garminin gps näytti liki kilsan liikaa.

           Alku uudella kellolla on ollut kuin avioliiton alku - auvoinen. Mutta katsellaanpas pidempään.

           Ollaan menossa vuotta 2020 kohti. Samalla minulle tulee olemaan toinen vuosi, jolloin minulla ei ole selkeästi mitattavia tavoitteita ollenkaan. Ei mitään maraton aikaa, ei kympin aikaa, ei cooperia tai mitään sellaista. Eikä polkupuolellakaan. Ajatus on vain kehittää kuntoa monipuolisesti ja eritoten totutella mäkitreenin lisäykseen. yli 100 000 nousumetriä lienee ainoa jollain tavalla mitattava tavoite, mutta se on treenimäärä, ei mikään tulostavoite. Kaikista suurin tavoite on nauttia liikkumisesta. On todella hienoa voida liikkua näin paljon ja hyvällä fiiliksellä. Bonuksena on tullut vielä kehitystäkin. Ehkä tavoitteiden puuttuminen on vain lisännyt liikunnan iloa kohdallani, sillä tavoitteet ei ole ohjanneet harjoittelua vaan oma tunne. Liikunta määrä on kuitekin vain noussut noin 100 tunnilla/vuosi, kun lopetin tavoitteellisen harjoittelun ja aloin tähän chillailu puolelle.

          Niin, siitä Dohasta. Ihmeen hyvät kisat, vaikka muutama tosi iso miinus siellä on. Kulttuuri on hankala molemmin päin. Siviileille ja urheilijoille. Kuumuus ja kosteus. Ainakin maraton ja kävelymatkat ois voitu suorittaa jossain muualla. Yleisön puute. Aika paljon puutteita, mutta silti hienoja taisteluja ja show meininkiäkin. Seiväshyppääjien hieno yhteenpuhaltamisen meininki. Kuulun siihen joukkoon, jotka peukuttavat sen puolesta, että mahdollisimman moni rajan saavuttanut lähetetään tuonne kisaamaan. Systeemit ovat kuitenkin arvokisoissa kovinkin poikkeavat kotimaan kisoihin verrattuna ja ovathan suomalaisurheilijat edustamassa Suomen kansainvälistä näkyvyyttä. Tuovat suomalaista identiteettiä ja raikkautta tietoisuuteen.

          Topi Raitanen juoksi eilen esteissä noin 8:32 ajan. Noin 10-11 sekuntia kauden parasta hitaammin. Juoksu oli alkanut hapottamaan noin kaksi kierrosta ennen maalia. Tässä on lajin (juoksun) suola. Sen haasteellisuus seuraa jopa huipulla, harrastelijoista puhumattakaan. Monet tutut ovat puskeneet kehitysongelmien kanssa. Ajoittain kulkee ja jotkut ovat onnistuneet nostamaan pitkänkin uurastuksen jälkeen tasoaan. Kunnon ja tason nostoista kannattaa todella iloita ja nauttia, sillä ne ovat kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Tämä on tavallaan helppo, mutta samalla petollisen vaikea laji tämä juoksu.

          Hyvää syksyä kaikille! Uskokaa omiin juttuihin ja unelmiin. Laittakaa vaikka itsellenne tavoite ensi kesäksi, jos ette muuten motivoidu liikkumaan talven yli. Ja aina ei tarvi juosta. Voi käydä vaikka salilla, uimassa, pyöräillä, hiihtää tai lumikenkäillä. Pääasia on säännöllinen liikkuminen, ja mielellään hymyssä suin.


         Ps. NHL -kausi alkaa ensi yönä. Veikkaan tämän kauden finaalipariksi Colorado - Toronto. Pistepörssin vie Connor McDavid. Kaapo Kakko tekee 43 pistettä ja antaa haastatteluja enempi kuin koko urallaan tähän mennessä. Malkin myydään (kesto toive) ja Pittsburghissa alkaa uudelleenrakennus. Patrik Laine myydään myös ja ura tuntuu takkuavan. Jukka Jalonen valmentaa keväällä NHL:ssä. Kukaan ei enää muista, että Jere Karalahtikin pelasi joskus NHL:ssä, Timo Jutilasta puhumattakaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.10.2019

SYYSKUU 2019

                "Palauttelu" kuukauden yhteenvetoa. Pitkän kisan jälkeen jäi vielä odottamattomasti virtaa melkoiseen syysriehaan. mm. Iso-Sydänmaan koko reitti (pep57km) tuli kierrettyä kolmeen eri kertaan, joista ensimmäinen omaan ja Nivalan ennätysvauhtiin (6:28:47), vaikken varsinaisesti mitenkään aikaa yrittänyt juostakaan. Sellaista mukavan reipasta

               Vapaa ulkoilu ilman mitään suunnitelmallisuutta on vienyt minut elämäni parhaaseen vuoteen, mitä näihin pitkiin polkukisoihin ja omatoimisiinkin lenkkeihin tulee. Rooma rakentuu hiljalleen, ei vuodessa, eikä kahdessa. Jatketaan elämästä nauttimista juoksunkin kautta.

                Huomennakin on vielä syyskuu, mutta ajattelin pitää lepopäivän. Alla olevissa kertymissä on jo ihan omiin tarpeisiin syyskuulle. Innolla uutta kuukautta kohden ilman mitään suunnitelmia. Eli samalla mallilla eteenpäin, mutta eri mallilla (hah,hah...).

                                      SYYSKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit             65,5h                   556,5h

Juoksu                    436,0km              3541,1km

Hiihto                           0km                 487,1km

Lumikenkäily                0km                 178,5km

Kävely                      68,3km                245,1km

Pyöräily                        0km                 436,9km

Nousumetrit             6799m                  50 850m

Onni Vähäaho, Nivalassa 29.9.2019