Voi, voi - niinhän siinä taas kävi, että riippuvuus liikkumiseen ajoi minut turhan aikaisin ja innokkaasti liikkeelle Super PEP:n jälkeen. Riippuvuus kuin riippuvuus. Jos saa hieman selitellä niin juoksin kuitenkin "vain" 53km kisan jälkeisellä viikolla ja saman myös seuraavalla, eli siis viime viikolla. Mutta liikaa on siinäkin. Kovien suoritusten jälkeen olisi hyvä enemmän pyöräillä. Tietoa olisi, mutta toiminta on jotain aivan muuta.
Pää keksi muutama päivä sitten tälle keskiviikko päivälle koko Iso-Sydänmaanreitin kierron. Eilen viedessäni reitin varteen hieman juomatäydennys kätköjä, pohdin mitenköhän oikeasti jaksan kiertää koko lenkuran jo näin pian 171km polkukisan jälkeen. Ei järkeä, mutta halua taas kosolti enemmän. Elämässä yleensä pärjää, jos on intohimoa. Sitä ei ainakaan puutu, mutta järkeä soisi olevan enemmän, mutta minkäs teet?
4.päivä syyskuuta. Mikäli isäni eläisi vielä, täyttäisi hän tänään 90-vuotta. Onnea taivaaseen! Isä on ollut poissa jo 19 vuotta. Tunteikkaana elollisena kiersin tänään tämän lenkin isälle. Minulla ei ollut mitään tarkempaa ajatusta tai suunnitelmaa lenkistä. Sädehtivä vaimoni kysyi eilen miten kauan minulla lenkin kiertoon menee. -"Ehkä noin seitsemän tuntia ja jos ei oikein jaksa niin voi mennä kahdeksankin". Katselin ihan viihde mielessä Super PEP:ssä 57km kisamatkalla uuden Nivalan ennätyksen (6:39:33) juosseen Veli-Matti Töllin väliaikoja. Siinä olikin viihdettä. Kovaa oli alottanut ja loppuaikaan nähden jotain haastetta ilmeisesti loppumatkasta. Tuskin noita aikoja tarvisi seurata, mutta huvin vuoksi.
Ajaessani pelipaikoille vaimon piskuisella opelilla huomasin unohtaneeni sekä suola+magnesium purkin, että geeleille roskapussin. Ääh, pitää juosta tarpeeksi varovaisesti, ettei kramppaisi ja pestä geelitahmainen liivi juoksun jälkeen. Onneksi ei enempiä unohtunu. Juomaa olin ladannut reppuun kaikkiaan 2,1L. Olo oli lähtöpaikalla hauska. Yksin isolla stadionilla. Vailla mitään käsitystä, mitä päivä toisi tullessaan. Ei kun kello päälle Suomen aikaan 6:57.
Tänään keskityin rentouteen. Ja päätin lähteä kohti sydänmaata siten, miten jalat haluavat. Ei käskemistä. Tasaista rullausta jalkoja kuunnellen. Nopeasti se asettuikin sellaiseen helpon reippaan tunteeseen, tilaan jossa ei hengästynyt ja jalat pysyivät rentoina. Parin päivän takainen jäykkyys oli poissa ja lihakset tuntuivat jopa hieman kimmoisilta. Silti sellainen tietty pitkän kisan jättämä rajoitin tuntui syvällä. Osa voi tietää miltä se tuntuu. Se saattoi olla hyväkin, mennä vähän ikään kuin pidätellen.
Laitoin huvin vuoksi kelloon näytöksi vain jänistoiminnon ja otin vanhan 910XT Garminin, joka näyttäisi matkan varmasti oikein. Jänisvauhdiksi laitoin edelleen huvin vuoksi V-M Töllin Nivalan ennätykseen tarvittavan keskivauhdin 6:53min/km. Jänistoiminnossahan jänis näyttää suorituksen aikana keskivauhti suhdettasi nimenomaan keskivauhtiin nähden. Se ei huomioinut, että V-M Tölli meni kuin jahdattu peura aina Syyryyn saakka. Mutta enivei, ei muuta näkymää kelloon. Lisäksi laitoin kellon piippaan 15min välein jolloin kävelin ja tankkasin.
Eka kilsa oli peräti 4:49. Ei kyllä tuntunut niin vauhdikkaalta, sillä reppukin tuntui jotenkin painavalta. Ehkä se oli hieman väärä tunne, sillä epäilen sittenkin eniten painaneen oman repun, joka oli navan ympärillä. Mutta näillä mentiin. Kivoja kilsa-aikoja lävähteli kelloon. Eka 5km 5:07min/km keskivauhdilla. Ajatus: niin sitä vaan taas täällä painetaan kohti sydänmaan syövereitä kuin pahuuden tekoon konsanaan.
Kaiken kaikkiaan kulku oli nautittavaa. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Napakka ote kuitenkin ja vauhti oli tälle 57km matkalle (joka on oikeasti n.58km) ihan riittävää. Eikä tällä reitillä mitään ihmeellisiä vauhtiominaisuuksia tarvi, kunhan jaksaa perille asti sitä mitä lähtee latomaan. Eka 10km 55:02. 5:30min/km. Nämä jälestäpäin katsottuna. Lenkillä en isommin numeroita ajatellut, sen kun nautin menosta ja nopeasti vaihtuvista maisemista. Polku on kyllä nyt tosi hyvä! Kosteuskin edelleen maltillinen 5/10, kun se pepissä oli rutikuiva 4/10 - paitsi oli siellä se sade kuuro, mutta taisi kastella vain siltapuut?
Tämäkin jälkikäteen katsottuna. P2:lla Lahnajärventiellä 67minuutissa. Minsan perässä V-M Töllin Nivalan ennätysjuoksun väliaikaa. On se painanut hyvää vauhtia. Polku tuntui helpolta ja painelin kohti Pesänevaa alle kutosen kilsoja ja suon ylityksessäkin vain vähän yli kutosen kilsoilla. Askel tuntui hyvin menevältä, vaikka tekeminen tuntui rauhalliselta sekä rennolta. Justiinsa sopiva reippaalle päiväretkijuoksulle. 15km täynnä. Keskivauhti 5:44min/km. Se on kyllä minulle hyvä, sillä minulla ei ole vauhtireserviä - on vain kestävyys.
Meno jatkui joutusana ja siellä täällä oli joitakin hirvikärpäsiä. Ehkä ne on hieman vähentymään päin, mutta noin kymmenkunta niitä taas tuolla reissulla minuun iski. Metsäkanalintuja lehahteli sieltä täältä lentoon. Perusmeininkiä. 20km ajassa 1:58:06. 5:54min/km. Suo kohdat oli kostumaan päin. Alkoi 20km jälkeen - ja soiden alkaessa yleistymään - vauhti tippumaan sinne seittemän minuutin haminoille. Reilussa 23km oli juomatäydennykset ja UTMB-fiiliksissä tein kaikki vauhdista ilman kävelyaskelia. Vielä oli jalkaa, vaikkakin hetkeä myöhemmin Kallenlammella vedin ekat pannut märässä lammen rannassa. Löin myös hieman ilkeästi oikean jalan ukkovarvasta. Auts!
26km tuli täyteen hieman ennen Syyryn tietä. Keskari oli jo valunut 6:12min/km tasolle ja kivikko osuus oli vasta alkamassa, mutta minulle erinomaista vauhtia. Kaikki on aina suhteessa kulkijan tasoon. V-M Töllin aikaa olin ollut noin 3min jäljessä Syyryn tiellä. Tämäkin jälkikäteen tarkastettuna. Olin jokseenkin tietoinen katsomatta kellosta (aika hälytykset) paljonko minulla oli siinä tien kohdalla. V-M oli todella tykittänyt Syyryyn. Hyvä potentiaali! Sitten reilu kolme kilsaa kivikkovoittoista osuutta. Se meni selvästi alle 8min vauhilla, joka on tuonne ihan hyvin. Etenkin, kun hieman siellä kivikossa passailin ja säästelin voimia paremmille kohdille.
Puolivälin kyltillä olin hieman yli 29km mittarissa ajassa 3:05:15. Eipä oo enemmin tullu noin nopsaa tuonne mentyä. Kertahan se on ensimmäinenkin ja juoksu tuntuikin yllättävän hyvältä tuon eka puoliskon. Tietysti se 171km syvempänä oleva rajoittava jäykkyys ihan sen viimeisen letkeyden vei, mutta ihan mukiinmenevää touhua kaiketi.
Kivikolta laskeutuessani kohti Vähä-Juurikkaa huomasin kuinka ennen kivikkoa ollut rytmi ei ihan itsestään takaisin tullutkaan - sitä piti vähä ootella, mutta löytyihän se. Matka alkoi kuitenkin jo hieman näkymään kellossa ja Iso-Juurikan paremmilla pätkillä kilsa-ajat jäi jo päälle kuuden minuutin. Kyllä tuolla pitäis pystyä tuollaista helppoa reipasta juoksemaan alle kutosta. Mutta ei tämä niin nuukaa ole, ja mennään siten, kun on päivän kunto ja ennen kaikkea tila, joka ei nyt tietenkään mitenkään palautunut voinut ollakaan. 35km kohdalla keskivauhti oli ollut 6:26min/km. Nämä joutuu/saa kahtua aina jälestäpäin, kun omassa seuranassa oli vaan se jänis, jota nähden oli noin 15minuuttia edellä, mutta sitkeää pätkää vielä edessä.
38km kohdilla ylitin Iso-Juurikan mökkitien järven pohjoispäädyssä. Siellä oli marja/metsämiehen koira irti ja kovasti innostunut minusta. Isäntä kuhtuikin: -"Repe". Vielä kerran Repe kuitenkin juoksi perääni isännän huuteluista huolimatta, mutta uskoi sitten, kun sanoin: -"mee kottiis siitä". Ja niinhän se meni, jos kodiksi lasketaan oma isäntä.
Iso-Juurikan penkalta kohti P7 lähdettäessä alkaa yli 10km vastamaa/suopätkä kohti Koppelokangasta. Ja heti tuon pätkän alussa tunsin miten jaloista katosi rentous ja jaksaminen. Jonkunlaisella pohjavauhti liikehdinnällä sain pidettyä jokseenkin järkevää juoksuliikettä, jotten isommin kompastelisi. Vauhti laski, mutta eipä sen nyt väliä. Kello näytti, että Nivalan ennätykseen mennään, jos ei isompia. Sen verran V-M:lla oli ollu hitaampi viimeinen 12km, että olin luottavainen... siis mitä!?!? Jahtasinko minä Nivalan ennätystä?!?!? Näin se asetelma muuttui 40km kohdalla. Kun helppo ja rento juoksu loppui niin focus siirtyi Nivalan ennätykseen, jotta löytyisi joku motivaatio pitää edes jotain vauhtia yllä.
P7:lla oli toinen juomatäydennys, mutta nyt piti kaataa pullosta juoma kahteen lötköön ja lisäksi alkoi niin sanotusti aika raskaasti painattamaan isompaa tavaraa ulos, että piti syöksyä pusikkoon operoimaan. Ja tutusti jänishän ei odottele vaan painaa samaa vauhtia ja ero kutistui ja kutistui. Kun lähdin liikkeelle, olin enää 11 minuuttia edellä Nivalan ennätysvauhtia. Ja seuraavana oli vielä väsyneille jaloille hankala tekninen pätkä sekä Pesäneva paluupuolella.
Maraton noin ajassa 4:38h. Näistäkin saisi saada maratonmerkinnän? Jalat hyytyi, mutta kohtuu ok. vauhtia menin, vaikka suolla 8min olikin toteuma, ei se paha ollut suojuoksuksi? Lahnajärventiellä hieman vajaassa 46kilometrissä olin ollut nyt V-M:n ennätysjuoksua minuutin edellä. Kaikesta puskajoogasta huolimatta. Tosin en tiedä mitä kaikkea ohjelmaa V-M oli ollut. Ehkä joskus saan tietää.
Kello hiipi ja hiipi jänistoiminnossa kertynyttä hyvää alas oikein urakalla, eikä eroa enää ollut kuin reilu 6 minuuttia. Tosin nyt tultiin jo kovemmalle ja selkeämmälle polku-osuudelle ja vauhti alkoi uudelleen hieman nousta, vaikka jalat oli aika setsuuria. 11 viimeistä kilsaa oli kaikki alle 7minsan kilsoja. Kuitenkin niihin sisältyi eväs/juomakävelypätkiä, joten vauhti oli ihan hyvää loppumatkasta, vaikka jalat oli taas tältä erää caput. Sitkeyttä tässä taas tuli lisää. Pitäisikö joskus ajatella sitä vauhtiakin, hä!
Viimeisellä 10km iski himo päästä alle 6:30h. Laskin kellonpiippauksista (15min välein piippas) ja reitinkohdista, että meneepä tiukille. Ja pitkään tuntui, että taitaa vähä mennä yli. Tuntui, että koko ajan vaadittiin vähän enemmän kuin edelliseltä 15minuutilta. Aika tylyä 50km tuolla puolen vaan itseppä halusin. Hieman ennen 6:00h täyttymistä kaaduin perhereitin ojanvarsiosuudella toistamiseen tälle retkeä. Askel ei oikein luonnostaan tahtonut nousta.
2km maaliin. Vaaditaan vielä 6:30min/km keskivauhtia 6:30h aikaan. Ei ihan iisiä, mutta ei pahakaan. Oikeastaan kyse oli vaan halusta, ja sitähän sitten lopulta löytyi ja kellot pysähtyi aikaan 6:28:47. 6:42min/km. Keskisyke 139. Vajaan 11min erolla uusi Nivalan ennätys. Hieman noloakin. Oishan tuota voinu antaa V-M:kin pitää vähän kauemmin enkkaa, mutta jospa tämä motivoi vastaiskuun ja muitakin? Gebre? Fly? Sale? Järviluoti? Kyllähän meiän kaupungin tykit tuon 5:30h haminoille tööttää, jos vihtisivät, mutta ilman se ei tule. Joutuu siellä vähän työstään.
DATA: GARMIN
DATA: STRAVA
Lopuksi banaani ja Juha Jumiskomainen irvistys (hah,hah). Kiitos tästä juoksusta myös Mika Leppälälle, jonka inspiroiva UTMB -suoritus näkyy vaikuttavan erittäin positiivisesti.
Kengät: Hoka One One Torrent
Juomaa meni hieman yli 3,5L. Mukana/täyttöpaikoista yht. 4,1L
Energia: Kaurakeksi x2, geeli x3, suolasalmiakki 8kpl, suolapähkinä 50g.
Onni Vähäaho, Nivalassa 4.9.2019
Hyvä veto, kun suhteuttaa 171 kilometrin kisan kierrosaikoihisi niin sieltä yhtälöstä tulee se kestävyyden ja jaksamisen parantuminen.
VastaaPoistaTorrent on kovin ohutpohjainen tuonne, on omaa kokemusta riittävästi...lisää suorituksen arvoa kun väsynyt jalka ei saa tukea kiertojäykkyyden muodossa.
Kokonaan toinen juttu on sitten se miten fyysisesti kestät tämän näin pian pitkän kilpailun jälkeen. Toisaalta on rasittavaa kuunnella näitä "ei voi näin pian"-juttuja. Paskaako se kenellekään kuuluu mitä vetää kunhan itsestä kaikki tulee luonnollisesti ja tuntuu kehittävältä. Maailma on täynnä paskahousuja jotka koskaan eivät yritä mitään.
Ehkä ne meidän isät nyt yhdessä naureskelee pilven päällä ja seurailee poikiensa touhuja.
Oma isäni sanoi että. "Minä teen joka päivä vähän niin kauan kun on aikaa."
Näin me itse päätämme mikä on meille vähän, pääasia on että jää voimia juosta karkuun sitten kun se pappi tulee, kuten aiemmin kirjoitit.
Tyytyväisyydellä kehitystäsi seuraillen, pasi.
Ollaan isien poikia :=)
PoistaTorrent vaatii kyllä tuoretta ja toimivaa jalkaa. On kyllä näppärä tuoreena, mutta jalkalihasten väsyessä juuri tuo kiertojäykkyyden puute alkaa kääntyä haitaksi. Jos yhden kierroksen aikaa lähtisin juoksemaan hyvässä tilassa niin Torrent, mutta muutoin ATR Challenger 5 tai Speedgoat 3. Nämä tietenkin hieman yksilöllisiä kokemuksia. :)