Jostain 80-luvun alkupuolelta... Henkilöiden nimet saattavat olla oikeita tai keksittyjä, sen saa lukija päättää... Kauko on käynyt muutaman kerran Joulun jälkeen paikallisella valaistulla 5km lenkillä hiihtämässä tälle talvea. Aikaisempinakin talvina on tullut kasaan vähän toista tuhatta kilometriä suksien päällä/vuosi. Ei siis aivan outoa touhua.
Paikan pihassa on hiihtomaja. Kauko ajaa mossensa majan päätyyn. On iltapäivä, kello vähän yli kolmen. Vielä on hiljaista. Ihmiset tulevat monesti illan suussa... Sen sijaan metsän reunassa, loitolla majasta seisoo vanha toyota. Lasit ovat pankkojäässä. Kauko eperoi, olisiko jollakin hyytynyt auto siihen paukkupakkasilla, jotka olivat mennellä viikolla. Nyt on kuitenkin vain -14 pakkasta. Komea talvipäivä. Kauko laittaa suksia jalkaan ja ottaa vielä mehuhörpyt. Sitten 5km lenkiltä lähtö/maalipaikalle sujuttelee Elias ja pysähtyy mehulle.
Kaukolla on tavoitteena yrittää jaksaa kiertää tänään peräti kolme kierrosta, eli 15km. Viimeksi oli jäänyt kahteen kierrokseen. Niinpä Kaukon ajatukset pyörivät kierroksissa: -"Ookko Ellu monta kierrosta vetäny?". Elias katsoo Kassua ja laittaa termovyön korkkia kiinni. Kauko ei malta odottaa vastausta vaan jatkaa: -"Ootko jo ehtiny montakin kierrosta kiertää, kun on pipos nuin kuurassa". Elias: -"Mitä se kello on?" Ja pyyhkäisee samalla nenäänsä oikean käden hanskallaan... Kauko: "-Vähä yli kolmen". Elias: -"Kaheksalta aamulla sammutin tuon auton tuohon", ja viittaa hansikkaallaan pankkojäässä olevaan toyotaan päin. "-Onhan siinä tullu jokunen kierros...ja tuntikin, mutta nyt on jatkettava tai tulee kylymä". Kauko lyö kinttaitaan yhteen - Kauko elää fiiliksellä ja intoutuu muiden hyvistä suorituksista. Tuona päivänä Kauko hiihti 20km ja hänen mukanaan ollut pieni poika 10km. Hänen nimensä oli Onni.
Tänä päivänä, (nimiä ei ole muutettu) 30 vuotta myöhemmin. Minulla on 210km juoksuviikko takana. 210km juoksua tiellä. Olen alkanut inhoamaan tiellä juoksua. Tiellä juoksu on helppoa ja sen ainoa hyvä puoli on vaipua omiin ajatuksiin, kun ei tarvi keskittyä. Ehken halua olla ajatuksissani jatkuvasti? Toki tielläkin saa jalat puhki ja helliksi, jollei jalat ole tottuneet. Minulla on toukokuussa Unkarissa edessä yli 600km juoksua tiellä, joten minun täytyy aina aika ajoin varmistaa, että jalat kestää sitä. Näyttävät kestävän - aina vaan paremmin ja paremmin. Jalkapohjat eivät ole millään lailla hellät. Monesti aikaisemmin ovat olleet. Myös muuten jalat on varsin hyväntuntuiset. Silti en tahdo enää sietää juoksua tiellä. Tietysti syynä on uusi rakkaus: Sydänmaan hiljaisuus. Henkinen kotini.
Ajoin tänään autolla Vinnurvan leirikeskuksen parkkipaikalle, josta lähtee I-SR2014 perhereitti n.7km (tänään 7,2km). I-SR2014 -reitti on tehty niin paljon kuin mahdollista sen historiaa kunnioittaen. Polkuhan maalattiin ensimmäisen kerran v.1974. Elias Vähäsöyringin mestaroimana. Eliaksen veljen poika on muuan Pekka Vähäsöyrinkin (muistelen?). Ja Elias itse oli mestari hiihtäjä ja lukuisista MM-menestyksistä huolimatta ehkä kaikkein tunnetuin hurjista juoksuistaan sydänmailla, I-SR poluilla. Olin siis tänään "Ellun poluilla". Keijo oli kiertänyt reitin vain kaksi päivää aikaisemmin. Keijo kertoi reitillä olevan aika paljon lunta. Nyt Keijon jälkiä ei enää näkynyt kuin aavistus siellä täällä. Lunta oli satanut lisää. Puut olivat notkollaan polun päällä useissa kohdin. Olin palauttavalla lenkillä, joten heilauttelin mennessäni lumia pois puista ja pajuista. Olin kotonani. Lähes koskematon polku, sydänmaan hiljaisuus ja upea luonto. 63min rauhallinen hölkkä oli kuin kahden viikon mielenterveys matka.
210km viikko antoi minulle paljon vastauksia. Tärkein niistä on, että mikäli haluan nostaa kuntoani edelleen, se tapahtuu parhaiten isr-reitillä. Siellä olen päässyt syystalven aikana vaivihkaa itsenikin yllättävään kuntoon. Samalla nautin siellä juoksusta paljon. Tosin siellä juokseminen on vaativaa ja ajoittain jopa vaarallista reitin teknisen pohjan vuoksi. Silti olen valmis ottamaan riskin. Voin vääntää jalkani astumalla koloon. Toisaalta voin juosta itseni tiellä tylsyyden tappiin asti. Toki osaan nauttia tielläkin juoksemisesta, mutta siellä sen tarkoitus on usein suorittaminen. I-SR2014 -reitillä on helppo olla välittämättä ajasta. Tänään juoksin @8:51 keskivauhdilla. Hyvin vähän kävelyä. Kertonee jotain. Tosin juoksin erittäin kevyesti. Sydänmaan metsäpoluilla jokainen päivä on uusi keli, uusi vaade. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus ja haaste yhtäaikaa.
Läsnä on nyt syvä rauhallisuus. Sen viime viikko antoi. Voin palata kotiin (isr-reitille) vakain mielin. Tulen viemään tämän rauhallisuuden toukokuussa Balatonjärven rannalle. Siellä juoksen vain itselleni, suoritan ja koen. Uskon vaipuvani siellä hallittuun narssiin. Ihmiset ympärillä ovat lisäinspiraatio. Erityistä on, että voin nähdä hyvien ystävieni, Jannen ja Pasin olevan samalla radalla kuusi vuorokautta. Jokainen tekee kuitenkin oman suorituksen, vaikka kaverit tukevat. Jokaisen on otettava itse askeleensa. 900m rata on yhtäaikaa lyhyt ja pitkä, mutta varmasti viimeisinä vuorokausina enimmäkseen pitkä... Minulla on vakaa näkemys miten hoidan tehtäväni siellä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 22.12.2014
maanantai 22. joulukuuta 2014
lauantai 13. joulukuuta 2014
+200 JUOKSUVIIKKO TEKIJÄN KULMASTA
PÄIVITTYVÄ BLOGI, RULLAA BLOGIA ALASPÄIN JA NÄET RYPPÄÄN TUOREIMMAT DATAT JA AJATUKSET...
Ensi maanantaina, 15.12.2014, aloitan viikon jonka on määrä johtaa vähintään 200km:n juoksua. Ajattelin jakaa ajatuksia viikon varrelta ja hieman tähän alustukseksi. Viikkohan on kovasti alkupääpainoinen, sillä maanantain ja tiistain aikana juoksen 132km. Sisältäen mm. yhden aamumaratonin. Toki jäljelle jää keskiiviikko-sunnuntaillekin 68km. Saattaisihan siinäkin olla monelle koko viikoksikin askartelua?
On tarpeellista ja ihmistä kehittävää välillä jalkautua tuonne muiden lajitovereiden sekaan, työnteon, perheen (ovat myös lajitovereita) ja juoksuharjoittelun lisäksi. Näin tein tuossa pari päivää sitten. Kertaus on opintojen äiti, niin taas sain todeta. Tapasin yhden kouluaikaisen ikätoverin, jonka kanssa tavataan aina muutama sana vaihtaa, kun nähdään. Nyt kaupassa. Pasi kertoi aloittaneensa taas lenkkeilyn. Into heijastui hänen olemuksestaan, silmien eloisuudesta puhumattakaan. Olemus viesti hyvinvoivaa kulkijaa. Innostuin itsekin lajitoverin ilosanomasta. Aloin kyselemään vähän minkälaista lenkkiä hän on alkanut veistämään...
...Innostuneesti Pasi kertoo käyvänsä ihan 2-3 kertaa viikossa juoksemassa. Pieni, mutta varma, hyväkuntoinen noja käsillä kauppakärrystä... -"Sellaisia 5km, välillä vähän ylikin olevia... hyvältä kyllä tuntuu". Hienoa, sanoin! Mies on ainakin pienessä koukussa juoksemiseen. Eli Pasi juoksee tuon perusteella n.12-18km viikossa. Se on aika monen tavallisen juoksunharrastajan viikko-annos. Taas hieman muistuttamaan viite-alueista, tavallisten kuntoilijoiden standarteista.
Olen kuullut erään Pentti on sanoneen, että 42km juoksua viikossa voi mahdollistaa maratonin läpiviennin. Siinä on mielestäni vinha perä ja hyvä tavoite monelle. Pentti on itse juossut 10 maratonia, joten hän tietää mistä puhuu. Täytyy arvostaa ihmisten kokemuksia. Sen sijaan olen miettinyt 5h maratoonareiden harjoittelun raakuutta. Puhuinkin siitä eilen Keijon kanssa. Suositushan on, että maratoonarin olisi hyvä juosta yksi 2h-2h30min pitkä lenkki/viikko, matalilla sykkeillä. Viiden tunnin maratoonari pääsee näin korkeintaan johonkin 17-18km kohdalle, jos tekee oikeaoppisen 2,5h lenkin tarpeeksi matalilla tehoilla. Samaan aikaan esim. 3h maratoonari voi tehdä 30-32km lenkkejä. On selvää kumman on vaikeampi päästä oman tasoiseen tavoitteeseen.
Asiat muuttuvat todella rajusti, kun mennään ultrajuoksun äärelle - ja varsinkin tällekin tasolle. 200km voi kuulostaa monelle mahdottomalta. Harva uskaltaisi edes yrittää moista. Minullekin sen pitää vähän tuntua jossakin kohtaa rypästä, mutta silti sen pitäisi tulla kokonaisuutta katsoen kohtuu helposti. Minulle ultrajuoksijana tuon 200km tekemistä ei mitata tuolla viikolla vaan miten siitä mennään eteenpäin harjoittelussa seuraavalle viikolle, ja sitä seuraavalle viikolle. 200km ei ole minulle siis mikään koe tai äärimmäinen ponnistus. Se ei ole siis mikään tavoite vaan yksi isompi viikko harjoittelussani. Harjoittelu jatkuu kaiken aikaa. Olen juossut tämän vuoden syyskuussa yhden viikon (vko.38) aikana 431,7km. Siitä on minun standartit laskettavissa, osittain. Neljäsosa maksimiponnnistuksesta on noin 108km. Tavallinen määrä viikko jne.
Eli kirjoitan kokemuksiani viikon varrelta ennen kaikkea tästä lukijoiden tarpeesta (tarvitaanko tätä?), en omasta. Uskoakseni monelle lukijalle 200km viikko jo luettavana kokemuksena voisi olla jotain? Kommentteja.
Näiden alkusanojen jälkeen sukellan omaan brutaaliin viikkoon, 200km juoksemiseen. Nyt on lauantai ja pian käyn juoksemassa vielä verryttelyksi 8,5km ennen iltavuoroa. Sunnuntaina lepään - käyn vain töissä ja maanantaina tämän 200km viikon seuraaminen sitten alkaa.
JATKUU....
Jotain ryppään eväistä yllä kuvassa....
Maanantai...(vapaapäivä töistä)...
Ei sen pitänyt alkaa vielä ennen yhtä yöllä, mutta se alkoi - nimittäin tämä rypäs, eli #pikkujoulurypäs2014. Mutta alkakoot! Tämän vuoden helmikuussa juoksin ajoin kovaa pakkastakin sisältäneessä 5vrk ryppäässä 232km, joten tämä 200km/7vrk on tuntunut jotenkin ajatuksissa viime päivinä hieman köykäiseltä. Mutta ainahan sitä saa sitten juosta enemmänkin, jos haluaa - ja toisaalta minulla on myös neljä työpäivää tällä viikolla - ihan täysmittaisia sellaisia. Ja olipa tuossa männä viikolla peräti kuusi täysmittaista työpäivää, joten kyllä tässä kokonaisrasitus saadaan ns. svääreihin.
#pikkujoulurypäs part.1, Ma klo.00.21 alkaen:
Pk1: Erittäin kevyttä, #pikkujoulurypäs2014 Part.1.(yöjuoksu), 22,0km, avg.123, @5:58... Sää: -1, tuuli 6m/s, liposa alusta... Muuta: Useana päivänä nautittu ohrarieska toi alkuverryttelyn makuuhuoneen ja wc:n välille, joten päätin katkaista ees-taas-menon ja lähteä yöjuoksulle järvenkierron merkeissä. Olo oli vähintäänkin turvonneen ja etenkin kaasuisen oloinen, joten otin mukaan vain hätävaraksi pari geeliä ja paljon intoa päästessäni juoksemaan. Alla tavalliset juoksulenkkarit. Olisi ollut ehdottomasti nastalenkkareiden keli. Se vähän tuntui lenkin lopussa vasemmassa polvessa. Itse juoksu oli yöllisen kankeaa ja suppeaa - eli surkeaa, mutta eihän elämä ole aina niin lennokasta?
#pikkujoulurypäs part.2, Ma klo.08.29 alkaen:
Pk1: Erittäin kevyttä, #pikkujoulurypäs2014 Part.2. J9min+K1min -rytmillä, 22,0km, avg.127, @6:09... Sää: +2, tuuli 6m/s, liki 100% sulanut alusta... Muuta: Taas kenties väärä kenkävalinta. Yllättävän nopeasti oli lumi ja jää sulaneet. Yöllinen kankeus siirtyi luontevasti myös aamupäivään. Nyt kuitenkin tasaisempi lenkki ja nesteytyksen, geelin ja Juoksu+kävelyrytmityksen ansiosta muutoinkin helpompi lenkki.
Ajatuksia... Ensimmäinen lenkki tuli tehtyä tarkoituksella ryppään tunnelmaa koventavana. Eli ei kävelypätkiä, ei juomaa, ei energiaa. Vain tasaisesti 131min hölkkää ja sitten huolellisesti tankit täyteen. Eka lenkillä yöllinen minihyytyminen viimeisen 3,5km aikana. Nyt toisella lenkillä alku osin yöllisen vuoksi kankeaa ja nihkeää, mutta nyt tunnelma parani loppua kohden. Keli on haasteellinen nyt kaiken aikaa kenkävalintojen suhteen. Järvenkierrolla on niin monenlaista alustaa suoja ja aavataipaleiden vaihtelun vuoksi. Täytynee harkita päivän kolmatta lenkkiä stabiilimpaan alustaan... Olo on varsin freesi, vaikka tämä yöllä alkoikin. Juuri söin oikein hyvin ja nyt vähän rauhoitun ja käyn ehkä nokosilla ja sitten taas...
#pikkujoulurypäs part.3, Ma klo.13.46 alkaen:
Pk1: Erittäin kevyttä, #pikkujoulurypäs2014 Part.3. J9min+K1min -rytmillä, 22,0km, avg.126, @6:07... Sää: +3, tuuli 7-8m/s, puuskissa jopa 12-15m/s!!! sulanut alusta... Muuta: Päivän paras ja helpoin lenkki. Toisella lenkillä Maxim-urheilujuomaa (3mittaa/litra) 5,5dl, tällä kolmannella lenkillä samaista urheilujuomaa (4mittaa/litra) 7,0dl. Juomaa aina 20min välein letkusta ja 80min kohdalla geeli, siis näillä kahdella jälkimmäisellä lenkillä. Ajoin todella kova tuuli haittasi menoa. Päivän jokaisella lenkillä ensin 12km enemmän tai vähemmän vastatuuleen ja sitten viimeinen 10km hyvään myötätuuleen.
Päivän saldo = 66km @6:05/km 6h41min32sek 3867kcal
Ajatuksia... Onhan tämä tiellä juokseminen lasten leikkiä verraten esim. I-SR2014 -vaellusreitillä juoksemiseen. Olen yhä vahemmin sitä mieltä, että asfaltilla juoksemista kannattaa tehdä vain sen verran kuin sitä tarvii. Eli jos on tuleva kisa asfaltilla niin siellä täytyy juosta sen verran, että jalat kestää sitä, eli ns. alustaan sopiva iskunkestävyys kehittyy tarvittavalle tasolle. Sen sijaan liiallinen asfaltilla juokseminen vain syö juoksijaa - kuluttaa ja rasittaa jalkoja, vie pohjaa sitten aikanaan itse suoritukselta. Harjoittelun pitäisi ensisijaisesti kehittää, ei kuluttaa, mutta varsinkin ultrajuoksussa sen asian kanssa ei ole aina niin yksinkertaista valita tietään. Ultrajuoksija kuluttaa jonkin verran enemmän yleisesti ottaen kuin esimerkiksi maratoonari harjoitellessaan - riippuen tietysti määristä. On muistettavaa, että monet maratoonarit juoksevat paljon enemmän kuin monet ultrajuoksijat, jolloin tietysti maratoonarin harjoittelu kuluttaa enemmän. Eli me ultrajuoksijat emme automaattisesti ole mitenkään enempi tai kovemmin harjoittelevia kuin maratoonarit, vaikka nimi saattaisi niin "luvata". Asiat eivät siis näin ole mitenkään yksiselitteisiä, mutta kehoittaisin kaikki miettimään omaa harjoittelua ja sen kehittävyyttä. Hakeeko missä määrin kuntoa ja voimaa juoksuun esimerkiksi poluilta ja minkä verran on valmis kuluttamaan jalkojaan esimerkiksi ennen asfalttimaratonia - ja minkä verran kukin katsoo tarvitsevansa totuttelua asfaltille, jos kisa on siellä.
Elämä ei ole pelkkää juoksemista edes 200km viikoilla... Siispä on riennettävä asioille, sekä ulos että täällä sisällä. Sen lisäksi kotityötkin pitää tehdä. Roskia olenkin jo vienyt. Vielä täytyy valmistaa huomiselle ruoka. Riisi-tonnikala-tomaattipyre-herne-maissi-paprikka-hässäkkää. Myös vaimolla ja tytöllä on puuhaa minulle. Tyttö komensikin jo sämpylöiden ostoon.
Tiistai...(vapaapäivä töistä)...
#pikkujoulurypäs part.4, Ti klo.4.25 alkaen:
Pk1: Erittäin kevyttä, #pikkujoulurypäs2014 Part.4. J9min+K1min -rytmillä, 44,0km, avg.124, @6:29... Sää: +0, tuuli 5-6m/s... Muuta: Mukana Lasse.Y kierrokset (n.5,3km/kierr.) 2-7 ja Pumppi 2-3. Alusta pitävästä liposaan ja kaikkea sillä välillä. Normijuoksulenkkarit jalassa, Niken Lunarfly4:t. Selässä, apinassa, 2,2L juomaa + energiaa. Juomaa meni 1,2L (maxim 3,5mittaa/litra) + 7min pazhka ja yläkerran vaatetusvaihtotauolla 3dl vettä. Suklaata meni 60g, suolapähkinöitä n.150g ja kolme geeliä. Alussa satoi lunta/räntää, hieman ennen vaatteiden vaihtoa vettä, lopuksi räntää. Kello kävi kaiken aikaa, keraamisellakin. Ryppään suhteellisesti helpoin lenkki. Hieno fiilis. Eka puolikas (22km) 2h20min. Toinen puolikas (22km) 2h18min, kun vähennetään pazhka tauko pois, joten kiihtyvä nelinelonen.
Ajatuksia... Olisi vaikka kuinka paljon. Tiivistetään, jotta joutaa puhaltamaan... Helposti meni, mutta niin kuin Lasselle sanoin - tässä hommassa on jäänyt kaikki ylimielisyys, pullistelu ja henkseleiden paukuttelu pois. Tilalla on nöyryys, mutta ei nöyristely. Toki joskus ultrajuoksija saattaa kuulostaa "erikoisen varmalta", mutta se on kokemuksen tuoma voimavara. 5min päästä voi aina romahtaa, koskaan ei tiedä.
Minua hieman hirvitti, kun ynnäsin eilen illalla juosseeni 66km@6:05-keskivauhdilla. Tunne oli kuitenkin ollut leppoisa, joka rauhoitti ajatustani. Tänään aamuyöstä 2,5kg apina selässä huomasin olevani hyvinkin juoksukykyinen. Ja taas tuli helposti jopa kiihtyvävauhtinen 44km, yrittämättä. Lihakset vain lämpenivät ja apina keveni. Olen melkoisessa kunnossa, ja se ei ole henkseleiden paukuttelua vaan tyytyväisyyttä työn tuloksesta. Olen kiitollinen siitä mihin saakka olen päässyt ja iloinen esimerkiksi tänään mukana olleiden kavereiden tuesta/avusta, sekä heidän hyvästä kunnnosta. Näihin iloisiin tunnelmiin, kohti seuraavaa lenkkiä. Vielä järvenkierto ja sitten illalla tytön kuusijuhlat. Sen jälkeen voisi pari tölkkiä nykästä ehtaa Sandelsia ja rapsuttaa vaimoa korvan takaa. A-vot!
#pikkujoulurypäs part.5, Ti klo.11.33 alkaen:
Pk2: #pikkujoulurypäs2014 Part.5, 22,0km, avg.134, @5:53... Sää: +0, tuuli 4m/s, räntä sade... Muuta: Ryppään vauhdikkain lenkki. Mukava fiilis juosta. Ajoittain jopa fiilistellen 5:2x-alkuisia kilsoja. Ajateltua helpommin tuli tämä ma-ti:n 132km, 37h sisään, vaikka koitin vähän laittaa painettakin, enkä ottanut säästellen vaan puhtaana harjoituksena. Lenkillä meni 6dl maxim (4mittaa/litra) juomaa ja yksi geeli 80min kohdalla. Yksi gushipysähdys, kuten muillakin järvenkierroilla. Nyt paljon nestettä ja energiaa huiviin.
Ajatuksia... Muistelin tämän vuoden helmikuun ryppään (232km/5vrk) olleen paljonkin hitaamman, mutta eihän se nyt paljoa hitaampi ollutkaan. Onhan tämä rypäs vielä kesken ja hieman erilainen. Silti tämä on tuntunut helpommalta. Olen kyllä tarkoituksella yrittänyt itseäni koitella, mutta huonolla menestyksellä. Ehkä sitä kokemuksen myötä oppii säästämään itseään ja tulee aina jätettyä sopivasti varaa joka lenkillä, että tulee aina uusi lenkki, ja uusi päivä. Ultrajuoksu kehittää ajan kanssa lähes pakosta sellaista ajatusmaailmaa.
Päivän pari lainausta tulee nhl:n puolelta. Lainaus nro.1: "-Et ole koskaan niin hyvä tai huono kuin sinusta kirjoitetaan." -Teemu Selänne... Lainaus nro.2: "-Jokainen valmentaja on väliaikainen.", on sanonut Scotty Bowman väliaikaisista valmentajista.
Päivän saldo = 66km @6:17/km 6h54min24sek 3925kcal
Ryppään saldo = 132km @6:11/km 13h35min56sek 7792kcal
Keskiviikko...(vapaapäivä töistä)...
#pikkujoulurypäs part.6, Ke klo.11.47 alkaen:
Päivä: Pk1: palauttelua, #pikkujoulurypäs2014 Part.6. 8,6km, avg.128, @5:45... Sää: -0, lähes tyyntä, osin liukasta.... Muuta: Perus juoksulenkkareilla. Rasitustaso jäänyt selvästi maltilliseksi, kun kahden aikaisemman vrk:n (132km) määrä ei näkynyt, eikä tuntunut tämän enempää. Varsin normaalia pitkän lenkin jälkeistä jolokottelua tavanomaisella datalla. Palautuneenakaan suhteellinen vauhti ei ole kuin n.15s/km nopeampaa. Hyvältä näyttää.
Ajatuksia... Jokainen enempi juossut varmaan tiedostikin, että varsinainen rypäs oli ma-ti ja tästä keskiviikosta eteenpäin tämä on jo normaalia harjoittelua. Loppuviikon viidelle vuorokaudelle on siis ohjelmassa juoksua n.68km, jota ei enää ryppääksi voi sanoa.
Ryppään onnistuminen ensimmäinen signaali tulee, kun palataan normaalimääriin ja harjoitteluun. Siihen kuuluisi jonkinlainen "sukeltaminen" raskaan kaksipäiväisen jälkeen. Nyt sitä ei tullut, joka johtuu vaatimustasoni noususta. En saanut ihtiäni puhki kahden päivän ryppäällä. Puhki sanaa ei saa käsittää väärin, sillä tarkoitan sillä "vain", että lihakset ovat väsyneet ja meno tahmaista.
Määräviikon onnistuminen mitataan tietysti vasta tulevaisuudessa. Viikkojen kuluessa tietysti matkan aikana voi tulla mukaan jo muitakin muuttujia.
Oikeastaan ainoa asia mikä minua huolestuttaa on vasemman jalan akilleksen kestäminen. Se alkoi vaivaamaan kesäkuun 6vrk rypistyksessä. Vaiva uusiutui syyskuussa 100h juoksun loppupuolella. Akilles on ilmoitellut senkin jälkeen tasaisesti. Hyvää asiassa on se, ettei se ole mennyt pahemmaksi, mutta huonoa on se, ettei se ole poistunutkaan. Mutta kelläpä se ei jostain kohtaa kroppaa juilisi, kun harjoitusmäärät ovat tätä luokkaa? Juostaan niin kauan kuin menee ja ollaan sitten telakalla jos niikseen käy. En ole rakentanut elämääni juoksun varaan, joten asia ei ole minulle niin haudan vakava.
Illalla vielä ehkä 5km tirpasu. Prioriteettinä olisi leikata perjantai-aamun 27km lenkistä 5km pois. Minulla on silloin ilta-aamuhugi, joten 22km kuulostaa sopivammalta ennen iltahugia.
#pikkujoulurypäs part.7, Ke klo.21.05 alkaen:
Ilta: Pk1: J9min+K1min -rytmillä #pikkujoulurypäs2014 Part.7. 7,4km, avg.130, @5:45... Sää: -3, lähes tyyntä.... Muuta: Liukas alusta, nastalenkkarit. Perusjyräystä. Alussa vähän kankeaa, mutta lopussa tuli jo rennolla jalalla.
Päivän saldo = 16km @5:45/km 1h31min59sek 1105kcal
Ryppään saldo = 148km @6:08/km 15h07min55sek 8897kcal
Ajatuksia... Kiitoksia kaikille kommentoijille, sekä tämän blogin kommenttikentässä, että muilla keinoin. Kirjoituksissanne, puheissanne on ollut paljon kiinnostusta tätä määräviikkoa kohtaan. On ilo jakaa mielipiteitä.
Tänään siis kaksi lyhyttä lenkkiä. Yhteensä 16km. Toinen suoraa juoksua, toinen kävelypätkillä. Tuntui sopivan hyvin jättipäivien jatkoksi. Jalka olikin jo paljon rennompi illan viimeisillä kilsoilla. Huomenna lepo. Akilles varmaan tykkää - tai ei voi tietää, sanoi Lordi lalli. Napi-napi, tykätään kuitenkin. Akilles sai huutia melkoisesti. Ei silti ihan surkeassa kunnossa sekään jänne, sillä 2x66km olisi tehnyt viallisesta täystuhon. Siitä ei lienee voi olla montaa mieltä? Mutta tarkkanaa saa olla.
Olen kuulkaas löytänyt alun shokin jälkeen tiellä juoksemisesta YHDEN positiivisen puolen. Nimittäin voi välillä vaipua ajatuksiin ja antaa vain monotomisen liikkeen viedä minua eri koordinaatteihin. Samaan ei ole mitään mahiksia I-SR2014 -reitillä. Siellä väsyy silmämunakin valtaisaan jumppaan. Jatketaanpa taas...
Torstai...(välivuoro töissä)...
Lepopäivä juoksemisesta. Sen sijaan leipätyössä (hoitotyö) menee tänään 8h.
Ajatuksia... Kaveri laittoi minulle kuvaviestillä omaa sykedataansa minun ryppään hidasvauhtisimmalta lenkiltä. Toki kaveri juoksi mukanani yli 30km. Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.
Joskus, varsinkin harrasteultrajuoksua pidetään lähes kävelyhommana. Yllä olevan sykedatan tehnyt on juossut maratonin 4h 13min:ssa ja puolikkaan 1.58-aikaan. Maksimisyke esimerkki henkilöllä on 190 huitteilla. Tämä vaan herättelevänä esimerkkinä. Hiki hentoo tulla ultrajuoksijankin matkassa ja hyvällä lykyllä nälkäkin.
Perjantai...(iltavuoro töissä)...
#pikkujoulurypäs part.8, Pe klo.5.14 alkaen:
Pk1: #pikkujoulurypäs2014 Part.8, J9min+K1min -rytmillä, 22,0km, avg.131, @5:41... Sää: -2, tuuli 3m/s, lumisade... Muuta: Meno kevenee. Ilmeisesti tässä kaiken aikaa kuntoutuu menneen vuoden pitkien koitosten jälkeisestä voimattomuudesta. Ainakin paino nousee alati, joten kulkijahan voi silloin hyvin.
Ajatuksia... Viikon 6:s pitkälenkki (pitkä = yli 2h lenkki) ja siis kahdeksas kaikkiaan. "-Millai muuten, sillai kai - mä voin kuulkaas heitellä tämmösii, ku mää oon vähä tällanen" (Pasi Salme). Olipas hauska lenkki. Tuntui, että kävi vain reilun 2h seisoskeleen jalkojen päällä, haisteleen ja tuoksutteleen varhaisaamun rauhaisaa ilmaa. Elikkäs: "-Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa, elämä on lainaa, kohta alan painaa"... Siltikin pidän viikon parhaana sitaattina tätä! "Nyt kuusi yhden hinnalla". Mäkstölöy ja iltahugia kohden. Fiilingi katossa. :)
Vauhtipespektiivinä tänään juoksija-lehden tuore taulukko, jonka mukaan minun palauttavan juoksulenkin vauhti tulisi olla n.@5:30/km (laskettu 42min 10km ajan mukaan, ennätykseni on 41.33), mutta olenkin ultrajuoksija ja tykkään madella!!! Onhan tämä yli 6min keskivauhti 3:24 -maratoonarille vähän hidasta, mutta ultrajuoksussa täytyy tottua vielä huomattavasti paljon hitaampaankin vauhtiin. Syyskuun 100h suorituksessa juoksuvauhti tippui jopa yli 7min/km loppupuolella/huonoimpina hetkinä.
Päivän saldo = 22km @5:41/km 2h05min7sek 1369kcal
Ryppään saldo = 170km @6:05/km 17h13min2sek 10 266kcal
Lauantai...(aamuvuoro töissä)...
#pikkujoulurypäs part.9, La klo.16.58 alkaen:
Pk1: #pikkujoulurypäs2014 Part.9, J14min+K1min -rytmillä, 23,3km, avg.128, @5:40... Sää: -2, tuuli 3m/s, kevyt lumituisku... Muuta: Mukana Jussi Mökkönen. Ryppään helppointa menoa. Kaiken aikaa vain kulku paranee.
Ajatuksia... Eihän tässä voi muuta kuin hykerrellä. Jalat tuntuu paremmilta ja juoksu helpommalta. 193,3km mittarissa tälle viikolle. Torstaina oli lepo, joten kilsat ovat tulleet viitenä päivänä juosten. Myös akilleksen - varsinkin ekan päivän jälkeinen - kipu on lähes tyystin poistunut. Hyvä merkki.
Mulla oli joku oikia ajatuskin, mutta näämä sen verran pätkii, jotta kirjoitetaan se sitten myöhemmin, kun se tulee...
...Suden touhua? Jolkotanko kuin susi tuolla menemään? Onko meillä vielä eroa spekseissä? Pari eka päivää aika lailla, sillä netissä kerrotaan suden liikkuvan tyypillisesti n.8km/h nopeudella ja jopa 70km parhaimmillaan päivässä. Tosin susien huippunopeus on jopa 70km/h, joten voidaan sanoa susien pk-lenkkivauhdin olevan erittäin maltillisen...
...JayLenokin kävi autosta naureskeleen, mutta ei vielä uskaltautunut matkaan. Jussi oli tosiaankin mukanani lenkillä. Hyvä niin, sillä kohtasin "mattismäki" tienviitan kuudennen kerran tälle viikolle. Pelotti hieman, jos siinä lukisikin kuudennella kerralla vaikka muttimatti tai muuta vastaavaa.
Ajattelin jos viihtis huomenna ennen aamuvuoroa käydä sellaisen 8,5km lopsotteleen ja iltamassa sitten vaikka 7,2km niin eikös se tekis sitten ihan kivat 210km viikkoon yhdellä lepopäivällä rytmitettynä? Mukava alkaa kääntämään ajatuksia a)kevyen viikon suuntaan ja b)joulua kohden. Uuniin torttua ja piparia suuhun!
Ps. Muistakaapa muuten ilmoittautua vuoden viimeiseen I-SR2014 -koko reitin vaellukseen, joka (#isr2014vuvi) lähtee Ti 30.12.2014 klo.5.00 Pyssymäeltä, reitin lähtöpaikalta. Mukaan on lisäkseni ilmoittautunut tällä hetkellä vasta yksi henkilö, tosin nimi suoraan seikkailu-urheilun huipulta. Rogainingin MM-kisoihin tähtäävä Kaisa Saarimaa. Nyt olisi siis kokemuksia jaossa ja monenlaista juttua. Kestohan on 12,5h (tosin lunta on tullut), joten tuohon pystyy varmaan moni lukijakin? Haastetta siis tästä vähän.
Päivän saldo = 23,3km @5:40/km 2h12min9sek 1407kcal
Ryppään saldo = 193,3km @6:02/km 19h25min11sek 11 673kcal
Sunnuntai...(aamuvuoro töissä)...
#pikkujoulurypäs part.10, Su klo.4.10 alkaen:
Pk1: Varh.aamu #pikkujoulurypäs2014 Part.10, J9min+K1min -rytmillä, 10,1km, avg.127, @5:56... Sää: -3, tuuli 3m/s, kevyt lumituisku... Muuta: Oisko ollut aavistuksen normaalia varh.aamun menoa tönkömpää. Ajoittain lumista alustaa. Lunta tullut nyt 2vrk aikana 20cm.
Ajatuksia... Viikko voi olla joskus pitkä aika, kun katsotaan asiaa sään kannalta. Nyt on pari päivää tuiskuttanut lunta aika tasaseen. Tätähän ihmiset ovat kaivanneet - lunta. Eikä kukaan tietenkään valita?
Illalla vielä viimeistellään viikko. Ehkä 5-7km väliltä jotain. Olen joskus kuullut hameväen puhuvan työn päättelystä, jolloin heillä on ollut villalangasta kehittyneet sukat kädessään muutaman kutimen varassa. Joten kudotaanpa iltasella tämä homma pakettiin ja sitten maanantaina 5km ERITTÄIN KEVYT jalottelu ja laskeutuminen kohti palauttavia päiviä.
#pikkujoulurypäs part.11, Su klo.18.22 alkaen:
Ilta: Vk1: TV Reipas 6,6km, avg.148, @4:46... Sää: -4, tuuli 3m/s, talvinen alusta... Muuta: Tarkoitus oli juosta lyhyt lenkki rennon reippaasti maratontehotunteella katsomatta kelloon. Tehot oli näköjään justiin, mutta yli 200km viikossa näkyivät tänään jo juoksussa. Ei nyt väkinäistä, mutta ei helppoakaan.
Päivän saldo = 16,7km @5:28/km 1h31min18sek 1202kcal
#pikkujoulurypäs2014 KOKO SALDO:
Matka: 210,15km (150m ylimääräistä lisä 10metrisistä extrana, en laske omiin kilsoihin)
Kesto: 20h 56min 39sek
Keskisyke: 128 (oma maksimi 177)
Keskivauhti: @5:59min/km
Kalorit: 12 875kcal
Paino ennen rypästä 84kg... Paino ryppään jälkeen 84kg... Pituus lienee sama.
Ajatuksia... Hyvin jaksoi viedä jättimääräviikon loppuun. Heti oli harjoittelu hieman erilaista, kun alkoi kertyä myös työkuormaa. Varsinkin tänään, kun naapureiden palattua (ilmeisesti) baareista klo.3 jälkeen heräsin itsekin ylös ja tiestölle niin tuo alkoi painamaan päivän edetessä. Joten tänään olo oli ensimmäistä kertaa hieman raskas.
Elimistö joutui koville oikeastaan vain 66km päivissä, ma-ti, jolloin sykkeet eivät ehtineet palautua lenkkien välissä, mutta esim. 22-23km päivinä ne palautuivat jo aivan normaalisti, myös tänään sunnuntaina. Sykkeiden ollessa pihalla seistessä ennen lenkin alkua 20sekunnin seisallaan olon jälkeen 58.
Kuten monta kertaa tuli todettua niin tämä jättimääräviikko meni paljon odotettua helpommin, eikä sisältänyt oikeastaan mitään vaikeuksia. Ensimmäisen päivän jälkeen vasemman jalan akilles oli hieman ihmeissään, mutta sekin jopa meni viikon edetessä täysin kivuttomaksi. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua levollisin mielin.
Oma taso on noussut aika selkeästi, joka tietysti ilahduttaa. Selvä nousu on tapahtunut kyvyssä juosta paljon ja kohtuu helposti. Samalla suhteellinen perusvauhti on kasvanut. Helmikuussa Shotsin ryppäässä keskivauhti oli @6:19min/km, keskisykkeen ollessa vain 4 pykälää alempi.
Nyt täytyy kuitenkin olla herkällä tuntemusten kanssa, jottei hyvä harjoitusviikko valu hukkaan. Eli täytyy malttaa tehdä aiotut kevyet lenkit niin kevyenä kuin on ollut tarkoitus ja pitää lepopäivät, jotka on aikonut. Mikäli olo on oudon kevyt vielä 3-4 viikon päästä, sitten voi tarkastella asiaa uudestaan. Näihin ajatuksiin!
Ps. Ahkerasti kommentoineelle Petterille voin iloksesi todeta, että lupaan vastata huutoosi ja kertoa jossain vaiheessa miten olen palautunut tästä viikosta ja miten harjoittelu on jatkunut. Sehän on erittäin oleellista, sillä tämä oli harjoittelua, ei suorittamista.
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE!!!!
Muistakaa yhteislenkit/hässäkät!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 21.12.2014
Ensi maanantaina, 15.12.2014, aloitan viikon jonka on määrä johtaa vähintään 200km:n juoksua. Ajattelin jakaa ajatuksia viikon varrelta ja hieman tähän alustukseksi. Viikkohan on kovasti alkupääpainoinen, sillä maanantain ja tiistain aikana juoksen 132km. Sisältäen mm. yhden aamumaratonin. Toki jäljelle jää keskiiviikko-sunnuntaillekin 68km. Saattaisihan siinäkin olla monelle koko viikoksikin askartelua?
On tarpeellista ja ihmistä kehittävää välillä jalkautua tuonne muiden lajitovereiden sekaan, työnteon, perheen (ovat myös lajitovereita) ja juoksuharjoittelun lisäksi. Näin tein tuossa pari päivää sitten. Kertaus on opintojen äiti, niin taas sain todeta. Tapasin yhden kouluaikaisen ikätoverin, jonka kanssa tavataan aina muutama sana vaihtaa, kun nähdään. Nyt kaupassa. Pasi kertoi aloittaneensa taas lenkkeilyn. Into heijastui hänen olemuksestaan, silmien eloisuudesta puhumattakaan. Olemus viesti hyvinvoivaa kulkijaa. Innostuin itsekin lajitoverin ilosanomasta. Aloin kyselemään vähän minkälaista lenkkiä hän on alkanut veistämään...
...Innostuneesti Pasi kertoo käyvänsä ihan 2-3 kertaa viikossa juoksemassa. Pieni, mutta varma, hyväkuntoinen noja käsillä kauppakärrystä... -"Sellaisia 5km, välillä vähän ylikin olevia... hyvältä kyllä tuntuu". Hienoa, sanoin! Mies on ainakin pienessä koukussa juoksemiseen. Eli Pasi juoksee tuon perusteella n.12-18km viikossa. Se on aika monen tavallisen juoksunharrastajan viikko-annos. Taas hieman muistuttamaan viite-alueista, tavallisten kuntoilijoiden standarteista.
Olen kuullut erään Pentti on sanoneen, että 42km juoksua viikossa voi mahdollistaa maratonin läpiviennin. Siinä on mielestäni vinha perä ja hyvä tavoite monelle. Pentti on itse juossut 10 maratonia, joten hän tietää mistä puhuu. Täytyy arvostaa ihmisten kokemuksia. Sen sijaan olen miettinyt 5h maratoonareiden harjoittelun raakuutta. Puhuinkin siitä eilen Keijon kanssa. Suositushan on, että maratoonarin olisi hyvä juosta yksi 2h-2h30min pitkä lenkki/viikko, matalilla sykkeillä. Viiden tunnin maratoonari pääsee näin korkeintaan johonkin 17-18km kohdalle, jos tekee oikeaoppisen 2,5h lenkin tarpeeksi matalilla tehoilla. Samaan aikaan esim. 3h maratoonari voi tehdä 30-32km lenkkejä. On selvää kumman on vaikeampi päästä oman tasoiseen tavoitteeseen.
Asiat muuttuvat todella rajusti, kun mennään ultrajuoksun äärelle - ja varsinkin tällekin tasolle. 200km voi kuulostaa monelle mahdottomalta. Harva uskaltaisi edes yrittää moista. Minullekin sen pitää vähän tuntua jossakin kohtaa rypästä, mutta silti sen pitäisi tulla kokonaisuutta katsoen kohtuu helposti. Minulle ultrajuoksijana tuon 200km tekemistä ei mitata tuolla viikolla vaan miten siitä mennään eteenpäin harjoittelussa seuraavalle viikolle, ja sitä seuraavalle viikolle. 200km ei ole minulle siis mikään koe tai äärimmäinen ponnistus. Se ei ole siis mikään tavoite vaan yksi isompi viikko harjoittelussani. Harjoittelu jatkuu kaiken aikaa. Olen juossut tämän vuoden syyskuussa yhden viikon (vko.38) aikana 431,7km. Siitä on minun standartit laskettavissa, osittain. Neljäsosa maksimiponnnistuksesta on noin 108km. Tavallinen määrä viikko jne.
Eli kirjoitan kokemuksiani viikon varrelta ennen kaikkea tästä lukijoiden tarpeesta (tarvitaanko tätä?), en omasta. Uskoakseni monelle lukijalle 200km viikko jo luettavana kokemuksena voisi olla jotain? Kommentteja.
Näiden alkusanojen jälkeen sukellan omaan brutaaliin viikkoon, 200km juoksemiseen. Nyt on lauantai ja pian käyn juoksemassa vielä verryttelyksi 8,5km ennen iltavuoroa. Sunnuntaina lepään - käyn vain töissä ja maanantaina tämän 200km viikon seuraaminen sitten alkaa.
JATKUU....
Maanantai...(vapaapäivä töistä)...
Ei sen pitänyt alkaa vielä ennen yhtä yöllä, mutta se alkoi - nimittäin tämä rypäs, eli #pikkujoulurypäs2014. Mutta alkakoot! Tämän vuoden helmikuussa juoksin ajoin kovaa pakkastakin sisältäneessä 5vrk ryppäässä 232km, joten tämä 200km/7vrk on tuntunut jotenkin ajatuksissa viime päivinä hieman köykäiseltä. Mutta ainahan sitä saa sitten juosta enemmänkin, jos haluaa - ja toisaalta minulla on myös neljä työpäivää tällä viikolla - ihan täysmittaisia sellaisia. Ja olipa tuossa männä viikolla peräti kuusi täysmittaista työpäivää, joten kyllä tässä kokonaisrasitus saadaan ns. svääreihin.
#pikkujoulurypäs part.1, Ma klo.00.21 alkaen:
Pk1: Erittäin kevyttä, #pikkujoulurypäs2014 Part.1.(yöjuoksu), 22,0km, avg.123, @5:58... Sää: -1, tuuli 6m/s, liposa alusta... Muuta: Useana päivänä nautittu ohrarieska toi alkuverryttelyn makuuhuoneen ja wc:n välille, joten päätin katkaista ees-taas-menon ja lähteä yöjuoksulle järvenkierron merkeissä. Olo oli vähintäänkin turvonneen ja etenkin kaasuisen oloinen, joten otin mukaan vain hätävaraksi pari geeliä ja paljon intoa päästessäni juoksemaan. Alla tavalliset juoksulenkkarit. Olisi ollut ehdottomasti nastalenkkareiden keli. Se vähän tuntui lenkin lopussa vasemmassa polvessa. Itse juoksu oli yöllisen kankeaa ja suppeaa - eli surkeaa, mutta eihän elämä ole aina niin lennokasta?
#pikkujoulurypäs part.2, Ma klo.08.29 alkaen:
Pk1: Erittäin kevyttä, #pikkujoulurypäs2014 Part.2. J9min+K1min -rytmillä, 22,0km, avg.127, @6:09... Sää: +2, tuuli 6m/s, liki 100% sulanut alusta... Muuta: Taas kenties väärä kenkävalinta. Yllättävän nopeasti oli lumi ja jää sulaneet. Yöllinen kankeus siirtyi luontevasti myös aamupäivään. Nyt kuitenkin tasaisempi lenkki ja nesteytyksen, geelin ja Juoksu+kävelyrytmityksen ansiosta muutoinkin helpompi lenkki.
Ajatuksia... Ensimmäinen lenkki tuli tehtyä tarkoituksella ryppään tunnelmaa koventavana. Eli ei kävelypätkiä, ei juomaa, ei energiaa. Vain tasaisesti 131min hölkkää ja sitten huolellisesti tankit täyteen. Eka lenkillä yöllinen minihyytyminen viimeisen 3,5km aikana. Nyt toisella lenkillä alku osin yöllisen vuoksi kankeaa ja nihkeää, mutta nyt tunnelma parani loppua kohden. Keli on haasteellinen nyt kaiken aikaa kenkävalintojen suhteen. Järvenkierrolla on niin monenlaista alustaa suoja ja aavataipaleiden vaihtelun vuoksi. Täytynee harkita päivän kolmatta lenkkiä stabiilimpaan alustaan... Olo on varsin freesi, vaikka tämä yöllä alkoikin. Juuri söin oikein hyvin ja nyt vähän rauhoitun ja käyn ehkä nokosilla ja sitten taas...
#pikkujoulurypäs part.3, Ma klo.13.46 alkaen:
Pk1: Erittäin kevyttä, #pikkujoulurypäs2014 Part.3. J9min+K1min -rytmillä, 22,0km, avg.126, @6:07... Sää: +3, tuuli 7-8m/s, puuskissa jopa 12-15m/s!!! sulanut alusta... Muuta: Päivän paras ja helpoin lenkki. Toisella lenkillä Maxim-urheilujuomaa (3mittaa/litra) 5,5dl, tällä kolmannella lenkillä samaista urheilujuomaa (4mittaa/litra) 7,0dl. Juomaa aina 20min välein letkusta ja 80min kohdalla geeli, siis näillä kahdella jälkimmäisellä lenkillä. Ajoin todella kova tuuli haittasi menoa. Päivän jokaisella lenkillä ensin 12km enemmän tai vähemmän vastatuuleen ja sitten viimeinen 10km hyvään myötätuuleen.
Päivän saldo = 66km @6:05/km 6h41min32sek 3867kcal
Ajatuksia... Onhan tämä tiellä juokseminen lasten leikkiä verraten esim. I-SR2014 -vaellusreitillä juoksemiseen. Olen yhä vahemmin sitä mieltä, että asfaltilla juoksemista kannattaa tehdä vain sen verran kuin sitä tarvii. Eli jos on tuleva kisa asfaltilla niin siellä täytyy juosta sen verran, että jalat kestää sitä, eli ns. alustaan sopiva iskunkestävyys kehittyy tarvittavalle tasolle. Sen sijaan liiallinen asfaltilla juokseminen vain syö juoksijaa - kuluttaa ja rasittaa jalkoja, vie pohjaa sitten aikanaan itse suoritukselta. Harjoittelun pitäisi ensisijaisesti kehittää, ei kuluttaa, mutta varsinkin ultrajuoksussa sen asian kanssa ei ole aina niin yksinkertaista valita tietään. Ultrajuoksija kuluttaa jonkin verran enemmän yleisesti ottaen kuin esimerkiksi maratoonari harjoitellessaan - riippuen tietysti määristä. On muistettavaa, että monet maratoonarit juoksevat paljon enemmän kuin monet ultrajuoksijat, jolloin tietysti maratoonarin harjoittelu kuluttaa enemmän. Eli me ultrajuoksijat emme automaattisesti ole mitenkään enempi tai kovemmin harjoittelevia kuin maratoonarit, vaikka nimi saattaisi niin "luvata". Asiat eivät siis näin ole mitenkään yksiselitteisiä, mutta kehoittaisin kaikki miettimään omaa harjoittelua ja sen kehittävyyttä. Hakeeko missä määrin kuntoa ja voimaa juoksuun esimerkiksi poluilta ja minkä verran on valmis kuluttamaan jalkojaan esimerkiksi ennen asfalttimaratonia - ja minkä verran kukin katsoo tarvitsevansa totuttelua asfaltille, jos kisa on siellä.
Elämä ei ole pelkkää juoksemista edes 200km viikoilla... Siispä on riennettävä asioille, sekä ulos että täällä sisällä. Sen lisäksi kotityötkin pitää tehdä. Roskia olenkin jo vienyt. Vielä täytyy valmistaa huomiselle ruoka. Riisi-tonnikala-tomaattipyre-herne-maissi-paprikka-hässäkkää. Myös vaimolla ja tytöllä on puuhaa minulle. Tyttö komensikin jo sämpylöiden ostoon.
Tiistai...(vapaapäivä töistä)...
#pikkujoulurypäs part.4, Ti klo.4.25 alkaen:
Pk1: Erittäin kevyttä, #pikkujoulurypäs2014 Part.4. J9min+K1min -rytmillä, 44,0km, avg.124, @6:29... Sää: +0, tuuli 5-6m/s... Muuta: Mukana Lasse.Y kierrokset (n.5,3km/kierr.) 2-7 ja Pumppi 2-3. Alusta pitävästä liposaan ja kaikkea sillä välillä. Normijuoksulenkkarit jalassa, Niken Lunarfly4:t. Selässä, apinassa, 2,2L juomaa + energiaa. Juomaa meni 1,2L (maxim 3,5mittaa/litra) + 7min pazhka ja yläkerran vaatetusvaihtotauolla 3dl vettä. Suklaata meni 60g, suolapähkinöitä n.150g ja kolme geeliä. Alussa satoi lunta/räntää, hieman ennen vaatteiden vaihtoa vettä, lopuksi räntää. Kello kävi kaiken aikaa, keraamisellakin. Ryppään suhteellisesti helpoin lenkki. Hieno fiilis. Eka puolikas (22km) 2h20min. Toinen puolikas (22km) 2h18min, kun vähennetään pazhka tauko pois, joten kiihtyvä nelinelonen.
Ajatuksia... Olisi vaikka kuinka paljon. Tiivistetään, jotta joutaa puhaltamaan... Helposti meni, mutta niin kuin Lasselle sanoin - tässä hommassa on jäänyt kaikki ylimielisyys, pullistelu ja henkseleiden paukuttelu pois. Tilalla on nöyryys, mutta ei nöyristely. Toki joskus ultrajuoksija saattaa kuulostaa "erikoisen varmalta", mutta se on kokemuksen tuoma voimavara. 5min päästä voi aina romahtaa, koskaan ei tiedä.
Minua hieman hirvitti, kun ynnäsin eilen illalla juosseeni 66km@6:05-keskivauhdilla. Tunne oli kuitenkin ollut leppoisa, joka rauhoitti ajatustani. Tänään aamuyöstä 2,5kg apina selässä huomasin olevani hyvinkin juoksukykyinen. Ja taas tuli helposti jopa kiihtyvävauhtinen 44km, yrittämättä. Lihakset vain lämpenivät ja apina keveni. Olen melkoisessa kunnossa, ja se ei ole henkseleiden paukuttelua vaan tyytyväisyyttä työn tuloksesta. Olen kiitollinen siitä mihin saakka olen päässyt ja iloinen esimerkiksi tänään mukana olleiden kavereiden tuesta/avusta, sekä heidän hyvästä kunnnosta. Näihin iloisiin tunnelmiin, kohti seuraavaa lenkkiä. Vielä järvenkierto ja sitten illalla tytön kuusijuhlat. Sen jälkeen voisi pari tölkkiä nykästä ehtaa Sandelsia ja rapsuttaa vaimoa korvan takaa. A-vot!
#pikkujoulurypäs part.5, Ti klo.11.33 alkaen:
Pk2: #pikkujoulurypäs2014 Part.5, 22,0km, avg.134, @5:53... Sää: +0, tuuli 4m/s, räntä sade... Muuta: Ryppään vauhdikkain lenkki. Mukava fiilis juosta. Ajoittain jopa fiilistellen 5:2x-alkuisia kilsoja. Ajateltua helpommin tuli tämä ma-ti:n 132km, 37h sisään, vaikka koitin vähän laittaa painettakin, enkä ottanut säästellen vaan puhtaana harjoituksena. Lenkillä meni 6dl maxim (4mittaa/litra) juomaa ja yksi geeli 80min kohdalla. Yksi gushipysähdys, kuten muillakin järvenkierroilla. Nyt paljon nestettä ja energiaa huiviin.
Ajatuksia... Muistelin tämän vuoden helmikuun ryppään (232km/5vrk) olleen paljonkin hitaamman, mutta eihän se nyt paljoa hitaampi ollutkaan. Onhan tämä rypäs vielä kesken ja hieman erilainen. Silti tämä on tuntunut helpommalta. Olen kyllä tarkoituksella yrittänyt itseäni koitella, mutta huonolla menestyksellä. Ehkä sitä kokemuksen myötä oppii säästämään itseään ja tulee aina jätettyä sopivasti varaa joka lenkillä, että tulee aina uusi lenkki, ja uusi päivä. Ultrajuoksu kehittää ajan kanssa lähes pakosta sellaista ajatusmaailmaa.
Päivän pari lainausta tulee nhl:n puolelta. Lainaus nro.1: "-Et ole koskaan niin hyvä tai huono kuin sinusta kirjoitetaan." -Teemu Selänne... Lainaus nro.2: "-Jokainen valmentaja on väliaikainen.", on sanonut Scotty Bowman väliaikaisista valmentajista.
Päivän saldo = 66km @6:17/km 6h54min24sek 3925kcal
Ryppään saldo = 132km @6:11/km 13h35min56sek 7792kcal
Keskiviikko...(vapaapäivä töistä)...
#pikkujoulurypäs part.6, Ke klo.11.47 alkaen:
Päivä: Pk1: palauttelua, #pikkujoulurypäs2014 Part.6. 8,6km, avg.128, @5:45... Sää: -0, lähes tyyntä, osin liukasta.... Muuta: Perus juoksulenkkareilla. Rasitustaso jäänyt selvästi maltilliseksi, kun kahden aikaisemman vrk:n (132km) määrä ei näkynyt, eikä tuntunut tämän enempää. Varsin normaalia pitkän lenkin jälkeistä jolokottelua tavanomaisella datalla. Palautuneenakaan suhteellinen vauhti ei ole kuin n.15s/km nopeampaa. Hyvältä näyttää.
Ajatuksia... Jokainen enempi juossut varmaan tiedostikin, että varsinainen rypäs oli ma-ti ja tästä keskiviikosta eteenpäin tämä on jo normaalia harjoittelua. Loppuviikon viidelle vuorokaudelle on siis ohjelmassa juoksua n.68km, jota ei enää ryppääksi voi sanoa.
Ryppään onnistuminen ensimmäinen signaali tulee, kun palataan normaalimääriin ja harjoitteluun. Siihen kuuluisi jonkinlainen "sukeltaminen" raskaan kaksipäiväisen jälkeen. Nyt sitä ei tullut, joka johtuu vaatimustasoni noususta. En saanut ihtiäni puhki kahden päivän ryppäällä. Puhki sanaa ei saa käsittää väärin, sillä tarkoitan sillä "vain", että lihakset ovat väsyneet ja meno tahmaista.
Määräviikon onnistuminen mitataan tietysti vasta tulevaisuudessa. Viikkojen kuluessa tietysti matkan aikana voi tulla mukaan jo muitakin muuttujia.
Oikeastaan ainoa asia mikä minua huolestuttaa on vasemman jalan akilleksen kestäminen. Se alkoi vaivaamaan kesäkuun 6vrk rypistyksessä. Vaiva uusiutui syyskuussa 100h juoksun loppupuolella. Akilles on ilmoitellut senkin jälkeen tasaisesti. Hyvää asiassa on se, ettei se ole mennyt pahemmaksi, mutta huonoa on se, ettei se ole poistunutkaan. Mutta kelläpä se ei jostain kohtaa kroppaa juilisi, kun harjoitusmäärät ovat tätä luokkaa? Juostaan niin kauan kuin menee ja ollaan sitten telakalla jos niikseen käy. En ole rakentanut elämääni juoksun varaan, joten asia ei ole minulle niin haudan vakava.
Illalla vielä ehkä 5km tirpasu. Prioriteettinä olisi leikata perjantai-aamun 27km lenkistä 5km pois. Minulla on silloin ilta-aamuhugi, joten 22km kuulostaa sopivammalta ennen iltahugia.
#pikkujoulurypäs part.7, Ke klo.21.05 alkaen:
Ilta: Pk1: J9min+K1min -rytmillä #pikkujoulurypäs2014 Part.7. 7,4km, avg.130, @5:45... Sää: -3, lähes tyyntä.... Muuta: Liukas alusta, nastalenkkarit. Perusjyräystä. Alussa vähän kankeaa, mutta lopussa tuli jo rennolla jalalla.
Päivän saldo = 16km @5:45/km 1h31min59sek 1105kcal
Ryppään saldo = 148km @6:08/km 15h07min55sek 8897kcal
Ajatuksia... Kiitoksia kaikille kommentoijille, sekä tämän blogin kommenttikentässä, että muilla keinoin. Kirjoituksissanne, puheissanne on ollut paljon kiinnostusta tätä määräviikkoa kohtaan. On ilo jakaa mielipiteitä.
Tänään siis kaksi lyhyttä lenkkiä. Yhteensä 16km. Toinen suoraa juoksua, toinen kävelypätkillä. Tuntui sopivan hyvin jättipäivien jatkoksi. Jalka olikin jo paljon rennompi illan viimeisillä kilsoilla. Huomenna lepo. Akilles varmaan tykkää - tai ei voi tietää, sanoi Lordi lalli. Napi-napi, tykätään kuitenkin. Akilles sai huutia melkoisesti. Ei silti ihan surkeassa kunnossa sekään jänne, sillä 2x66km olisi tehnyt viallisesta täystuhon. Siitä ei lienee voi olla montaa mieltä? Mutta tarkkanaa saa olla.
Olen kuulkaas löytänyt alun shokin jälkeen tiellä juoksemisesta YHDEN positiivisen puolen. Nimittäin voi välillä vaipua ajatuksiin ja antaa vain monotomisen liikkeen viedä minua eri koordinaatteihin. Samaan ei ole mitään mahiksia I-SR2014 -reitillä. Siellä väsyy silmämunakin valtaisaan jumppaan. Jatketaanpa taas...
Torstai...(välivuoro töissä)...
Lepopäivä juoksemisesta. Sen sijaan leipätyössä (hoitotyö) menee tänään 8h.
Ajatuksia... Kaveri laittoi minulle kuvaviestillä omaa sykedataansa minun ryppään hidasvauhtisimmalta lenkiltä. Toki kaveri juoksi mukanani yli 30km. Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.
Perjantai...(iltavuoro töissä)...
#pikkujoulurypäs part.8, Pe klo.5.14 alkaen:
Pk1: #pikkujoulurypäs2014 Part.8, J9min+K1min -rytmillä, 22,0km, avg.131, @5:41... Sää: -2, tuuli 3m/s, lumisade... Muuta: Meno kevenee. Ilmeisesti tässä kaiken aikaa kuntoutuu menneen vuoden pitkien koitosten jälkeisestä voimattomuudesta. Ainakin paino nousee alati, joten kulkijahan voi silloin hyvin.
Ajatuksia... Viikon 6:s pitkälenkki (pitkä = yli 2h lenkki) ja siis kahdeksas kaikkiaan. "-Millai muuten, sillai kai - mä voin kuulkaas heitellä tämmösii, ku mää oon vähä tällanen" (Pasi Salme). Olipas hauska lenkki. Tuntui, että kävi vain reilun 2h seisoskeleen jalkojen päällä, haisteleen ja tuoksutteleen varhaisaamun rauhaisaa ilmaa. Elikkäs: "-Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa, elämä on lainaa, kohta alan painaa"... Siltikin pidän viikon parhaana sitaattina tätä! "Nyt kuusi yhden hinnalla". Mäkstölöy ja iltahugia kohden. Fiilingi katossa. :)
Vauhtipespektiivinä tänään juoksija-lehden tuore taulukko, jonka mukaan minun palauttavan juoksulenkin vauhti tulisi olla n.@5:30/km (laskettu 42min 10km ajan mukaan, ennätykseni on 41.33), mutta olenkin ultrajuoksija ja tykkään madella!!! Onhan tämä yli 6min keskivauhti 3:24 -maratoonarille vähän hidasta, mutta ultrajuoksussa täytyy tottua vielä huomattavasti paljon hitaampaankin vauhtiin. Syyskuun 100h suorituksessa juoksuvauhti tippui jopa yli 7min/km loppupuolella/huonoimpina hetkinä.
Päivän saldo = 22km @5:41/km 2h05min7sek 1369kcal
Ryppään saldo = 170km @6:05/km 17h13min2sek 10 266kcal
Lauantai...(aamuvuoro töissä)...
#pikkujoulurypäs part.9, La klo.16.58 alkaen:
Pk1: #pikkujoulurypäs2014 Part.9, J14min+K1min -rytmillä, 23,3km, avg.128, @5:40... Sää: -2, tuuli 3m/s, kevyt lumituisku... Muuta: Mukana Jussi Mökkönen. Ryppään helppointa menoa. Kaiken aikaa vain kulku paranee.
Ajatuksia... Eihän tässä voi muuta kuin hykerrellä. Jalat tuntuu paremmilta ja juoksu helpommalta. 193,3km mittarissa tälle viikolle. Torstaina oli lepo, joten kilsat ovat tulleet viitenä päivänä juosten. Myös akilleksen - varsinkin ekan päivän jälkeinen - kipu on lähes tyystin poistunut. Hyvä merkki.
Mulla oli joku oikia ajatuskin, mutta näämä sen verran pätkii, jotta kirjoitetaan se sitten myöhemmin, kun se tulee...
...Suden touhua? Jolkotanko kuin susi tuolla menemään? Onko meillä vielä eroa spekseissä? Pari eka päivää aika lailla, sillä netissä kerrotaan suden liikkuvan tyypillisesti n.8km/h nopeudella ja jopa 70km parhaimmillaan päivässä. Tosin susien huippunopeus on jopa 70km/h, joten voidaan sanoa susien pk-lenkkivauhdin olevan erittäin maltillisen...
...JayLenokin kävi autosta naureskeleen, mutta ei vielä uskaltautunut matkaan. Jussi oli tosiaankin mukanani lenkillä. Hyvä niin, sillä kohtasin "mattismäki" tienviitan kuudennen kerran tälle viikolle. Pelotti hieman, jos siinä lukisikin kuudennella kerralla vaikka muttimatti tai muuta vastaavaa.
Ajattelin jos viihtis huomenna ennen aamuvuoroa käydä sellaisen 8,5km lopsotteleen ja iltamassa sitten vaikka 7,2km niin eikös se tekis sitten ihan kivat 210km viikkoon yhdellä lepopäivällä rytmitettynä? Mukava alkaa kääntämään ajatuksia a)kevyen viikon suuntaan ja b)joulua kohden. Uuniin torttua ja piparia suuhun!
Ps. Muistakaapa muuten ilmoittautua vuoden viimeiseen I-SR2014 -koko reitin vaellukseen, joka (#isr2014vuvi) lähtee Ti 30.12.2014 klo.5.00 Pyssymäeltä, reitin lähtöpaikalta. Mukaan on lisäkseni ilmoittautunut tällä hetkellä vasta yksi henkilö, tosin nimi suoraan seikkailu-urheilun huipulta. Rogainingin MM-kisoihin tähtäävä Kaisa Saarimaa. Nyt olisi siis kokemuksia jaossa ja monenlaista juttua. Kestohan on 12,5h (tosin lunta on tullut), joten tuohon pystyy varmaan moni lukijakin? Haastetta siis tästä vähän.
Päivän saldo = 23,3km @5:40/km 2h12min9sek 1407kcal
Ryppään saldo = 193,3km @6:02/km 19h25min11sek 11 673kcal
Sunnuntai...(aamuvuoro töissä)...
#pikkujoulurypäs part.10, Su klo.4.10 alkaen:
Pk1: Varh.aamu #pikkujoulurypäs2014 Part.10, J9min+K1min -rytmillä, 10,1km, avg.127, @5:56... Sää: -3, tuuli 3m/s, kevyt lumituisku... Muuta: Oisko ollut aavistuksen normaalia varh.aamun menoa tönkömpää. Ajoittain lumista alustaa. Lunta tullut nyt 2vrk aikana 20cm.
Ajatuksia... Viikko voi olla joskus pitkä aika, kun katsotaan asiaa sään kannalta. Nyt on pari päivää tuiskuttanut lunta aika tasaseen. Tätähän ihmiset ovat kaivanneet - lunta. Eikä kukaan tietenkään valita?
Illalla vielä viimeistellään viikko. Ehkä 5-7km väliltä jotain. Olen joskus kuullut hameväen puhuvan työn päättelystä, jolloin heillä on ollut villalangasta kehittyneet sukat kädessään muutaman kutimen varassa. Joten kudotaanpa iltasella tämä homma pakettiin ja sitten maanantaina 5km ERITTÄIN KEVYT jalottelu ja laskeutuminen kohti palauttavia päiviä.
#pikkujoulurypäs part.11, Su klo.18.22 alkaen:
Ilta: Vk1: TV Reipas 6,6km, avg.148, @4:46... Sää: -4, tuuli 3m/s, talvinen alusta... Muuta: Tarkoitus oli juosta lyhyt lenkki rennon reippaasti maratontehotunteella katsomatta kelloon. Tehot oli näköjään justiin, mutta yli 200km viikossa näkyivät tänään jo juoksussa. Ei nyt väkinäistä, mutta ei helppoakaan.
Päivän saldo = 16,7km @5:28/km 1h31min18sek 1202kcal
#pikkujoulurypäs2014 KOKO SALDO:
Matka: 210,15km (150m ylimääräistä lisä 10metrisistä extrana, en laske omiin kilsoihin)
Kesto: 20h 56min 39sek
Keskisyke: 128 (oma maksimi 177)
Keskivauhti: @5:59min/km
Kalorit: 12 875kcal
Paino ennen rypästä 84kg... Paino ryppään jälkeen 84kg... Pituus lienee sama.
Ajatuksia... Hyvin jaksoi viedä jättimääräviikon loppuun. Heti oli harjoittelu hieman erilaista, kun alkoi kertyä myös työkuormaa. Varsinkin tänään, kun naapureiden palattua (ilmeisesti) baareista klo.3 jälkeen heräsin itsekin ylös ja tiestölle niin tuo alkoi painamaan päivän edetessä. Joten tänään olo oli ensimmäistä kertaa hieman raskas.
Elimistö joutui koville oikeastaan vain 66km päivissä, ma-ti, jolloin sykkeet eivät ehtineet palautua lenkkien välissä, mutta esim. 22-23km päivinä ne palautuivat jo aivan normaalisti, myös tänään sunnuntaina. Sykkeiden ollessa pihalla seistessä ennen lenkin alkua 20sekunnin seisallaan olon jälkeen 58.
Kuten monta kertaa tuli todettua niin tämä jättimääräviikko meni paljon odotettua helpommin, eikä sisältänyt oikeastaan mitään vaikeuksia. Ensimmäisen päivän jälkeen vasemman jalan akilles oli hieman ihmeissään, mutta sekin jopa meni viikon edetessä täysin kivuttomaksi. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua levollisin mielin.
Oma taso on noussut aika selkeästi, joka tietysti ilahduttaa. Selvä nousu on tapahtunut kyvyssä juosta paljon ja kohtuu helposti. Samalla suhteellinen perusvauhti on kasvanut. Helmikuussa Shotsin ryppäässä keskivauhti oli @6:19min/km, keskisykkeen ollessa vain 4 pykälää alempi.
Nyt täytyy kuitenkin olla herkällä tuntemusten kanssa, jottei hyvä harjoitusviikko valu hukkaan. Eli täytyy malttaa tehdä aiotut kevyet lenkit niin kevyenä kuin on ollut tarkoitus ja pitää lepopäivät, jotka on aikonut. Mikäli olo on oudon kevyt vielä 3-4 viikon päästä, sitten voi tarkastella asiaa uudestaan. Näihin ajatuksiin!
Ps. Ahkerasti kommentoineelle Petterille voin iloksesi todeta, että lupaan vastata huutoosi ja kertoa jossain vaiheessa miten olen palautunut tästä viikosta ja miten harjoittelu on jatkunut. Sehän on erittäin oleellista, sillä tämä oli harjoittelua, ei suorittamista.
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE!!!!
Muistakaa yhteislenkit/hässäkät!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 21.12.2014
perjantai 12. joulukuuta 2014
HARJOITTELU OHJELMAN AVAAMISTA
Aivan aluksi muutamaan päivään blogia lukemattomille. Muutama päivä sitten kirjoitin ajatuksia matkalla kohti toukokuun Unkarin 6vrk kisaa kohden... Kaksi päivää sitten kirjoitin puolestaan "oudosta ajatuksesta"...
Moni on kysellyt minulta, miten rytmitän harjoittelua, miten luon harjoitusohjelmat - miltä ne näyttävät. Pääperiaatteessa haluaisin harjoitella kolmen viikon rytmissä = Kova (tehoja ja määrää vähintään 100km) + määrä (yli 120km) + kevyt (n.55-75km). Kuitenkin käytännössä tilanteeni on se, etten voi, sillä minulla ja vaimollani on kolmivuorotyö. Lapsetkin tarvitsevat myös aikaa niin kuin sen täytyykin olla. Näin ollen harjoitteluni nivoutuu työ -ja perhe-elämän ympärille, eikä päinvastoin. Kuitenkin voin melko hyvin harjoitella lähimain haluamallani tavalla. Olen tyytyväinen nykyiseen harjoittelumahdollisuuteen. Se vastaa aivan hyvin tällaisen harrastelijan tarpeita. Kilpaurheilijoille tällainen systeemi ei tietenkään toimisi.
Ennen ohjelman julkaisemista harjoittelustani sen verran, että yksi hyvin ohjelmasta bongattava juttu on aina kovan harjoituksen tai ryppään jälkeinen palautuminen. Se alkaa lähes poikkeuksetta aina lyhyellä (esim. 5km) palauttelulla ja vasta sitten lepo. Lisäksi harjoitteluni poikkeaa joistakin ultrajuoksijoista - varsinkin harrastelijatason - myös sillä tavalla, että harjoitteluuni sisältyy jokaisella 3 viikon jaksolla myös jotain/joitain reippas vauhtisia lenkkejä. Sen tarpeen perustelen lihaksen typistymisen ja jäykistymisen ennaltaehkäisynä. Rennot, reipasvauhtisemmat lenkit venyttävät lihasta vaihteluna suppeaan matalatehoiseen nylkyttämiseen verraten. Näin lihakset pysyvät paremmin lähempänä ideaalimittaa ja samalla vammautumisen riski pienenee kunhan malttaa reippaat tehdä tarpeeksi maltillisina.
On aina myös muistettava, että mikään harjoittelutapa/tyyli ei takaa vammautumattomuutta tai vammautumista - vaan aina tarvitaan myös hieman jopa onnea.
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.12.2014
Moni on kysellyt minulta, miten rytmitän harjoittelua, miten luon harjoitusohjelmat - miltä ne näyttävät. Pääperiaatteessa haluaisin harjoitella kolmen viikon rytmissä = Kova (tehoja ja määrää vähintään 100km) + määrä (yli 120km) + kevyt (n.55-75km). Kuitenkin käytännössä tilanteeni on se, etten voi, sillä minulla ja vaimollani on kolmivuorotyö. Lapsetkin tarvitsevat myös aikaa niin kuin sen täytyykin olla. Näin ollen harjoitteluni nivoutuu työ -ja perhe-elämän ympärille, eikä päinvastoin. Kuitenkin voin melko hyvin harjoitella lähimain haluamallani tavalla. Olen tyytyväinen nykyiseen harjoittelumahdollisuuteen. Se vastaa aivan hyvin tällaisen harrastelijan tarpeita. Kilpaurheilijoille tällainen systeemi ei tietenkään toimisi.
Ennen ohjelman julkaisemista harjoittelustani sen verran, että yksi hyvin ohjelmasta bongattava juttu on aina kovan harjoituksen tai ryppään jälkeinen palautuminen. Se alkaa lähes poikkeuksetta aina lyhyellä (esim. 5km) palauttelulla ja vasta sitten lepo. Lisäksi harjoitteluni poikkeaa joistakin ultrajuoksijoista - varsinkin harrastelijatason - myös sillä tavalla, että harjoitteluuni sisältyy jokaisella 3 viikon jaksolla myös jotain/joitain reippas vauhtisia lenkkejä. Sen tarpeen perustelen lihaksen typistymisen ja jäykistymisen ennaltaehkäisynä. Rennot, reipasvauhtisemmat lenkit venyttävät lihasta vaihteluna suppeaan matalatehoiseen nylkyttämiseen verraten. Näin lihakset pysyvät paremmin lähempänä ideaalimittaa ja samalla vammautumisen riski pienenee kunhan malttaa reippaat tehdä tarpeeksi maltillisina.
On aina myös muistettava, että mikään harjoittelutapa/tyyli ei takaa vammautumattomuutta tai vammautumista - vaan aina tarvitaan myös hieman jopa onnea.
HARJOITUSOHJELMA 15.12.2014-1.2.2015
VIIKKO
51 15.12-21.12.2014 n.200km
Ma 22km (klo.7) + 22km (klo.12) + 22km
(klo.17)
Ti
42,5km (klo.5) + 23,5km
(klo.12)
Ke 8,5km (ilta)
To
lepo
Pe
27km (klo.6)
La 23km (klo.17)
Su 10km (ilta)
VIIKKO
52 22.12-28.12.2014 n.58-60km
Ma 5km (ilta)
Ti lepo
Ke lepo
To 7km sis. Vr2km + 2x1km rennosti/
1km palautuksilla + Vr2km (ilta)
Pe 24,5km metsäautoteilla @5:30 keskarilla
n.@6:00 -> alle @5:00 lopetukseen (klo.8.45)
La 5km (aamu)
Su n.16km sis. Vr3km + 10km testi + Vr3km (aamupv)
VIIKKO 1 29.12.2014-4.1.2015 =n.92km
Ma lepo
Ti #isr2014vuvi n.57km (klo.5)
Ke 5km (ilta)
To lepo
Pe lepo
La 22km (klo.9) alle 120 sykkeet
Su 8,5km (ilta)
VIIKKO
2 5.1-11.1.2015 =n.133km
Ma 16km (ilta)
Ti 10km (ilta)
Ke 22km (klo.6) alle 120 sykkeet
To 7km alle 120 sykkeet = verryttely
(klo.5.30)
22km reipasta +150sykkeet (klo.11)
7km (ilta) alle 120 sykkeet
Pe 8,5km (klo.4.45)
16km (ilta)
La 8,5km (klo.4.45)
Su 16km (ilta)
VIIKKO
3 12.1-18.1.2015 =n.50km
Ma 8,5km (päivä)
Ti lepo
Ke 16km (aamu)
To 8,5km (ilta)
Pe 7km (ilta)
La lepo
Su 10km (ilta)
VIIKKO
4 19.1-25.1.2015 =n.167km
Ma 22km (klo.9) 11km alle 130 sykkeet
+ 11km alle 140 sykkeet
5km (ilta)
Ti lepo
Ke 7km (aamupäivä) verryttely
7km (iltapäivä) reipasta, ei saa
puristaa, rennnosti!
7km (ilta) verryttely
To lepo
Pe 57km klo.8.30-> n.10-11h
Pe-La 57km klo.20.00-> n.12,5h
Su 5km (aamupäivä)
VIIKKO
5 26.1-1.2.2015 =n.55km
Ma lepo
Ti lepo
Ke 16km (ilta)
To 8,5km (aamupäivä)
8,5km (iltapäivä)
Pe 10km (aamupäivä)
La 12km (varh.aamu)
Su lepo
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.12.2014
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
OUTO AJATUS
Muistatteko? Kerran elokuvissa... Mies juoksi läpi mantereen kunnes sai tarpeekseen.
Minulla oli maanantaina ohjelmassa 16km peruslenkki. Olin jo ennalta päättänyt mennä rytmillä: juoksua 9min + kävelyä 1min, sillä minulla oli ollut vain pari päivää aiemmin lähes 9h maastolenkki. Jaloilta on hyvä saada oikeissa kohdissa painetta pois.
Lenkki lähti liikkeelle yllättävän kevyellä jalalla. Pohdin jo mielessäni josko sittenkin antais palaa ilman kävelyjä. Kuitenkin suunnitelma voitti hetken hurman - olinhan tämänkin lenkin luonteen ja tarkoituksen miettinyt jo hyvissä ajoin etukäteen. Ohjelman tekeminen ei ole tuosta vain hutaisua vaan kokonaisuuden huomiointia. Toki joskus tilanteet muuttuu ja on uskallettava myös muuttaa harjoittelua - molempiin suuntiin.
Hyvän menohalun jälkeinen lenkki kopsahti loppuun. 16km meni helposti. Oli ns. hyvä kulku. Yleensä lenkin jälkeen on hyvä-olo, oli kulku ollut hyvää tai huonoa. Joten nyt olisi voinut kuvitella olon olevan erittäin antoisan. Sitä se olikin hetken, mutta sitten noin tunti lenkin jälkeen tuli erittäin poikkeuksellinen tunne. En muista ainakaan yhtä voimakasta samanlaista ajatusta kokeneeni aikaisemmin. Tuli nimittäin tunne, että jospa lopettais tämän juoksemisen tykkänään!!!
Aika radikaali tunne. Samalla muistutus, ettei mikään ole ikuista. Varmasti tulee sekin päivä, kun tunne konkretisoituu - tulee toistuvaksi, jolloin juoksu jää pois elämästä. Niinhän kävi tuon Forrest Gump -elokuvankin henkilölle. Miksi sitten tuollainen tunne tuli minulle yhtä-äkkiä, puun takaa?
Olen tullut siihen tulokseen, että se on lukuisten tämän vuoden ylipitkien suoritusten takautuvasti tulevia tunnekuoppia, jotka voivat pulpahtaa esille milloin tahansa. Siinä mielessä ei voida tietenkään puhua aivan "oudosta ajatuksesta". Silti se ei poista ajatuksen tuomaa pysähtyneisyyttä tilaan ja aikaan; mikään ei ole ikuista.
Käsittääkseni tyypillistä on myös se, että tuollaiset - pitäiskö lopettaa koko juokseminen - ajatukset tulevat pintaan usein juuri, kun harjoittelua löysätään tai ollaan löysäämässä. Vähän samalla tavalla kuin surun aika voi tulla vasta ajan päästä menetyksen jälkeen. Tällaisia tunnekuoppia olin osanut odottaakin. Ikään kuin annetaan tilaa tunteille, kun ei tarvi keskittää kaikkea tarmoa jaksamiseen harjoituksesta, harjoitukseen - vaan annetaan tilaa palautumiselle, josta ei voi tunnesektoria irrottaa erilleen. Se kuuluu osana siihen.
Nyt eletään keskiviikkoa - kaksi päivää tuon tuntemuksen jälkeen. Olo on vielä aavistuksen hämmentynyt. Hieman skitsofreenisesti minulla on ensi viikolla ohjelmassa määrämättö viikko. +200km, josta 132km pelkästään maanantai-tiistai päivinä, kahdessa päivässä. On sangen mielenkiintoista työntää nokkansa ensi viikolla tuon mätön pariin, tällaisten tunteiden jälkeen. Jollen olisi ultrajuoksija, en uskaltaisi, mutta kun olen, uskallan. Olen "syntynyt" kokemaan, juoksun kautta. En pelkää viimeistä lenkkiä ja siksi aion juosta niin pitkään kuin menee. Sitten kun ei mene niin minulla on kuitenkin vielä aika iso asia jäljellä - elämä, kuten edellisessä postauksessa kirjoitin.
Minulla on edelleen haaveita ja unelmia. Haaveista yksi on toteutumassa ensi toukokuussa. Unkarissa, 6 vuorokauden juoksukilpailussa. Hienoa. Minulla on myös uusia haaveita, jotka ovat siis vielä enempi unelmia. Eli minulla on edelleen haaveita ja unelmia ultrajuoksun parissa. Niitä tulee olemaan niin kauan kuin on halua juosta. Vielä sitä on, mutta koskaan ei tiedä milloin on se viimeinen lenkki. Olen sen tyyppinen ihminen, että juoksen vain intohimosta - ja vain tasan niin kauan kuin sitä on.
Kevyt viikko jatkuu ohjelmalla To 10km helppo rullaus, Pe 23km erittäin kevyttä, La 8,5km helppoa Pk:ta rullaten ja tekniikkaan keskittyen. Su lepo. Tällä viikolla ennen torstaita on siis ollut vain maanantaina 16km lenkki. Ensi viikolla sitten +200km.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.12.2014
Minulla oli maanantaina ohjelmassa 16km peruslenkki. Olin jo ennalta päättänyt mennä rytmillä: juoksua 9min + kävelyä 1min, sillä minulla oli ollut vain pari päivää aiemmin lähes 9h maastolenkki. Jaloilta on hyvä saada oikeissa kohdissa painetta pois.
Lenkki lähti liikkeelle yllättävän kevyellä jalalla. Pohdin jo mielessäni josko sittenkin antais palaa ilman kävelyjä. Kuitenkin suunnitelma voitti hetken hurman - olinhan tämänkin lenkin luonteen ja tarkoituksen miettinyt jo hyvissä ajoin etukäteen. Ohjelman tekeminen ei ole tuosta vain hutaisua vaan kokonaisuuden huomiointia. Toki joskus tilanteet muuttuu ja on uskallettava myös muuttaa harjoittelua - molempiin suuntiin.
Hyvän menohalun jälkeinen lenkki kopsahti loppuun. 16km meni helposti. Oli ns. hyvä kulku. Yleensä lenkin jälkeen on hyvä-olo, oli kulku ollut hyvää tai huonoa. Joten nyt olisi voinut kuvitella olon olevan erittäin antoisan. Sitä se olikin hetken, mutta sitten noin tunti lenkin jälkeen tuli erittäin poikkeuksellinen tunne. En muista ainakaan yhtä voimakasta samanlaista ajatusta kokeneeni aikaisemmin. Tuli nimittäin tunne, että jospa lopettais tämän juoksemisen tykkänään!!!
Aika radikaali tunne. Samalla muistutus, ettei mikään ole ikuista. Varmasti tulee sekin päivä, kun tunne konkretisoituu - tulee toistuvaksi, jolloin juoksu jää pois elämästä. Niinhän kävi tuon Forrest Gump -elokuvankin henkilölle. Miksi sitten tuollainen tunne tuli minulle yhtä-äkkiä, puun takaa?
Olen tullut siihen tulokseen, että se on lukuisten tämän vuoden ylipitkien suoritusten takautuvasti tulevia tunnekuoppia, jotka voivat pulpahtaa esille milloin tahansa. Siinä mielessä ei voida tietenkään puhua aivan "oudosta ajatuksesta". Silti se ei poista ajatuksen tuomaa pysähtyneisyyttä tilaan ja aikaan; mikään ei ole ikuista.
Käsittääkseni tyypillistä on myös se, että tuollaiset - pitäiskö lopettaa koko juokseminen - ajatukset tulevat pintaan usein juuri, kun harjoittelua löysätään tai ollaan löysäämässä. Vähän samalla tavalla kuin surun aika voi tulla vasta ajan päästä menetyksen jälkeen. Tällaisia tunnekuoppia olin osanut odottaakin. Ikään kuin annetaan tilaa tunteille, kun ei tarvi keskittää kaikkea tarmoa jaksamiseen harjoituksesta, harjoitukseen - vaan annetaan tilaa palautumiselle, josta ei voi tunnesektoria irrottaa erilleen. Se kuuluu osana siihen.
Nyt eletään keskiviikkoa - kaksi päivää tuon tuntemuksen jälkeen. Olo on vielä aavistuksen hämmentynyt. Hieman skitsofreenisesti minulla on ensi viikolla ohjelmassa määrämättö viikko. +200km, josta 132km pelkästään maanantai-tiistai päivinä, kahdessa päivässä. On sangen mielenkiintoista työntää nokkansa ensi viikolla tuon mätön pariin, tällaisten tunteiden jälkeen. Jollen olisi ultrajuoksija, en uskaltaisi, mutta kun olen, uskallan. Olen "syntynyt" kokemaan, juoksun kautta. En pelkää viimeistä lenkkiä ja siksi aion juosta niin pitkään kuin menee. Sitten kun ei mene niin minulla on kuitenkin vielä aika iso asia jäljellä - elämä, kuten edellisessä postauksessa kirjoitin.
Minulla on edelleen haaveita ja unelmia. Haaveista yksi on toteutumassa ensi toukokuussa. Unkarissa, 6 vuorokauden juoksukilpailussa. Hienoa. Minulla on myös uusia haaveita, jotka ovat siis vielä enempi unelmia. Eli minulla on edelleen haaveita ja unelmia ultrajuoksun parissa. Niitä tulee olemaan niin kauan kuin on halua juosta. Vielä sitä on, mutta koskaan ei tiedä milloin on se viimeinen lenkki. Olen sen tyyppinen ihminen, että juoksen vain intohimosta - ja vain tasan niin kauan kuin sitä on.
Kevyt viikko jatkuu ohjelmalla To 10km helppo rullaus, Pe 23km erittäin kevyttä, La 8,5km helppoa Pk:ta rullaten ja tekniikkaan keskittyen. Su lepo. Tällä viikolla ennen torstaita on siis ollut vain maanantaina 16km lenkki. Ensi viikolla sitten +200km.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.12.2014
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Kohti Unkari 6d vol.1
Tätä ovat saattaneet osa lukijoista jo ehkä odottaa? Ensi vuoden, eli vuoden 2015 pääkisa tulee olemaan Unkarin 6 vuorokauden juoksukilpailu Balatonjärven rannalla. 144 tuntia aikaa juosta sieluni kyllyydestä. Niin ironiselta ja kuivalta kuin se voikin kuulostaa, se on vain yksi kisa elämässäni. Ei sen enempää, eikä vähempää. Minulle suurin asia on se iso E, eli Elämä. Sen haluan olevan täyteläisen, en yhden tapahtuman tai tuloksen. Silti Unkari tulee olemaan kokemuksena varmasti yksi mieleenpainuvimmista.
Olen ultrajuoksija. Aluksi vain halusin olla, mutta en ollut. Haluni oli kuitekin niin kova, että nyt olen. Enkä koe olevani edes mitenkään uhmakas tai omaan napaani tuijottaja. Tämäkin lista muistuttaa minua siitä mitä olen saavuttanut. Täytyy olla tyytyväinen siihen mitä on saanut ja kiitollinen siitä, että voi yhä yrittää saavuttaa uusia unelmia, jotka kaikki eivät ole suoraan luettavissa vastaavilta listoilta.
Edellinen lause on aasinsilta seuraavaan. Ajattelin vielä kuukausi sitten vain "asuvani" I-SR2014 -reitillä rakkaudesta siihen. En vielä silloin tiennyt, kehittääkö tuo reitti minua vai syökö se minua - vain sen tiesin, että minua kutsuttiin sinne. Nyt tiedän, että sekä kutsu ja kehitys kulkevatkin sittenkin samassa veneessä I-SR2014 -reitin osalta. Kuntoni on kaiken aikaa noussut. Olen ennen kaikkea saanut niitä ominaisuuksia lisää, joita tarvin Unkarissa ensi keväänä. Uskon tietäväni mistä puhun, sillä juoksinhan viime syksynä asfaltilla 100h. Päällimmäinen puute mikä mieleeni jäi, oli sitkeys. Sitä ei ole pitkien matkojen ultrajuoksijalla koskaan liikaa. Siitä se jää aina uupumaan, kun monta päivää mennään.
Kävin erittäin hyvän ystäväni, Nivalan "Hietapuolen Bekele" Keijon kanssa viime keväänä kohtuu kelissä kiertämässä ekaa kertaa tuon tarunhohtoisen I-SR2014 -reitin. Kuvattiinkin välillä, tehtiin reittivideo. Silti molemmille jäi sellainen kuva, että myös oltiin ajoittain jopa tiukilla. Aika 10:24:55. Viimeiset 19km meni jo aika lailla hapoilla.
Tänä syksynä, tarkalleen lokakuun 22.päivä, kiersin reitin yksin, kova aika mielessä. Aloitin rohkeasti, hieman liian kovaa ja jouduin taas todella tiukille viimeisen 19km aikana. Aika hieman krampeista kärsineenä täydessä päivänvalossa 8:29:59. Oli myös pääasiassa maa jäässä. Vain suon ja metsän reunoilla oli sulia paikkoja. Viimeisen 19km aikana juoksin mitä voin, en enää mitään aika määrää. Olin kuin ryssää paossa, juoksin henkeni edestä mitä jaksoin. Kaikki oli pelissä.
Pari päivää sitten, lähdin vetämään hyvää ystävääni, "Hietapuolen Bekeleä" ja itseäni 9,5h aikaan tasaisella vedolla. Tunnelma oli alusta asti huomattavasti helpompi. Olimme toki kaiken aikaa joitakin minuutteja 8,5h ennätysjuoksuani jäljessä, mutta reilusti 9,5h aikataulua edellä. Menimme kenkien sidonnasta kenkien aukaisuun asti samaa tasaista rataa. Loppa-aika oli 8:38:44. Siitä vähintään 6,5h oli pimeässä. Oman arvioni mukaan aivan ylivoimanen veto verraten lokakuun ennätysjuoksuun. Aika vastaa noin 8:05-8:15 silloin. Näin lukisin. Ja missään vaiheessa ei ollut vaikeaa, päinvastoin - varaa olisi ollut jonkun verran kiristää, varsinkin viimeisellä 19km:llä, jolla olin aikaisemmin joutunut selviytymään. Nyt ei ollut mikään temppu juosta 9minuuttia ja kävellä sitten se minuutti.
Reitti on selväsit tehnyt minusta vahvemman kuin osaan kertoa. Kaikkia ei voi kertoa tai kirjoittaa, se täytyy kokea. Ihailen mielessäni reitin luojaa, hiitäjä legenda Elias "Ellu" Vähäsöyrinkiä. Olin onnekas saadessani tavata hänet. Harmi kyllä, silloin kun en osanut arvostaa kaikkea hänen aikaansaannostaan. Kuten mm. Iso-Sydänmaan reitti, josta nyt olemme tehneet päivitetyn I-SR2014 -reitin, historiaa kunnioittaen.
Ensi kesänä Nivalan Liikuntakeskus pitää ideastani Nivalassa historian ensimmäisen polkujuoksukisan, Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015, eli PEP2015 -kisan. Se tulee olemaan iso asia minulle. Monellakin tapaa. Eikä vähiten sen historian vuoksi. On hienoa vaalia historiaa ja innoittaa uutta väkeä poluille! Samalla on innostavaa tehdä polkuamme tunnetumaksi. Ollaanhan "Ellun" poluilla, kuten yksi metsämies taannoin totesi.
Kuten sanottua, I-SR2014 -reitti on antanut minulle paljon sitkeyttä, joten miksipä en hakisi sieltä lisää vastauksia. Niinpä olen päättänyt yrittää juosta tuon reitin ALLE 24h määräajassa kaksi kertaa. Matkaa siitä tulee jotain 113-114km välimaastoon. Kierrosten välissä käyn kotona autolla (matkaa 7,5km/sivu) vaihtaan kamppeet ja täyttään repun. Koettelemus tulee toivoni mukaan kyselemään minulta voimia mutta myös antamaan niitä, pitkällä tähtäimellä. Suunnitelmani mukaan yritän kiertää ekan kiekan noin 10:30 -aikaan ja viedä huollon läpi hieman vajaassa tunnissa ja kiertää toisen kiekan 12:30h sisään.
Olen otettu, jokaiselle joka lähtee kanssani tuota reittiä tuolloin kiertämään, eli Pe 23.1.2015. Ekan kiekan aloitan klo.8.30 ja mitä todennäköisemmin toisen kiekan klo.19.30-20.00 välisenä aikana. Kaksi kierrosta alle 24h on kova haaste, onhan se jo laskennallisesti alle 12h/kierros keskarilla. Jokainen reitin kiertänyt tietää, mistä kirjoitan.
Jos palataan vielä otsikon aiheeseen. Minulta puuttuu eniten 6 vuorokauden potentiaalista sitkeyttä. Tiedän mitä 6 vuorokautta vaatii iskunkestävyydeltä, tiedän mitä se vaatii henkiseltä puolelta, mutta mitä en saa tilaamalla - on sitkeys. Sillä tiellä ollaan. Silti en unohda vaihtelevuutta harjoittelussani, sillä en itse usko junnaavaan toistoon ja toistoon. Sekin on yksilöllistä.
Onni Vähäaho, Nivala 7.12.2014
Olen ultrajuoksija. Aluksi vain halusin olla, mutta en ollut. Haluni oli kuitekin niin kova, että nyt olen. Enkä koe olevani edes mitenkään uhmakas tai omaan napaani tuijottaja. Tämäkin lista muistuttaa minua siitä mitä olen saavuttanut. Täytyy olla tyytyväinen siihen mitä on saanut ja kiitollinen siitä, että voi yhä yrittää saavuttaa uusia unelmia, jotka kaikki eivät ole suoraan luettavissa vastaavilta listoilta.
Edellinen lause on aasinsilta seuraavaan. Ajattelin vielä kuukausi sitten vain "asuvani" I-SR2014 -reitillä rakkaudesta siihen. En vielä silloin tiennyt, kehittääkö tuo reitti minua vai syökö se minua - vain sen tiesin, että minua kutsuttiin sinne. Nyt tiedän, että sekä kutsu ja kehitys kulkevatkin sittenkin samassa veneessä I-SR2014 -reitin osalta. Kuntoni on kaiken aikaa noussut. Olen ennen kaikkea saanut niitä ominaisuuksia lisää, joita tarvin Unkarissa ensi keväänä. Uskon tietäväni mistä puhun, sillä juoksinhan viime syksynä asfaltilla 100h. Päällimmäinen puute mikä mieleeni jäi, oli sitkeys. Sitä ei ole pitkien matkojen ultrajuoksijalla koskaan liikaa. Siitä se jää aina uupumaan, kun monta päivää mennään.
Kävin erittäin hyvän ystäväni, Nivalan "Hietapuolen Bekele" Keijon kanssa viime keväänä kohtuu kelissä kiertämässä ekaa kertaa tuon tarunhohtoisen I-SR2014 -reitin. Kuvattiinkin välillä, tehtiin reittivideo. Silti molemmille jäi sellainen kuva, että myös oltiin ajoittain jopa tiukilla. Aika 10:24:55. Viimeiset 19km meni jo aika lailla hapoilla.
Tänä syksynä, tarkalleen lokakuun 22.päivä, kiersin reitin yksin, kova aika mielessä. Aloitin rohkeasti, hieman liian kovaa ja jouduin taas todella tiukille viimeisen 19km aikana. Aika hieman krampeista kärsineenä täydessä päivänvalossa 8:29:59. Oli myös pääasiassa maa jäässä. Vain suon ja metsän reunoilla oli sulia paikkoja. Viimeisen 19km aikana juoksin mitä voin, en enää mitään aika määrää. Olin kuin ryssää paossa, juoksin henkeni edestä mitä jaksoin. Kaikki oli pelissä.
Pari päivää sitten, lähdin vetämään hyvää ystävääni, "Hietapuolen Bekeleä" ja itseäni 9,5h aikaan tasaisella vedolla. Tunnelma oli alusta asti huomattavasti helpompi. Olimme toki kaiken aikaa joitakin minuutteja 8,5h ennätysjuoksuani jäljessä, mutta reilusti 9,5h aikataulua edellä. Menimme kenkien sidonnasta kenkien aukaisuun asti samaa tasaista rataa. Loppa-aika oli 8:38:44. Siitä vähintään 6,5h oli pimeässä. Oman arvioni mukaan aivan ylivoimanen veto verraten lokakuun ennätysjuoksuun. Aika vastaa noin 8:05-8:15 silloin. Näin lukisin. Ja missään vaiheessa ei ollut vaikeaa, päinvastoin - varaa olisi ollut jonkun verran kiristää, varsinkin viimeisellä 19km:llä, jolla olin aikaisemmin joutunut selviytymään. Nyt ei ollut mikään temppu juosta 9minuuttia ja kävellä sitten se minuutti.
Reitti on selväsit tehnyt minusta vahvemman kuin osaan kertoa. Kaikkia ei voi kertoa tai kirjoittaa, se täytyy kokea. Ihailen mielessäni reitin luojaa, hiitäjä legenda Elias "Ellu" Vähäsöyrinkiä. Olin onnekas saadessani tavata hänet. Harmi kyllä, silloin kun en osanut arvostaa kaikkea hänen aikaansaannostaan. Kuten mm. Iso-Sydänmaan reitti, josta nyt olemme tehneet päivitetyn I-SR2014 -reitin, historiaa kunnioittaen.
Ensi kesänä Nivalan Liikuntakeskus pitää ideastani Nivalassa historian ensimmäisen polkujuoksukisan, Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015, eli PEP2015 -kisan. Se tulee olemaan iso asia minulle. Monellakin tapaa. Eikä vähiten sen historian vuoksi. On hienoa vaalia historiaa ja innoittaa uutta väkeä poluille! Samalla on innostavaa tehdä polkuamme tunnetumaksi. Ollaanhan "Ellun" poluilla, kuten yksi metsämies taannoin totesi.
Kuten sanottua, I-SR2014 -reitti on antanut minulle paljon sitkeyttä, joten miksipä en hakisi sieltä lisää vastauksia. Niinpä olen päättänyt yrittää juosta tuon reitin ALLE 24h määräajassa kaksi kertaa. Matkaa siitä tulee jotain 113-114km välimaastoon. Kierrosten välissä käyn kotona autolla (matkaa 7,5km/sivu) vaihtaan kamppeet ja täyttään repun. Koettelemus tulee toivoni mukaan kyselemään minulta voimia mutta myös antamaan niitä, pitkällä tähtäimellä. Suunnitelmani mukaan yritän kiertää ekan kiekan noin 10:30 -aikaan ja viedä huollon läpi hieman vajaassa tunnissa ja kiertää toisen kiekan 12:30h sisään.
Olen otettu, jokaiselle joka lähtee kanssani tuota reittiä tuolloin kiertämään, eli Pe 23.1.2015. Ekan kiekan aloitan klo.8.30 ja mitä todennäköisemmin toisen kiekan klo.19.30-20.00 välisenä aikana. Kaksi kierrosta alle 24h on kova haaste, onhan se jo laskennallisesti alle 12h/kierros keskarilla. Jokainen reitin kiertänyt tietää, mistä kirjoitan.
Jos palataan vielä otsikon aiheeseen. Minulta puuttuu eniten 6 vuorokauden potentiaalista sitkeyttä. Tiedän mitä 6 vuorokautta vaatii iskunkestävyydeltä, tiedän mitä se vaatii henkiseltä puolelta, mutta mitä en saa tilaamalla - on sitkeys. Sillä tiellä ollaan. Silti en unohda vaihtelevuutta harjoittelussani, sillä en itse usko junnaavaan toistoon ja toistoon. Sekin on yksilöllistä.
torstai 4. joulukuuta 2014
PEP2015 VIDEO PLUS MUUTA SEIKKAILUA
Kausi 2015 tuntuu todella startanneen. Harjoittelu on ollut jo käynnissä jonkin aikaa. Vielä välillä nasahtaa paikat jumiin, mutta niinhän toki on käynyt joskus aikaisemminkin. Se ei harjoittele joka pelkää.
Tänään innostuin tekemään ensi kesän Nivalan ENSIMMÄISEEN polkujuoksukisaan koskaan esittelyvideon. Toivottavasti se innostaa ihmisiä aktivoitumaan Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015 kisaan, eli #PEP2015 -tapahtumaan. Sopivia matkoja löytyy kaikille. Mukaan vaan. Alla esittelyvideo:
Huomenna lähdetään tuolle kyseiselle I-SR2014 -reitille #isr2014tauskuu hengessä. Lähtijälista on tällä kertaa ohut - minä ja Hietapuolen Bekele. Koitetaan kiertää koko reitti (n.57km) noin 9,5h aikana. Pääasia tietysti, että läpi päästään ja jää hyvä fiilis. Ensi kesänä sitten urku auki?
#isr2014tauskuu -vaelluksesta oon luvannu laittaa kavereille viestiä 2h välein ja he ilmeisesti laittavat väliaikatietoja sitten ainakin twitteriin hastagilla #isr2014tauskuu. Joten sieltä voi halukkaat seurata.
Seuraava harjoituksellisesti merkittävämpi viikko on viikko nro.51, jolloin on tarkoitus juosta 200km viikko. Siitä sitten lähempänä. Hyvää Itsenäisyyspäivää!!!
Ps. #isr2014tauskuu -vaelluksen tarina luettavissa TÄSTÄ.
Onni Vähäaho, Nivalassa 4.12.2014
Tänään innostuin tekemään ensi kesän Nivalan ENSIMMÄISEEN polkujuoksukisaan koskaan esittelyvideon. Toivottavasti se innostaa ihmisiä aktivoitumaan Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015 kisaan, eli #PEP2015 -tapahtumaan. Sopivia matkoja löytyy kaikille. Mukaan vaan. Alla esittelyvideo:
Huomenna lähdetään tuolle kyseiselle I-SR2014 -reitille #isr2014tauskuu hengessä. Lähtijälista on tällä kertaa ohut - minä ja Hietapuolen Bekele. Koitetaan kiertää koko reitti (n.57km) noin 9,5h aikana. Pääasia tietysti, että läpi päästään ja jää hyvä fiilis. Ensi kesänä sitten urku auki?
#isr2014tauskuu -vaelluksesta oon luvannu laittaa kavereille viestiä 2h välein ja he ilmeisesti laittavat väliaikatietoja sitten ainakin twitteriin hastagilla #isr2014tauskuu. Joten sieltä voi halukkaat seurata.
Seuraava harjoituksellisesti merkittävämpi viikko on viikko nro.51, jolloin on tarkoitus juosta 200km viikko. Siitä sitten lähempänä. Hyvää Itsenäisyyspäivää!!!
Ps. #isr2014tauskuu -vaelluksen tarina luettavissa TÄSTÄ.
Onni Vähäaho, Nivalassa 4.12.2014
tiistai 2. joulukuuta 2014
HANSKAT
Pimiää on. Pohjoisessa jo monin paikoin kaamostakin. Täällä Nivalassakin on vähintään riittävän pimeää. Viime aikainen pilvisyys on laskenut verhojaan silmiemme eteen. Siksi aukaisenkin verhot huoneistamme aina kun ulkona on vähänkään valoa tulla sisään asti. Muutoin on mentävä käsikopelolla.
Lähdin taas yksi aamu töihin totutun pimeistä syövereistä... Vielä hanskat, tuolta korista noin - ja käteen - ja eikun ulos. Vasta ulkona huomasin olevani "Robin". Toinen hanska oli kovin erilainen kuin toinen. Onneksi hanskat oli kuitenkin eri käsiin tarkoitettu, joten tokkopa tuo pimiässä haittas, vaikka olivatkin eriparia. Oli sentään kuitenkin molemmissa käsissä, ettei mennyt homma ihan Khotso Mokoena mallille!
Khotsohan liitelee santakasaan kahdeksan metrin molemin puolin vain hanska toisessa kädessä. Mitä se sitten hänellä merkkaakaan? Oisko sitten "vain" puolipäiväinen työmies hiekkalaatikolla. Mene ja tiedä.
En malta olla ottamatta vielä kertaalleen esille hauskaa episodia twitterin puolelta... Tulin tässä Sunnuntai-iltana lyhyeltä iltalenkiltä kotiin ja tsekkasin pian twitter-keskustelut. Huomasin talvisota 75-vuotta ohjelmasta käydyn keskustelun. Harmittelin siinä, että ohjelma meni sivusuun, kun olin lenkillä. Oli ollut hyvänkuuloista sisältöä. Heitinkin twitteriin:-"multa menee tv-ohjelmat ohi - olenko liikaa lenkillä? 4604km/v.-14."... Yksi kaveri siihen vastasi: -"Jos olisit yhtään enempää lenkillä, et tarvitsisi enää asuntoa#fakta"... Eli reenaan ilmeisen sopivasti tällä haavaa.
Jatketaan positiivisella vireellä, siksi kait TÄMÄKIN lista on tulkittava. Outoa olla vielä kolmannen kauden jälkeenkin noinkin korkealla listalla, vaikka koen olevani edelleen - saati kaksi vuotta sitten, jolloin tuo tulos on tehty - varsin alkutekijöissään. Tästä on hyvä jatkaa työskentelyä, eli malliin töppöstä toisen eteen. Se on lopen aika yksinkertaista - kehittää itseään. Töppöstä toisen eteen loputtomalla motivaatiolla. Vuosi ei ole aina yhtä aurinkon paistetta ja parinkymmenen lämpöä. Toisinaan voi kädestäänkin löytää jopa outoja hanskoja. Sitä on Suomen vuodenajat - vaihtelevia.
Samassa yksinkertaisuudessaan näytetään kehittyvän ihan tuolla huipullakin. Kuten TÄSSÄ on huomattu jopa kuuden tunnin juoksulenkkejen auttavan uudelle tasolle. Sitten jos vielä tuolta Nuuksion neulaspoluilta(?) nakkaa I-SR2014 -reitin varvikkoon niin saa varautua jopa yli 8 tuntisiin köpöttelyihin. Useimmin vieläkin pidempiin.
Määrää ei saa siis unohtaa, mutta sitä ei pidä palvoa liikaakaan. Esimerkiksi minulle +550h/vuosi on ihan hyvä määrä harjoittelua tässä elämäntilanteessa. Olen mm. eka luokkalaisen tyttären isä ja paljon muutakin. Siksipä tämäkin blogi on hyvä lopettaa tähän, sen ollessa sopivan mittaisen. Tänään ei ollut pitkän vuoro.
Onni Vähäaho, Nivalassa 2.12.2014
Lähdin taas yksi aamu töihin totutun pimeistä syövereistä... Vielä hanskat, tuolta korista noin - ja käteen - ja eikun ulos. Vasta ulkona huomasin olevani "Robin". Toinen hanska oli kovin erilainen kuin toinen. Onneksi hanskat oli kuitenkin eri käsiin tarkoitettu, joten tokkopa tuo pimiässä haittas, vaikka olivatkin eriparia. Oli sentään kuitenkin molemmissa käsissä, ettei mennyt homma ihan Khotso Mokoena mallille!
Khotsohan liitelee santakasaan kahdeksan metrin molemin puolin vain hanska toisessa kädessä. Mitä se sitten hänellä merkkaakaan? Oisko sitten "vain" puolipäiväinen työmies hiekkalaatikolla. Mene ja tiedä.
En malta olla ottamatta vielä kertaalleen esille hauskaa episodia twitterin puolelta... Tulin tässä Sunnuntai-iltana lyhyeltä iltalenkiltä kotiin ja tsekkasin pian twitter-keskustelut. Huomasin talvisota 75-vuotta ohjelmasta käydyn keskustelun. Harmittelin siinä, että ohjelma meni sivusuun, kun olin lenkillä. Oli ollut hyvänkuuloista sisältöä. Heitinkin twitteriin:-"multa menee tv-ohjelmat ohi - olenko liikaa lenkillä? 4604km/v.-14."... Yksi kaveri siihen vastasi: -"Jos olisit yhtään enempää lenkillä, et tarvitsisi enää asuntoa
Jatketaan positiivisella vireellä, siksi kait TÄMÄKIN lista on tulkittava. Outoa olla vielä kolmannen kauden jälkeenkin noinkin korkealla listalla, vaikka koen olevani edelleen - saati kaksi vuotta sitten, jolloin tuo tulos on tehty - varsin alkutekijöissään. Tästä on hyvä jatkaa työskentelyä, eli malliin töppöstä toisen eteen. Se on lopen aika yksinkertaista - kehittää itseään. Töppöstä toisen eteen loputtomalla motivaatiolla. Vuosi ei ole aina yhtä aurinkon paistetta ja parinkymmenen lämpöä. Toisinaan voi kädestäänkin löytää jopa outoja hanskoja. Sitä on Suomen vuodenajat - vaihtelevia.
Samassa yksinkertaisuudessaan näytetään kehittyvän ihan tuolla huipullakin. Kuten TÄSSÄ on huomattu jopa kuuden tunnin juoksulenkkejen auttavan uudelle tasolle. Sitten jos vielä tuolta Nuuksion neulaspoluilta(?) nakkaa I-SR2014 -reitin varvikkoon niin saa varautua jopa yli 8 tuntisiin köpöttelyihin. Useimmin vieläkin pidempiin.
Määrää ei saa siis unohtaa, mutta sitä ei pidä palvoa liikaakaan. Esimerkiksi minulle +550h/vuosi on ihan hyvä määrä harjoittelua tässä elämäntilanteessa. Olen mm. eka luokkalaisen tyttären isä ja paljon muutakin. Siksipä tämäkin blogi on hyvä lopettaa tähän, sen ollessa sopivan mittaisen. Tänään ei ollut pitkän vuoro.
Onni Vähäaho, Nivalassa 2.12.2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)