KUORETON MATTI

           Uutinen Matti Nykäsen menehtymisestä kiiri varhain maanantai aamuna. Ei ehkä monelle muullekaan yksiulotteinen asia ottaa tieto vastaan. Matti kuoli vain 55 -vuotiaana, mutta taisi elää monta keskivertosuomalaisen elämää. Matti uskalsi olla oma itsenä hyvässä ja pahassa. Mitä me olemme tuomitsemaan ketään virheistä ja vääristä valinnoista. Kukaan meistä ei ole virheetön, mutta harvojen meidän tekemisistä kirjoitetaan lehdissä alati. Matista kirjoitettiin - ja paljon.      

            Uudelle sukupolvelle Matti Nykänen on kuin minulle Eero Mäntyranta. Nimi on tuttu vain historiasta. Itse olin ylä-asteella, kun Matti voitti kolme Olympiakultaa Calgaryn Olympialaisista. Matti kulki koko urheilu-uransakin omia teitään. Matissa ei ollut kuorta. Hän ei pitänyt suojaa oman itsensä ja julkisen minänsä välillä. Matti oli Matti joka paikassa. Hyvässä ja pahassa.

             Tuskin kukaan yrittää uskottavasti Matista kirjoittaa pelkkää ruusujen tuoksuista muisteloa. Eikä hänen elämäänsä voi kenellekään suositella, mutta sitä, millä tavalla hän osasi ja uskalsi olla oma itsensä, voi. Meillä jokaisella on jonkinlainen suoja, kuori, oman minäni ja julkiminäni välissä. Monille se on este elää siten kuin haluaisi elää. Toisilla kuori on vahvempi ja useimmilla meistä se vaihtelee hieman eri elämänvaiheissa ja tilanteissa. 

            Matin uskomatonta urheilumenestystä ja kansallista vaikutusta muistellessamme voimme yrittää löytää paremmin itsemme. Kuorettoman minämme. Monilla voi mennä vuosia hukkaan (jopa koko aikuisikä), kun ei uskalla olla oma itsensä, elää siten kuin todellinen minä haluaisi. Sen voisimme Matilta oppia. Tuskin moni hänen urheilumenestyksiin voisi päästäkään.

           Tiestittekö/muistatteko, ettei Matti ollu vielä hopeasompa ikäisenä ylivoimainen tai edes voittanut joka kertaa? Hänellä oli kuitenkin kaksi asiaa joiden ansiosta hänestä tuli nelinkertainen Olympiavoittaja ja kuusinkertainen maailmanmestari: Taito lentää ja intohimo harjoitteluun. Kukaan ei harjoitellut yhtä paljon ja kovaa kuin Matti. Intohimo. Siihen, kun yhdistettiin taito hypätä kelissä kuin kelissä, oli ylivertainen kotka kaikessa jääräpäisyydessä syntynyt.          

           -"Jokainen tsäänsi on uusi mahdollisuus". Matin kuolemattomia lausahduksia on lukuisia. Hän eli niin kuin halusi. Hänestä kumpusi kaikessa raadollisuudessa 1900-luvun Suomi-miehen kaikki hyvät ja pahat puolet. Hän voitti enemmän kuin kukaan uskalsi haaveilla. Hän sanoi mitä halusi sanoa. Hänen perhe-elämä historia oli värikäs kuin Keski-eurooppalainen tivoli. Monesti ei muisteta, että hänellä oli myös ylivilkkaus (ADHD) diagnoosi (wikipedian mukaan), joka saattoi osaltaan vaikeuttaa onnistumista mäen ulkopuolella.

           Matti eli täyttä elämää. Kukaan ei yritä sanoa, että täydellistä, mutta täydellisen kuoretonta. Se joka kertoo elävänsä täydellistä elämää saattaa sisältää kuorta enemmän tai vähemmän. Matti on suuri urheilusankari ja legenda. Kuoreton Matti.

         Lepää rauhassa kotka! 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 4.2.2019

PUTKESSA MIETITTYÄ

            Silmät aukeaa joka aamu jossain vaiheessa. Se on lähtökohta. Sitten aamupala. Yleensä jätkänvelli (neljänviljan hiutaleita ehkä 2-3dl ja ½tl sokeria, ehkä hieman mustikkasoppaa ja maitoa) ja sitten kahvia. 1-2 banaania kyytipojaksi. Ennen syömistä aina 7dl vettä ja 1-2kuppia kahvia ja aamupalan jälkeen lisää. Näin se menee, eikä ole oppikirjasta. Se on minun elämääni. Kukin tavallaan.

             Noin pari tuntia heräämisestä lähden yleensä eka ulkoilulle, jos oon vapaalla. Eilen se oli reilun 15km juoksulenkki. Reipasta juoksua 12km keskellä lenkkiä. Koko lenkki tapani mukaan katsomatta kelloon. Tuntumalla, kuten yleensä nykyään muutenkin. Eilen oli vähän vaisu jalka, sillä niitä oli edellisenä neljänä päivänä väsytetty yli kymmenen tunnin ja liki 2500 nousumetrin verran. Kuitenkin kohtuu reipastelu. Jalka liikkui reippaasti. Se oli ainut tarkoitus ja se täyttyi.

             Sen jälkeen peseytyminen, ruokaa, unta ja välipala ja lisää kahvia. Perheen jututtamista. Iltapäivällä sitten perinteisen hiihtoa vajaa 22km. Taas sama kotona. Kyllä, illallakin 20minsan nokkaunet. Pitää vain ottaa lepaa.

             Tänään aamulla oli jopa kello herättämässä ennen kuutta. Peruskuviot ja sitten Iso-Sydänmaan reitille. 3h39min lumikenkäilyä kävelten ja jonkin verran hölkäten. Reilun 19km verran. Kotona tutut kuviot. Pesu, tuhti syönti ja unet. Taas hereille ja telkusta naisten Sm-viestejä. Älytön kisa. En voi ymmärtää miten Anita Korva voi olla noin hyvä. Kova nuorten MM turnee takana ja moni maajoukkue hiihtäjä saa Anitalta kunnolla korvillensa. Anita Korva. Jotain, jota ei ole aivan hetkeen nähty. Ensi vuonna jo Suomen ykkönen? Olen fani. Uskomaton pakkaus! En sano muuta.

             Illalla kauppaankin. Huomenna täytyy laittaa lisää ruokaa. Ostan myös olutta. Yritän lopettaa kahdesti päivässä ulkoiluputken (lue: huumori). Olen silti oikeasti aika kivasti koukussa liikkumiseen. Tulee vain niin pirun hyvä olo. Ja voin pirun hyvin! Illalla... miten ajattelette? Oliko raskas jalka edellisiin lenkkeihin suhteutettuna? Ei, vaan pirteä kuin mieli. Kevyttä rallattelua iloisesti illan hämystä nauttien 80% tehoilla 5,1km, 4:43min/km tahdilla. Alku tosi rauhalliseti lenkkikaveriakin nopsaa vauhdista jututtaen, loppupuolella alle 4:30 kilsa-aikoihin riehaantuen.

              Olen ollut monella tapaa onnekas. En usko, että kaikki 39 000km juosseet ovat päässeet kokemaan vastaavaa. Olen todela pitänyt silmät auki. Olen nähnyt kuinka voi olla pitkästi päästä vessaan tai saada lämitettävänä oleva ruoka mikrosta. Samalla voin sanoa, että olen tuntenut olevani jo perillä Pyssymäellä, vaikka olen laskeutunut vasta Vähä-Juurikasta, Iso-Juurikkaan. Kaikki on suhteellista. Kun sisälle rakentuu tietokone, ettei periaatteessa tarvi mitään ulkopuolelta on aika lailla ruutulipulla. Olen.

              Voin kuvitella joku päivä juoksevani ilman kelloa. Alan ymmärtää yhä enemmän ystävääni, Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivalaa. Tärkeintä on se miltä tuntuu. Olen juossut pian vuoden katsomatta kelloon. Ei ole tullut juurikaan yllätyksiä datan siirtoa katsoessani. Toisaalta numerot ovat aina minua kiehtoneet. Ehkä se on ainoa asia minkä vuoksi pidän vielä kelloa. Tänään viimeksi mietin miksi kello on kädessäni. Tiesin, että tässä mennään matkan verran alle vitosta. Ehkä ainoa yllätys oli, että niinkin paljon, mutta merkitys kokonaisuuteen ei ollut iso.

             Olen kuullut lähes koko kymmenisen vuotta kestäneen harrastuksen aikana useinkin eri tahoilta, ettei saa suorittaa lenkkeillessään/harjoitellessaan. Katson Garminia, siellä on vain suorituksia. Lajittele suoritukset. Suodata suoritukset. Kaikki on lopulta yhtä. Vain sinä itse tiedät miten haluat suoritukset suorittaa. Ei ole muuta kuin suorituksia. Toki, en ole naivi, tiedän mitä tarkoitetaan. Täytyy osaa jakaa "harjoittelu". Jaa, että miten? Sitten tuleekin iso hajonta. Riippuu keneltä kysyy. Nykyäähän kaikenlaiset lenkit sopivat ainakin johonkin malliin.

             Väitän, että moni aloittelija/uudelleen aloitteleva voi mennä sekaisin moisessa tarjonnassa. MINUN mielestä paras mittari on "suoritusten" keskisyke rivi. Miltä se näyttää. Vaihtelua olisi hyvä olla mikäli haluaa kehittyä. Eri asia on itselläni, joka on lopettanut moiseen pyrkimisen vaan nauttii vain liikkumisesta. Tosin ihan vahingossa toleranssi on ollut yllättävän laaja. Tykkään numeroista. Muutenhan moinen enää minua kiinnosta. Minulle kaikki lenkit ovat suorituksia. Joskus alle satasen sykkeellä, joskus jopa yli 160 keskarilla. Riippuen aamukahvista. Ihan täysin.

             Yleisenä vinkkinä vihjaan, että 80% liikkumisesta kannattaa yrittää pitää 70% maksimisykkeestä tai sen alle. Loput sitten miellään 80-95% välissä enimmäkseen. Harmaa alue on justiinsa se 70-80% alue, joka on tavanomaisin, kun aletaan liikkumaan. Siinä ei kehity, kuluu kylläkin - myös ruokaa. Mutta eikai sekään hukkaan mene :)

             Iloista liikkumista kaikille, huumoria unohtamatta! 

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.2.2019

TAMMIKUU 2019 - ULKOILUT

               Olen ollut onnekas ja olen saanut olla edelleen terveenä. 2017 vuoden maalis-huhtikuussa edellinen flunssa. Ei mahatauteja, ei mitään muutakaan. Onnea ja ehkä vastustuskykyäkin hieman.

              Vuoden eka kuukauden aikana tuli ulkoiltua iso määrä tunteja. Yli 61 tuntia. Se on harraste-ulkoilijalle paljon. Se tekisi tasaisella tahdilla 732h vuoteen. Ok, tammikuussa on 31 päivää, mutta kuitenkin hyvä määrä kuntoilijalle.

             Tykkään liikkua ja tykkään numeroista. On kiva tuoda molempia asioita esille. Ehkä liikkumisen ilosta ja voimaannuttamisesta kirjoittaessa jokunen innostuu itsekin aloittamaan tai lisäämään liikuntaa. Jo kaksi - kolme kertaa viikossa on hyvä alku, ja säännöllisesti tehtynä hyvä tie. Numero intoisuus tulee taas synnynnäisestä rakkaudesta tilastoihin ja numeroihin. On kiva seurata omaa liikkumista numeroina. On kiva nähdä miten eri tavalla tulee tai on tullut liikuttua.

              Lopettaessani viime vuoteen tuloshakuisen/tavoitteellisen juoksemisen, näkyi se heti ensimmäisessä uuden, vapaan tyylin ulkoilussa ilman ohjelmia ja tavoitteita. Kuten arvelinkin; tulin liikkumaan riittävästi ja liikkuminen on monipuolistunut. Toivon tällä olevan hyviä vaikutuksia kokonaisvaltaisempaan lihaskuntoon ja hyvinvointiin.

              Liikkuminen eri tavoin on ollut antoisaa. Vain harvoina iltoina olen tiennyt, miten liikun seuraavana päivänä. Kaikki on ollut varsin spontaania ja tilanne kohtaista. Miltä, milloinkin on tuntunut. Sen verran tämän vuoden kaksi polkutapahtumaa (Karhunkierros 166km ja Pyssymäki Extreme Polkujuoksun puf171km matka) kuitenkin on ohjannut liikkumista, että olen ottanut mäkeä sekä matolla, että maastossa. Mutta ei mitenkään pakkomielteisesti vaan silloin, kun on siltä tuntunut. Tunkkaaminen on mukavaa, en muuten sitä tekisikään. Ja siinä kuluu aina paljon energiaa, joten treenejen jälkeen on kiva syödä paljon hyvää ruokaa ja vaikka jätskiä päälle. Nam!

Liikuntatunnit  tammikuu 2019 

                              Juoksu         33h30min
Hiihto/Lumikenkä/Kävely        27h46min
                           Yhteensä         61h16min

Liikuntakerrat  tammikuu 2019

                            Juoksu          22 kertaa
Hiihto/Lumikenkä/Kävely       15 kertaa
                           Yhteensä       37 kertaa

Liikuntakilometrit  tammikuu 2019 

Juoksu               302,6km     6:11min/km   keskisyke 125
Hiihto                 151,6km
Lumikenkä         64,7km
Kävely                2,7km
Yhteensä            521,6km

Nousumetrit  tammikuu 2019

                            Juoksu          4372 nousumetriä
Hiihto/Lumikenkä/Kävely       1363 nousumetriä
                           Yhteensä       5735 nousumetriä

Tehoalueet

             91,48 harjoittelusta on ollut peruskestävyys alueella (138 sykelyöntiä tai vähemmän). Joten ulkoilu on ollut hyvin kevyttehoista ja vähän rasittavaa :=)  Kaikkien harjoitusten keskiteho oli tammikuussa 122 (n.69%) sykelyöntiä minuutissa. Maksimini on 177 lyöntiä minuutissa.
             Harraste otettani kuvaa hyvin, että treeni minuuteista vain 0,57%(!) oli 86% tai isoimmilla tehoilla. Tehoharjoittelu siis loisti poissa-olollaan. On vain mukava retkeillä ja nautiskella luonnosta.

MUISTAKAA HUUMORI

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.1.2019

MIETTEITÄ NOUSUN ÄÄRELTÄ

          Sydänilta salilla. Kello on varttia vaille kahdeksan. Pujahdan pukukopilta salin kujalle, joka johtaa estraadille, jossa on kolme juoksumattoa. Tulin tarkoituksella hieman myöhempään, sillä mieleni halajaisi matoista laitimmaiselle, sillä muilla matoilla ei ole vieressä pöytää johon voin laittaa kolme juomapulloani. Kyllä, kolme, luitta oikein. Harjoitus kestää tänään noin kolme tuntia. Ihan tarkkaa käsitystä siitä ei ole itseltänikään.

           Ja katoppas, mattohan onkin vapaa. Keskimmäisellä matolla jyystää saman yhdistyksen mies. Kallellaan se on hänenkin matto niin kuin on tarkotus olla omanikin, kunhan aloittamaan pääsen. Asettelen juomaputelit kohdilleen ja jututan hyvän hien jo päällensä saanutta polkupetoa, joka ajoittain masinaan nojaten tahkoaa Kuusamon karhunkierrokselle tähdäten. 83km on hänellä matkana Kuusamossa ja itselläni taas 166km yritys. Nousuja on tiiossa molemmilla ja se näkyy tapahtuman aluskuukausissa.

         Tarkoituksena on nyt tempasta eka kertaa elämässäni juoksumatolla vertikaalitonni tuplana. Eli 2000 nousumetriä. Suunnitelma: ensin 6km 15% kulmalla, josta kertyy 900 nousumetriä. Sitten 2km 5% kulmalla, josta tulee 100 nousumetriä. Lopuksi 10km 10% kulmalla ja toinen tonni täyteen. Normi vertikaalitonneissa oon jo tänä talvena nostanu tehoja jopa yli 10 pykälää arvioimani aerobisen kynnyksen yläpuolelle. Nyt harjoitus tulisi olemaan sen verran itselleni raa'an, että suunnittelin jättäväni tehot reilustu aerobisen kynnyksen alapuolelle.

         Matto käyntiin! Ensimmäinen 65 minuuttia meneekin kaverin kanssa mukavia ja välillä asiallisiakin trendiaiheita käsitellen. Kiitos ja 900 metriä kasassa. Sitten seuraava vajaa kaks tuntia vieressä olevilla matoilla on hiljaisempaa. Muutama käy niillä vähän lämppäämässä, mutta pidempiä tarinoita ei muotoudu. Sen sijaan korvissa soi musiikkia laidasta, laitaan. Oma mp3 soitin viihdyttää ja homma tuntuu etenevän mukavasti.

         Siinä vähä yli kahden tunnin jälkeen syke pakkaa hiljalleen hiipiä jo lähemmäs aerobista kynnystä, joten himmaan vähän vauhtia. Muutoin treeni tuntuu sopivan rennolta, eikä tänään otsaan tule ryppyjä. Lopulta koittaa viimeinen kilsa ja nostan sen lopussa hieman vauhtia. Tämä olikin varsin maltillinen treeni, mutta siksi kova kestoltaan ja nousultaan, jotta näin olikin hyvä. Lopputulema: 18km, 2000 nousumetriä, 2h 47min 34sek, keskisyke 129, keskivauhti 9:19min/km.

Garmin: https://connect.garmin.com/modern/profile/Nivala66

        Hyvillä mielin, mutta erittäin nälkäisenä lähden kohti kotia ja kananmunia, paistinpottuja ja puolta jäätelölitraa.

        Tätä kirjoittaessani takana on muutama hassu, pätkissä nukuttu hetki. Ehkei tunneista kannata puhua. Yövuorot loppui eilen. Nukuin liki iltapäivä neljään, eli todella pitkään. Se, yhdistettynä kroppaa kuormittavaan harjoitukseen tekee herkästi tivoli-efektin. Tämä rytmin kääntymisen työstäminen on tyypillistä ja korjaantuu parissa päivässä. Sisällä on hyvä olo ja paljon kivaa tiedossa taas tuleville päiville.

        Iloa ja positiivisuutta kullekkin taholle!

 Ultrapolkujuoksusta harrastus otteella nauttien, Onni "Cosmos" Vähäaho

VAUHTIA KEVYEÄLLÄ PÄÄLLÄ

-”Kuka sanoi että askel painaa jo, Olen kevyt kuin sudenkorento.”

                

                 -”Anna minulle armahduksesi,
                 Ole minulle Rafaelin enkeli.”

                                   -”Uutispuuroa aamupyödässä,
                                   Mies tarvitsee kunnon evästä.
                                  Kumpi voittaa Karhu vai leijona,
                                  Kysyy minulta töissä johtaja.
                                  Mikä minä olen sille vastaamaan,
                                  Multa luvut jäi kesken aikanaan.”

            Mieli menee jalkoihin ja toisinpäin. Ihminen on aina psyykkisfyysinen kokonaisuus. Vapautin itseni viime vuoden lopussa kaikista tavoitteista juoksun suhteen. Samalla minulta poistui kaikki harrastusta häirinneet kahleet. Nyt olen voinut tehdä jokainen päivä juuri sellaista liikuntaa, ja sellaisessa muodossa kuin se on tuntunut hyvälle. Olen todella nauttinut. En voisi vähempää kaivata mitään asiaa kuin tulostavoitteita. Niitä hetkiä, jolloin mieli halusi vaikkapa sydänmaanreitille ja ohjelmassa luki muuta. 

            Lopeta ohjelma - aloita elämä. Se on nyt minun ohjelma. Elämä. Minä ohjaan elämää. Ei ohjelma, tai mikään tavoite. Elän hetkessä ja annan ajatusteni virrata jokainen aamu ja ilta jalkoihini. Toisinaan ne haluavat hiihtää, toisinaaan lumikenkäillä tai juosta. Joskus jopa vain levätä. Ainoa asia mille olen halunut antautua on se, kun vaimo vetää minua kaksin käsin makkariin. Silloin ollaan asioiden ytimessä. "Do you wanna go"! 

           Edellinen tyhjä päivä kalenterissani liikunnan suhteen löytyy Joulukuun 27.päivän kohdalta. Sen jälkeen olen käynyt lenkillä joka päivä, joko juosten, hiihtäen tai lumikenkäillen. Tosin yksi päivä siellä välissä on, jolloin tein ”vain” lihaskuntoa. On ollut kiva harrastaa monipuolisesti. Samalla se on mahdollistanut jopa liikkua tarvittaessa enemmän.

           Tällä viikolla olin ennen tätä perjantaita juossut vain yhden reilun kahdeksan kilsan lenkin! Joo, kyllä se paikkansa pitää. Olin paljon hiihtänyt/lumikenkäillyt toki. Tänään tuntui, että voisi kokeilla vähän reippaampaa juoksua matolla. Otin rohkeasti 2% nousukulmalla, sillä samapa se nykyään on vaikka vauhti oiskin kovinkin vaisu. Mutta huomasinkin juoksun olevan helppoa ja aikaisempaan peilaten vauhdikasta. 

          Juoksin lopulta 16 kilsanlenkin. Sen keskellä 12 kilsaa @4:20 keskarilla. Keskisyke 149. 84% maksimista. Sellaista maraton tehoista. Ja siis 2% nousukulma. Eipä ole aikaisempina vuosina moiseen menoon tullu päästyä. Mutta ei kait tuosta haittakaan ole? Ehtii nähdä saman päivän useamman lammen ja suon.

          ”Olen juoksuni juossut”, nyt vain ulkoilen. Toki välillä voin piipahtaa sisällä matollakin, jos on kovat pakkaset. Liikunnan iloa ja aamupalan kutsua. Mitä minäkin aamuna mieleen juolahtaa. Aivan parasta. Olen tulokseni tehnyt. Juoskaa te, ja jos haluatte, vaikka niin perkeleesti kuin mielenne halajaa! Tähdätkää maratoneille ja tirpaskaa tonniviissatanen mondolla. Pohkeet huutakoot hoosiannaa. Minä sujuttelen mielellään poluilla omaksi ilokseni, mutta toki upeista polkutapahtumista nauttien, kuten vaikka NUTS Karhunkierroksesta ja Super PEP 2019 polkutivolista.

           Jännä, että pian tulostavoitteellisuuden heittäessäni sivuun tulen elämäni kuntoon kuin itsestään. Vain ulkoilusta nauttien. Kiva nähdä, että ajatukseni tuntuu erittäin kestävältä, sillä sisälleni ei tullut mitään entisaikojen tapaista intoa ajatella esim. jotain maraton tuloksia tai muita vastaavia. Ei, olen ”juoksuni juossut”. Ehdin tuloksia havitellessani juosta Cooperissa muutaman kerran yli kolme tonnia, viisi kilsaa alle 20 minuutin. Voitin kerran pepin 57km matkankin ja 100 kilometriä alle kymmeneen tunnin. Numeroista viis, on mielestäni tärkeää oivaltaa sekin, että jossain vaiheessa jotkut tulokset riittää sinulle. Mitä se kuntoilijalle on väliä, onko maraton aika 3:23 vai 3:16? Oikeasti. Se on vain lukema, mutta kaikki se, mitä koet tuolla luonnossa on aika paljon mitään lukemia suurempaa.

          Jatkan uteliaalla ilolla liikkumista ja luonnossa nauttimista. Saatanpa joskus piipahtaa kuitenkin uuvestaankin matolla, jos siltä joku aamu herätessäni tuntuu.

-”Kuka sanoi että askel painaa jo, Olen kevyt kuin sudenkorento.”

… ehkei ihan näin, mutta jos askelta mieli keventää, on se niin tehnyt.

Onni Vähäaho, Nivalassa 18.1.2019

SUHTEELLISTA VÄÄNTÖÄ

           Elämä on. Olli Määttä virittää kaameaa lyöntilaukausta juuri. Maalintekouhka ei ole ehkä aivan sellainen miltä se näyttää - yksi maali viime vuoden lokakuun alussa alkaneella kaudella. Maalia ei tullut nytkään, mutta Olli pelaa tuottavasti silti. Hänen joukkueensa (Pittsburgh Penguins) on hyvin sijoittunut sarjataulukossa ja Olli on joukkueensa luottopuolustaja. Kaikkien ei tarvitse olla hyviä kaikessa, jotta ryhmä voi pärjätä. Tämä on tuttu lainalaisuus kaiketi.

          Juoksen tivoli lenkkiä. Limaa nousee ylös enemmän, mitä pidemmälle lenkki etenee. Keuhkoputkeni toimivat heikommin kuin edellisinä vuosina. Ehkä pitäisi tehostaa/muuttaa lääkitystä. Ehkä katson vielä muita ajattelemiani luontaisia kohennus keinoja. Lääkärit eivät pohdi näitä ilmaiseksi – etenkään yksityisellä puolella. Silti hinnat ovat suhteellisia, sillä elämän laatuun kannattaa aina satsata. Maan alla et tarvitse rahojasi.

          Meillä molemmat vanhemmat jauhavat purkkaa. Hyvä, sillä sen on tutkittu hillitsevän happohyökkäyksiä hammaskalustossa. Purkan jauhamisen aktiivisuuskin on kuitenkin suhteellista. Vaimoni ilmoitti minulle ostaneensa viisi iso pussia jenkkiä. Kertoi, että nyt on kesään asti purkkaa. Kysyinkin, että tuleeko kesä jo ensi viikolla?

          Miettikää tarkkaan milloin alkaa pääsiäinen ja milloin se loppuu. Tehkää sama ajatusleikki vapun ja juhannuksen kanssa, mutta älkää yrittäkö sitä Joulun kanssa. Verhot menevät punaiseksi viimeistään kalenterin kääntyessä marraskuusta joulukuuhun. Koti muurautuu mitä kummallisemmista koristeista ja härpäkkeistä. Kaiken kruunaa noin viikko-kaksi ennen Joulua tuleva puu olohuoneeseen. Sitä kutsutaan joulukuuseksi. Sitä ei sentään aloiteta isolla kirjaimella.

          On Nuutin päivä. Joskus ovat kuulemma Nuutti-pukitkin kierrelleet. Gimmiöbreik! Joulu on joka tapauksessa hellittämässä otetta. Eilen kannoin Joulua alas laatikoissa. Raskasta Joulua, mietin. Vitsailtiin joistakin Jouluköynnöksistä, pitäisikö joku niistä jättää kokeeksi fiveseason koristeeksi. Luovuimme hullusta ajatuksesta. Verhotkin kuitenkin vaihdetaan jossain vaiheessa. En huomannutkaan, että meillä on verhot, saati vielä jouluiset. Olen mies.

          Katson edelleen kirjoituksen alussa kertomaani Ollin joukkueen peliä. Olli ei ole edelleenkään tehnyt maalia. Ollin joukkue meni yksi kaksi tappiolle. Peli on kuitenkin vasta puolivälissä ja pelissä on kivaa latausta. Tulee taulukko, jossa kerrotaan Sidney Crosbylla olevan 1171 tehopistettä uran aikana. Aika kova määrä? Silti se ei estä sitä, että nyt Pittsburgh on 1-3 tappiolla. Tämä ei taida olla Ollin, eikä Sidneyn ilta – tai meillä Suomessa asuvilla faneilla aamu.

          Pari päivää sitten kauppajonossa elin nykypäivää. Asiakas katsoo pää kenossa möykkyä hänen ja kassaneidin välissä. Meneekö tämä tällä, kysyy asiakas korttia kädessä heiluttaen. Kassaneiti: -”Joo, tämä hoituu ihan vain vilauttamalla”. Ja sitten asiakas vilautti – ja homma hoitui – korttiansa. Koiranleukana meinasin kysyä, että käykö täällä kaupassa maksuna vilauttaminen. No, minulla oli vain viiliä hihnalla niin hintakin olisi ollut siitä joutavan kova.

           Olen lähdössä parin tunnin päästä lenkille. Vuorossa on pisin lenkki sitten viime lokakuun. Jos jotain kiinnostaa niin voi käydä tsekkaamassa lenkin sisällön tuossa joskus iltapäivä kolmen aikaan täältä.tai täältä.

          Suhteellista viikon jatkoa, sillä tämäkin viikko vetelee viimeisiään, mutta olen intoa täynnä! Olehan sinäkin, sillä intoakaan ei saa täältä maan päältä mukaansa, kun aikanaan täältä lähdetään.

Ps. Näihin kekkereihin pääsee taas mukaan ensi kesänä videon alapuolella olevasta linkistä.

 Super PEP 2019

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.1.2019

MUUTOS

                 Aloittaessani juoksuharrastuksen 2008 elokuussa oli mielessä paljon numeroita, joista osa on edelleen mielessä, sillä olenhan sisimmässäni tilasto-ihminen. NHL -tilastoja olen tehnyt pian 30 vuotta ja sitä ennen Sm-liiga tilastoja. Olen aina tykännyt numeroista. Niinpä ei ollu yllättävää, että juoksuharrastuksen alettua aloin havitella aina vain parempia ja määrällisesti isompia numeroita. Se oli jana, jota olin tottunut seuraamaan.

                 Jotain todella ennennäkemätöntä tapahtui kuitenkin viime vuonna. Aloin viime kesänä juoksemaan katsomatta kellooni. Kelloon alvariinsa katsominen oli ollut minulle viihdettä ensimmäiset kymmenen juoksuvuottani. Aloin aistimaan enemmän ympäristöä ja datan katsominen jälkeenpäin koneelta/puhelimesta olikin kiehtovaa ja kelloon katsominen lenkillä jopa pilasi jälki-ilon.

                 Kilpailin myös viime vuonna vähän. Juoksin ja nautin harjoittelusta. Aloin nauttimaan erityisesti viikoista, jotka ei olleet suunniteltuja. Aloin olla vapaa juoksun kanssa. Ollessani 10 vuotta tavoitteellinen, näkyi se vielä - ja on näkynyt edelleen - monilla ystävilläni uuden ajatusmaailmani tiedostamattomuutena. Tulokset ja kehittyminen eivät ole enää osa minua. Nautin juostessani vapaasti ilman tavoitteita. Se on erittäin voimaannuttavaa ja inspiroivaa. Minun juttu.

                 Aikaisemmin siis harjoittelin jotain kisaa varten. Nyt ulkoilen välittämättä mahdollisesti tulevista tapahtumista. Tykkään kuitenkin käydä tapahtumissa, sillä näen siellä ennestään tuttuja ja uusia polkujuoksun harrastajia. Erilaiset ajatukset ovat rikkaus ja niitä voi kuulla tapahtumissa ennen ja jälkeen tapahtuman, sekä usein myös tapahtuman aikana. Etenkin kun tykkään osallistua erittäin pitkiin tapahtumiin. Kisat ovat kohdallani taakse jäänyttä historiaa, mutta voin käydä niissä edelleen, sillä uskon nauttivani tapahtumista aikaisempaa enemmän juuri sisälläni tapahtuneen muutoksen vuoksi.

                 Eräs juoksuystäväni Keuruulta laittoi viime kesänä johonkin lenkkiini kommentin, miten hän kadehtii/ihailee (en muista kummin hän ilmaisi) sitä, että minulla ei ole kisoja lähellä ja voin tehdä hienoja pitkiä lenkkejä pelkäämättä niiden vaikuttavan mihinkään kisaan. En muista sana tarkasti, mutta ajatus oli kuitenkin tuo. En ollut osannu aikaisemmin kyllin tunnistaa kuinka minun juttu on esim. kiertää meidän omaa koko I-SR2014 vaellusreittiä juuri silloin kun tuntuu. Välittämättä miten se vaikuttaa mahdollisesti tuleviin "kisoihin ". Miksi tukahduttaa hyvää harrastusta hakemalla parasta mahdollista tulosta "kisoista" ja luopumalla samalla siitä mitä oikeasti haluat - liikkua vapaasti luonnossa juuri se matka mikä kulloisenakin päivänä tuntuu hyvältä?

                 Liki 40 000kilometrin pohja hieman yli 10 vuoden aikana on mahdollistanut minulle mukavan pohjakunnon liikkua suhteellisen paljon luonnossa juosten, lumikenkäilen, kävelten ja vaikkapa hiihtäen. Ja vaikka tuloshakuinen kiimani olisi jatkunutkin, en usko paikkojeni kestäneen tarvittavaa tehorynkytystä. Nauttimalla luonnossa liikkumisesta omalla tavallani uskon olevani myös terveempi. Kenties vähemmän vammoja ja enemmän juuri niitä lenkkejä, joita on niin monena vuonna joutunu jättään väliin, ettei ne häiritsisi kilpailuja. Oikeastaan on jälkeenpäin jopa hieman hauskaa, että jaksoin olla niin kilpailullinen 10 vuotta, vaikka tasoni ei koskaan ole ollut millään tavalla hyvä missään kilpailussa. Esim. Maratonilla hävisin parhaille ikäisilleni noin tunnin ja niin edelleen. Olin/olen tasoa nönnönnöö.

                 On erittäin vapauttavaa ja palkitsevaa lähteä kulloisenakin päivänä juuri sellaiselle lenkille, sellaisella liikuntamuodolla kuin haluaa. Ei kilometritavoitteita, ei tuntitavoitteita, ei tulostavoitteita. Ei ole enää väliä menenkö tänään liikkuen tosi kevyesti, kevyesti, normaalisti, reippaasti, kovaa tai täysillä. Sillä ei ole enää minulle merkitystä. Vain sillä on, että voin ulkoilla omaksi iloksi sen verran kuin tuntuu. Ehkä sitä ulkoilua tulee minulle ilman tavoitteellisuuttakin kuitenkin kohtuu hyvä määrä? Eikä minulla ole enää edes päälajia, jollei ulkoilua siksi halua laskea. Toki juoksemisen helppous (lähteminen) tulee aina kiehtomaan eniten. Jalkaisin on hyvä lähteä tutkimaan mitä metsään kuuluu.

                 Kävin muutama päivä sitten ns. Pep26km reitin talviversiona, jossa ensimmäinen ja viimeinen reilu 2,5km mennään tietä pitkin. Huomasin aistivani luontoa ja sen muutoksia. Huomasin olevani enemmän kiinnostunut luonnosta kuin siitä, miten siellä liikuin - juosten hangessa. Tunne oli/on etuoikeutettu. On palkitsevaa kyetä liikkumaan pitkiäkin lenkkejä nauttien luonnon kertomista tarinoista. Miksi tänä talvena ei näy peurojen ja hirvien jälkiä? Missä susien jäljet? Ylipäänsä metsäneläinten jäljet ovat parissa vuodessa vähentyneet.

        Nauttikaa liikunnasta, kukin parhaaksi katsomallaan tavalla. 

LUV TULOKSET JA ARVONTAVOITTAJAT NÄET TÄSTÄ

SUPER PEP2019 ARVONTAVOITTAJAN NÄET TÄSTÄ

SUPER PEP 2019 ILMOITTAUTUMINEN / INFO LÖYTYY TÄÄLTÄ

Onni Vähäaho,  Nivalassa 11.1.2018