PUTKESSA MIETITTYÄ

            Silmät aukeaa joka aamu jossain vaiheessa. Se on lähtökohta. Sitten aamupala. Yleensä jätkänvelli (neljänviljan hiutaleita ehkä 2-3dl ja ½tl sokeria, ehkä hieman mustikkasoppaa ja maitoa) ja sitten kahvia. 1-2 banaania kyytipojaksi. Ennen syömistä aina 7dl vettä ja 1-2kuppia kahvia ja aamupalan jälkeen lisää. Näin se menee, eikä ole oppikirjasta. Se on minun elämääni. Kukin tavallaan.

             Noin pari tuntia heräämisestä lähden yleensä eka ulkoilulle, jos oon vapaalla. Eilen se oli reilun 15km juoksulenkki. Reipasta juoksua 12km keskellä lenkkiä. Koko lenkki tapani mukaan katsomatta kelloon. Tuntumalla, kuten yleensä nykyään muutenkin. Eilen oli vähän vaisu jalka, sillä niitä oli edellisenä neljänä päivänä väsytetty yli kymmenen tunnin ja liki 2500 nousumetrin verran. Kuitenkin kohtuu reipastelu. Jalka liikkui reippaasti. Se oli ainut tarkoitus ja se täyttyi.

             Sen jälkeen peseytyminen, ruokaa, unta ja välipala ja lisää kahvia. Perheen jututtamista. Iltapäivällä sitten perinteisen hiihtoa vajaa 22km. Taas sama kotona. Kyllä, illallakin 20minsan nokkaunet. Pitää vain ottaa lepaa.

             Tänään aamulla oli jopa kello herättämässä ennen kuutta. Peruskuviot ja sitten Iso-Sydänmaan reitille. 3h39min lumikenkäilyä kävelten ja jonkin verran hölkäten. Reilun 19km verran. Kotona tutut kuviot. Pesu, tuhti syönti ja unet. Taas hereille ja telkusta naisten Sm-viestejä. Älytön kisa. En voi ymmärtää miten Anita Korva voi olla noin hyvä. Kova nuorten MM turnee takana ja moni maajoukkue hiihtäjä saa Anitalta kunnolla korvillensa. Anita Korva. Jotain, jota ei ole aivan hetkeen nähty. Ensi vuonna jo Suomen ykkönen? Olen fani. Uskomaton pakkaus! En sano muuta.

             Illalla kauppaankin. Huomenna täytyy laittaa lisää ruokaa. Ostan myös olutta. Yritän lopettaa kahdesti päivässä ulkoiluputken (lue: huumori). Olen silti oikeasti aika kivasti koukussa liikkumiseen. Tulee vain niin pirun hyvä olo. Ja voin pirun hyvin! Illalla... miten ajattelette? Oliko raskas jalka edellisiin lenkkeihin suhteutettuna? Ei, vaan pirteä kuin mieli. Kevyttä rallattelua iloisesti illan hämystä nauttien 80% tehoilla 5,1km, 4:43min/km tahdilla. Alku tosi rauhalliseti lenkkikaveriakin nopsaa vauhdista jututtaen, loppupuolella alle 4:30 kilsa-aikoihin riehaantuen.

              Olen ollut monella tapaa onnekas. En usko, että kaikki 39 000km juosseet ovat päässeet kokemaan vastaavaa. Olen todela pitänyt silmät auki. Olen nähnyt kuinka voi olla pitkästi päästä vessaan tai saada lämitettävänä oleva ruoka mikrosta. Samalla voin sanoa, että olen tuntenut olevani jo perillä Pyssymäellä, vaikka olen laskeutunut vasta Vähä-Juurikasta, Iso-Juurikkaan. Kaikki on suhteellista. Kun sisälle rakentuu tietokone, ettei periaatteessa tarvi mitään ulkopuolelta on aika lailla ruutulipulla. Olen.

              Voin kuvitella joku päivä juoksevani ilman kelloa. Alan ymmärtää yhä enemmän ystävääni, Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivalaa. Tärkeintä on se miltä tuntuu. Olen juossut pian vuoden katsomatta kelloon. Ei ole tullut juurikaan yllätyksiä datan siirtoa katsoessani. Toisaalta numerot ovat aina minua kiehtoneet. Ehkä se on ainoa asia minkä vuoksi pidän vielä kelloa. Tänään viimeksi mietin miksi kello on kädessäni. Tiesin, että tässä mennään matkan verran alle vitosta. Ehkä ainoa yllätys oli, että niinkin paljon, mutta merkitys kokonaisuuteen ei ollut iso.

             Olen kuullut lähes koko kymmenisen vuotta kestäneen harrastuksen aikana useinkin eri tahoilta, ettei saa suorittaa lenkkeillessään/harjoitellessaan. Katson Garminia, siellä on vain suorituksia. Lajittele suoritukset. Suodata suoritukset. Kaikki on lopulta yhtä. Vain sinä itse tiedät miten haluat suoritukset suorittaa. Ei ole muuta kuin suorituksia. Toki, en ole naivi, tiedän mitä tarkoitetaan. Täytyy osaa jakaa "harjoittelu". Jaa, että miten? Sitten tuleekin iso hajonta. Riippuu keneltä kysyy. Nykyäähän kaikenlaiset lenkit sopivat ainakin johonkin malliin.

             Väitän, että moni aloittelija/uudelleen aloitteleva voi mennä sekaisin moisessa tarjonnassa. MINUN mielestä paras mittari on "suoritusten" keskisyke rivi. Miltä se näyttää. Vaihtelua olisi hyvä olla mikäli haluaa kehittyä. Eri asia on itselläni, joka on lopettanut moiseen pyrkimisen vaan nauttii vain liikkumisesta. Tosin ihan vahingossa toleranssi on ollut yllättävän laaja. Tykkään numeroista. Muutenhan moinen enää minua kiinnosta. Minulle kaikki lenkit ovat suorituksia. Joskus alle satasen sykkeellä, joskus jopa yli 160 keskarilla. Riippuen aamukahvista. Ihan täysin.

             Yleisenä vinkkinä vihjaan, että 80% liikkumisesta kannattaa yrittää pitää 70% maksimisykkeestä tai sen alle. Loput sitten miellään 80-95% välissä enimmäkseen. Harmaa alue on justiinsa se 70-80% alue, joka on tavanomaisin, kun aletaan liikkumaan. Siinä ei kehity, kuluu kylläkin - myös ruokaa. Mutta eikai sekään hukkaan mene :)

             Iloista liikkumista kaikille, huumoria unohtamatta! 

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.2.2019