VAUHTIA KEVYEÄLLÄ PÄÄLLÄ

-”Kuka sanoi että askel painaa jo, Olen kevyt kuin sudenkorento.”

                

                 -”Anna minulle armahduksesi,
                 Ole minulle Rafaelin enkeli.”

                                   -”Uutispuuroa aamupyödässä,
                                   Mies tarvitsee kunnon evästä.
                                  Kumpi voittaa Karhu vai leijona,
                                  Kysyy minulta töissä johtaja.
                                  Mikä minä olen sille vastaamaan,
                                  Multa luvut jäi kesken aikanaan.”

            Mieli menee jalkoihin ja toisinpäin. Ihminen on aina psyykkisfyysinen kokonaisuus. Vapautin itseni viime vuoden lopussa kaikista tavoitteista juoksun suhteen. Samalla minulta poistui kaikki harrastusta häirinneet kahleet. Nyt olen voinut tehdä jokainen päivä juuri sellaista liikuntaa, ja sellaisessa muodossa kuin se on tuntunut hyvälle. Olen todella nauttinut. En voisi vähempää kaivata mitään asiaa kuin tulostavoitteita. Niitä hetkiä, jolloin mieli halusi vaikkapa sydänmaanreitille ja ohjelmassa luki muuta. 

            Lopeta ohjelma - aloita elämä. Se on nyt minun ohjelma. Elämä. Minä ohjaan elämää. Ei ohjelma, tai mikään tavoite. Elän hetkessä ja annan ajatusteni virrata jokainen aamu ja ilta jalkoihini. Toisinaan ne haluavat hiihtää, toisinaaan lumikenkäillä tai juosta. Joskus jopa vain levätä. Ainoa asia mille olen halunut antautua on se, kun vaimo vetää minua kaksin käsin makkariin. Silloin ollaan asioiden ytimessä. "Do you wanna go"! 

           Edellinen tyhjä päivä kalenterissani liikunnan suhteen löytyy Joulukuun 27.päivän kohdalta. Sen jälkeen olen käynyt lenkillä joka päivä, joko juosten, hiihtäen tai lumikenkäillen. Tosin yksi päivä siellä välissä on, jolloin tein ”vain” lihaskuntoa. On ollut kiva harrastaa monipuolisesti. Samalla se on mahdollistanut jopa liikkua tarvittaessa enemmän.

           Tällä viikolla olin ennen tätä perjantaita juossut vain yhden reilun kahdeksan kilsan lenkin! Joo, kyllä se paikkansa pitää. Olin paljon hiihtänyt/lumikenkäillyt toki. Tänään tuntui, että voisi kokeilla vähän reippaampaa juoksua matolla. Otin rohkeasti 2% nousukulmalla, sillä samapa se nykyään on vaikka vauhti oiskin kovinkin vaisu. Mutta huomasinkin juoksun olevan helppoa ja aikaisempaan peilaten vauhdikasta. 

          Juoksin lopulta 16 kilsanlenkin. Sen keskellä 12 kilsaa @4:20 keskarilla. Keskisyke 149. 84% maksimista. Sellaista maraton tehoista. Ja siis 2% nousukulma. Eipä ole aikaisempina vuosina moiseen menoon tullu päästyä. Mutta ei kait tuosta haittakaan ole? Ehtii nähdä saman päivän useamman lammen ja suon.

          ”Olen juoksuni juossut”, nyt vain ulkoilen. Toki välillä voin piipahtaa sisällä matollakin, jos on kovat pakkaset. Liikunnan iloa ja aamupalan kutsua. Mitä minäkin aamuna mieleen juolahtaa. Aivan parasta. Olen tulokseni tehnyt. Juoskaa te, ja jos haluatte, vaikka niin perkeleesti kuin mielenne halajaa! Tähdätkää maratoneille ja tirpaskaa tonniviissatanen mondolla. Pohkeet huutakoot hoosiannaa. Minä sujuttelen mielellään poluilla omaksi ilokseni, mutta toki upeista polkutapahtumista nauttien, kuten vaikka NUTS Karhunkierroksesta ja Super PEP 2019 polkutivolista.

           Jännä, että pian tulostavoitteellisuuden heittäessäni sivuun tulen elämäni kuntoon kuin itsestään. Vain ulkoilusta nauttien. Kiva nähdä, että ajatukseni tuntuu erittäin kestävältä, sillä sisälleni ei tullut mitään entisaikojen tapaista intoa ajatella esim. jotain maraton tuloksia tai muita vastaavia. Ei, olen ”juoksuni juossut”. Ehdin tuloksia havitellessani juosta Cooperissa muutaman kerran yli kolme tonnia, viisi kilsaa alle 20 minuutin. Voitin kerran pepin 57km matkankin ja 100 kilometriä alle kymmeneen tunnin. Numeroista viis, on mielestäni tärkeää oivaltaa sekin, että jossain vaiheessa jotkut tulokset riittää sinulle. Mitä se kuntoilijalle on väliä, onko maraton aika 3:23 vai 3:16? Oikeasti. Se on vain lukema, mutta kaikki se, mitä koet tuolla luonnossa on aika paljon mitään lukemia suurempaa.

          Jatkan uteliaalla ilolla liikkumista ja luonnossa nauttimista. Saatanpa joskus piipahtaa kuitenkin uuvestaankin matolla, jos siltä joku aamu herätessäni tuntuu.

-”Kuka sanoi että askel painaa jo, Olen kevyt kuin sudenkorento.”

… ehkei ihan näin, mutta jos askelta mieli keventää, on se niin tehnyt.

Onni Vähäaho, Nivalassa 18.1.2019