Tasa-arvoa hakevassa maailmassa urheilu on säilyttänyt epätasa-arvoisen ajattelumaailman. Tähtiä ihannoidaan, tähtiä tullaan katsomaan ja ihmeellisistä suorituksista hullaannutaan. Urheilussa eettisyys on parantunut ja doping työ on jämäköitynyt kaiken aikaa, sekä välineillä kikkailu saanut aiheellista paheksuntaa. Viimeisimpänä Niken kikkailu vieterikengillä ja noin 40 vaihtuvin jäniksin, joiden siivittämänä Eliud Kipchoge alitti kyseenalaisin keinoin kahden tunnin rajan ajalla 1:59:40. Kahden tunnin alituksen magian päälle sylkäissyt mies on maratonin maailmanennätysmies 99 sekuntia päälle kahden tunnin ajalla. Toki Eliud saa juosta kuten tykkää, ei siinä mitään, mutta tämä temppu on saanut paljon tuomitsevia puheenvuoroja. En pidä tuosta tempauksesta itsekään, mutta samalla koitan ymmärtää Eliudia.
Polkujuoksussa on paljon erikoista magiaa. Monikin kotimaisissa polkukisoissa menestymään pyrkivä pystyy juoksemaan tiellä kympin 35-37 minuutin haminoille tai puolikkaan 1.20 tienoille, mutta poluilla toiset on vain kuin virtuaali jäniksiä, jotka tuntuvat menevän polun haastavuudesta riippumatta samaa vauhtia alusta loppuun. Sain itse todistaa viime ja tänä vuonna kaksi maagista juoksua. 2018 vuonna Antti Itkonen juoksi käsittämättömän tasaisesti ja tiputti ennalta itseään vauhdikkaamat kilpaveljet olemalla jäätävän kestävä ja sitkeä. Muutaman minuutin yli 20 tunnin aika kahdella peräkkäisellä karhunkierroksella tuntui käsittämättömältä, mutta olikin vain kalpea aavistus tulevasta.
2019 vuonna Kuusamossa tapahtui jotain jota ei olisi pitänyt voida tapahtua. Kärkikolmikko lähti Rukalta tuplakarhulle aivan sairasta vauhtia. Rukalta lähdettäessä eka kilsalle tulee nousua noin 100 metriä. Siitä huolimatta kärki meni eka kilsan alle kuuteen minuuttiin. Pyssymäki Extreme Polkujuoksun reittiennätysmies Jaakko Eskelinen oli lopulta maaginen. Hieman päälle 18 tunnin ajalla hän pääsi yllättämään jopa kaikkeen varautuneet järjestäjät. Maalissa oli vastassa vain pari unisennäköistä toimitsijaa, kun Jaakko tuli maaliin koko kylän vielä nukkuessa yöuniaan.
Maailman huipulla touhu on polkupuolella tietysti vielä uskomattomampaa. Kärki menee tuntitolkulla kovempaa kuin kotimainen kärkemme. Sen lisäksi lajin ykkönen, Kilian Jornet, on pystynyt jo vuosikymmenen ajan ottamaan tarvittaessa irtiottoja, jotka saa ihon kananlihalle. Maailmanhuipulla, kun mennään sellaista haipakkaa, ettei mitään mieltä. Tässä yksi lukuisista Kilianin iskuista.
Urheilu on parasta magian tarjoajaa. Ne hetket, kun joku pystyy pistämään maailman huipputasolla oman dominanssin pystyyn sykähdyttää aina. Hiihdon puolella Kläebo on oma tarinansa. Se vaan menee liian kovaa!
Urheilu tarjoaa hätkähdyttäviä suorituksia tämän tästä. Joskus sen saattaa tehdä naapurimaan kiekkoilijakin.
Lainehdin holtittomasti. Välillä olen yrittänyt ottaa rannan oksista kiinni virran viedessä hervottoman hauskasti elämääni eteenpäin. Vuosi vuodelta koen olevani enemmän taiteilija, joka ei halua tai yritäkään olla konservatiivinen. Elämä hetkessä on aidoimmillaan ja parhaimmillaan. Siinä sitä on asian ytimessä, kun on kiinni hetkessä.
Eilen värjöttelin noin viisi tuntia ulkoroihutapahtumassa kympin pakkasessa, jossa muuten kävi peräti 313 liikkujaa. Siitä lisää täällä. Sen jälkeen tuntui, etten taivu nivusista mihinkään suuntaan ja jalat kramppaili kotia päästyäni. Oliko minulle tullut patologinen vamma? Telakka? Siis hä, aamullahan kävin ongelmattoman reilun 15 kilsan lenkin. Ehdin jo hyväksyä ajatuksen. Tyydyin.
Tänään taitelijan yöstä selvittyäni olo olikin yllättäen ihan ok, jos ei nyt ihan vetreä. No ei muuta ku lenkkikamat niskaan ja Pyssyyn. Siellä ne asiat aina selviävät, sad-da-na. Auto parkkiin Kokkola-Kajaanitielle ja kevyttä letkutusta perhereitille päin. 15 minuutin välein oleva hälytys ei sitten vissiin tullutkaan päälle. No ei siinä mitään.. mutta sitten 15 minsan hälytys piippaskin. Katsahdin taaksepäin. Oho, näin kauas vartissa. Ilmankos jalka heilahtikin niin kevyesti eteenkäsin takaa eteen tullessaan. Lenkin serpentiini osuudella tunsin olevani läsnä. Nopea kontakti ja kivan heilahtava että helppo askellus toivat vahvaa länsä olemisen tunnetta. Parasta, on parasta just nyt, ei sitten joskus. Hetkessä elämisessä on elämän idea.
Lopulta lenkki meni noin viisi minuuttia nopsempaa kuin edellisenä päivänä. Nivusessa ei tuntemuksia. Elämä jatkuu. Jotenkin oon jossain jumissa, mutta se ei estä juoksemista. Jotenkin kuitenkin tunnen koko ajan, että homma on hyvässä huomassa. Juoksu tuntuu koko ajan hieman paremmalta. Vauhti on kasvanut. Kovaa en ole hirveästi juossut. Välillä jotain pikku käyttöjä. Vajaan viidenkympin ruho ei näköjään aivan pysy ajatuksen tahdissa. Täytyy vähän antaa siimaa, vaikka kuulin eilen, että moni nuori urheilijatähtikin on dille-dong tilassa, kun treeni on mennyt yli. Itse en oikein taida enää päästäkään yli, kun paikat jumii jo hyvissä ajoin ennen ylimenon mahdollisuuttakaan.
Jotenkin älyttömän kivaa isossa kuvassa. Koskaan ei ole kaikki asiat mallillaan, mutta iso kuva on sopivan hyvä. Tekemistä on uskomattoman paljon, vaikka leipätöitä ei ole kuin nimeksi. Siviilielämän nämä "höpöhommat" on sillä tavoin rentoja, että voi tehdä aina sitä mitä milloinkin haluaa. Taiteilla. Ominta onkin nykyään, ettei minulla ole juuri mitään suunnitelmia mihinkään asiaan. Menen ja teen. Tekemistä on riittänyt ja kirjanpidon mukaan oon käyny välillä lenkilläkin. Ja kuntokin näyttää vain nousevan.
Virran viemänä näyttäisi olevan minulle sopiva malli elää. Nytkin minun piti työskennellä NHL-tilastopohjien kimpussa ilta kymmeneen, mutta teinkin vaellusreitin sivuille kirjoituksen ja nyt aloin kirjoittaan tähän omaan blogiin. Vähän ehdin tilastopohjia tehdä ja ehkä hyppään toisesta erästä pelin kyytiin. YouTubesta soi äsken Freukkareita ja nyt Pojua. Teksti-tv:ssä Usa-Rus nuorten pelin tilanne ja muija duunissa. Tyttö chättää huoneessaan ja aikuinen poika on äidillään. Vieressä hieman haalistunut kahvi. Hörppäänpä sen loppuun. Noin. Sehän olikin jo kylmää.
Odotan ensi vuotta jo tosi paljon. Se kiima joka on sisälläni, siitä ei voi tulla muuta kuin hyvää. Nyt voi jo odottaa, koska on vuoden kolmanneksi viimeinen päivä. Oikeasti luulin että jo toiseksi viimeinen. Mistä sitä voi tietää huomista, ja onko tarpeellistakaan? En lakkaa nauramasta huvittuneena Kummelin vanhalle sketsille: -"Heleppohan se on eilisen sää ennustaa, mutta ennustappa huominen".
Ihminen on isossa kuvassa ehkä eniten riippuvainen tavoitteista kuin mistään muusta asiasta. Myös monin tavoin riippuvaiset, myös hankalalla tavalla, ihmiset yrittävät irrottaa itseään jostain tavoitteiden avulla. Elämä on tiedostamatonta tavoittelua, vaikka se ei päällimmäisenä ajatuksena olisikaan. Mieli luo tulevaa, joista monet asiat jäävät vain sisällemme, mutta joitakin asioita haluamme tuoda esille päästäksemme niihin paremmin tai luodaksemme ympäristölle mahdollisuutta innostua samoista asioista. Jälkimmäinen on nykynuorison iso juttu. Tehdään lyhytvideo juttuja ja jaetaan niitä esim. TikTokissa.
Itse olen ajautunut kotikaupungissani jonkinlaiseksi liikuntaan innostajaksi omalla esimerkilläni. Olen ollut yllättynyt vaikutuksistani, siitä miten kaupunkilaiset ovat innostuneet liikunta-ideoistani. Innostumalla itsekin liikkumaan kuin seuratessaan tempauksiani. Tämän blogin olen käsittänyt olleen ainakin osalle innostus oikeaan suuntaan - liikkumaan. Olen siitä enemmän kuin otettu. Mielestäni näihin minun juttuihin pystyy lähes kuka vain halutessaan. Täytyy vain haluta, silloin lähes kaikki on mahdollista.
Olen ajoittain kirjoittanut lopettaneeni tavoitteellisuuden. Laitan nyt kuitenkin tässä omat tavoitteeni vuodelle 2020, sillä haluan tällä ilmaista miten ihminen voi milloin tahansa laittaa itsellensä tavoitteita ja tehdä sillä tavoin elämästään jännittävämmän ja innokkaamman. Nyt listaamani tavoitteet on sellaisia joihin uskon pääseväni. Lupaan tehdä jotain liikunnalista hullua, jos en pääse vähintään 6/8 määrään alla olevista tavoitteista. Mitkä ovat sinun tavoitteesi vuodelle 2020?
COSMOKSEN TAVOITTEET 2020
1. Liikuntaa yli 600 tuntia
2. Yli 100 000 nousumetriä (v.2018 noin 47 000m+, v.2019 noin 70 000m+)
3. Iisalmi - Nivala noin 128km alle 14 tuntiin
4. NUTS Karhunkierros 166km alle 28 tuntiin
5. Vuorokaudessa yli 200km.
6. Kerätä pantteja 0,5senttiä/päivä, eli vähintään 183euroa.
7. PEP57km reitti alle 6h20min
8. Vertikaalitonni alle tunnin (matto 15% 6,7km)
Vuosikymmen on lopuillaan. Pian on taas kymmenen vuotta ajanlaskua kulunut. Seuraavassa katson mennyttä hieman omasta ja muista näkövinkkeleistä katsoen. Aloitetaan itsekkäästi omista.
2010 - luku elämässäni.
* vuosikymmen alkaa - perheen lukumäärä neljä. (-10)
* olen lähihoitajan työssä yhdettätoista vuotta. (-10)
* juoksen elämäni ensimmäisen 24h juoksun. 100km. (-10)
* juoksen elämäni toisen 24h juoksun. 128km (-11)
* lopetan nuuskan käytön. (-12)
* juoksen 12h halli piirinennätyksen 116km. (-12)
* valinta vuoden liikuttajaksi Nivalassa. (-12)
* juoksen Nivalan ympäri 100km alle 10 tunnissa. (-13)
* tyttö menee kouluun. (-14)
* autistinen poikani, 18.v muuttaa äidille. (-14)
* juoksen 100 tunnin aikana 427km. (-14)
* juoksen Unkarissa 6 vuorokaudessa 524km. (-15) * Ensimmäinen Pyssymäki Extreme Polkujuoksu järjestetään toimestani. (-15)
* juoksen maraton ennätykseni 3:22:55. (-15) * juoksen ensimmäisen karhunkierroksen retkijuoksuna. (-16)
* juoksen 5km alle 20 minuutin. (-16)
* palellutan varpaat pahoin. (2/-17)
* olen 16. karhunkierroksen 83km kisassa. (-17)
* voitan pep57km. (-17)
* perustamassa Nivalan Polku ry:tä. (-17)
* Norjan ja Ruotsin vuorilla. (-18)
* Nivalan polku valitaan vuoden liikuttajaksi Nivalassa. (-18)
* Poika, 22.v muuttaa omaan asuntoon. (-19)
* voitan Super pep 171km. (-19)
* perheen koko yhä neljä. (-12/19).
* olen yhä lähihoitajan työssä. (-12/19)
TÄSTÄ pääset infoon, josta löydät kaiken oleellisen matskun. Lisäkysymyksiä voi heittää minulle (040-5186766 tai onni.cosmo(at)gmail.com).
ILMOITTAUTUMINEN aukeaa siis TO 2.1.2019. Uutuuksina on mm. 7km yöpeppi otsavalolla ja tunnelma valaistuksissa, nuorten lyhennetty 2km kirmasu ja 57km pyöräsarja. 57km matkalle on juoksu ja pyöräsarjat mukaanluettuna vain 50 paikkaa, joten kannattaa olla näppäimillä ilmon autessa. 171km sarja toteutuu, jos ennako-ilmoja on vähintään 7kpl 29.2.2019 mennessä. 171km paikkakiintiö on 15, joten sille matkallekin havittelevien kannattaa olla heti toinen päivä ensi vuottta valppaana.
Laitetaan tämä tieto nyt jakoon, kun siitä on tullut niin paljon kyselyjä. Ulkoroihu 2019 pidetään tänäkin vuonna Vinnurvasta lähtevällä 7km perhereitillä LA 28.12.2019 NON-STOPPINA klo.16-17.
Tervetuloa sankoin joukoin nauttimaan ulkoroihujen täyttämästä polusta ja aistikkaasta tunnelmasta kiireettömään tapahtumaan. Osallistumismaksuun sisältyy upean roihukattauksen ja tunnelman lisäksi myös mehua ja piparia.
Marraskuu oli aika maltillinen ulkoilumäärän suhteen. 11h lasku lokakuuhun verraten. Mieleltään olin hieman ailahteleva, etsien itseäni mm. harrastukseni kanssa. Loppukuusta alkoi maistumaan hieman tehot. Harrastuksen upeus on sen monisyiset mahdollisuudet. Tuli myös taas oivallettua mattojuoksun tehokkuus ja sen mahdollisuudet eritoten juurikin tehotreeneissä - tasaisessa vauhtijuoksussa ja kovissa mäkitreeneissä. Näitä tulen viljelemään viime talvea enemmän.
Huomenna on Joulukuun toinen päivä. Ensimmäinen meni yövuorojen päättymisen jälkeisenä zombi-olotilana lepopäiväksi. Meni vähän unet häneksi. Mutta onhan päivä huomennakin ja eilen tuli kuitenkin se 16km hölköteltyä yöhugien välissä. Tästä on hyvä jatkaa. Tuntuu, että tämä on aika yleinen lähtökohta aina uuteen kuukauteen. Voisi olla huonomminkin.
