OUTO LAJI

           Olemme. Mikä toinen laji meitä seuraakin voi ihmetellä meitä. Olen seurannut paljon erilaisista eläinlajeista kertovia luontodokumentteja, mutta en ole kovin moneen yhtä erikoiseen vielä törmännyt. Muistaakseni erään hämähäkkilajin kosintakisa päättyi siihen, että naaras söi vähemmän kiinnostavan uroksen. Toki ihminenkin on joskus alpeilla syönyt lajitoverin - toki hädän keskellä. Nytkin on eräänlainen hätätilanne, jota poikkeustilaksi kutsutaan. Koitetaan nyt kuitenkin pysyä muunlaisessa ruokavaliossa.

          Hieman nurkkaan ajettuna osa meistä puolustaa kovin erikoisesti itseään. Sysäämällä vastuuta toisaalle ja jopa aliarvioimalla lajitoverinsa osaamista ja korostamalla omaansa. Kuvottavaa, mutta lajillemme jossain määrin yleistä. Paradoksaalisesti puhumme monesti oman päämme vastaista tuotosta ja voimme pahoin itsemme kanssa. Tuo on jo ensin kerrottua yleisempää. Monen ihmisen elämä on lähes täyttä teatteria, joka monesti eskaloituu ennen lopullista kuljetusta.

         Ristiriitaista, eli siis paradoksaalista, on ihmisten toiminta myös noin yleisesti. Moni pyrkii suunnittelemaan esimerkiksi työnsä niin, että säästetään askelia. Vapaa-ajalla sitten niitä kerätään. Monet ovat jopa hankkineet kellon kannustamaan, mutta eivät ole luotuja tähän matemaattiseen yhtälöön. Jos on tarkoitus liikkua, on enemminkin niihin tilanteisiin oltava luontainen halu hakeutua pitkin päivää. Itse sisälläni huvitun monesti seuratessani tätä paradoksia.

         Liikunta, ulkoilu tai treenaaminen on nykypäivinä trendikästä. Kiva, sillä itsekin tulee liikuttua. Jokainen liikunnallinen ponnistus on positiivista, sillä jostain tuntemattomasta (?) syystä liikunnan säilyminen jokaisena vuodenaikana on monelle meistä hankalaa. Onneksi tänä päivänä on saatavilla mm. kannustavia personal trainereita ja ravitsemus valmentajia kohtuu hintaan. Mielestäni hyvinvoinnista kannattaa maksaa, jos ei siihen itse pysty motivoituun. Kannustan.

        Koen itse monesti hieman häpeää omasta kunnostani. On ajoittain vaikeaa sulautua normilenkki määreisiin. Saatan käydä monesti hölkkäilemässä Pyssymäki Extreme Polkujuoksuista tutun 26km kisareitin hyvin vuoksi ja ajankuluksi. Ja pidän kivoina välipaloina tuollaisia 16km lenkkejä. Monelle tuo voi kuulostaa liki tekemättömältä, jopa keljuilulta minulta heitä kohtaan. Käänteistä häpeääkin voi siis tuntea. Olemme outo laji. Hyvin outo.

        Koronaviruksen kerrottiin  kolmisen viikkoa sitten levittyneen pandemiaksi, eli maailmanlaajuiseksi. Se oli singaali lajillemme, että nyt on täytettävä kaapit wc-paperilla ja säilykkeillä. Hetken nuo hyllyt olivat jopa tyhjät. Ei enää. Rauha juomapaikalla on tasaantunut kuin Tansaniassa sijaitsevassa serengetin kansallispuistossa. Tosin nyt on lajimme siirtynyt eri lammikolle juomaan, sillä tiedot kertovat alkohyllyjen tyhjentyneen normaalia kovempaa vauhtia. Haluaako osa ottaa viimeiset kännit ennen korona-kuolemaa? Miten ois kumituotteiden hamstraus?

        Joskus askelmerkki sekoaa viranomaisillakin. Muutamia päiviä sitten Uudenmaan eristyksen tiimellyksessä Poliisi antoi jonotustilanteen "helpottamisen" ohjeeksi suosia kimppakyytejä. Sosiaalisen median hyvät puolet olivat tässä kuitenkin esillä, sillä ohje sai pian kovaa ja aiheellista kritiikkiä ja niinpä poliisi korjasi ohjetta. Kimppakyytejä ei tietenkään tälläisenä aikana voi suosia millään tavoin.

        Miten paljon muistutammekaan eläinkunnan monia lajeja. Tällä hetkellä olemme kuin pohjoisen tundran sopulilauma. Pysymme koloissamme, mutta välillä pitää hakea täydennystä. Harvennus käy globaalisti vielä pitkään. Sen jälkeen luulisi olevan taas parempi elää, vaikka tämän kaiken hinta onkin sangen korni.

Onni Vähäaho, Nivalassa 3.4.2020

MAALISKUU - 2020

           Maaliskuu 2020 on jäänyt taakse. Olipahan kuukausi. Sitten sotien jälkeen sukupolviemme kovin saaga alkoi konkretisoitua maaliskuun toisella täydellä viikolla. Suomi on poikkeustilassa. Tätä kirjoittaessa Suomen tilanne on onneksi kuitenkin edelleen varsin hyvin hallinnassa, vaikka kyseessä on osittain kysymysmerkkejä tutkijoissakin herättänyt virus. Onneksi maamme terveydenhuolto THL:n johdolla on hoitanut yhdessä ministeriöiden kanssa tilanteen kansainvälisesti suhteutettuna todella hyvin. Tämä tekee tietysti monenlaista jälkeä, mutta myös oivalluksia tulevaan. Monet selviävät tästä - eivät kaikki, mutta isossa kuvassa tästäkin selvitään. On eri asia olenko niiden onnekaiden joukossa, jotka selviävät. Aika näyttää.

         Maaliskuussa ulkoilu-innokkuus ei ainakaan vähentynyt. Liki päinvastoin. Sen sijaan liki 46-vuotiaana täytyy sanoa, että lihakset ei tahdo kestää kaikkea sitä määrää ja tehoa, jota mieli tekisi harrastaa. Siitä on seurauksena ollut jo 2-3 viikkoa piinannut, etenkin oikean jalan, takareiden takaosan kiristys, joka johtuu ainakin osittain etureisien ja lonkankoukistajien että pakaralihasten reilusta jumista. Näin ollen olen tällä hetkellä lähes yksivaihteinen, kevyellä 115-125 sykkeillä liikkuva ulkoilija. Mieli tekisi välillä reipastella yms. kivaa, mutta takareisi ei oikein anna, mutta niin kauan on kaikki hyvin, kun pystyy ylipäätään liikkumaan, eikä korona ole kauhassut minua tai läheisiäni mennessään.

         Vuodesta on ensimmäinen neljännes takana. Viime vuoteen verraten ulkoilutunteja on noin 13 vähemmän ja hiihtokilsoja reilusti vähemmän. Toisaalta juoksua on reilu 200km enemmän alkuvuoden aikana kuin viime vuonna tähän aikaan, sekä yli 12 000 nousumetriä enemmän, joka onkin reilu petraus.  Nousumetrjejen reilu lisäys voi olla yksi reisijumien syy - ja varmaan onkin, sillä muutoin tämä minun ulkoiluni on aika lepposta. Etenkin tammikuun hurjat mattoverttitreenit on jättäneet reilut jäljet reisilihaksiin, kun nousumetripohjani ovat kuitenkin vielä aika kevyet.

        Panttipuolella korona teki hommaan hankaluutta. Metallipinnoilla (tölkit) virus voi viimeksi näkemieni tutkimusten mukaan säilyä kaksi vuorokautta. Toki koronan voi saada mistä vain pinnoilta tietämättään. Haluan kuitenkin olla varovainen ja keskittää panttejen keruuta ja tehdä sen suojakäsineillä/hanskoilla, jotka on sitten keräämisen jälkeen kolme vuorokautta parvekkeella ulkoilmassa keräämisen jälkeen. Pantit sitten suojakäsineissä palautukseen. Mutkasempaa ja tämä 183e vuosi tavoite voi olla aika hankala, jollei saa hyvää kiriä koronan hellittäessä. Maaliskuussa sain kasaan vain 10,05e. Nyt olen noin 175e vuosivauhdissa, joten takamatka ei vielä katastrofaalinen ole ja onhan nämä tavoitteet kuitenkin vain tavoitteita - eikä mitään pakollisia saavuttaa :=)

         Huhtikuulle ei ole mitään tavoitteita, kunhan taas nautitaan liikunnasta, jos näin suodaan. Aina tarvii vähän onneakin. Lopuksi voisin suositella MP Rautiaisen varsin mielenkiintoista uutta sub230 haasteeseen nivoutuvaa YouTube kanavaa. MP valmentaa yhdessä Juuso Simpasen kanssa juoksijoita Helsingin seudulla. Varsin mielenkiintoista juttua. Suositus.

          Terveyttä ja positiivisuutta!



                                     MAALISKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit                 61h                  159,5h

Juoksu                    425,3km              1159,4km

Hiihto                       80,8km                182,4km

Lumikenkäily              0,0km                    9,0km

Kävely                         9,8km                  15,9km

Pyöräily                   105,4km                249,6km

Nousumetrit              7 600m                26 162m 

Pullopantteja             10,05e                     43,7e
(tavoite 183e/vuosi)

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.4.2020

MEIDÄN TAISTELU

             Jo kolmekymmentäviisi maata taistelee eilisen tiedon mukaan koronavirusta vastaan. Ja luku kasvaa. Edellinen lause on tämän viruksen ydin - sen luvut kasvavat. Olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on yksi maailman parhaimmista terveydenhuolto tietämyksistä. Täältä ovat jo vuosia, jollei vuosikymmeniä apua hakeneet monet kuuluisuudet. Meillä on paljon tietoa ja osaamista. Suomen hallituksella, eduskunnalla, presidentillä, päättäjillä on paras mahdollinen asiantuntemus takanaan Suomen terveyden ja hyvinvointilaitoksessa, THL:ssä.

           Tämä ei ole silti yhden instanssin taistelu - tämä on meidän taistelu. Meidän kansamme on näyttänyt jo historiassa olevansa poikkeustilanteissa ja oloissa verrattain sinnikäs. Ja kuten sotiemme aikanakin, olemme edelleen sangen vähälukuinen ja vähä varusteinen. Hengityskoneita ja koulutettuja hoitoalan ammattilaisia saisi olla enemmän, mutta kuten sanonta kuuluu: -"näillä mennään". Nyt on entistäkin tärkeämpää, että olemme vahvoja yhdessä!

           Koronavirus on sen verran vieras virus, että tiedemiehet ja tutkijat ovat joutuneet melkoiselle takamatkalle. Siitä syystä asiantuntijat joutuvat vielä tarkistamaan tietojaan tiuhaan. Kaikki tämä on tarpeellista, sillä kyse on saada askelmerkki kohdalleen. Tärkeintä on meidän jokaisen sitoutuminen tähän. Ihan jokaisen.

           Pestään kädet menen, tullen ja palatessa. Se on yhtä tärkeää kuin kestävyysjuoksussa kevyen harjoittelun osuus. Kaiken perusta. Pidetään lajitovereihin mielellään se kahden metrin väli. Ei kyläillä, ei hakeuduta tilanteisiin, jossa on paljon ihmisiä. Nyt on hyvä miettiä jokaista asiaa mitä aikoo tehdä, johon kuuluu muita ihmisiä. Nyt jopa kahden henkilön tapaaminen voidaan nimittää ruuhkaksi tässä tilanteessa. Me voimme todella vaikuttaa. Nyt on sen aika. Vaikuttakaa.

         Viimeisin näkemäni Suomen koronavirus kuolleisuusarvio on jossain 500-3300 ennusteen välillä. Lisäksi selvinneille voi jäädä merkittäviä vajauksia koronataudin sairastamisen jälkeen. Koronaviruksessa tulee pahimmissa oireissa mm. keuhkonkuume, joka voi tehdä jälkeä pysyvästi keuhkoihin. On tietysti muistettava, että ONNEKSI peräti 80% koronavirukseen sairastuneista selviää lievillä oireilla. Lievät oireetkin voivat kuulostaa joistakin kovilta? Lieviä oireita on mm. kurkkukipu, kuume, yskä, nuha ja lievä hengenahdistus. Nämä luettelemani oireet eivät vaadi vielä sairaalahoitoa. Ne parannellaan kotona. Vähintään kahden viikon karanteenissa.

          Miettikää oikeasti jokaista päivittäistä toimintoa. Kaupassa ajatuksella. Pidetään se kaksi metriä väliä lajitoveriin jos vain suinkin mahdollista. Pestään ne kädet lähtiessä ja tullessa. Pidetään yhteyttä puhelimilla ja muilla sosiaalisilla yhteydenottovälineillä. Vältetään kaikkia tapaamisia. Muistetaan kuitenkin pitää yhteyttä ja välittää. Ja jos ei muuten ehdi niin ainakin ajatuksissa.

          Hyvin tämä menee! Suhteellisesti. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.3.2020 

IHMINEN ELÄIMENÄ

           Kun ihmisiä ja elämiä on liikaa alkaa virukset levitä. Auttavana tekijänä on epäpuhtaudet. Välillä tulee ihmisiä karsivaa virusta, välillä eläimiä. Viruksen tehtävä on laillansa säädellä yksilöiden määrää. Maailma toimii sillä tavoin. Jänisrutto tulee, kun jäniksiä on liikaa pienellä alueella. Samalla tavalla käy ihmisten ja usein virus voi olla myös osa eläinten ja ihmisten kosketusta välillisesti.

           Joka vuosi kausi-influenssaan kuolee väkiä. Sitä ei tällä tavoin uutisoida ja seurata, kuten nyt maailmanlaajuiseksi pandemiaksi julistettua koronavirusta. Siksi ihmiset eivät hätäänny kausi-influensista, kuten esim. tästä koronaviruksesta. Ihmisten pelon syitä voi tietysti vain arvailla. Onko se kuolemien määrä? Onko se sairastuneiden määrä? Sairastuneista valtaosa kuitenkin sairastaa koronaviruksen varsin vähäisillä, jopa kausi-influenssaa vähäisimmillä oireilla. Lisäksi lähes kaikki selviävät koronaviruksesta. Kuten kausi-influenssassa myös koronassa korkein riski on yli 80 vuotiailla ja yli 70 vuotiailla, joilla on jokin riskitekijä. Lue lisää tästä.

          Ihminen on kuin eläin. Kun lauma lähtee panikoimaan siitä syntyy hysteria ja se on sitten semmoista, mitä se on viime päivinä ollut. Hamstrataan kaupan hyllyt tyhjiksi ja ollaan enempi ja vähempi tolaltaan. Verrattavissa Gnu antilooppi-laumaan, jonka joku jäsen on kuullut rasahduksen ja aloittaa lauman pölypilven nostattavan päättömän laukan. Kukaan ei oikein tiedä miksi juosta, mutta onhan se juostava, kun kaikki muutkin. Ihminen on selvästi laumaeläin.

         Suomalaisista iso osa tulee sairastamaan koronaviruksen. Mielestäni oleellista on, että epidemia etenee hallitusti, joka tarkoittaa porrastettuja rajoituksia. Sitä, ettei kaikki ole yhtä-aikaa sairaana, eikä toisaalta rajoiteta ennen kuin on aihetta. Sillä rajoituksillakin on aina monenlaisia vaikutuksia ja ihmiset sairastuvat tähän virukseen myös rajoitetun ajan jälkeen. Osa meistä siis.

         Yksi epäeettisimmistä lieveilmiöistä on isojen päivälehtien toimittajien ajojahti mitä terveysviranomaisiin ja hallitukseen tulee. Mielestäni THL on toiminut esimerkillisen järkevästi ja tarkoituksenmukaisesti kaiken aikaa linjauksissaan. Hallitus on puolestaan luottanut täysin meidän asiantunteviin terveysviranomaisiin, eikä ole ottanut tällä asialla itselleen näkyvyyttä vaan toiminut tehokkaasti Suomen hyväksi. Opposition politiikoista osa on sortunut halpamaiseen itsensä esille nostoon arvostelemalla edellä mainittujen tahojen lailla Suomen terveysviranomaisten ja hallituksen toimia. Nyt ei mielestäni ole poliittisen edun eikä oman nimensä esille noston aika.

        Kannustan ihmisiä toimimaan vastuullisesti ja harkiten. Kädet kannattaa pestä lähtiessä ja tullessa. Tällaisena aikana voi puhein ja elein osoittaa lajitoverin huomioimista kättelyn sijaan. Kaupasta ei tarvi hamstrata. Kuten kaupanväki on todennut: tavara ei lopu. Sen sijaan kaupassa käynti kannattaa tehdä normaalia suunnitelmallisemmin. Toki kaupassa käynti kertoja voi pudottaa esim. 4-5 kerrasta /vko, 1-2 kertaan /vko. Trafiikin väheneminen on hyvä tapa huomioida elo epidemiassa. Suunnitelmallisuus ja harkinta. Jos kauppa on tupaten täynnä niin aina voi miettiä voinko käydä jossain toisessa välissä kaupassa.

        Älä mene paniikkiin. Tässä ei ole kyse juurikaan erilaisemmasta viruksesta suurimmalle osalle meistä, jollet ole yli 80 vuotias tai yli 70 vuotias ja riskiryhmissä. Pidä kunnosta huolta, mutta älä liiku sairaana. Vältä sairaana liikkumista ylipäänsä missään. Nauti elämästä, sillä elämme hyvin hoidetussa maassa. Suosittelen lukeeman THL:n sivuja jos kaipaat tietoa. Vältä lehtiä, sillä niissä esiintyy enemmän ja vähemmän propagandaa.


Onni Vähäaho, Nivalassa 15.3.2020

TUHAT

                          MATTOMÄKIHAASTE 22.2 - 31.3.2020 ->>>


Tämä on tuhannes blogipäivitys. Tuhat on esiintynyt myös lukuna harrastuksessani. 1000 nousumetriä on tullut tutuksi. Taitaa olla kutakuinkin 21 nousutonnia tälle vuodelle kasassa. Satatonniahan on se vuositavoite. Jos terveyttä riitää on aika turha sivulause tavoitteista puhuttaessa, sillä jokaisen tavoitteen täyttyminen vaatii terveyttä. Se on välttämätön. Ei kukaan ilman juomista tai syömistä sataa mailiakaan juokse.

Joskus, etenkin harrastuksen alussa, tuli vedettyä monesti tuhannen metrin vetoja. Nykyään harvemmin. Haaveilen ehkä enemmän 500 metrin vedoista ja sitten aivan lyhyistä mäkivedoista. Vastapainona 40-60 minuuttia vauhtikestävyyttä nousevalla teholla. "Tuhatta lasissa".

Joskus laskin myös vuositasolla enimmäkseen tuleeko viisi tuhatta kilometriä täyteen. Nyt on aivan sama mitä tulee. Pääjuttu on nauttia liikkumisesta ja sen antamasta hyvästä olosta, joka voi joskus olla jopa pahaa, mutta sekin lopulta hyvää - jälkikäteen. 600 sataa tuntia näyn pitävän tavoitteena. Voi jäädä allekkin, vaikka viime vuonna meni yli 700 tunnin. Katsotaan, mutta satatuhatta nousumetriä. Se tulee kyllä.

Hyvä läskipyörä maksaa tuhat tai kaksi, miksei enemmänkin - euroa. Köyhänä miehenä joutuu liikaa haaveileen. Kaikkea ei ole vara ostaa. Läskipyörästä olen toki jo puolet hankkinut. Enää tarvin vain sen pyörän niin minulla on läskipyörä.

Kaksi viikkoa sitten makoilin vielä kohtuu heikkovoimaisena kotona ymmälläni mikä minua vaivaa. Historiaan jäi vain kysymysmerkki, sillä kolme päivää heikotuksen jälkeen oloni oli jo täysin normaali. Lääketiede on pääasiassa poissulkevaa, ei syyn selvittävää. Tätä ei usein maallikot muista/ymmärrä. Nyt minulla on takana jo paljon treeniä ja kaksi erittäin kovaa treeniä, jotka ovat sujuneet jopa enemmin erinomaisesti kuin ok tasolla. Ei mitään heikkoa. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin jokin tilapäinen häiriö, sillä mikäli jotain olisi vialla, olisi se jo noussut esiin, sillä sen verran kovaa on tässä viime päivinä menty.

Juoksin eilen Haapavedellä 10km testijuoksun Kirkonmäessä. Kyllä, vauhtikestävyysharjoitukset on minulle samalla testijuoksuja. Niissä selviää lihasten ja kropan tila. 10km mäessä on kova testi. Tuossa peräti 310 nousumetriä. Aika 50:14. Keskisyke 152. Juoksu onnistu hyvin. Vauhti oli liki kaiken aikaa tasainen ja syke nousi juuri sopivasti ja laski aina noin 10 pykälää alamäessä. Tänä vuonna molemmat mäkikympin testit on menneet aivan nappiin. Sitä on ilmeisesti alkanut aika hyvin tunteen mikä itselle sopii.

Vielä loppuun yksi tuhat juttu. Kävin NHL:n runkosarjan top 2000 tilaston kaikkien pelaajien tiedot ja tarinat läpi. Iso urakka. Aloitin 17.9.2019 sain homman valmiiksi eilen, eli 6.3.2020. Eli liki puoli vuotta. Samana päivänä, kun sain kaikki pelaajat käytyä läpi kuoli koko NHL-historian eniten Stanley Cup voittoja pelaajana voittanut pelaaja. Henri "The Pocket Rocket" Richard kuoli 84-vuoden ikäisenä. Vain 170 senttimetrinen pelaajasuuruus voitti urallaan huikeat 11 Stanley Cupia ja saalisti pelkästään runkosarjassa yli tuhat (1046) pistettä. HR sairastui v.2015 Alzheimerin tautiin, jonka etenemiseen hän myös kuoli.

The Pocket Rocketin muistolle

 

Ps. Muistakaa nauttia liikunnasta Ja positiivisuus ennen kaikkea. Liikaa näkee negatiivisuutta. Paras keino siihen on yrittää ymmärtää ja arvostaa kuin etsiä niiden vastakohtia.

Onni Vähäaho, Nivalassa 7.3.2020

KESTÄVYYS - PITKÄ JUOKSU

            MATTOMÄKIHAASTE VOIMASSA 31.3.2020 SAAKKA->>>


         Lähes poikkeuksetta paljon treenaavat ajattelevat uskomattoman paljon erilaisia asioita. Omasta ja toisten treenauksesta. Kuulin tässä äskettäin, että minun jalkojen sietokykyä ihmeteltiin. Ja miten voin lähes tilanteessa kuin tilanteessa kyetä siihen 5:30min/km -vauhtiin liki samoilla sykkeillä. Oli sitten verttitonni alla tai jotain muuta palautumista tarvivaa. Kyse on siitä, mihin olen jalkojani treenannut. Pitkä juoksu on minun juttu. Kun moni lopettaa, on tarkoitukseni jatkaa. Ehkä aloittaminen olisi terminä liioittelua.

         Kestävyys on paljon oivaltamista ja rajojen siirtämistä. Jalkoja on opetettava kestämään. Valitettavasti se tarkoittaa myös paljon tuskaa, kipua ja epämieluisia askelia. Vedä jalat lihasaroiksi ja jatka treenaamista, mutta älä tee tuhoja. Se vaatii itsetuntemusta - ja kun sitä ei aluksi ole niin opettelun kautta. Hyvä nyrkkisääntö on, että lähde liikkeelle lihasaroilla jaloilla, ja vertaa seuraavana päivänä menitkö eteen vai taaksepäin. Jos taaksepäin, älä juokse. Hiihdä, pyöräile tai kävele, mutta jos kestää juosta niin juokse, mutta älä riko lihaksia. Muista, että lihasarat lihakset ei ole aamulla koskaan hyvät. Tee vertailu vasta päivän päälle.

         Yllä oleva ei ole aivan noinkaan yksinkertaista ja saattaa vaatia pitkänkin ajan ennen kuin oppii itsensä. Toinen asia on vetää itsensä sippiin ja nousta siitä jo juoksukykyiseksi jopa neljän tunnin sisään. Opi vetään treeneissä naamat ja pumppaan itseesi sen jälkeen nestettä ja energiaa, sekä viedä itsesi esim. palauttavalle 10 kilsan hölkkä/kävelylle neljä-viisi tuntia edellisen treenin päättymisen jälkeen. Se valmistaa sinua toipua pitkissä ultrissa energia ja nestekuopista. Samalla opit miten syvälle voit itsesi vetää mistä vielä nouset. Tämä on myös voimavara ultrilla.

         Jos ei puhuta ihan Suomen mittapuulla Eskelisistä, Itkosista, Nokelaisita tai Simpasista niin väitän, että sadan mailin polku-ultrissa tärkein kyky on säilyttää perusvauhti. Eikä sen tarvi olla mitään jäätävää. Mielestäni yli kolmen tunnin maratoonareista Mika Leppälä ja Tommi Yli-Maunula ovat yhdet parhaista esimerkeistä miten varsin kohtuullisilla vauhtivaroilla voi löytää itsensä top 10 sakista. Kyky pitää itsensä juoksukykyisenä kantaa pitkälle. Pojilla on komiat reput, mutta pidäppä ne silmällä, kun äijjät painaa kutosta vielä 15 tunnin jälkeenkin poluilla. Kyllä ne herkästi katoaa horisonttiin.

         Muista treeneissä vaihtelevuus. Ihan diiseliksi ei kannata itseään harjottaa, sillä sellaiseksi tahtoo tulla näissä pitkissä muutoinkin. Rohkaisen vetään 1-2 viikon välein nupit kaakkoon ja mielellään jotain 200-500m mäkivetoja 15% kulmalla esimerkiksi. Mäkeä kannattaa muutenkin tehdä aika vaihdellen, vaikka esim. MÄKIMATTOHAASTEen tyyliset maksimi testit on laillansa hyviä, mutta ne myös hieman purkaa. On herkkää saada se hyödyksi.

         Mäkitehoreenit uppoaa parhaiten, kun teet ne tarpeeksi palautuneena. Eli kaksi kevyttä päivää alle ja jotta ne uppoaa parhaiten niin vielä kaksi kevyttä päälle. Muistelen Tero Ruokolaisen näin joskus jutustelleen ja se kuulosti hyvältä perusteluineen.

        Jos haluat kehittyä sadan mailin polkujuoksukisoihin niin yksi hyvä speciaali treeni on tällainen. 45-60 minsaa hölkkää kohtuu tasaisella tai hieman mäkisellä reitillä. Noin pari tuntia mäkeä (1:45-2:15h) ja lopuksi sama kuin aluksi, eli 45-60min hölkkää kohtuu tasaisella. Eli joku 1000-1500m nousua ja alle sekä päälle tasasta. Oppii lihakset toimimaan pitkässä myllyssä paremmin. Eli näissä maisemissa esim. hölkäten kylältä Dan Hill´lle ja siellä tonni nousua ja takas.

        Yksi tärkeimmistä asioista, joka pitää muistaa kestävyysurheilusta puhuttaessa on, että pidä kuva isona. Mikään ei tapahdu hetkessä, eikä etenkään tällä viikolla. Jos lihas ei ota vastaan niin älä vedä väkisellä, jos menet väärään suuntaan. Joo, totuttaa ja opettaa pitää lihasta, mutta kehittäviä treenejä ei vedetä lihasvaurioisilla lihaksilla (lue lihasaroilla). Kiire pilaa usein monta hyvää juttua. Maltti on valttia, vaikka välillä vejetään niin, että soijjaa pukkaa joka tuutista.      

        LOPUKSI

        Itse tykkään seurata ja imeä uusia ideoita. Minusta Extremepäiväkirja on hyvä uusi sarja TV5:lla. Siinä on mm. Juha Jumisko ja Lotta Hintsa. Jumisko onkin tuttu näissä hommissa, mutta toi Lotta Hintsan treeni kyllä oli yllätys ja vakuutti. Kovaa treeniä ja sainpa tuosta heti ideaa omaankin treeniin.


Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2020
        

HELMIKUU 2020

MUISTA MATTOMÄKIHAASTE

         Ei mennyt aivan niin kuin olisi ajatellut. Lunta ei ollut alkukuukaudesta, joten hiihdot jäi selvästi ajateltua vähemmälle. Niinpä juoksua tuli sittenkin yli 300 kilometrin, vaikka helmikuulle olin ajatellut sen jäävän 200-300 kilsan väliin ja hiihtoa enemmän.

         Muutenkin karkauspäivästä huolimatta muita kuukausia lyhempi kuukausi piti sisällään hyvin värikkään määrän tapahtumia. Helposti voisi luulla elänneensä pari-kolme kuukautta, kun katsoo mitä kaikkea taakse jäi.

         Kuukausi alkoi erittäin hyvällä lähes kuuden tunnin polkujuoksutreenillä Iso-sydänmaan vaellusreitillä. Sen jälkeen homma jatkui hiihtoa lukuunottamatta suunnitellun leppoisasti. Seuraavana hyvänä treeninä oli rauhallinen kolmen tunnin lenkki Nesteen ylikulkusillalla. Yli 31 kilometriä, yli 400 nousumetriä ja maltilliset sykkeet. Alle kutosen vauhtia. Hyvää settiä.

        Sen jälkeen alkukuun iso määrä alkoi näkyä sillä tavoin, että suorituskyky pysyi piilossa. Ajoittaista huoltakin siitä. Huolta? Jännästi sitä vaan mieli haluaa kehittyä, vaikkei mitään tavoitteita olekaan. Vanha kilpaurheilija tausta näkyy. Aina haluaisi olla parempi, vaikka ikää tippuu lisää kuin uusia coronaepäilyjä konsanaan. Toki äitini luuli minun jo täyttävän tänä keväänä 48. Oman kirjanpidon ja ajokortin mukaan vasta 46. Hah,hah.

       Kuun puolivälissä alkoi taas vähän homma toimimaan myös suorituskyvyn puolesta. Ennätys verttitonnissa 10% kulmalla. 10km 71:27. Entisestä enkasta lähti 84 sekuntia. Silti hieman sellainen kuormittunut meno.

       Loukkasin myös aika hankalasti aiemmin vasenta olkapäätä, kun kaaduin hiihtämässä. Se on kipeä vieläkin, mutta ei murtuman merkkejä. Siinähän tuo tulee mukana, mutta ei ideaalia. Kädet, kun rytmittävät juoksua ja sen askellusta. Harva hoksaa miten iso merkitys käsillä (rentoudella/asennolla) on juoksuun. Tulee äkkiä virheasentoja ja painopistevirheitä, jollei kaikki ole kunnossa.

       Viisi päivää verttitonni enkan jälkeen ajauduinkin sitten sairaalakuntoon. Merkit kuormasta toki olivat, mutta hieman pääsi yllättämään, että pääsin vaivihkaa sukeltaa noinkin alas. Tästähän kirjoitinkin jo aiemmin, joten ei siitä enempää.

       Tämän kuun viimeinen kuusi päivää meni sitten tunnustellen. Toki kuun viimeisenä päivänä, eli eilen, sitten testasin vähän missä mennään. Dan Hillin armottomassa mäessä 9,6km ja 1204 nousumetriä. Alkuun kilsa rauhallisesti ja sitten pari kilsaa vähän tiukemmin, mutta ei mitään kovaa kuitenkaan. Kuitenkin yksi alle 11min kilsa. Mukana oli yhdeksän muutakin ja kivaa oli. Lopulta erittäin hyvä treeni ja ajatusten vaihtoa mm. Ville Isoniemen ja Tommi Sorvojan kanssa treenin jälkeen.

       Treenin jälkeen normaalia hapen haukontaa ja dille-dongia. Illalla yhdeksän jälkeen olin jo sillä tavoin toipunut, että kävin reilun 8km palautteluhölkän pantteja keräten. Sykkeet oli liki 10 pykälää tuntemuksia korkeammat, mikä on normaalia noin kovan rutistuksen jälkeen. 122 minuuttia ja 1204 nousumetriä Dan Hill´llä on kova treeni. Todella kova. Moniko on tuolla käynyt? Suosittelen.

       Maaliskuuta kohden. Katsotaan vähän kelejen mukaan. Täytyy koittaa saada sujuvaa liikuntaa maaliskuulle. Siinä hyvä tavoite. Ja kyllä se 31 päivän kuukauteen saa 10 000 nousumetriä tulla, joten jos sen verran numerollista tavoitetta. Ja tietenkin yli 15 euron edestä pantteja. Pysytään vuositavoite vauhdeissa. Mitään vauhti tai testitavoitteita ei ole. Toki varmaan 1-2 kertaa kokeilen virittämääni mattomäkihaastetta. Kokeilehan sinäkin!




                                     HELMIKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              50,5h                     98,5h

Juoksu                    333,5km                734,1km

Hiihto                       86,5km                101,6km

Lumikenkäily              9,0km                    9,0km

Kävely                         6,1km                   6,1km

Pyöräily                    58,2km                144,2km

Nousumetrit              8 365m                18 562m 

Pullopantteja             17,65e                     33,65e
(tavoite 183e/vuosi)

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.3.2020

MATTOMÄKI HAASTE

             MATTOMÄKI HAASTE   22.2. - 31.3.2020

            MISTÄ KYSYMYS?

            Haasteessa juostaan/kävellä juoksumatolla 6,70 kilometrin matka. Siis 6km 700m. Maton nousukulma säädetään ensin 15% ja sitten laitetaan kello päälle, jonka jälkeen saat vaihdella vauhtiasi omien tavoitteiden ja voimiesi mukaan. Tämän pääsee varmasti liki kaikki maaliin, kunhan vain löytää sopivan vauhdin millä jaksaa. Esim. 5km/h vauhdilla tuo kestäisi hieman yli 80minuuttia.

          Aseta itsellesi tavoite ja tee tämä haaste niin monta kertaa tämän jakson aikana, kun haluat. Suositus on kahdesti. Haasteajan alkupuolella ja lopussa. Välillä voi yrittää parantaa ominaisuuksia esim. mäkispurteilla tai puntilla.  Alla haastetasot.

         Esim. "tutustuja" tason saavuttaa, kun asetat maton 15% nousukulmaan ja valitset vauhdiksi 4,5km/h. Uskon, että aika moni tuohon pääsee. Tsemppiä haasteeseen!

HAASTETASOT

Sub90min tutustuja 
Sub80min aloittelija 
Sub70min juoksija 
Sub60min mäkimenijä 
Sub50min verttipeto 
Sub40min verttikunkku 
  

HAASTELISTA   (päivitetty 13.3.2020 klo.20)

28.2.2020 Matti Väisänen  49:42 verttipeto

29.2.2020 Pontus Backlund 56:11min mäkimenijä
13.3.2020  Olli Suorsa  56:19min mäkimenijä
27.2.2020 Tommi Kaukola 57:27min mäkimenijä
8.3.2020  Tommi Sorvoja  57:30min mäkimenijä
6.3.2020   Mikko Sainio   59:00min mäkimenijä
24.2.2020  Ville Isoniemi   59:11min   mäkimenijä

11.3.2020 Joni Laakkonen 87:38  tutustuja