Iso-sydänmaanreitti - 42.kerta

             Nivalan Polku ry oli saanut kasaan yhteensä 11 henkilön joukon haastamaan itseään maan kuululle reitille. Mukana oli nyt kierretyillä poluilla laskujeni mukaan viisi ensi kertalaista. Päivän sää oli ihanteelinen. Siinä nollan ja muutaman lämpöasteen välillä ja enimmäkseen poutainen. Ok. lunta kaunoi jossain kohtaa. Tosin tämä oli vain päivän vaellussää. Polun tilaan vaikuttaa aina edeltävän viikon sää. Nyt oli satanut, eikä maa enää tähän aikaan vuodesta vedä vaan veden pinta nousee ja nousee. Tätä en ollut ajatellut, mutta totuus valkeni tutussa kohtaa.

            Kello kuusi starttasi Eduxin maan kuulun firman kolme karpaasia kiertämään koko lenkin, eli 56km. Olin jo hereillä ja aloin odottelemaan milloin saatais päivän ekat väliajat. Kello kahdeksan starttasi takalenkin (36km) kävely vaeltajat. Nuo kaksi ryhmää kohtasivat P2 (pelastuspiste 2) kaksikymmentäkuusi yli kahdeksan.

            Yhdeksää vaille kymmenen oli yhdeksän hengen kävelypoppoo P3 (16km) kohdassa ja me lähdettiin siitä yhdeksän minuutin päästä, eli tasan kello kymmenen. Kävelyporukka oli meidän edellä vajaan 17km päässä. Lähdimme Leppälän Mikan, alias "Zorron", kanssa maltillisesti liikkeelle. Kuitenkin napsun reippaammin kuin itse Kolin kisassa lähdin. Se vain tulee näitä kuvaillessa mieleen. Kuitenkin ekaa kilsaa lukuunottamatta yli kuudenminuutin vauhtia.

            Zorro on ehkä näin pitkillä polkulenkeillä eniten kanssani juossut ja ehdottomasti paras kanssajuoksija. Siinä on helppo juosta. Jos Zorro ajaa puskuriin niin mennään liian hiljaa ja jos jää liikaa niin vähän hiljennetään. Tätä ei tosin nykyään enää sattuneesta syystä tapahdu. Zorroa on mukava jututtaa sillä onhan hän yksi Suomen kehittyneimpiä ultrapolkujuoksijoita viimeisen kolmen vuoden aikana. Tänään oli taas hyviä keskusteluja - kiitos niistä kaikista!

            Tultiin lopulta Lahnaojalle. Mitä, joku vajaa 13km juostu ja totuus valkeni. Nyt on muuten märkää, mutta olikin vielä märempää mitä Pesänevan eteinen kertoi. Pesänevaa edeltävässä metsässä, suo-ojan takana, oli jo toki vettä valtoimenaan. Pesänevalle menevät siltapuut uivat, kelluivat kuin taidenäyttely olisi ollut meneillään. Kuka muistaa milloin viimeksi? En minä ainakaan. Uiko ne edes v.2016?

            Nevalla oli sitten märkää ja hyistä. Siltapuita ei juuri näkynyt, jos näkyi, ne ajelehti jossain, mutta ei niistä ollut apua. Mietin etenkin ensikertalaisia, miten ne saa väärän kuvan, sillä eihän täällä oikeasti ihan näin märkää ole yleensä. Kuivimmalla ajalla Pesänevan on voinut ylittää liki lenkkariaan kastamatta. Tällä reitillä on kontrastia. 

            Kaksi minuuttia vajaa kaksi tuntia poistumme P3 juomakätköiltä. 24min aikaisemmin kävelyporukka oli jättänyt taakseen P4 paikan. Olimme heitä jäljessä arviolta noin kahdeksan kilometriä.

            Matka jatkui tasaisesti. Oltiin aika hyvin selvitty Pesänevan seudun haasteellisista osuuksista. Juoksimme kuitenkin "suden suuhun", sillä 19-22km väli oli melkoista suotemmellystä. Itseasiassa 22km kohdalla tuntui kotvan varpaissa jo niin pahalta, että epäilin kestääkö paleltumavamma historian omaavat jalkateräni päivän kylmyys tarjontaa. Onneksi jalat lämpeni kuitenkin täydestä liikkumattomuudesta aina suon jälkeen hetken reippaammin juostua. Tuo yhdistelmä söi voimia, kun märätkin kohdat piti yrittää mennä nopeasti ettei jalat ehtis liioin kohmettua. Hanaa märillä ja heti märän jälkeen. Kuluttavaa, mutta tuossa kelissä pakollista jos halusi kymmenvarpaisena pois.

            Lopulta oltiin Syyryssä. Yleensä pian, mutta nyt lopulta. Sieltä tuntui kumpuavan paljon erilaisia muistoja. Suu vehnäsellä niistä painettiin Syyryn seinänousut ja laskut. P5 kohdassa, noin 26km pyykillä oltiin kolmen tunnin ja kymmenen minuutin juoksun jälkeen. Oltiin noin 50 minuuttia, eli arviolta reilu kolme kilsaa enää kävely porukkaa perässä.

            Mäyrän ja laihakankaan kivikoilla juostiin lämpimiksi kaikki mäet. Lopulta oltiin 30km makkaranpaisto huollossa. Iloksemme siellä oli kaikki muutkin ja pääsimme vaihtaan päivän kuulumisia. Hämmästyttävän hyvin oli kaikki selvinnyt tuossa kelissä. Aivan pahin oli tuossa kohtaa nyt takana. Lopulta minulla ja Zorrolla meni siinä 14 minuuttia. Paistoin kaksi makkaraa kerralla ja join desin mustaa kahvia. Lähdettiin siitä tovi aikaisemmin lähteneiden kävelijöiden perään. 

            Älytön buusti tulikin tauosta ja lähettiin latomaan uusien voimien tunnossa hieman päälle kuuden minuutin kilsoja. Tuntui, että oli niin vahvaa niin vahvaa että. No viitisen kilometriä se vahva jatkui kunnes hyperbuustin (suolan) vaikutus alkui aluksi tasaantua ja lopulta kadota. Juurikan eteläpenkalla ohitettiin kävelyporukka ja P7 (40km) noin ajassa 5h24min.

            Jotenkin alkoi päivän tarpominen kosteassa painamaan. Kuulemma Zorrollakin. Zorrollahan onkin takana huikea kausi. Nuts Pallas 160km viides sija, pep57km kolmas sija alle 6h ajalla ja Vaarojen maratonin 130km viides sija. Suomen kärkikorin ultrajuoksija. Zorrolla varmaan painoi kova kausi. Itellä se, että olin napsun-kaksi ihtiäni kovemmassa kyydissä, vaikka itse vedinkin (heh,heh..).

            P8 Joonaksen erinomaisesti järjestetystä huollosta vielä nopeasti litra juomaa liiviin. Zorro siinä kävi pian P8 lähdettyämme polun sivussa ja kävelin sen aikaa eteenpäin. Jalat oli lypsetty melko tyhjiksi, mutta ne liikkui sellaista 8min per kilsa keskimäärin, joten sujuteltiin harjoittelusta ja tulevista keskustellen hiljolleen perille. Mika tähyää alustavasti ensi vuonna Suomessa ensimmäistä kertaa järjestettävään 200 mailin (327km) polkukisaan ja itse yritän päästä sadan mailin kisoja maaliin.

 

 

            Maalissa (56km) oltiin 7h45min uurastuksen jälkeen. Huoltotaukoihin (makkaranpaistot plus kaksi veden lisäys kohtaa) meni 20min, eli liikkeellä-olo aika oli 7h25min. Reissussa söin 6 geeliä, yhden twix patukan, kolme ja puoli elovena kaurakeksiä ja noin 10-15 ässämixiä, sekä tauolla kaksi makkaraa. Nestettä meni noin neljä litraa. Nesteiden hiilaritkin laskettuna alas meni liki 300 hiilihydraattia. Kulutus oli yli 5100kaloria. Tänään energiat imeytyi hyvin. Keli oli tosi raskas, kun kylmyyden vuoksi raskaat pätkät piti mennä isoilla tehoilla. Tämä oli 42.kerta koko reittiä.

            36km kävelyporukan aika oli noin 9h24min ja oliko 56km kävelyporukan 14h23min. Hurjia suorituksia kaikki! Voimme olla tyytyväisiä ja itsestämme ylpeitä. 

            Koko lenkin (56km) kiersivät kävellen Arto Viitala ja hänen pojat, Matti ja Mikko Viitala. Matti ja Mikko oli ensimmäistä kertaa koko lenkillä. Minä ja Leppälän Mika kierrettiin juosten koko lenkki. Mikalle tuo oli yhdeksäs kerta. Takalenkin kiersivät Jari ja Jaana Jyrkkä, Jaana Rahkonen, Sari Kananen ja Kirsi Vähä-Tiitto, sekä 14km osuuden P3-P6 Karoliina Jyrkkä-Pajula. Plus JR:n koirat :=) Joonas Jyrkkä hoiti koko poppoon huollon 10+.

            Loppukevennys: kirjoitin Mikalle ennen tätä retkeä, että kiva päästä helpolle ja nopealle kotipolulle haasteellisten Kolin polkujen jälkeen. Taisi iso-sydänmaanreitin herra vähän muistuttaa, että on silläkin tarjota omat mausteensa kulkijalle. 

            Jälkituntemukset: Kuten Zorro hyvin veikkasikin, ei tuo eilinen enää huomenna tunnu niin raskaalta kuin mitä se tuntui eilen viimeisellä kympillä. Ihan normaalin pitkiksen jälkeinen tunne. Ei kipuja, ei kolotuksia tai mitään näitä suurempia jumeja. Enempi se tuo märkyys ja kylmyys hyydytti menoa ja sai tuntemaan tekemisen raskaalta ja vaivalloiselta. Eiköhän tästä vielä se yksi törräys tule tehtyä ennen kuin tämän vuoden hullutukset on taputeltu. Siitä sitten sen jälkeen lisää.

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.10.2020

ITE SE ON KOIRAN PASKAKI MÄTTÄÄLLÄ

            Yhtään kilometriä, yhtään tuntia, yhtään mitään en enää voi jälkikäteen tehdä sille, mitä minä sain aikaiseksi - tai mitä en saanut aikaiseksi, Kolilla kuun alussa. Toki silloin oli täysikuu. Monissa minun päivissä (ja öissä) tuo täysikuu on seurannut - osin ihmetyksenä edelleen, osin ketutuksena - yhä. Kuten monissa solmuissa, myös tässä, on parasta saada puhallettua paska ulos. 

            Tunnistan ja en, ollakseni ehkä jossain tilassa, jossa kroppa ei välttämättä toimi niin kuin pitäisi. Se voi olla "vain" stressihormoonia, hermostollista ylikuormaa tai psyykkistä lukkoa. Tein taannoin liki seitsemän tunnin harjoituksen. Kulutin reilut neljätuhatta kaloria. Kaikki meni oikeastaan niin hyvin kuin ne tuossa saumassa pystyivät menemään. Söin yhden kaksi puoleisen leivän tuon jälkeen ja pienen karkkipussin. Seuraavana päivänä puntarilla oli kaksi kiloa lisää - ja seuraavana. Jotain joo, kait nuo kuitenkin lähtee jossain vaiheessa. Jos ei enemmin niin ens kerralla. 

            Huumori on valttini, mutta asiat on silti käsiteltävä. Ei ne muutamalla vitsillä pyyhkiinny. Pölyt voivat kylläkin pyyhkiintyä päältä, muttei asioiden ydin. -"Nokka/häntä pystyyn ja eteenpäin" ja sitä rataa. Kannustukset ovat olleet tyypillisiä. Empaattisia sanoja, mutta enempi kuitenkin vain kohteliasta jargoniaa. Jos sinulla on keuhkokuume, sanotaan; "-Parane pian". Joo, joo - aikanaan. Niin myös tässä tapauksessa. Elämää ei voi kelata, ei eteen eikä taakse. Eikä tarvikaan.

            Purkautuminen helpottaa. Olen aika monelle kysyjälle kertonut, että vituttaa. Pahoittelut. En suosi turhaa kiroilua julkisesti, vaikken mikään konservatiivi olekaan. Olen päässyt eteenpäin, mutta edelleen vettä tulee veneeseen - ajoittain. Olen kuin kaksikymmentä metriä korkean kuusimetsän keskellä, mutta uskon tähän polkuun jota pitkin olen lähtenyt kulkemaan. Se ei ole mitään iisiä, saati flättiä, mutta se helpottaa.

            Tulette kuulemaan vielä jotain hullua ennen talvea. Yksi kaverini sanoi minulle - "Kovat on sinun rankaisu tyylisi". Jotkut testini saattavat näyttää rankaisultani itseäni kohtaan, mutta ne ovat "vain" vastausten etsimistä tulevaa varten. 

            9.marraskuuta aloitan päämäärätietoisen harjoittelun kohti ensi vuoden kolmea isoa polkujuoksukisaa varten. NUTS Karhunkierros 166km, NUTS Ylläs Pallas 160km ja Vaarojen Maraton 130km. Talviharjoittelu sisältää neljä kuuden viikon jaksoa, jonka jälkeen tulee yksi viiden viikon jakso ennen ensimmäistä koitosta. Aion yrittää päästä elämäni kuntoon. Ja kuten Pasi Koskinen taannoin oivasti totesi, harjoittelu ei silloin näytä välttämättä niin hienolta. Yksinkertaisuus on kaunista, vaikka se ei näyttäisi kauniilta. Tosin se ei tarkoita monipuolisuudesta tinkimistä - päinvastoin.  

            Pääpaino harjoittelussani tulee olemaan heikkouksien ja epävarmuustekijöiden pois harjoitteleminen. Koen epävarmuutta kisahistoriani johdosta yöajasta. Usein pitkissä kilpailuissa vaikeudet ovat tulleet yöllä, jos ne ovat tulleet. Mukana on toki myös onnistuneita yösuorituksia, mutta etenkin illalla alkaneet kisat / omatoimijutut ovat olleet usein hankalia. Aion tehdä jokaisella kuuden viikon jakson lopulla yön yli kestävän harjoituksen. Opetan itseni kopille. 

            En ole ehkä koskaan yrittänyt harjoitella oikein. Olen ollut liiaksi nauttija. Nyt tulee täysi muutos. Nyt yritän harjoitella oikein. Olen puhunut ehkä kymmenen vuotta siitä, miten pitäisi harjoitella, mutten ole itse viitsinyt tehdä niin. Tämä viimeisin kisa oli ehkä paras sysäys tälle kokeilulle. En halua enää rypeä näin syvällä. Toki tiedostan, että epäonnistua voi myös jatkossa, mutta mitä parempaan ja heikkoudet huomioon ottavaan kuntoon pääsee, sitä epätodennäköisempää se on. 

  Lopuksi, jos tästä jätetään turha pois, on tämä aivan äärimmäisen upeaa sanojen käyttöä:

-"Voi olla, ainakin luulen niin, että tarkoituksella naimisiin - menin kai, koska vaimoni miehen sai"... -"Ja voi olla ainakin luulen niin, että asiat vois olla huonommin, tai ainakin melkein tai ainakin luulen niin"... -"Voi olla ainakin luulen niin, on täysi syy olla tyytyväinen, ja olenhan minä tai ainakin melkein kai"... -"Ja voi olla myös, että luulen niin, että olla voi että luulenkin - että rakkautta kaipaa ja annat sä kuitenkin"... 

-"Voi olla, ainakin luulen niin, että Aatami kirkossa kastettiin - minut myös, mutta siitä mä veisaan viis"... -"Ja voi olla ainakin luulen niin - siitä riippumatta, mutta kuitenkin, kanssasi kaksin lähteä tahtoisin... -"

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 14.10.2020

ANTUN 500.PERHEREITTI PYSSYMÄELTÄ

            Pilvinen, hieman jopa utuinen illankorva olisi voinut olla kuin minkä tahansa syksyisen illan aavistus. Tällä kertaa ilta oli kuitenkin erityinen, sillä tänä mystisenä illan koittona oli määrä Antero "Anttu" Erkkilän juosta viidessadas perhereitti. Kyllä, siis viidessadas. Yksi kierros on kesä ja talvireitistä riippuen 10,5km/12km. Maltillisella 11 kilometrin keskiarvollakin se tekee 5500 kilometriä perhereittiä. 

                Anttu valmiina juhlalenkkiin
 

                   Antun palkinto 500.perhereitin kierrosta

 

           Mestari huollossa. Lättykahaveet luonnonhelmassa.

             Kysyinkin jossain vaiheessa juhlalenkkiä, että tarviiko legendan enää pitää silmiä auki reittiä juostessaan. Kuulema tapaa pitää. Ensimmäisen reitin kierron 2014 vuonna kiertänyt mestari manaili hidasta vauhtiaan. No, metsäpoluilla 9km/h vauhti on aika monelle yli seitsenkymppiselle liki tekemätön paikka. Hieman ennen puoltaväliä saavuttiin munalankaareen laavulle. Siellä oli Nivalan Polun luontokokki, Joonas Jyrkkä, loihtinut kaikkea makkaroista lättyihin hillolisukkeilla. Olipas makoisa huolto. 

Juhlassa mukana vasemmalta: Keijo Nivala, Antero "Anttu" Erkkilä, Joonas Jyrkkä, Joanna Jyrkkä ja Kasper Jyrkkä.

            Huollon jälkeen hetken veturikin puhalteli, mutta sitten taas "Anttu" alkoi juoksemaan ja pian mentiinkin jo hyvää haipakkaa. Olipas upea juhlalenkki. Samalla tämä oli hyvä esimerkki siitä kuinka luonnossa liikkumisesta voi nauttia hyvinkin riisutusti. "Anttu" on nimittäin jo pitkän aikaa juossut ilman kelloa. Kun juoksee tarpeeksi pitkään, ei enää kelloa tarvita. "Anttu" on parraillaan juossut maratonin hyvän matkaa alle kolmen tunnin. Nyt oli kuitenkin aika juhlan - "Antun" viidennen sadan perhereitin (12.10.2020). Onneksi olkoon! 

                                    Ennen pimeää perillä.

Onni Vähäaho 13.10.2020

JÄLKIANALYYSIA VAAROILTA - ETEENPÄIN KATSOMISTA

 

Treenit Vaarojen maratonin jälkeen:

Pe-La  VM 53km/9h

Su Lepo

Ma Lepo

Ti  Pk2: 22km järvenkierto 5:12min/km, keskisyke 134

Ke Pyörää 2x6,9km (Dan Hill´lle meno ja paluu) 

     Vk2: Dan Hill x22 506m+  45:54min, keskisyke 146

To  Pk1/Pk2 Tiejuoksu 15,3km 5:27min/km, keskisyke 124 

Pe  VL:  Perhereitti Pyssymäeltä 10,4km 5:56min/km, keskisyke 130

 

         Nuo lenkit enempi tilanteen kartoittamista ja pään hoitoa. Marraskuussa jossain vaiheessa alkaa uuden rakentaminen.

Onni Vähäaho, Nivalassa 9.10.2020

LEHDISTÖVERSIO - KOLILLA KUPLASSA

           Haasteellinen koronavuosi koittelee nyt jo toisessa aallossa. Urheilutapahtumat ovat toistaiseksi onnistuneet hämmästyttävän hyvin hoitamaan turvallisen urheilun. Näin kävi lopulta myös legendaarisen polkujuoksukauden päätöstapahtuman, Vaarojen Maratonin osalta. Vajaat kaksi viikkoa ennen tapahtumaahan Lieksan sahalta löytyi koronapesä ja koko tapahtuma oli vaakalaudalla. Lopulta Lieksan erinomainen paikallinen toiminta ja kisajärjestäjien ammattimainen reagoiminen mahdollisti lukuisten erikoisjärjestelyiden ansiosta turvallisen tuntuisen suurtapahtuman. 

            Lopulta 1002 polkujuoksijaa liikkui Kolin upeissa maisemissa turvallisesti. Herajärven kierroksella Pielisen upeat maisemat saivat haukkomaan valoisan aikaan kisaajia. Kolillahan matkoja oli kolmestatoista kilometristä aina 130 kilometriin saakka. Osa joutui tai sai matkata myös pimeässä Pohjois-Karjalassa. Yhtä kaikki, jokainen omaa unelmaansa. Juoksihan tapahtumassa mm. Kaisa Mäkäräinen, sekä liuta maan parhaita polkujuoksijoita. 

           Seurueemme oli nelihenkinen. Teimme ostokset jo lähtiissä Nivalassa ja elimme kuplassa koskettamatta mihinkään julkiseen palveluun tai kauppaan perillä. Seurueeseemme kuului allekirjoittaneen (130 kilometrin sarja) lisäksi mökin isäntä, Asko Kukkonen, Ville Isoniemi (65 kilometrin sarja) ja Mika Leppälä (130km). Perillä kisajärjestelyt olivat turvalliset ja kaikki sujui siltäkin osin hyvin.

          Seurueemme parhaiten menestyi Mika Leppälä, joka oli 130 kilometrin matkalla upeasti viides. Nivalan nouseva ultrapolkujuoksija, Ville Isoniemi, nosti osakkeita polkujuoksuscenessä juoksemalla 65 kilometrin matkalla kovassa kattauksessa ajan 10:31:24, jolla irtosi nousevajohteissa kisassa kunnioitettava 47 sija. Allekirjoittaneelle tuli imeytymisongelmia ja matka tyssäsi jo yhdeksän tunnin kohdalle. Mökin isännän roolia ei voi liioin kiittää, sillä Asko oli yötäpäivää hetkessä kiinni. 

          Tapahtumassa nähtiin lukuisia reittiennätyksiä, kun kovakuntoiset Suomen huiput iskivät tossua toisen eteen tosissaan Kolin upeissa, mutta haastavissa maastoissa. Olen monenlaisilla poluilla juossut, mutta kyllä Herajärven kierros on omassa luokassa haastavuudessaan ja upeudessaan. Alla erinomaisesti poikkeusoloissa järjestetyn tapahtuman tulokset. Suluissa RE ( reittiennätys).  

Miehet 130km

1. Tomi Mikkola, Team Noux                                 16:53:26 (RE)

2. Tuomas Maisala, Tema Duro                             17:48:35

3. Ville Maksimainen, Hoka One One/Ultra Sisu      18:32:29

...

5. Mika Leppälä, West Coast Ultra Runners            20:33:59

Naiset 130km

1. Eija Keski-Säntti, Ilmajoki                               21:47:35

2. Mira Hämäläinen-Iho, Tytöt tunkkaa tykimmin  22:06:51

3. Petra Poutiainen, Samba Trail Running Club      22:49:11

 

Miehet 65km

1. Juuso Simpanen, Salomon Suunto/Team Noux   6:19:00 (RE)

2. Ville Roukamo, Samba Trail Running Club         7:29:20

3. Otto Saikkonen, Samba Trail Running Club        7:31:42

...

47. Ville Isoniemi, Nivalan Polku                           10:31:24

Ville Isoniemi 22 kilometrin kohdalla (Kuvakaappaus omasta videosta)

 

Naiset 65km

1. Jasimina Nikula, Team Nordic Trail                      7:38:43 (RE)

2. Saila Koikkalainen, Hillers Trail Running Club    8:35:44

3. Piia Tikka,                                                        8:52:57

 

Miehet 42km

1. Henri Ansio, Salomon Suunto Trail Team            3:38:03 (RE)

2. Juho Ylinen, Team Hoka One One                      3:47:00

3. Jussi Nokelainen, Team VJ                                3:52:17

 

Naiset 42km

1. Anna-Stiina Erkkilä                                             4:14:36 (RE)

2. Yvonne Gunell, PIF                                             4:34:52

3. Netta Rajamäki, Kalevan Rasti                            4:54:57

 

Miehet 13,5km

1. Aaro Asikainen                                                     1:02:27                 

2. Markus Räsänen                                                   1:02:30     

3. Ari-Pekka Kaivosaari, KOMIA Flow                       1:09:22

 

Naiset 13,5km

1. Kaisa Mäkäräinen, KM Nordic Oy                      1:10:46 (RE)                               

2. Sanna Hämäläinen, Kontiolahden Urheilijat        1:18:28

3. Salla Koskela                                                    1:19:11

 

            Lisäksi juostiin myös Yö 65 kilometrin sarja, joka sekin keräsi hyvän määrän yökyöpeleitä. mm. tältä alueelta tuohon tapahtumaan osallistui Tero Ruotsalainen Haapavedeltä (7:s) ja valmentajaguru Pekka Kauranen Pyhännältä (6:s).

Kuvassa 130 kilometrin uuden reittiennäyksen tehnyt Tomi Mikkola ylittämässä jokea. Jere Alén (Instagramissa @jerealen). https://www.alenjere.com/

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 5.10.2020                 

VAAROJEN MARATON PERUSMATKA 2020

             Pettymys. Iso pettymys. Epäuskoinen olo. Olenko nähnyt vain unta, vai onko tämä totta. Yksi yökin nukuttu kisan jälkeen ja muutamat päiväunet. Alkaa näyttään, että huonosti kävi. Miten tässä sitten näin kävi, on hyvä kysymys. En osaa kyllä suoraan vastata, mutta luullakseni tiedän mikä tähän johti, mutten tiedä mikä siihen johti. Tämä jää kaihertamaan. Kuten aina, myös tällä kertaa, tästä jää myös positiivista. Entistä kovempi nälkä näyttää itselleen pystyvänsä tähän. Tässä on hieman samaa kaikua kuin PUF 171 kilometrin keskeytyksissä. Halu näyttää, ennen kaikkea itselleen, että pystyn siihen. En aio siis antaa periksi tällekään haasteelle, vaikka siinä nyt huonosti kävi. 

            Kevensin tähän Vaarojen maratonin 130 kilometrin perusmatkaan poikkeuksellisen paljon. Viimeinen varsinainen juoksulenkki oli maanantaina, kun kisa startti oli perjantaina kello 18.00. Olin silti päivittäin pienessä liikkeessä - kävelyä ja lyhyitä jalotteluja. En jaksa siis uskoa, että kroppa olisi ollut aineenvaihdunnallisesti tukossakaan. Ei mitään merkkejä siitä muutenkaan. 

 

                  Mökillä 90 minuuttia ennen starttia.

                      Startti

             Itse kisaan. Jalat tuntuivat paremmilta kuin aikoihin. Kevään ja kesän reisivaivat eivät enää tuntuneet. Olo oli siksikin erittäin luottavainen ja hyvä-olo siitä sisällä. Fiilis oli hyvä. Uskoin yllättäväni itseni ja seuraajat todella hyvällä kisalla. Lisäksi olin tullut viimeisinä viikkoina kilpailulliseksi. Halusin pärjätä tässä kisassa omalla tasollani. Se tietäisi tuollaista 24 tunnin aikaa, ehkä hieman alle - 23 tuntia ja jotakin. Samalla halusin tehdä vihdoin nousujohteisen kisan. Ja aloitinkin siksi monen (?) yllätykseksi varovaisemmin kuin koskaan. Alku tuntui jopa erikoiselta siksi, että tunsin olevani kisassa, mutta meno oli kuin rupattelevalla yhteislenkillä. 

            Vaihtelin vierelle osuneiden tuttujen kanssa kuulumisia ja tuntemuksia. Samalla join ja otin tuttuja energioita 20 minuutin välein alusta asti. Tuntui kyllä enempi retkeilyltä kuin kisalta, mutta näin olin hieman suunnitellutkin. Toisella kierroksella sitten vilkku päälle ja höökiä. Kirpaisee kirjoittaa noin - kirpaisee todella syvältä. 

            Lyhyen tiepätkän jälkeen, vajaassa seitsemässä kilometrissä siirryttiin polulle ja hiljalleen pimeyteen. Aikaa oli kulunut 50 minuuttia ja matkaa taivallettu 6,8km /240 nousumetriä. Huomattiin Toivasen Jukan kanssa juoksevamme kahden. Takana ei näkynyt lamppuja, eikä edessä. Asetuin Vaarojen maratonin konkarin peesiin ottamaan yötä vastaan. Kuuntelin useita kertoja tapahtumaan osallistuneen veljen tarinoita. Hän oli ollut edellisinä päivinä merkkaamassakin reittiä. Tässä peesissä ei tarvitsisi siis miettiä pysytäänkö reitillä. 

            Aika nopeasti alkoi tuntumaan, että vauhti on minulle liian hidasta, mutta maltoin mieleni, sillä ehkä (?) minulle oli nyt hyvästä aloittaa ylihiljaa. Juoksin minuutilleen tunnin Jukan perässä. Usein jouduin ottamaan kävelyaskelia, sillä vauhti oli niin verkkainen. Sitten tuli väkeä takaa ja se hajoitti meidän yhteismatkan. Aloin menemään omaa kevyttä menoa. Hissukseen kiivettiin Vesivaaran päälle ja siitä lasketeltiin nätisti joen yltitykseen. Kaiken aikaa nestettä ja energiaa 20 minuutin välein. Kahlaamossa ajassa 2:36h. Omassa gepsissä 20 kilsaa, virallinen mitta 19 kilometriä. Nestettä meni liki 1,5 litraa, kuten olin ajatellutkin. Join vähän vielä huollossa ja täytin kolme lötköä seuraavalle pätkälle.

                         19km kohdalla kahlaamossa (Jere Alén (Instagramissa @jerealen). https://www.alenjere.com/)
  

            Ville ja Asko oli kannustamassa. Tuo oli erittäin tunnelmallinen ja eeppinen kohta. Kilikkakellot soi, roihut loimusi ja sai kahlata yllättävän vähän viileän joen yli. Tuossa kohtaa eka kertaa mietin, että olisi voinut tänään mennä lyhyellä asulla, mutta halusin varmistaa menemällä pitkillä, ettei kramppeja tulisi. Ja hihoja pystyi kuitenkin käärimään. Alku oli ollut ylilöysän tuntuinen, mutta jotenkin tuntui, etten halunut sitä moodia muuttaa. Samalla huomasin juoksevani sellaisten kilpaveljien kanssa, joiden kanssa en ollut koskaan enemmin juossutkaan. Olin aloittanut siis todella hiljaa. 

            Matka taittui mm. Lempisen Hannun ja Kauraharju Mikan kanssa jutustellen. Mukavia miehiä, joten mikäpäs siinä. Huollon jälkeen kävin eka kertaa heittämässä vettä ja se kevensi entisestään oloa. Samalla huomasin, että aikaa oli ylikevyestä alusta huolimatta kulunut mukavan vähän, joten siinä jojottelin Hannun ja Mikan kanssa. Minä otin juomaa ja energiaa 20 minuutin välein ja Hannulla ainakin oli puolen tunnin välein oleva taktiikka. Jossain 25 kilometrin kohdalla tuli puskista jalkojen voimien nopea heikkeneminen. Alkoi myös hieman painattamaan perätuutista. Eteläpään laavulla olikin ihan hyyssi, joten annoin pojille latua ja menin itse istunnolle. 

            Olin jossain 32 kilometrin kohdalla. Aikaa kulunut jotain 4h45min. Hetken istuminen vessassa oli taivaallista. Samalla hyyssipuiden välistä huomasin porukkaa lappaavan ohi. Olo helpotti vessa käynnin jälkeen. Täytin purosta pari tyhjäksi juomaani lötköä. Jatkoin matkaa. Seuraavat kolme kilsaa olo oli taas hieman parempi. Lisää energiaa ja nestettä kehoon, entiset kuonat hyyssiin jättäen. Jaloista loppui kuitenkin voimat uudelleen 35 kilometrin kohdalla. Olin ihmeissäni. Enhän ollut vielä edes mielessäni aloittanut kisaa vaan odotellut vain matkan ja ajan kulumista. Mistään ei kolottanut, mikään ei ollut kipeä, ei hölskynyt tai ollut muutenkaan mitään heikkoa. Jaloista loppui vain potku. 

            Samalla vauhti hiljeni sitä kautta rutkasti. Otin silti samalla tahdilla energiaa ja vettä. Lisäksi koitin piristää itseäni parilla suolatabletilla, vaikka mitään kramppituntemuksia ei ollutkaan. Pakko oli jotain yrittää. Olin ihmeissäni. Toisaalta ei ollut mitään hätää. Pärjäsin vauhdin tippumisen kanssa. Voimathan voisi vaikka palatakin. Samalla Huuhkajavaaran jälkeen alkoi pieni pätkä myötämaata (harvinaisuus tällä reitillä) kohti Kiviniemen huoltoa. Tällä välillä oli mennyt 5 lötköllistä (2,5L) vettä ja energiaa 20 minuutin välein. Huollossa tyhjentelin roskia join vähän vettä lisää ja koitin rauhoittaa tilannetta. Söin myös repusta hieman leipää lisää. Täytin kolme lötköä ja lähdin matkaan.

            Omassa gepsissä oli Kiviniemessä 40,6 kilometriä. Virallinen matka 39 kilometriä. Huollosta alkoi jatkuva ylämäki Ryläykselle asti. Noin 10 kilometriä. Voimattomilla jaloilla yhtä tuskaa. Uskokin alkoi loppua, kun jalat meni vain koko ajan heikompaan suuntaan. Etenkin askeleiden vastaanotto oli hankalaa, kun jalkojen voimat ei tahtoneet enää riittää siihen. Vanha tuttu Korpelan Janne otti minut jossain vaiheessa kiinni ja menin sitten hänen kanssa jutustellen joitakin kilometrejä. Vauhti oli kuin vaivaiskerhon kokouksessa, mutta se oli toissijaista sen rinnalla, että aloin kompuroida, kun jalkojen voimat ehtyivät ja ehtyivät. 

            Jossain kohdassa oli hetkellinen (ehkä kilometri) parempi hetki, mutta sitten sukelsin vielä syvemmälle. Totuus valkeni. Tämä oli tässä. Energiat ei ilmeisesti imeytyneet. Mitään muuta selitystä en keksi. Majoituksen isäntä, Asko kysyi hyvin, että onko minulle käynyt näin koskaan pitkillä harjoituslenkeillä. Itse asiassa ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Niihinkään ei ole löytynyt mitään muuta syytä. Paska tuuri, että tämmöisen päivän piti sattua Kolille. Jos nyt kirjoitan suoraan niin vituttaa ja raskaasti, mutta se ei auta asiaa. Asia on ja pysyy - niin kauan, että saan seuraavan mahdollisuuden. 

           Asko nouti minut 53 kilometrin ja yhdeksän tunnin yrityksen jälkeen Ryläyksen parkkipaikalta. Käytiin viemässä gepsi kisakeskukseen. Vaihdoin kuivaa päälle ja söin kisakeittoa riskisti. Mökillä suihkuun ja lisää ruokaa. Silti kohta alkoi horkka ja heikotus. Merkkejä juuri arvellusta energiavajeesta, imeytymishäiriöstä. Kouvan Markun sanoin: -"eipä se muuta tarvi". Ilman energian imeytymistä matka ei vain jatku. Ei ole sellaista hokkuspokkusta. 

            Reissu oli silti mukava sillä saman seurueen Mika Leppälä (viides 130 km matkalla) ja Isoniemen Ville (47:s 65km matkalla) onnistuivat erinomaisesti. Onnittelut pojille vielä näin julkisestikin. Mökin isäntä Asko taas oli yötäpäivää hengessä mukana. Kiitos myös siitä. Hetken sain myös raatata uusien tuttavuuksien, Ruotsalaisen Teron ja Kaurasen Pekan kanssa. Kiitos pitkästä viikonlopusta kuplassa. Emme käyttäneet Kolin seudun palveluja vaan ostimme kaiken lähtiissä.  Kisan turvaohjeet oli jämäkät ja olo oli siten erittäin turvaisa tänä korona-aikana. Hienoa, että urheileminen on edes jokseenkin mahdollista tänä poikkeusaikana.

            Mitäpä tässä enempää lätiseen. Tämä oli tämmönen kisa. Ens kerralla taas toisenlainen. Pieni hengähdys ja matka jatkuu.

            130 kilometrin kisan voitti Tomi Mikkola (16:53:24) parantaen entistä reittiennätystä liki tunnilla. Alla video hänen menosta 116 kilometrin kohdalta. Huikea kaveri! 

            Edit: Lihakset on aika vähän käytetyn tuntuiset reilu vuorokausi kisan jälkeen. Eli sekin kielii, etten ehtinyt edes päästä itseäni haastaan energioiden imeytymishäiriön vuoksi. Vieläköhän tässä jonkun rankasu tempauksen/kisan keksis?

Onni Vähäaho, Nivalassa 4.10.2020

SYYSKUU 2020

             Syyskuu meni valmistautuessa ylihuomenna koittavaan Vaarojen maratonin 130 kilometrin polkujuoksukilpailuun. Tämän tullessa julkaisuun olen juuri starttaamassa pihasta kohti Kolia. Tavoitteena siellä nousujohteinen kisa. Eka kiekka säästellen ja toisella kierroksella sitten selkiä kiinni ja top 20 joukkoon. Ajallisesti 24 tuntiin pääseminen olisi etukäteen laskettuna hyvä suoritus. Tällä kertaa arviointia vaikeuttaa, etten ole samaan kyytiin juossut kokonaisuudessaan tuota 65 kilometrin reittiä, joka kierretään kahteen kertaan.

            Alla syyskuun treenit.

 

SYYSKUUN SUMMAUS ALLA

                                       SYYSKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit                 55h                     564h

Juoksu                    336,2km              3645,6km

Hiihto                         0,0km                197,3km

Lumikenkäily              0,0km                    9,0km

Kävely                       99,5km                278,6km

Pyöräily                     44,1km              1823,9km

Nousumetrit              8 628m                73 571m 

Pullopantteja                0,00e                    46,7e
(tavoite 183e/vuosi)

 

  Onni Vähäaho, Nivalassa 30.9.2020

KOHTI KOLIA, OSA 5. - PÄIVÄNKAKKARA

             Juupas, eipäs, juupas, juupas - onneksi näyttää, että todellakin juupas, sillä niin oli menneen viikon aikana tärpillä Vaarojen maraton tapahtuman järjestämisen laita. Korona pesiytyi siellä Pielisen vastarannan sahan työntekijöihin ja aiheutti samassa altistuksen noin sadalle ihmiselle. Onneksi positiiviset ja altistuneet oli saatu jopa odotettua nopeammin navigoitua ja asetettua karanteeniin, pois muun väen seasta. Näin ollen Kolin seutu on taas yhtä puhdas kuin muutkin koronan normaalitilassa olevat paikat. Etelä-Suomessahan on alueita, joissa korona on asiantuntijoiden mukaan kiihtymässä. Tässä Vaarojen maratonin kattava koronaohjeistus.

            Itse olen havaitsevani koronaluvuissa uutta piirrettä. Noin sataa tartuntaa / päivä, mutta kovin pieni määrä sairaalahoitoa vaativia, eikä tehohoitoa ole tarvittu juuri ollenkaan. Kantokyvystä tuskin tarvitsee nyt syksyllä koronan suhteen keskustella kevään malliin. Enemminkin vaikuttaa, että koronaviruksen teho olisi lieventynyt. Tämä on oma henkilökohtainen näkemykseni, eikä edusta mitään yleistä näkemystä. 

            Tämä on nyt viides viikko ja kirjoitus kohti kolia -"sarjassa".  Osa.1.. Osa.2.. Osa.3.. Osa.4..

            Tuleva viikko on kisaviikko, jossa liikutaan vain sen verran, että valmius ja vire säilyy. Lepoa tulee olemaan kosolti, sillä maanantaina loppuu yövuorot, jonka jälkeen alkaa yhdeksän päivän vapaa/loma. Katsotaanpa sitten mitä viimeinen täysi viikko piti sisällään.

 

Maanantai    -    Aamuvuoro töissä

Pyssyssä mutka. 15,3km tielenkki. Keskivauhti 5:32min/km. Keskisyke 121. Juoksu 9:15min / Kävely 0:45min -rytmillä.  Energiat jotenkin vähissä ja mieliala tuohtunut. 

Tiistai    -    Iltavuoro töissä

60min hieronta Lätsällä - jalat. Lepopäivä.

Keskviikko    -    Vapaapäivä töistä

Sauvakävelyä 92min Keijon kanssa. 9,3km. 367nousumetriä. Keskivauhti 9:55min/km. Keskisyke 93. Todella vahvan ja helpontuntuista mäissä. Lenkin jälkeen tuli tieto Lieksan sahan koronavyyhdistä, joka oli alkanut alkuviikosta. Tässä vaiheessa näytti, että kisa perutaan. Mieliala meni  aika nopeasti alas.

Pyöräilyä 15,4km/55min osin poluilla. Pään tuuletusta. Otti pattiin raskaasti ajatus, jos ei pääsekään kilpailemaan. Huomasin todella syttyneeni tähän VM130km kisaan!

Torstai    -    Vapaapäivä töistä 

Mäkitreeni liki täysillä Dan Hillillä (Taunon mäki Nuoliperällä). Dan Hill x22 kertaa ylös-alas. 3,6km. 506nousumetriä. Keskivauhti 10:46min/km. Keskisyke 150. Kesto 39:23min. Ylös vedin käytännössä niin kovaa kuin kärsi, hapottamasta liikaa, että pääsi alaskin. Alaspäin oli jo kisan läheisyyden vuoksi varovaisempaa otetta, etten loukkaisi itseäni.

Perään Pyssymäessä vielä napakkaa mäkijuoksua 6,1km ja 140nousumetriä.  Keskivauhti 5:44min/km. Keskisyke 134. 

Illalla palauttavaa Juoksu/Kävelyä 10,1km. Keskivauhti muikea 5:35min/km, kun keskisyke oli vain 117. Hyvä singaali. 

Perjantai    -    Iltavuoro töissä

Aamulla kevyt 10km juoksulenkki tiellä ennen hierontaa. Keskivauhti 5:32min/km. Keskisyke 118. Lenkin jälkeen 70min hieronta Lätsällä. Hengityslihakset ja lymfapisteet. 

Lauantai    -    Yövuoroon meno päivä

Lepo. Venyttelyjä ja rullauksia pitkin päivää ja paljon vanhojen Jopet-Show jaksojen kahlausta. Harvinainen joutopäivä. Tuli toki parveke siivottua perinpohjin. Nukuin 10,5h yöunet.

Sunnuntai    -    Yövuorojen välipäivä

Nukuin vain 4,5h yövuoron jälkeen. Heti kostautui, kun nukkui "liian pitkään" edellisenä yönä. Kahden kaverin kanssa 15,4km lenkki jossa noin 3km polkuhöystö. Juoksu 14min / Kävely 1min -rytmillä. Keskivauhti 5:40min/km. Keskisyke 120. Lepponen lenkki. Hyvä fiilis. Pitkästä aikaa ei ollenkaan takareisituntemuksia.

 

Viikon saldo

Treenitunnit    8h 24min

Juoksukilsat    60,5km

Kävelykilsat    9,3km

Pyöräilykilsat  15,4km

Nousumetrit    1345m

 

            Ensi viikolla, kisaviikolla, on ohjelmassa seuraavaa. Maanantaina noin 10km lenkki, jossa 4,6 ja 8:s kilsa helppoa reipasta. Tällä haetaan kevyttä rytminvaihtoa ja jalkojen valmiuden ylläpitoa. Tiistaina noin tunnin sauvakävely. Ehkä perhereitti Vinnurvasta 7km. Keskiviikkona ennen matkustusta 3km verryttelylenkki. Matkustus Kolille keskiviikkona. Torstaina oleskelua/lepäilyä Kolilla. Ehkä pientä kävelyä. Perjantaina klo.18.00 startti.  

  Onni Vähäaho, Nivalassa 27.9.2020