torstai 29. tammikuuta 2015

24H... PALAUTUMINEN... UNKARIN MM-KISAT

                     Lumi narskuu askelten alla. Kävelen rauhallisin mielin kunnes pysähdyn ja odotan pari minuuttia ajan täyttymistä - ajan, joka on merkkinä startille. Edessä on vuorokausi uudella alueella, pakkasessa. Nyt -22, lähdön hetkellä. Hieman jännittää, kuten uudet asiat lähes meitä kaikkia missä tahansa elämänaloilla.

                     Metsässä lämpö kohtaa viimeisimmänkin varpaan. Jo huurtuneen kypärälakin alta paistaa vaaleat legot hymyssä suin. Samalla tiedän, että voin alkaa elämään liikkuvien jalkojen päällä rennommin.

                    Kilometrit kuluu. Kierros tulee tutuksi. Välillä kuvaan vastaantulevia liikkujia. He ovat tänään nopeita... Välillä huoltoa, sitten taas. Tämä on puolestaan tuttua. Huolto saattoi olla harrastuksen alussa peikko, joka saattoi ehdottaa jopa vetäytymistä asiasta. Nyt se on enempi jalkoja polttava paikka, josta haluaa nopeasti pois. Kaikki riippuu siitä mitä halutaan. Minä haluan juosta ehkä kovemmin kuin koskaan aikaisemmin. Juoksu on maailma, jossa voi kokea niin paljon äärimmäisiä asioita, ettei niitä voi koskaan kirjoittaa aukottomasti auki, vaikka kuinka haluaisin ja yrittäisin. Siksi kehoitankin kokemaan. Taas olisi tulossa oiva tilaisuus juosta ja kävellä itsensä ulos arjesta.

                  Olen taas reitillä, yksin, mutta en yksinäinen. Hyvä olo täyttää mielen. On upeaa juosta koko 12km kierros metsäisillä poluilla tuntematta sitä ollenkaan fyysisenä kulkuna vaan mielen askarteluna. Pian 50km juostuna. Tästä se yleensä alkaa. Alkulämmittely on takana, alun "turhat" seitsemän tuntia, jotta päästään asiaan. Oikeasti pitkien matkojen ultrajuoksija on vasta 7h jälkeen tilassa, josta on vielä pitkä matka siihen, kun homma toden teolla vasta alkaa. Harjoituksissa tosin lennetään niin matalalla, että oksiin karahtamiseen menee aikaa.

                   Ultrajuoksija aloittaa kasvun esim. kun saa alkaa pumppaamaan väsyneillä jaloilla itseään eteenpäin kohti kilometrejen päässä olevaa huoltoa. Harjoittelun onnistumisesta tuli oltua iloinen aina palatessani huollosta reitille. Huolto voimaannutti aina - ja paljon - ja lyhyessä ajassa. Alkaa olla kivijalkaa. Samalla tiedän olevani vasta alussa. Kaukana ovat vielä kestävimmät ja parhaat päivät. Ilo tästä kaikesta kiehuu sisälläni. Uskon voimakkaan hyvänolontunteen auttaneen jopa palautumisessa, kun keho on saanut kaiken aikaa positiivista aivoista johdettuna.

                   Kierrokset kuluvat. On jo kahdeksas kierros. Olen juossut vaellusreitillä  jo yli 90km ja noin 13h. Tunnen kuinka pääsen kokemaan juoksemista ehtyvillä jalkavoimilla. Vaellusreitti lypsää jalkoja tyhjäksi hiljalleen... Uusi kierros, vielä yksi, sitten taas huoltoon. Taas? Huoltoa siis noin 5h välein. Kaikki on suhteellista. Nyt joudun katsomaan jo tiukemmin kulmakarvojeni alta. Vesi valuu nenänpäästä, vaikka on -15 pakkasta. Kyllä täältä tullaan, muistelen ajatelleeni, kun näin ystävän otsavalon hieman etempänä.

                   Tasainen olotila taas huollon jälkeen. Vahvaa. Tasaista. Täytyy vieläkin muistuttaa itseään maltista. Välillä tekisi mieli vetää. Vedetään sitten joskus toisten. Nyt täytyy säilyttää harjoituksen tarkoitus. Homma umpeutuu lopulta varsin vaivatta. 23h 21min lähdön hetkeä myöhemmin. 144km kuljettua matkaa tuli samalla. Ihan mukavasti. Tarkempaakin tarinaa tuli kirjoitettua tuossa pari päivää sitten.

                  Palautuminen on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Tietenkin sitä edesauttaa harjoituksen kevyt ote, vaikka kestoa oli pitkästi. Keskisyke oli 114. Kulkua oli enempi maastossa kuin tiellä.

                  Eilen kävin ensimmäisen varsinaisen lenkin edellä mainitun jälkeen. 16km kevyesti @5:46. Ei mitään kovin erikoisia tuntemuksia. Tietysti tilanteeseen nähden tasapainoisesta lenkistä huolimatta jaloissa ja kehossa tuntui vielä neljä päivää aikaisemmin loppunut, lähes 24h harjoitus. Mutta yllättävän vähän. Tästä on hyvä jatkaa palauttelua.

                 Isoin erikoisuus tuolla sydänmaanreitillä juoksemiseen useita tunteja on siinä, että varpaat joutuvat koville. Nytkin oli 3-4 päivää ajoittain hankaliakin särkyjä. Kaikella hyvälläkin on hintansa. Mutta tuo on pieni vero sille, mitä sieltä saa. Katson kehittyneeni paljon viimeisen vuoden aikana harjoitellessani I-SR2014-vaellusreitillä.

                 Eilen varattiin lentoliput Unkariin Oulusta asti ja takaisin. Nyt on helpottunut olo senkin suhteen. Ei tarvi enää noita asioita miettiä. Samalla aloitimme Jannen kanssa keräämään tukijoita Unkarin 6 vuorokauden MM-kisoihin. Jos haluat olla yksi tukijoistamme, ota yhteyttä e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com   Joten pikkuhiljaa katseet alkaa kääntymään Unkariin. 

                  97 PÄIVÄÄ STARTTIIN



Onni Vähäaho, Nivalassa 29.1.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti