Sisällä on paljon kysymyksiä. Yksi niistä on; miten pitkään aion juosta? Tulin sitä taas pohtineeksi. Mieli kysyy, se elää täysillä, ei suunnittele. Vain pää tekee sitä; suunnittelee... En ole saanut vielä kutsua 20 000km huoltoon. Ai niin, onhan minulla vielä pari kuukautta aikaa siihen. Mittarissa hieman vajaa 19 000km, juoksua. En aio suostua 20 000km huollossa mihinkään uusiin osiin, enkä hoonauksiin. Pakoputki paukkuu välillä, mutta olen kuullut sen tekevän niin vähemmilläkin kilsoilla.
Niin, miten pitkään aion juosta? En suostunut antamaan lopullista vastausta. Ehkä 61-vuotiaaksi asti? Olen kuitenkin melkoisen varma, että olen parhaimmillani juoksijana 50-55 vuoden välissä, jos elän sinne asti. Muutoin parhaat vuodet ovat tietysti jo kaukana takana. Kaukonäkökin on sen verran heikentynyt, jotta epäilen, näenkö edes sinne asti - parhaimpiin vuosiini. Tai sitten elän niitä parhaillaan. Kuka tietää? Mutta maratoonilla ja sitä pidemmillä matkoilla aion olla parhaimmillani vasta vuodesta 2024 lähtien eli yli 50-vuotiaana. Miksi näin? Vastaus on varsinkin lyhyt ja jopa kuiva: -"Olen juossut vasta niin vähän aikaa". 6½-vuotta.
Sen sijaan maratonia lyhemmillä matkoilla voin tehdä parhaat tulokseni (jollen jo ole tehnyt niitä) jo alle viisikymppisenä. Se muistetaan sitten myöhemmin aikana, jolloin vasta vain toisella puolella päätäni oli harmaita hiuksia... toisen puolen ollessa värjättynä. Aikana jolloin minun piti löytää raot juosta lastenhoitovuorojen alta, sivusta tai päältä... tai jopa välistä. Ehkä jossain vaiheessa lastenlapset istuvat polvilleni, jolloin saatan pian odottaa heidän laskeutuvan maahan ja alkamaan juosta kankean isoisän kanssa. Silloin voi jo vähän paukkua, luvan kanssa.
Olen tulossa ehkä viisaaksi? Oivalsin nimittäin tuossa vast´ikään kulkevani päivä-päivältä lähemmäs päiviä, jolloin saan huomata kylminä isäinpäivinä saavani aina kynttilöitä muistokseni. Koska googlekaan ei kerro milloin, on muistettava elää täysin rinnoin jokaisena päivänä. Siltä olo ei kyllä välttämättä tuntunut tänä aamuna.
Kolmen yöhugin jälkeen unirytmi oli mennyt aivan häneksi. Heräsin jo 12:sta päivällä, enkä saanut unta. Illalla sitten sinnittelin valveilla päästäkseni nukkumaan ja kun sitten vihdoin viimein nukahdin - nukahdin vain heräteksi aina viiden minuutin päästä uudelleen. Klo.2:n jälkeen yöllä vihdoin pääsin nukkumatin kyytille ja kello herätti klo.4.44 aamulenkille. Harjoitus alkoi klo.6.00. Järvenkierto, 22km. Erittäin kevyesti, alle 120 sykkeillä. Oli siis ohjelmassa. Olin laahannut väsynyttä ruhoani, olemustani sen 100 metriä ja sykkeet oli jo YLI 120:n. Niin lensi suunnitelma erittäin kevyestä lenkistä ojan raviin ennen kuin olin edes kirkkomaan kohdalla. Lenkillä vetristyin hieman viimeisellä 10km:lla - myötätuulessa. Lopulta keskisykekin jäi kuitenkin 130:n, eikä olokaan ollut lenkin jälkeen hassumpaa. Aikaa lenkkiin meni 2h 6min. Tuiskusi lunta aika reippaasti. Vierelläni juoksi mies 13km matkan. Hänellä oli niin paljon vaivoja/koettelemuksia, että oma surkea meno kalpeni niiden rinnalla. Juoksijan elämä on joskus kovaa.
LUV-viikko lähenee loppuaan. Tänään ja huomenna vielä liikutaan. Perjantaina ynnään jo tulokset ja alan jakamaan arvontapalkintoja. Tämän blogin alapuolella kyseiset tiedot. Vuosi on siis vaihdettu. Neljän kuukauden päästä juoksen toivottavasti Unkarissa 900m rataa parhaillani. Kisassa on menossa toinen vuorokausi. Aletaan pääsemään päivittäisten toimintojen osalta asioiden kanssa tutuksi. Silloin haetaan syvältä sisältä nyt pimeänä aikana hankittuja eväitä ja taitoja päästä aina seuraavan tolpan kohdalle. Tolpat eivät lopu siellä.
Mestarini seuraa minua mielessäni myös Unkarissa. Kuunelkaa sanoja. Uskon noissa sanoissa olevan paljon viisauksia. VML saa lähes kappaleen kuin kappaleen merkityselliseksi.
Terveisiä vesisateisesta Ruissalosta.
VastaaPoistaJuuri juoksimme Tompon Jarin kanssa jäisillä kävelyteillä ja poluilla 23 km - 2.19.
Et ole ajatustesi kanssa yksin, meitä on muitakin matkalla.
Toiset ovat jo tiettyjä rajapyykkejä ohitelleet, odottelevat lääkärin soittoja ja lausuntoja ynnä muuta MUTTA matka vaan jatkuu.
Aivan upeaa tekstiä ja ajatuksia nuoremmalta hirvaalta.
Vastaukset löydät sisältäsi päivästä toiseen juosten.
T. Pasi
Hienoja ajatuksia ja kiitos LUV tempauksen järjestelystä: Helposti irtosi aikaa 200km määräviikkoon kun muukin perhe intoutui lenkkeilemään siinä sivussa.
VastaaPoistaUnkarissa tulet juoksemaan useita prosentteja lisää siihenastiseen juoksukertymään - aika hurjaa. Tsemppiä määräviikolle ja siitä eteenpäin, minä otan nyt pari päivää rennosti.
Myöhäisyötä!
VastaaPoistaTeet ilmeisesti hoitotyötä,missä olet työssä? Ihan kiinnostaisi,kun ilmeisesti? kohtalontoveri olen. Vanhan liiton mth,joka tehnyt 23v 3-vuorotyötä ja yrittänyt siinä ohessa perheen perustamisen ohella ylläpitää juoksukuntoa,välillä enemmän tai vähemmän vakavasti...no sen verran kehaisen että maraton meni himppu alle 2.50,nyt menisi ehkä 3.50,sellaista. Ai niin kirjoitan tätä yövuorossa;)
Huikea elämänkaari sulla,pitää ajan kanssa tutustua blogiisi,asiaa on paljon.
Juoksukasta Uutta Vuotta!
Kiitoksia kommenteista ja mielenkiinnosta tekstejäni ja blogiani kohtaan! Minulla on nyt toinen käsi paketissa, joten kirjoittaminen sujuu kovin kömpelösti. Hoitotyötä teen kolmessa vuorossa terveyskeskuksessa. Kesäkuussa tulee 16-v täyteen hoitotyötä. Osaan jo ainakin polun töihin, jos kohta muutoin on alassa aina opittavaa.
VastaaPoistaHyvää Uutta Vuotta teillekin!