torstai 15. tammikuuta 2015

NUMEROITA

                      Myönnän joskus ajatelleeni, että sitten kun olen joskus sairaslomalla niin nautin ja lepään. Ei se ole oikein vielä koskaan mennyt niin, ei minkään poissa-olon vuoksi. Eikä nariseva jännetupintulehdus tehnyt poikkeusta. Aluksi meni 3-4 päivää ennen kuin uskalsi edes vähän painaa oikean käden sormilla näppistä. Muutoinkin elämä oli yllättävän vaikeaa pelkällä vasemmalla kädellä. Jopa syöminen. Voinkin sanoa löytäneeni toisen käden itsestäni. Nyt ns. vamma käsi on jo parempi, mutten vieläkään ole uskaltanut sillä esim. kauppapussia tai roskapussia kantaa. Jostain on silti aloitettava.

                      Mieli on tehnyt uusia NHL-tilastojakin. Nythän olisi ollut aikaa. Tähän asti se ei olisi ollut mahdollista, sillä oikea käsi olisi rasittunut liikaa - eikä se taida vieläkään olla järkevää, joten malttia vaaditaan. Onneksi on sentään voinut kävellä ja juosta. Tosin juoksuharjoittelussakin on menossa kevyt viikko. Ehkä vähän kävelyä lisäksi.

                      Tilastoja ja numeroita on ollut siis ikävä. Kun en vielä aivan tohdi kokonaista tilastopäivää ottaa niin käydäänpä hieman läpi joitakin numeroita, jotka kertovat minulle - ja ehkä myös lukijoille - jotain.


5           Noin 5minuuttia kilometriä kohden vauhti tuntuu tällä hetkellä helpommalta kuin koskaan talvella aiemmin. Juoksin tänään 8,6km 5:04/km -vauhdilla ja 135 keskisykkeellä varsin mukava tunnelmaisen lenkin. Täytyy tuohon nyt ottaa sen verran kantaa, että: -"Ooha se hyvä ettei oo menny harjoittelu polusta, vaikka kunto onkin peräisin polusta". Kaikista parasta tässä tietysti on, että tämä tilanne on ny tällanen kaiken harjoittelun keskellä, enkä koe olevani mitenkään hyvin palautunut tai parhaassa mahdollisessa suorituskunnossa. Eli ollaan ns. perusjyräys tilassa, tasasessa talissa.


45       Sen verran on päiviä enää aikaa ilmoittautua PEP2015 -polkujuoksutapahtumaan halvemmalla maksulla. Olisiko nyt hyvä hetki laittaa ilmoittautuminen sisään? Muistin aikana. Tiedän monen pohtinneen sitä. Rohkeasti vaan ja motivaatiota harjoitteluun on tiedossa pitkäksi aikaa.

   
 81,5     On tätä nykyä painoni. Se oli pahimmillaan vajaa kolme viikkoa sitten 85,2kg. Reilu kaksi vuotta sitten se on ollut alimmillaan juoksuharrastuksen aikana 77,3kg. Meillä on poikien kanssa sellainen viiden viikon "painontiputus" kisa, jonka isona päämääränä on laittaa kunkin ruokatottumukset ja ajat kohdilleen. Hyvin on mennyt. Eiköhän tuo alle 80 vilahda.


111           Eli enää tuon verran on päiviä siihen, kun se vihdoin alkaa, eli Unkarin 6 vuorokauden juoksukisa. Toivottavasti saan olla terveenä ja sitä kautta mukana. On minulta kysytty sellaistakin, että mitäpä tuumin, jos tulee joku sellanen este, etten pääse kisaan. Kysyjät ovat olleet yllättyneitä siitä, ettei se minun maailmaa kaada. Sen taas perustelen sillä, ettei mikään yksittäinen harrastustapahtuma saa koskaan muodostua niin tärkeäksi. Unkari on tosi iso unelma ja tavoite, mutta ei mikään pakko-päästä-juttu. Varsinkaan tässä vaiheessa juoksuharrastusta, kun parhaat vuodet ovat vasta paljon tuonnempana. Niin ainakin uskon. Toki siitä lähdetään, että Balatonjärven rannalla kyyristytään lähtöasentoon toukokuun 6.päivä.


1100            Niin monta tuntia treenaa Martin Johnsrud Sundby vuodessa hänen omien sanojensa mukaan. Itse vedin viime vuoden reilun 600 tunnin vuosijyystöllä. Vaikka aina on ilkeitäkin puheita ja monenlaisia epäilyjä niin itse ainakin arvostan tuota intohimoa harjoitella. Lakkia päästä vaan. Jollain tapaa olen Sundbyn kanssa samaa mieltä. Tuo artikkeli antoi itsellenikin pienen tukistuksen takatukassani olevasta hännästä. Toki pitää maltillinen olla, kun on vielä näin ohuet pohjat, mutta koko ajan ne siitä vankistuvat kuin entisen isännän halkopino.


15 000      Mikäli olen onnekas ja selviän Unkarin kisan maaliin niin elämäni on silloin tarkalleen noin monen päivän mittainen. Laskin sen varsin yhdellä nettilaskurilla.


LOPPUKEVENNYS

TÄSTÄKIN HERRASTA VOIDAAN OLLA MITÄ MIELTÄ TAHANSA, MUTTA HÄN TÄYTTÄÄ KISAKATSOMOT PAIKAN PÄÄLLÄ JA KOTISOHVILLA. JA PYHÄT PAKANAT, KATSOKAA TÄTÄKIN RAASTOA!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja 15.1.2015   

5 kommenttia:

  1. Parantumisia!!

    Mahtavan PK-vauhdin olet saanut kaivettua esiin. Tuolla alkaa tuloksia tuloemaan kummasti.

    VastaaPoista
  2. Hurja määrä liikuntaa niin sinulla kuin Sundbylläkin. Tykkään myös tuosta miten ajattelet Unkarin kisasta. Mihinkään tapahtumaan ei voisi koskaan ilmoittautua jos alkaisi miettimään että mitä jos loukkaantuu tai sairastuu. Se on sitten sen ajan murhe jos niin joskus sattuu käymään.

    Onko sinulla huoltajaa mukana Unkarissa?

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista, Marko ja Mika! Mukavasti on tosiaan talvi edennyt. Unkariin ei ole lähdössä huoltajaa näillä näkymin. Täytyy lähempänä miettiä miten huollon toteuttaa.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä! Alkaa olla sanat muuten vähissä: reilut kolme kuukautta on yksi hujaus vaan, joten tässä alkaa jo jännittää... Terveyttä - sitä nimenomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Petteri! Aika vähän sitä on tullu vielä ajateltua Unkaria. Toisaalta on tullu ajateltua ajattelematta - siis halliten kokonaisuutta.

      Poista

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.