sunnuntai 12. helmikuuta 2017

SAAGA JATKUU

                   19 päivää paleltumavammojen syntymisestä. Syvimmin paleltunut varvas pitää pinteessä. Varvas on parantunut hitaasti. Pieneltä näyttävä rikkein kohta on näyttänyt muutaman päivän aivan samalta. Menis nyt kiinni ja alkais näyttämään vähän eloisammalta! 

                   Kokeilin tuossa 3-4pv sitten olla parina päivänä jalkeilla vähän enempi. Kävin jopa hyvin aralta tuntuneita 6-8km jalottelulenkkejä. Tuon syvimmän paleltumavamman varvas protestoi hanketta: Punoitusta ja turvotusta. Mutta miten sitä tietää voiko jaloilla liikkua, jollei kokeile?

                 Perjantaina oli varattu aika lääkärille. Suunnitelmani oli pyytää sairasloman lyhentämistä viikolla. Lääkäri halusi nähdä varpaat. Aukaistessani jalat hoitopöydällä tajusin itekki, että taisin olla asiani suhteen liian toiveikas. Lääkäri puisteli päätään ensimmäisellä hetkellä, kun sidokset aukeni. Hidas, sanaton katse perään upposi. Aataminomena heilahti. Nyt on housut kintussa! Onneksi ei pidentänyt saikkua, oli hätääntynyt ajatukseni pääni sisällä. -"Ei missään nimessä töihin", eikä urheilua 2-3 viikkoon. Jälkimmäisen tulkitsin lääkäriltä hieman spontaaniksi heitoksi. Ilmeisesti aisti, että tätä kaveria on parempi ohjeistaa varman päälle. Toki, voihan tässä pian mennäkin sen aikaa - mistäpä tässä enää tietää.

                 Tämä oli tässä prosessissa kovin paikka. Hetken jo luultuani pääseväni tästä, löydän itseni yhä perusarjen ulkopuolelta. Ei lenkkejä, ei töitä. Onneksi synkkyys pään sisällä kesti vain noin maratonin keston verran ja orientoidun tuomioon. Ei auta kuin odottaa. Monet ystävät ovat viisaita: -"ei 2-3viikkoa meinaa mitään mun elämässä". Miten oikeassa he ovatkaan. Kiitos kaikille tsempeistä!

                 Viikon-kaksi kunto pysyy, sitten se alkaa kiihtyvästi laskea. Ensin vähän ja sitten nopeammin. Riippuen kuntopohjasta. Takaisin samaan kuntoon pääseminen on varmasti kova rasti. Tiedän sen jo nyt. Pikkasen on ruvennu mietityttään, että taisi tulla tuloksellisesti ns."välivuosi". Ehkä karhunkierroksen 82km sub11h tavoitteen saa siirtää pepin 57km täysimääräisenä 11tuntina. Tämä geissi tulee näkymään väistämättä tuloksissa. Olen pian 43-vuotta. Ihan ei muutamalla lenkillä tätä korjata. Suurin hyöty tästä on mitä ilmeisemmin kasvaminen näihin. Tästä varmaan oppii jotain - miten kunto laskee ja miten sitä saadaan mahdollisimman järkevästi palautettua. 

Jatkan odottelua ja lorvailua.



 
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.2.2017

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti