19 päivää paleltumavammojen syntymisestä. Syvimmin paleltunut varvas
pitää pinteessä. Varvas on parantunut hitaasti. Pieneltä näyttävä
rikkein kohta on näyttänyt muutaman päivän aivan samalta. Menis nyt
kiinni ja alkais näyttämään vähän eloisammalta!
Kokeilin tuossa
3-4pv sitten olla parina päivänä jalkeilla vähän enempi. Kävin jopa
hyvin aralta tuntuneita 6-8km jalottelulenkkejä. Tuon syvimmän
paleltumavamman varvas protestoi hanketta: Punoitusta ja turvotusta.
Mutta miten sitä tietää voiko jaloilla liikkua, jollei kokeile?
Perjantaina
oli varattu aika lääkärille. Suunnitelmani oli pyytää sairasloman
lyhentämistä viikolla. Lääkäri halusi nähdä varpaat. Aukaistessani jalat
hoitopöydällä tajusin itekki, että taisin olla asiani suhteen liian
toiveikas. Lääkäri puisteli päätään ensimmäisellä hetkellä, kun sidokset
aukeni. Hidas, sanaton katse perään upposi. Aataminomena heilahti. Nyt
on housut kintussa! Onneksi ei pidentänyt saikkua, oli hätääntynyt
ajatukseni pääni sisällä. -"Ei missään nimessä töihin", eikä urheilua 2-3 viikkoon. Jälkimmäisen tulkitsin lääkäriltä hieman spontaaniksi heitoksi. Ilmeisesti aisti, että tätä kaveria on parempi ohjeistaa varman päälle. Toki, voihan tässä pian mennäkin sen aikaa - mistäpä tässä enää tietää.
Tämä oli tässä prosessissa kovin
paikka. Hetken jo luultuani pääseväni tästä, löydän itseni yhä perusarjen
ulkopuolelta. Ei lenkkejä, ei töitä. Onneksi synkkyys pään sisällä kesti vain noin
maratonin keston verran ja orientoidun tuomioon. Ei auta kuin odottaa.
Monet ystävät ovat viisaita: -"ei 2-3viikkoa meinaa mitään mun
elämässä". Miten oikeassa he ovatkaan. Kiitos kaikille tsempeistä!
Viikon-kaksi kunto pysyy, sitten se alkaa kiihtyvästi laskea. Ensin vähän ja sitten nopeammin.
Riippuen kuntopohjasta. Takaisin samaan kuntoon pääseminen on varmasti kova rasti. Tiedän sen jo nyt. Pikkasen on ruvennu mietityttään, että
taisi tulla tuloksellisesti ns."välivuosi". Ehkä karhunkierroksen 82km sub11h tavoitteen saa siirtää pepin 57km täysimääräisenä 11tuntina. Tämä geissi tulee näkymään
väistämättä tuloksissa. Olen pian 43-vuotta. Ihan ei muutamalla lenkillä
tätä korjata. Suurin hyöty tästä on mitä ilmeisemmin kasvaminen näihin. Tästä varmaan
oppii jotain - miten kunto laskee ja miten sitä saadaan mahdollisimman
järkevästi palautettua.
Jatkan odottelua ja lorvailua.
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.2.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.