perjantai 3. marraskuuta 2017

ULTRAPITKÄ HARJOITUS

 INTRO  (aattopäivän ulkoilua)



                       Maratonin mitta (42,2km) on mielestäni aika osuva mitta sille, jonka yli menevät lenkit alkavat olla riskinottoja ultrajuoksuharjoittelussa. Mutta mikäli tavoitteena on kisamatkat 164-171km välillä, on riskejen ottoakin harkittava. Minulla on mennyt viime vuosina hyvin 43-84km ultrapolkujuoksut. Sen sijaan yli 100km kisoissa olen jäänyt lapaseksi. Ei vain ole riittänyt - syystä jos toisesta. Minulla on seuraavaan isompaan kisaan aikaa lähes 7kk. Niinpä lähdin nyt kokeeksi ottamaan ylipitkää harjoitusta.

                      Noin 80km ja yli 1000 nousumetriä. Noin 20km reitti neljästi. Jokaisella kierroksella noin 260 nousumetriä. Kaikki reitin polku-osuudella, joka on noin 9,5km. Polulla oli paikasta riippuen 1-5cm lähes koskematonta, suht luikasta lunta. Turvallinen kesäpito ei ollut läsnä.

                      Aloitan harjoituksen tasan kello 9. Olen laskeskellut, että harjoituksessa menee aikaa noin 9:50h - 10:00h. Tällaiset laskelmat ovat hieman naurettavia ultrajuoksussa. Ultrajuoksun onnistuu vain aniharvoin viemään exceliin onnistuneesti etukäteen. Muuttuvia tekijöitä on runsaasti, vaikka askelpari on selkeä - vasen ja oikea, ja sama uudestaan.

                     Juoksen 7:30min jaolla. Se on 8km/h, jos kulkee sen ajan myötä yhden kilometrin. Rytmi on 6:10min juoksua ja 1:20min kävelyä = 7:30min. 22:30min välein 50% mustikkasoppaa ja energiaa. Juomaa on mukana joka kierroksella tasan litra. Siitä menee aina noin 8dl.
                    Yksi tarkoitus on totutella geeleihin. Olen käyttänyt niitä vähän viime vuosina. On jäänyt mielikuva niiden öklöttävyydestä. Käytinkin niitä silloin maratooneilla. Siinä mennäänkin eri kovilla tehoilla verraten tällaisiin retkelyihin, jossa ahteri asettuu alemmas ja hengästyminen on vieras käsite.

                   1. kierros  Noin 20km Noin 2:11h 


                   Matka alkaa. Kantamuksia ei ole varmaan kehon ympärillä kuin 1,5kg ja säästöliekki askel. Silti heti ensi kilometreistä lähtien tuntuu jotenkin kankealta ja suppealta. Rajoitin päällä? Kokkola-Kajaanitien osuus ei ole kuin reilu 2km pitkä, mutta sisältää sen sata autoa. Ihmiset menevät töihin yhdeksän jälkeen? Vai ovat töissä tien päällä. Elämä on ihmeellistä. Olo on heti kuin olisin ulkopuolelta tarkkaileva hiippailija tienravissa. Tuttu rekkamies nostaa kättä.

                   Vihdoin polulla. Työmatkajuoksua takana noin 5,5km. Sillä polulla alkaa työpätkä. 9,5km kivikkoisia nousuja, lumisia liukkaita nousuja - ja myös laskuja. Laskut ovat alkaneet kulkemaan. Nousuissa on vielä paljon töitä. Onkin vasta marraskuun toinen päivä. Tilanne tuntuu sopivalta.
                    Aluksi kolme kierrosta lehmilammen up & down 900m kiekkaa. Sitten kivenhakkaajan kansallisestikin tunnettua miljoonankivenpolkua ylös pyssymäelle. Siellä hiihtoväki on aloittanut lumen levityksen "ensilumenladuksi". Käsi nousee taas tervehdykseksi. Minä suuntaan savimäkeen tunkkauskierrokselle. Tuplaportaat aluksi ja lopuksi. Kolme kierrosta siellä ja loppu 7km alamäkeä miljoonankivenpolkua alas kohti kotia. Lopuksi taas se 5,5km työmatkajuoksua autoviidakossa.

                    Pian olen huollossa. Kello 11:11, eli 2h 11min on mennyt aikaa tiu´ussa. Naurattaa, kun katson suunnitelmaa. Olen neljä minuuttia edellä, mutta kuka ajatteli, että huollossa menee vain 5min? Tämä on jäynä? Huollossa menee lopulta 11min ja olen matkalla taas. Kello on 11:22.
 

                  2. kierros  Noin 20km Noin 2:15h

           
                    Jälleen Kokkola-Kajaanitiellä. Se on kaikkea muuta kuin kiitorataa juoksijalle. 5-10 askelparia ja sivuun, jossa on 5-10cm lunta, jonka alla jäätä ja yllätyksiä. Kysyy jaloilta virkeyttä ja päältä sietämistä. Taas sama rekkamies vastaan. Epäuskoinen virne naamalla hänen käsi nousee. Vaihdoin huollossa pipon. Vastaan tulee muitakin tuttuja. Yksi mies aukasee oikein lennosta oven ja puhelee kuin pärnulainen taksimies nopeasti ja aihevapaasti. Onnellisuus.

                    Pieni huokasu, kun saavun töihin polulle. Oli nimittäin jo ensimmäinen kierros yllättävän kovaa työstöä. Syke nousee, kun nousukulma ylittää 20%. Niin se vain on. Pyssymäen tekomäki ei ole pitkä nousuiltaan, mutta jyrkkyys on tuottanut päänvaivaa jopa hiihtoväelle latujen homogolointi vaiheessa. Nousut on liian jyrkkiä FIS:n makuunkin. Ei ihme jos viidennelläkymmenellä olevaa kuntoilijaa hengästyttää.

                    Silmämääräisesti olen jäänyt 300-400m eka kierroksen kävelypätkäkohtia vertaillessani. Vauhti ei ole sittenkään tippunut paljoakaan. Lumiset ja haastavat polut lypsää nopeasti jaloista voimia pois, vaikka menee könkkähölkkää. Rekkamies tulee taas vastaan. Hölmistynyt katse. Käsi ei nouse. Liekö liian pitkiä nuo rekkamiesten päivät?

                    Toinen kierros päättyy kello 13:37. Kierros kesti 2:15h. Huollossa menee nyt 13minuuttia, sillä kaakeli kutsuu ja vessa täyttyy höyryävästä eliöstä.

 

              3. kierros  Noin 20km Noin 2:25h


                     Lähden kolmannelle kierrokselle viisi minuuttia aikataulua jäljessä. 5min huoltotauko oli taas budjetissa. Nämä on niin kuin hallituksen budjetit - ei ne pidä. Aikataulussa on kuitenkin vähän heittoa. Kolmannelle kierrokselle lähtee mukaan alle neljän tunnin maratoonari Jari "Jarru" Jyrkkä.

                    Mukava on saada hölkkäseuraa 40km taivalluksen jälkeen. Jotenkin tuntuu, että vauhti asettuu heti uomiinsa, molemmille sopivaksi. Lunta/Räntää/Alijäähtynyttä vettä tiputtelee hiljokselleen. Keli liukastuu. Työmatka polulle haasteellistuu. Edellisen kierroksen jäljet on ummessa.

                    Juttu luistaa, mutta työt pitää tehä tälläkin kierroksella. Saavutaan polulle. Vielä luistaa ja luistaa. Jarru manaa vähän raskautta. Pitkä ja kova kausi hänelläkin takana. Ehkä polkukin on nyt työläs? Saavutaan taas pyssymäelle. Hiihtoladun teko on edelleen käynnissä. On ne sitkeää sakki nuokin - ajattelen.

                    Sitten kiivetään ja lasketaan. Ensimmäisen ison laskun alaosassa Jarru repeää hulvattomaan nauruun: -"äijjä on niin kuin hirvi liikennevaloissa!" Kaarran ison laskun alaosan poluttomalle osalle hyvässä sivuslaidissa. Jarru tulee takana ja ohjaa suunkin oikeaan asentoon, hieman oikealle päin kääntyäkseen. -"On tämä raskasta, vaikka vain yhden kierroksen menee".

                    Tullaan tielle. Se on kuin tulisi raskaan työpäivän jälkeen kotia kohti. Oman kuplan ulkopuolella autojen äänet surraavat kuin kärpäset lantakasan ympärillä. Epätodellinen kontrasti, joka päättyy Olkkosentielle. Jarru kiittää ja poistuu jatkamaan vauhdikasta päiväänsä. Kertoo jalkojen väsyneen mukavasti. Toivottaa tsempit minulle viimeiselle kierrokselle. Kiitän niistä. Ihan hyvälle tuntuu. Kuitenkin jo 60km takana.


                 4. kierros  Noin 20km Noin 2:24h


                   3-4 kierroksen välisessä huollossa menee nyt vain 10 minuuttia. Homma käy selkeästi. Hoksaan vähän huojuvani. Otan sipsejä hiukan. Täytän pullot. Täytän liivit. Kolme geeliä joka kierros ja  hieman joko Snickersiä tai Elovena patukkaa. Nyt myös otsalamppu päähän. On pimeä kierros. Lumisade on yltynyt. Nyt tuodaan kaikki haasteet tarjolle. Otan ne vastaan. Syöksyn pihalle. Kello on 16:25. Sen saman viisi minuuttia aikataulua jäljessä. Aikataulu tähtää 9h 50min aikaan. On jopa hieman koomista olla näin tarkasti aikataulun mukana.

                   Jotenkin on mukavan rento olo. Pystyn yllättäen hieman rentouttamaan oloani ja tunnen, että pääsen nyt pykälää helpommalla. Juoksujaksavuus on parempaa ja kävelypätkillä naurahtelen eri asioille. Sinnikäs pyöräilijä tulee kiitoradalla vastaan. Kiitoradan ravissa on vain nyt jo helposti 10cm lunta. Kasvot kosteina vastaan tuleva kovakuntoisen näköinen nainen tervehtii iloisin silmin ajaessaan pyörällä. Lenkki nollakelissä kiihtyvässä lumisateessa kysyy ponnistusta myös pyörällä.

                   Polulle saapuessa jälleen kerran suljen kuin oven meteliltä takanani. Lehmilammen kivikkoiset nousut tuntuvat nyt edellistä kierrosta helpommilta. Kaikki sujuu jo rutiininomaisesti. Yhdeksän tuntia liikuntaa täyttyy. Aavemaisen hiljaista. Lamppuni on isoimmalla teholla. Ei ongelmia nähdä. Silti täytyy keskittyä. Lyhyt kivikkoinen taimikkopolkupätkä ja taas ollaan pyssymäen purulla. Se on nyt äärimmäisen liukas. Laduntekokoneet ja traktorit ovat liipanneet pururadan lähes luistinradaksi.

                  Työkoneissa on valot. Samoin minulla - otsalla. Olemme yhtä. Nousen savimäelle tekemään viimeiset nousumetrit tähän settiin. Lunta on tullut paljon lisää. Olen paljon ajatuksissa. Kaikki käy aika nopeasti. 73,1km kohdalla jalat lähtee alta pienessä laskussa. Lenkin ainoa kaatuminen. Kaivaudun kiepistäni kuin riekko konsanaan ja lehahdan lentoon, tosin jo aika pahaseen.

                 Tämän lenkin viimeinen työmatka on alustaltaan ylivoimaisesti hankalin - kiitos lumisateen ja nollan tuntumaan nousseen lämpötilan. Silti lenkin lopun tuoma kiima nostaa lantiota ratkaisevan tuuman ja innostun tekemään pienen loppunoston. Pihalla pysäytän kellon aikaan 9h 49min 41sek. Eli 19 sekuntia alle aikataulun. Samalla 1050 nousumetriä.

                  Lenkin jälkeen on ihan ok freesi olo. Otan nopeaa energiaa. Tankki on kuitenkin petollisen tyhjä ja 15min päästä alkaa heikottaan. Äkkiä suolaista kotiruokaa ja vointi kohenee. Tämä kertoo, miten syvälle tällaiset harjoitukset vievät.


                  Tämän tyyliset harjoitukset ovat ns. harkittuja riskejä. Näkisin, että harjoitus oli sopivan kuluttava. Tällaiset harjoitukset ovat aina vähän myös rasittavuudeltaan suorituksenomaisia. On vain annettava tarpeeksi aikaa palautumiselle. 2-3 kevyttä päivää on vielä ok. Mutta jos tällaisesta harjoituksesta menee viikko palautumiseen on se ollut liian kova. Tämä on hieman strapetsitaiteilua. Ultrajuoksussa on kiva yrittää kehittyä. Olkoot tämä taas yksi askel.




Onni Vähäaho, Nivalassa 3.11.2017     

4 kommenttia:

  1. Tuosta sait hyvää kokemusta tuleviin kisoihin.
    Hienosti pystyit pitämään aikataulusta kiinni vaikka keli huononi loppua kohti.

    VastaaPoista
  2. Oikein hallittu harjoitus. Kuinka on palautunut - todellisuudessa ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Hyvä kysymys. Sanoisin, että vähintäänkin riittävän hyvin. Tässä kohtaa (liki 7kk seuraavaan kisaan) ei tarvi olla herkkää, joten lähinnä perusharjoittelun häiriintymättömyys riittää. Kevyt perushölkkä näytti ainakin eilen 3pv megalenkin jälkeen sujuvan varsin helposti 22km verran: https://www.strava.com/activities/1262784583
      Tämä oli hyvä singaali.

      Lihakset ovat vielä supistuneessa tilassa, eikä revittely onnistuisi. Annan lihasten palautua rauhassa omaan mittaan - liikkumalla kevyesti.

      Poista

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.