Maailmassa
on paljon valmiiksi ajateltua. On uskoja, on totuuksia, on tapoja, on tyylejä,
on koulukuntia jne. On valmiita pusseja mistä ottaa se mikä myy sinulle.
Ihmisillä on taipumusta mennä niin kuin on aina menty. Toisinajattelijat ovat
vähissä. Heidän ylleen lankeaa vielä pahimmillaan hulluuden leima, joka ei
taida olla kovinkaan tavatonta. Uusia malleja vieroksutaan töissä ja
vapaa-ajalla. Pelätään uuteen oppimista. Ollaan ihmiskuntaa, joka on kasvanut
johonkin valmiiseen.
Yksi
tällainen osa-alue on kestävyysurheilu ajattelu/malli. Suomessa valitsee lähes
uskonomainen kannatus 80% kevyttä, 10-15% reipasta ja 5-10% kovaa malli. Sitä
otetaan käyttöön ja sitä jaetaan. Olen itsekin ollut tuossa uskossa ja olen yhä, mutta varauksin.
Mielenkiintoista aina
eriäviä asioita esitettäessä näistä lähes uskonnollisista ”totuuksista” on se
epäilevä – ”siinähän kokeilet” – tai jopa hyökkäävä asenne ja voimakas
puolustaminen vanhaa tapaa kohtaan. Tämähän on sama genre, joka toistuu myös
mm. työelämässä. Uutta epäillään ja väheksytään, pidetään poikkeuksena, jos se
jollakin/jossakin toimii. Sama on kestävyysurheilussa – on poikkeuksia; Ansio,
Simpanen ja Valido. Kuka, Valido?
Moni asia muuttaa
ajattelua vasta, kun tullaan ohi oikealta ja vasemmalta - jos sittenkään. Se on kuin olisi
tsunamin kourissa ja kiivennyt sähköpaalun nokkaan ja olisi vain pakko myöntää,
ettei jalkanopeus riittänyt. Asia vyöryy syliin. Näin on hieman jo käynyt
kestävyysurheilussakin. Korkeammalta lauletaan jo uutta virttä, kun me vanha
koulukunta messutaan vanhaa, väsynyttä totuutta. -"Poikkeuksia". Näin olen kuullut
sanottavan. Olen sensijaan alkanut ajattelemaan itse. Onko kaikki vain poikkeuden
ansiota?
Ex-jalkapalloilijat ovat
tulleet ryminällä kestävyysurheilun huipulle. Heistä nimekkäin on Juuso
Simpanen, joka voitti tänä vuonna Ultra Trail Tour Finlandin. Juoksi viime keväänä
mm. neljänä viikkona peräkkäin n.240km/viikko. Juuso ei ole pelännyt harjoitella
kovaa ja myös tehokkaasti. Juuso on myös vegaani. Ja ajattelemista voi uudistaa myös ravinnon puolella. Hirvimiehistä vegaaneiksi on matkaa. Useammat heivaavat tuonkin sanan "huuhaana", uskaltamatta ottaa selvää.
Uusimpana läpimurtona voidaan puhua Toni ”Don”
Validosta, joka paransi viikko sitten 10km ennätystään kertaheitolla päälle
37minuutin ajasta 34:10min tasolle. Ja mitä siinä, mies jututti kisan aikana
eri ryhmäläisiä, ja siirtyi ryhmä, ryhmältä kohti kärkeä. Ja juoksi toisen
puolikkaan reilu puoli minuuttia ensimmäistä nopeammin. Ja hänen harjoitteluaan
seuranneena, voin sanoa hänen asuneen paljon ns. "kielletyllä keskialueella" ja rönsyilly
harjoittelussaan. Kovat lenkit ovat toistuneet uskomattomalla rekvensillä.Valido on myös vegaani. Ups!
Ajatellaanpa mitä on
jalkapallon harjoittelu. Paljon spurtteja ja kovia tehoja. Olenko aivan hukassa?
Paljon peliä, pienpelejä, jossa syke hakkaa? Mikähän lie tehosuhde? Tästä maailmasta meille on
siirtynyt harrastajia lajiimme ja saa näyttämään uskonnolliset mittasuhteet
saaneet systeemimme vanhentuneilta. Ei pidä närkästyä. Onhan niillä hyviä
tuloksia tullut, mutta onko pakko sulkea silmät? Onko pakko aina ohittaa uudet
innovaatiot toteamalla, että se on ”poikkeus” tai ”on vain yksi sellainen” tms.
Voiko vain herätä ajattelemaan itse?
En tarkoita, etteikö
vanhassa 80-15-5 systeemissä olisi paljon hyvääkin, mutta pitää rohjeta
kokeilla myös uusia innovaatioita. Vanhassa systeemissä on varmasti paljon myös
sitä mitä on uudessa, enkä näe seuraavassa ”totuudessa” tarvetta muutosta
siihen: -”Ensin täytyy harjoitella, että jaksaa harjoitella”. Tuo pitänee
edelleen paikkaansa. Mutta ei hakata mitään kiveen. Muistetaan, että maailma ei
ole pysähdyksissä. Se menee eteenpäin. Älä jää poteroon.
Onni Vähäaho, Nivalassa 22.11.2017
Kuuntelemaan oppiminen on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kestävyysurheilun harjoittamisessa.
VastaaPoistaMinä sanoin sinulle jo vuosia sitten että koskaan ei saisi olla kovin kaukana nopeudesta.
Ihmisikä ei toisaalta riitä kaiken kokeilemiseen, joten jokainen yrittää parhaansa itselleen sopivimmalla tavalla.
Huippujalkapalloilija juoksee pelin aikana reilut 16 km ja suurimman osan siitä kovaa, joten se siitä kestävyydestä. Sensijaan heidän lihastasapainonsa ja koordinaationsa ovat erinomaiset ja kehon syvät lihakset monipuolisesti harjoitettu.
esim. Jalkapalloilijoiden harjoittelun avulla saadut ominaisuudet näyttäisivät tukevan kestävyyden tarttumista. 16km kovaa vaatii aikamoisen kestävyyden :) Varmasti esim. keskivartalon rautaiset kunnot niin futaajien kuin hiihtäjien keskuudessa näkyvät usein kun laitetaan tossut jalkaan.
PoistaNäitä on hyvä huomioida ja punnita. Mielenkiintoinen aihe. Minulla on aavistus, että kestävyysjuoksussa mennään lähivuosina norjalaismaiseen monen peräkkäisen tehopäivän blokkityyliin, jossa sen jälkeen palautellaan ja odotetaan superkompensaatiota.
Tämä, kuten monet muutkin asiat elämässä ovat parhaimmillaan silloin kun ei ajattele niiden olevan keksityn. Aina tulee uusia innovaatioita. Se ei kuitenkaan vähennä vanhojen systeemejen arvoa vaan luo hyvän pohjan tarkastella uutta.
Korjataan sen verran että huipputasolla pelissä edetään noin 11-12km riippuen pelipaikasta. 90minuutin ajan keskisyke on päälle 85%:ia ylimmillä tasoilla. Nämä siis tutkimustuloksia.
PoistaOmat tutkimustulokset futisharjoituksista:
keskimäärin 3-6km harjoituksissa edetään juosten ja kovalla sykkeellä. Tämä normaalisti noin 5-9kertaa viikossa.
1883 Adolf Erik Nordenskiöldin viimeisellä Grönlannin retkellä kaksi saamelaista hiihtivät kahdessa vuorokaudessa noin 420 kilometriä lähes nukkumatta.
VastaaPoistaKestävyys ja sen harjoittaminen ei ole mikään uusi asia - edes norjalaisille saati meille suomalaisille.
Kyseenalaistaminen on erittäin tervettä kun kehittää omaa harjoitteluaan.
Tuo oli hyvä ja hauska :) Kyllä töitä SAA tehdä, olipa tapa mikä tahansa. Ja kaikki olemme yksilöllisiä. Toiset kestää enemmän. Enempihän me vanhat vain koitetaan olla tuutoreina nuorille :) Ja hauskaa on siinä sivussa itsellämmekin.
PoistaOma vihje heille on kuunnella itseään ja seurata aikaa. Olkaa rohkeita, mutta älkää juosko kahta kertaa samaan puuhun palliksi. ;)
Tuloskuntoa kilpajuoksuun on mahdollista parantaa hyvinkin erilaisilla harjoitusmenetelmillä kunhan käy riittävän usein lenkillä. Myöhäisellä keski-iällä aloittaneena en tietysti ole oikein vertailukelpoinen nuoremmille, minähän treenasin tuloksellisesti parhaimmat vuoteni "mututuntumalla", lähes aina ilman sykkeen seurantaa varmaan puolet ajasta lähempänä VK:ta kuin PK-aluetta. Reippaan vauhdin sietokyvyn kasvattaminen tuntui tärkeältä. Jäi kokeilematta, oisko tulokset parantuneet toisenlaisella harjoittelulla, vuodet kuluu nopeaan ja ikä syö väistämättä vauhdit pois. Luulen, että useimpien kannattaa pelata varman päälle ja noudattaa perinteisiä ohjeita, hyvän PK-pohjan päälle on helpompi tehdä kisoihin täsmätreeniä ja saattaa pysyä terveempänä kun pohjakunto riittää.
PoistaKiitos Keijo ja Pasi omasta panoksestanne kokemuksien ja mielipiteiden jakajina. Keijo teki tosiaankin upean uran valtavirrasta poikkeavalla tavalla. Nivalasta löytyy veteraanimenestyjistä vieläkin äärimmäisemmän harjoittelun esimerkki :) Kiviojan Matti juoksi aina kaikki lenkit, jos ei täysillä niin kovaaa. Eikös hän niin kerran lehdessä todennut?
PoistaEri tyyleistä ja tavoista julkikirjoittaminen rikastuttaa ajattelua, vaikka toiminta ei siitä juuri muuttuisikaan.
Matti juoksi vielä liki seitenkymppisenä puolimaratonin alle 1.30, ehkä hänellä on geeneissäkin osuutta, siskonsa voitti olympiakultaa hiihdossa (Helena Takalo) ja osa veljistä oli lahjakkaita urheilijoita nuorena, eivät vaan jatkaneet sitä uraa aikuisena.
PoistaTuo minun kokemuksena ei yllä ultrajuoksuun, 5000m-maraton oli keskiössä, vain yksi 800m ja 6h kisa poikkeuksena. Maratonilla ei tarvita kisanaikaista tankkauskykyä, kunhan osaa noukkia vauhdissa juomamukin käteen ja siemaista juomaa tukehtumatta.
Heippa Onni ja muut! Ihan piti mielenkiinnosta ruveta kommentoimaan :) Otsikossa kysytään, että uskotko vanhaan vai ajatteletko itse. Vastaan -kyllä- molempiin :D Mä luulen, että tuo "vanha" 80 (=PK)-15-5-systeemi on hyvä perusta monelle kestävyyslajia harrastavalle. Ja hyvin käypä ohje nykyäänkin; eräs pohjoismainen naapurimme taitaa harjoitella ainakin hiihtolajien osalta liki tuolla rytmityksellä.
VastaaPoistaKestävyysurheilulajeista jos ajatellaan kestävyysjuoksua, niin matkojen haarukka on 800m: stä maratoniin. Lukisin ultrajuoksun lajina vähän spesiaalimmaksi kuin esim maratonin, tai puolikkaan, mitä mieltä ollaan? Ettei olisi vallan oma maailmansa esim. harjoittelun osalta siinä mielessä, että harjoittelun kilometrimäärät painii eri sarjassa kuin esim kympin juoksijoilla, tai jos ajatellaan vaikka harjoituksiin menevää aikaa ja harjoitusvasteen adaptoitumiseen menevää aikaa.
Jalkapallon tehoista kyselit: keskimääräinen
aerobinen kuormittavuus Pullisen lajianalyysin mukaan olisi ~70 % VO2max, riippuen pelipaikasta, olosuhteista ja pelikulttuurista. Ja esim espanjalaisista huippujalkapalloilijoista tehdyssä tutkimuksessa keskikenttäpelaajat juoksivat n 12km pelin aikana, intensiteetin vaihdellessa kävelystä spurttiin (kovin teho > 23 km/h, jossa juostun spurtin pituus keskimäärin 19,3m ja keskimäärin spurtteja oli pelin aikana 17kpl). Toisessa tutkimuksessa (Anderson ym.) brittiläisfutaajien sprintin vauhti saattoi olla 25,5km/h. Eli aika haipakkaa kentällä välillä päästellään :)
Blokkaamisessa on hyvät ja huonot puolet, kuten kaikessa, mutta erittäin tärkeässä osassa siinäkin on palautuminen ja lepo. Tarpeellinen se voi olla monessa lajissa sen takia, että kilpailurytmi on nykyään tiheä. Perusteet, se 80%, pitää kuitenkin olla jo alla :)
Mukavia lenkkejä kaikille, on aina voitto, kun pääsee liikkumaan :)
-Pirjo
Kiitos myös Toni "Don" Valido ja Pirjo kommenteista! On mukava saada myös valmennuksen ammattilaiselta kommenttia, sekä liikunta ja terveysalan ammattihenkilöltä.
VastaaPoistaBlogistin unelma on saada kommentteja. Kiitos :)
Ultrajuoksu on kyllä varsin kaukana terveysliikunnasta, terveystieteestä.
VastaaPoistaLisäksi siihen voi vain osittain soveltaa urheiluvalmennuksen lainalaisuuksia sillä niin vähän syväkestävyyttä tai kokonaiskestävyyttä on todellisuudessa tutkittu.
Jokainen siis repii itsensä omalla vastuullaan...