Kahdesta edellisestä vuodesta jäi
mieleen paljon kehittymisen ilon tunteita, mutta samalla oman rajallisuuden tunnistaminen.
Mieli olisi halunnu ottaa parempaakin menoa vastaan. Jäin tavoitteista, jotka
olivat vain omassa tiedossani. Näin itseni kenties gnu-härkänä, joka
ylittäessään jokea matkalla vehreimmille laitumille luulee sen olevan tyhjän
krokotiileista. Sisälläni on ollut ja on yhä edelleen sanoinkuvaamaton palo.
Alus on kuitenkin nitissyt ja nitkunut, enkä ole enää varma saanko
tuhatkakssatasen ladan kaltaisesta koneestani enempää iloa itselleni. Eikä
minulla ole rehellisesti sanottuna mitään käsitystä minkälaisiin suorituksiin
minun uskotaan pystyvän. Olenko jo asiani yläkerroksessa, josta on jäljellä
enää kutsuvat kierreportaat alaspäin? Vai näkeekö ystäväni, kolleegani ja
seuraajani, että ladassani on vielä varaa vääntää ruuvia? Ja mitä mieltä tästä
kaikesta on itse kuski.
Tunne elää sisällämme. Sitä on turha yrittää lukita. Huonoin vaihtoehto on sementoida omia tunteita, sillä se sulkee mielesi ovia. Juuri tällä hetkellä olen savannilla jossain afrikassa. Olen jykevän puunoksan kantama leopardi, jonka silmissä on kylläisyyden harsomaa tyyneyttä. Allani juoksevat gassellit iloisesti hyppien, ne ovat rauhassa juuri nyt. Heidän valppaus kertoo kuitenkin eläinten aisteista paljon. Tuo rotale oksalla on arvaamaton juurikin elämää kohtaa olevan iänikuisen hehkuvan palon vuoksi. Samassa taulussa voi nähdä savannin kauneuden, tyyneyden, ilon, vaarallisuuden ja äkkiä arvaamattomien, nopeiden muutostenkin.
Haluaisin olla enemmän ja samalla olen hyväksynyt oman tasoni. Kukin tasollaan ja se on tässä juoksuharrastus yhteisössä parasta. Rakkaus yli rajojen (vauhtejen ja tasojen) tuntuu ja näkyy yhteisössä. On hienoa kuulua joukkoon ja tuoda tunnetuksi Nivalan suot ja jylhät mäet. Saatiin viitisen vuotta sitten kaivettua aarre, joka on noussut yhdeksi Suomen mystisimmistä mysteereistä, Iso-Sydänmaan reitti, ns. I-SR2014, eli reitin versio, joka v.2014 vihittiin käyttöön. Reitti on tarjonnut ja kutsunut. Ja yhä se saattaa tulla monien uniin (Validonkin?) ja houkutus saattaa kasvaa vastustamattomaksi.
Vuoden 2019 tavoite: Nauttia liikkumisesta. Kaksi sanaa. Ei enempää, eikä vähempää. Ei siis mitään kilpailutavoitteita. Kilpailut ovat minulle 2019 vuonna tapahtumia, joihin lähden nauttimaan tunnelmasta ja siitä, että saan väsyttää itseni – voimaantuen siten. Ei siis tavoitteita, ei lupauksia. Jätän option kuitenkin, sillä rötkötän yhä oksallani. Jaksavatko silmäni olla seuraavat 365 päivää yhtä tyytyväiset, jää nähtäväksi.
Vuoden 2018 Liikunnat:
Tunne elää sisällämme. Sitä on turha yrittää lukita. Huonoin vaihtoehto on sementoida omia tunteita, sillä se sulkee mielesi ovia. Juuri tällä hetkellä olen savannilla jossain afrikassa. Olen jykevän puunoksan kantama leopardi, jonka silmissä on kylläisyyden harsomaa tyyneyttä. Allani juoksevat gassellit iloisesti hyppien, ne ovat rauhassa juuri nyt. Heidän valppaus kertoo kuitenkin eläinten aisteista paljon. Tuo rotale oksalla on arvaamaton juurikin elämää kohtaa olevan iänikuisen hehkuvan palon vuoksi. Samassa taulussa voi nähdä savannin kauneuden, tyyneyden, ilon, vaarallisuuden ja äkkiä arvaamattomien, nopeiden muutostenkin.
Haluaisin olla enemmän ja samalla olen hyväksynyt oman tasoni. Kukin tasollaan ja se on tässä juoksuharrastus yhteisössä parasta. Rakkaus yli rajojen (vauhtejen ja tasojen) tuntuu ja näkyy yhteisössä. On hienoa kuulua joukkoon ja tuoda tunnetuksi Nivalan suot ja jylhät mäet. Saatiin viitisen vuotta sitten kaivettua aarre, joka on noussut yhdeksi Suomen mystisimmistä mysteereistä, Iso-Sydänmaan reitti, ns. I-SR2014, eli reitin versio, joka v.2014 vihittiin käyttöön. Reitti on tarjonnut ja kutsunut. Ja yhä se saattaa tulla monien uniin (Validonkin?) ja houkutus saattaa kasvaa vastustamattomaksi.
Vuoden 2019 tavoite: Nauttia liikkumisesta. Kaksi sanaa. Ei enempää, eikä vähempää. Ei siis mitään kilpailutavoitteita. Kilpailut ovat minulle 2019 vuonna tapahtumia, joihin lähden nauttimaan tunnelmasta ja siitä, että saan väsyttää itseni – voimaantuen siten. Ei siis tavoitteita, ei lupauksia. Jätän option kuitenkin, sillä rötkötän yhä oksallani. Jaksavatko silmäni olla seuraavat 365 päivää yhtä tyytyväiset, jää nähtäväksi.
Vuoden 2018 Liikunnat:
* Juoksu 5180km
* Kävely 192,3km
* Lumikenkäily 121,2km
* Pyöräily 354,9km
* Hiihto 56,5km
Liikuntaa yhteensä 641h 28min.
HUOM! TSEKKAA TÄMÄ!!!
Super PEP 2019 ilmo aukeaa!!!
Tsekkaa muutkin NIPO:n häppeningit, LUV:t ja polkuillat yms. TÄÄLTÄ.
Onni Vähäaho, Nivalassa 31.12.2018.
Kyllä luulen että varsinkin pidemmillä matkoilla sinulla on vielä uutta annettavaa, ehkä jopa minullakin jos on onni myötä. Toki on lähdettävä nöyränä taistoon mikäli vuosia on ehtinyt kertyä vähän enemmän.
VastaaPoista