Osin pilvinen päivä on
kääntymässä iltaa kohden. Pilvet alkavat väistyä, sää selkenee. Ei ole satanut
aikoihin, silti voin tuntea lahkeiden kastuvat. Kesä on edennyt ehtoopuolelle.
Jaakko on nakannut oman kivensä veteen. Ehkä tuo sanonta pitää pintansa vielä
osin etenkin yölämpötilojen puolesta. Ja voitanee puhua enempi "Jaakon
päivien tietämillä" kuin tarkalleen.
Metsässä alkaa jo otsavalo näyttää selkeästi päivän valoa paremmin. Jätänkin sen jo tällä metsäisellä polkuosuudella päälle. Metsä on tyynen hiljainen ja omakin askel on lähes äänetön. Soljun polun uumassa eteenpäin kasteen täyttämien varpujen välillä kastellessa lahkeitani. Sormillakin on hiukan kylmä. Onkin vain muutama aste lämmintä.
Juostuani aikani päivän kääntyessä yönselkään, tulen Pesänevan laidalle. Jatkan totutusti kohti suon toista laitaa. Yhtäkkiä hätkähdän - ja niin hätkähtää Kanahaukkakin, joka ei ilmeisesti osannut minua odottaa. Haukka nousee vaivaismännystä lentoon, tehden lentoon lähdettyään jonkusen ihmettelykaarroksen suon yllä ennen kuin lensi matkoihinsa. Harvinainen hetki. Jonkun kerran olen pöllön ja pienemmän haukan nähnyt, mutta Kanahaukka oli yllättävä että vaikuttava näky.
Juoksen vielä pari tuntia. Lopulta painan kellon pysähdyksiin ja poistun luonnosta lämpömittarin näyttäessä nollaa. Juoksu kulki kivasti, vaikka lenkki oli hyvin erilainen, jo pimeyden vuoksi.
Päivät kuluvat nopeasti ja pian huomaan muistelevani tuota edellistä istuessani laiturilla kauniina mökkiloma päivänä. Vaimoni aina valloittava näky tekee ajatuskontrastista satumaisen. Todellisuus hämärtyy. Hieman alempaa vedestä kuulen lasteni pyytävän minuakin uimaan. Pian olen vedessä ja jo viiden minuutin päästä saunassa. Kaikki tämä tajunnanvirtana, vailla mitään etukäteisajatusta. Elämä todella taas vei, mutta todella hyvällä tavalla.
Parisen vuotta sitten ala-asteikäinen lapsi jäi Nivalassa pappansa ajaman traktorin alle. Joitakin päiviä sitten kuulimme Mona-Liisa Nousiaisen kuolleen vakavan sairauden johdosta vain 36 -vuotiaana. Jossakin uskonnossa ajatellaan kuoleman olevan Jumalan tahdon. Tuskin ilkeämmin voisi kukaan kenenkään elämän tahtovan päättyä. Uskoa saa joka haluaa. Se on henkilökohtaista. Raaka on karman käsi, sanon minä. Liian raaka.
Olen nähnyt monenlaisia elämän loppuja 20-vuotisella ammattiurallani. Voin helposti nähdä olleeni itse onnekas ollessani vielä 45 -vuotiaana ainakin tietääkseni terve. Ja voin edelleen tehdä ja harrastaa mitä haluan. Minulla on hyvä perhe ympärilläni tuomassa elämälleni sisältöä ja merkitystä, sekä ulottuvuutta. Onhan perheessäni myös kaksi naista.
Yhdeksän päivän päästä olen näihin aikoihin taas suuntaamassa kohti Pesänevaa. Tuskin siellä haukkaa on sillä kertaa, mutta suo osaa aina jollain tavalla ottaa kulkijansa vastaan. Innolla odotan Super PEP 2019 tapahtumaa, josta kattava AIKATAULU TÄSSÄ.
Metsässä alkaa jo otsavalo näyttää selkeästi päivän valoa paremmin. Jätänkin sen jo tällä metsäisellä polkuosuudella päälle. Metsä on tyynen hiljainen ja omakin askel on lähes äänetön. Soljun polun uumassa eteenpäin kasteen täyttämien varpujen välillä kastellessa lahkeitani. Sormillakin on hiukan kylmä. Onkin vain muutama aste lämmintä.
Juostuani aikani päivän kääntyessä yönselkään, tulen Pesänevan laidalle. Jatkan totutusti kohti suon toista laitaa. Yhtäkkiä hätkähdän - ja niin hätkähtää Kanahaukkakin, joka ei ilmeisesti osannut minua odottaa. Haukka nousee vaivaismännystä lentoon, tehden lentoon lähdettyään jonkusen ihmettelykaarroksen suon yllä ennen kuin lensi matkoihinsa. Harvinainen hetki. Jonkun kerran olen pöllön ja pienemmän haukan nähnyt, mutta Kanahaukka oli yllättävä että vaikuttava näky.
Juoksen vielä pari tuntia. Lopulta painan kellon pysähdyksiin ja poistun luonnosta lämpömittarin näyttäessä nollaa. Juoksu kulki kivasti, vaikka lenkki oli hyvin erilainen, jo pimeyden vuoksi.
Päivät kuluvat nopeasti ja pian huomaan muistelevani tuota edellistä istuessani laiturilla kauniina mökkiloma päivänä. Vaimoni aina valloittava näky tekee ajatuskontrastista satumaisen. Todellisuus hämärtyy. Hieman alempaa vedestä kuulen lasteni pyytävän minuakin uimaan. Pian olen vedessä ja jo viiden minuutin päästä saunassa. Kaikki tämä tajunnanvirtana, vailla mitään etukäteisajatusta. Elämä todella taas vei, mutta todella hyvällä tavalla.
Parisen vuotta sitten ala-asteikäinen lapsi jäi Nivalassa pappansa ajaman traktorin alle. Joitakin päiviä sitten kuulimme Mona-Liisa Nousiaisen kuolleen vakavan sairauden johdosta vain 36 -vuotiaana. Jossakin uskonnossa ajatellaan kuoleman olevan Jumalan tahdon. Tuskin ilkeämmin voisi kukaan kenenkään elämän tahtovan päättyä. Uskoa saa joka haluaa. Se on henkilökohtaista. Raaka on karman käsi, sanon minä. Liian raaka.
Olen nähnyt monenlaisia elämän loppuja 20-vuotisella ammattiurallani. Voin helposti nähdä olleeni itse onnekas ollessani vielä 45 -vuotiaana ainakin tietääkseni terve. Ja voin edelleen tehdä ja harrastaa mitä haluan. Minulla on hyvä perhe ympärilläni tuomassa elämälleni sisältöä ja merkitystä, sekä ulottuvuutta. Onhan perheessäni myös kaksi naista.
Yhdeksän päivän päästä olen näihin aikoihin taas suuntaamassa kohti Pesänevaa. Tuskin siellä haukkaa on sillä kertaa, mutta suo osaa aina jollain tavalla ottaa kulkijansa vastaan. Innolla odotan Super PEP 2019 tapahtumaa, josta kattava AIKATAULU TÄSSÄ.
Onni Vähäaho, 7.8.2019, Markojärvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti