ELÄMÄ

             Olen 45 -vuotta. 25 vuoden päästä alkaa rumba, jos käy flaxi, että sinne asti elän. Nimittäin hautapaikan taho (seurakunta) alkaa ottamaan yhteyttä. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä tiiviimmin, ihan kotiin asti. Voi ja saa olla vakava asia, mutta humoristisena ihmisenä näen tuossa hauskaakin; hauttuumaan ihmiset, kun alkavat vieraileen niin se on kuin tutustumiskäynti tuleviin siunaajiin. Lopulta jopa papit alkavat vierailla kotona, jos ei muuten hoksaa tulla hautuumaalle pötköttään. Jos tossu nousee vielä siinä iässä - ja en oo vielä hauttuumaalla - niin pakenen ihan satavarma noita tilanteita syvänmaalle, vaikka se ois viimenen reissu. Vai sittenkin kiikustuolissa? Aika näyttää.

             Tuli sen verran riski olo tuosta 171km läpipääsystä, ettei ihan pakosta tarvi heti uutta matoa laittaa koukkuun. Silti muutama haaste on käynyt mielessä. Miten ois Iisalmen Koljonvirran patsaalta juoksu Nivalan Tillaripatsaalle viiden vuoden tauon jälkeen? Silloin hitusen alle 15 tunnin. Jos sitä alle 14 tunnin ja ylipäänsä perille? Löytyisikö 2-3 hullua huoltaan? 6:30min/km keskarilla patsaalta patsaalle. Yllytyshullu. Voin nykästä, jos halutaan.

             Muutoin en ole kyllä isommin tulevaakaan vuotta miettinyt. Tekee sitä mitä mieleen juolahtaa ja toteuttaa niitä pieniäkin haaveita. Kuten tuossa jo lampisuunnistusta tuli kerran tehtyäkin. Vielä on muutama pikku juttu kokeilematta, mutta ei nyt ihan kaikkia etukäteen paljasteta. Hieman epäilen tuleeko sitä maratonia juostua tänäkään vuonna. Siinä ku pitäs olla kunnossa ja onhan se muutenki aika tylsää hommaa? Ja niin kovvaakin. Ja kuitenkin mielellään alle 3:20h, jos.

             Välillä sitä tulee mietittyä, että elän nyt tätä elämää ja se on ainutkertainen. Miten sen haluaa elää? En haluaisi elää sitä pelkästää näin tai nuin - vaan juuri kuin miltä milloinkin tuntuu. En ole mikään malliurheilija, mutta kuntoni ansiosta mahdollisuuteni ovat monet. Myös oleminen ja läheisten kuuleminen ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Ei aina voi vain juosta tai mennä. On tärkeää, että itsellä on sisällä rauha. Siitä tulee hyvä olo - elämä. Joko yhteisessä lounaspöydässä, lammen rannalla tai itsekseen juosten. Miten kulloinkin on hyvä.

              Olisin halunut isänkin ehtivät miettiä. Ehkä hän ehtikin, talvella, maansiirto yrittäjänä, jossa sesonki osui vahvasti kesään. Ja pelata sitä sukkapalloa kanssani. Kiitollisuus. Äiti ajaa paljon pyörällä ja kutoo villasukkia. Keittää aina hyvät kahvit, kun tulee lähdettyä käymään. Ihmisillä on ne omat jutut. Pääasia on, että on hyvä olla. Jos ei ole, voi koittaa tehdä jotain muuta.

              Kesällä viina vie ihmisiä. Voi kunpa maailmassa moni näkisi muutakin. Suolampi, josta joutsen potkii itsensä lentoradalle tai taimikon reunasta helikopterin tavoin nouseva metso. Metsä ja sen täyttämä elämä toisi monelle elämään sisältöä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ei ne niin kaukana ole. Hyvää Syksyn alkua!

 
Onni Vähäaho, Nivalassa 27.8.2019