Omat kokemukset kaikenlaisista suunnistuksista oli sellaiset, että aikaa voi vierähtää. Illalla YouTubesta kertailin vähän kompassin käyttöä. Ihan satavarmaa tai sujuvaa se ei ollut. Tuomo veikkasi rataan menevät noin kaksi tuntia. Ite veikkasin 2,5-3 tuntia. Otin puhelimen matkaan kaiken varalta, vaikken siihen aikonut katsoa vaan kaiken varalta, jos käy huonosti. Tuomo ei ottanut: -"ei sitä suunnistuksissa pidetä mukana" (heh,heh).
Sain täysin kokemattomana suunnistajana 5 minuutin lähtöedun. Eka väli oli Pelastupiste 4:ltä Orijärvelle. Suunnistus sai unelma alun. Noin 1,5 kilsan matka alle 10 minuuttiin sukkana oikealle lammelle. Ensimmäisten lampien ja teiden välit oli niin lyhkäsen (max. n.400m), etten käyttänyt kompassia. Joutsenia oli lammella. Kaksi.
Koitin ottaa silmämääräisesti tarkaan suunta kohti Jänisjärveä. Katoin Garminista paljonko on matkaa mittarissa. 400m niin ollaan seuraavalla lammella. Mitä nyt vittuja. 400m kohdalla hyppäsin suo-ojan yli kohti uutta ryteikköä. Ei lampea näkövinkkelissä. Lopulta kuitenkin vain vajaan 20 minuutin jälkeen tulenkin lammelle, mutta onko tämä Jänisjärvi? Vai Orijärvi toiselta puolen? Onko nuo valkoiset joutsenia. Epätietoisuutta.
Lähden kohti Kangaslampea (3.rasti) päätyen taas samannäkösille urille ja taas lammelle. Kivikko. ja lähellä iso kivi. Olen taas (ja niin olinkin) Orijärvellä. Ainoa kysymys, että olenko täällä toista vain jo kolmatta kertaa. Lopulta löydän varmasti sen Jänisjärven ja tuntuu, että tälläkin "järvellä" on käyty. Kävin siis oikeastikin molemmilla järvillä kaksi kertaa. Aikaa oli mennyt jo yli 45 minuuttia. Linnuntietä vajaa pari kilsaa. Kello piippasi jo 4 kilsaa. Yeah.
Jänisjärven ja Kangaslammen välistä metsäautotietä ei kuullu eikä näy. En saa oikein kiinni maastosta. Niin moni kohta pystyi sopimaan mihin kohtaan vain. Toivon vain tulevani joko Iso-Sydänmaanreitille tai tielle, mutta kumpaakaan ei kuullu. On vain suota tai myllättyä kangasta. Lopulta tulen metsäautotien silmukkaan! Yes, olen taas kartalla ja tästä on iisi pätkä kohti Kangaslampea. Ja tuo väli meneekin nyt aika nappiin, vaikka Kangaslammelta ei meinaa löytää 100 metrin päähän tielle. Nyt voin sanoa, että kaikki asiat yli 100 metrin päästä tieltä ovat riittävän haasteellisia.
Tielle tullessa on mennyt jo tunti 10min. Mietin missähän asti Tuomo mahtaa olla menossa. En oikeastaan epäillyt yhtään, etteikö kokenut suunnistaja menisi tätä tivolia noin kahteen tuntiin. Otan geelin ja juon vettä. Vettä on mukana litran. Vielä ei tuota asiaa tullu enempää mietittyä, mutta mukana oli (onneksi) myös toinen geeli.
Vihdoin tietä! Painan vitosen tahilla sinne saakka josta, ajattelin lähteä lähestymään kohti Laiha-Valkeista. Metsälintuparvia lehahtaa lentoon. Tuomon menosta on aikaa tai sitten Tuomo menee aivan omia reittejään (niin kuin oli mennytkin). Tie oli hyvin maaston suunnassa, joten hyödynsin sitä mahdollisimman pitkään. Minulla oli molo päästä Sikojärvelle ja siitä sitten kohti Laiha-Valkeista. Kerran tulen vielä uudelleen tielle. Minun suunnistus on aina viettänyt rajusti oikealle. Niin tänäänkin. Lopulta oransseja maalipuita. Polkua pitkin nopsaa Sikojärvelle.
Sikojärven ranta on vaikeakulkuista, eikä järven ympäri mene ainakaan hyvää polkua. Lopulta olen Sikojärven itäpuolella, valmis suuntaamaan kohti Laiha-Valkeista. Pian kaksi tuntia täynnä. Onkohan Tuomo jo maalissa. Varmaan soittaa kohta. Laiha-Valkeinen löytyy lopulta vain pienen koukun jälkeen. Alun sähläyksen jälkeen saan otteen suunnistuksesta. Samalla huomaan, että suolampien seudut ovat erittäin raskaita kulkea. Rasti leimattiin koskemalla lammen vettä. Eli liki kahlata piti, jotta veteen ylsi.
Laiha-Valkeiselta oli helppo pätkä suunnistaa Laihajärvelle. Mutta miksi ei puhelin soi. Viestejä kuitenkin piiputtaa, joten toimii. Otan 2:30h kohdalla toisen geelin ja pidän kusistopin. Mihinkäpä tässä on kiire. Ootan vain Tuomon soittoa ja kommenttia reitistä. Jatkan tietä kohti Kupusta. Lopulta tien päästä Kupuselle oleva vajaan 500 metrin suunnistuspätkäkin menee nappiin. Nyt käytän kompassia. Miksen heti alusta asti?
Sitten edessä on yli kilsan siirtyminen Kupuselta kaksosille ja sen pohjoisemalle lammelle aluksi. Tämä väli oli hirvittänyt jo etukäteen. Olin ajatellut, että parempi vetää mieluummin oikealta ohi, koska siellä olisi tuttuja asioita (mustajärvi, saarinen, i-sr2014 polku, nevanen). Suunta tuntuu kuitenkin menevän hyvin. Suo-ojien jälkeen en ihan usko kompassia ja menen vähän enempi oikealle. Myös suunnistus alkaa kääntymään oikealle.
Aikani tarpoessani alan menettään uskoa löytää yhtään mihinkään. Olen kuulevani jopa auton äänen. Sitten kuitenkin ajattelen, että kyllähän se on pakko joku merkki tulla. Enkä tarkoita nyt hirvikärpästä, joka saattoi olla jo kolmaskymmenes vaan tulipa kivikko. Pikkasen siinä piti nauraa. Oli kivikkovaihtoehdot aika etäällä toisistaan. Jotenkin luulin, että olin vasemmalla kivikossa, vaikka olin vetänyt kaiken aikaa varalta oikealle. Erikoista ajattelua. Olin oikealla kivikossa oikeasti. No, mielessä vasemmalla ja lähdin menemään vielä enemmän oikealle. Ja vielä oikealle.
Olin jossain puskassa, jossa näki välillä vain edessä olevan puun ja taas seuraavan ja SITTEN tulin tielle! Ja yllättävän äkkiä tajusin olevan Nevasen mökkitiellä. Ihan tämänpäiväisen suunnistuskartan kaakkoiskulmassa (hah,hah). Mutta olinpahan kartalla, eikä tästä olisi kaksinenkaan löytää vielä perille. Nopeasti se usko hommaan vaihtelee. Mutta miksi Tuomo ei soita? Jo 3h15min mennyt.
Lähden etsimään likellä olevaa kelkka-uraa ja olen näkevinäni hirvieläimen, jota koitan hieman säikötellä. -"Höh,höö", huudan hirvelle tai kauriille, mikä sitten onkaan. Ja mitä sitten? Kuuluu: -"Mitä?" Puhuuko hirvet? Ei, se on Tuomo! Ja kyllä pääsee nauru! Tuomo etsii toista kaksosen lampea. Kun kerron, että ollaan Suojärvellä, Tuomo ei ole uskoa asiaa todeksi. Käydään rannalla ihastelemassa ja lähdetään suunnistamaan lopun "helppoa" pätkää. Enää ei eksytä, vaikka menemme omia reittivalintoja.
Lopulta olen maalissa 5min 11 sekuntia ennen Tuomoa, jolta oli tosin jäänyt Laiha-Valkeinen käymätä, kun oli Sikojärvellä ajatellut olevansa Laiha-Valkeisella. Onneksi tämä ei ole niin vakavaa, mutta hauskat jälktarinat tulee. Matkalla tapoin ehkä 10 hirvikärpästä autossa lisää. Kotona löyty vielä 17 lisää paidoista ja repusta. Hiuksista voi löytyä vielä illan päälle. Vaan olipa hyvä ja hauska reissu. 22,5km, kesto 3:55:28,eli liki neljä tuntia liikuntaa.
Näitä pitää saada lisää! Täytyy alkaa suunnittelemaan uutta reissua! Ja puhelin kannattaa ottaa mukaan. Erämaassa lampikin voi olla haasteellinen löytää ja aina ei mene kuin tråmsössä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 25.8.2019
12 kilsaa eli tunnin lenkki :-) Paitsi Nivalassa.
VastaaPoista