HARRASTUKSESSA ETENEMINEN

              Tämän asian voi kuvata niin monella tapaa. Olen päättänyt edetä harrastuksessani lopettamalla kilpailuissa ja tapahtumissa käynnin. Aihe on ollut mielenpäällä aina silloin tällöin jo vuosia. Nyt tämän vuoden elokuussa saavutin oman henkilökohtaisen ison tavoitteen päästä yli sadan mailin polkukisan maaliin. Ja vieläpä voittajana (heh,heh). Heh,heh, siksi, että koko kilpaileminen kuulostaa tarkemmin ajateltuna tällä tasolla naurettavalta. Tämä on minun henkilökohtainen mielipide. Olen 45-vuotias, hieman ylipainoinen hölkkääjä, jonka 10 kilometrin ennätys on noin kahdeksan minuuttia liian hidas, jotta voisin pärjätä edes kotimaan kisoissa. Siksi koko kilpaileminen on mielestäni naurettava termi.

             Miksi kilpailla? Ainakin itse harrastan tätä vain hyvänolon saavuttamiseksi ja keinoksi saada tuulettaa ajatuksia. Olen todella nauttinut tästä syksystä, kun ei ole ollut mitään tavoitteita tai ohjelmia. Olen päättänyt pääasiassa kulloisenakin päivänä minkälaisen lenkin suurinpiirtein teen. Fiiliksen mukaan, ja usein suunnitelma on vaihtunut lennosta kesken lenkin. Parasta. Ehdottomasti parasta.

             Tämä noin kolmen kuukauden etäisyydenotto tavoitteellisuudesta ja ohjelmattomuudesta on ollut harrastukseni parasta aikaa. Samalla siirryn muutoinkin hieman sivummas juoksussa elämisessä. Vähennän juoksun seuraamisen minimiin ja pidän juoksun yhä enemmän vain keinona pitää terveydestäni huolta. Sekä fyysisestä, että henkisestä. Aikansa kutakin. Todennäköisesti jätän lenkkini auki nähtäväksi, jotta niitä voi seurata ken haluaa, mutta itse aion passivoitua juoksun seuraamisessa, sillä on muutakin elämää. Juoksu itsessään riittää. Ei tarvita muuta ajanvietettä juoksun ympärille. Ainakin minulla on paljon muutakin elämää.

            Juoksun paras puoli on sen terveellinen puoli. Se, kun nauttii siitä, eikä mikään ohjelma ohjaa tai tavoite. Kukaan ei ole varmaan huolissaan tuleeko minun liikuttua ilman tavoitteita tai ohjelmia. Tykkään tehdä mäkeä ja välillä juosta niin, että vähän hengästynkin. Siitä tulee hyvä olo, mutta oman kropan äärilleen vetämisen, sen sairaamman puolen aion minimoida. Otan siis juoksusta mukaani parhaat puolet ja vetäydyn pusikkoon nauttimaan siitä. Ja varmaan jotain omaa päätöntä tulee jollonkin tehtyä ja saatan siitä blogiinkin kirjoittaa. Kirjoitaminen on mukavaa, enkä sitä lopeta, mutta aiheet tulevat varmaan pyöriin muunkin kuin juoksun ympärillä.

           Pitää nyt selvittää miten tuo Karhunkierroksen 166km tiketin voi myydä. Sen kun ehdin varalle hommata, jos mieli muuttuu. Ei muuttunut vaan tämä ajatus vahvistui ja kehittyi järkevämpään suuntaa. Olen vapaa kuin taivaan lintu. Ja kyllä kuulkaas nautin siitä!


           PS. Tiesitkö, että toimin SUPER PEP 2020 kilpailunjohtajana yhdessa Jari Jyrkän kanssa. Ei mee enää kauaa, kun...

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.11.2019