KARKAAKO KÄSISTÄ?

            Ilman suunnitelmaa liikkuessa on mahdollista, että liikkuminen karkaa käsistä. Olen liikkunut nyt viimeisen viiden päivän aikana noin viisitoista ja puoli tuntia. Noin 90 tunnin kuukausi vauhdilla. Reilu kolme tuntia päivässä. Tuosta kahdeksan ja puoli tuntia lumipolkureiteillä. Karkaako käsistä? Vastaus on yllättäen varsin helppo: Ei.

           Viiden päivän isolta kuulostava annos liikuntaa on vain niukasti yli puolet viimeisimmän kilpailuni suorituksesta. Pääsin kuitenkin tänään jo ns. tunnelmaan. Eilen oli hieronta kahden edellisen päivän noin seitsemän tunnin treenin jatkoksi. Samana iltana (eilen siis) kävin tyhjäkäynnillä hölkkään kävelypätkillä höystettynä reilun 12km iltatunnustelun. Oli kylmä tuuli ja mittari oli ilman tuultakin -13. Tuuli tekee pakkasesta purevan.

           Tänään aamulla kävin kolme minuuttia päälle kolmen tunnin lumipolkulenkin. Jopa oli keräileminen. Tuota toisaalta kutkuttavaa tunnetta olin jopa hieman kaivannut. Ja kuten joskus edellisinäkin kovempina treenijaksoina niin nytkin, neljän-viiden tunnin päästä olin jo valmis katsomaan uutta lenkkiä silmiin. Illalla kävin kolme varttia Nesteen mäkeä varsin kevyesti neljään kertaan teijaten puolelta toiselle plus tasaista alle että päälle. Eli ihan tälläinen harjoittelun määreet täyttävä viiden päivän jakso.

           Sopivasti jopa henkisiä tuntemuksia, jotka liittyvät olennaisena osana tiukempaan treeniin. Ne voivat olla ensimmäisiä kertoja "tiloihin" ajeleville hieman pelottaviakin, mutta ajan kanssa niiden kanssa oppii olemaan. Katsoessani tämän tiukemman viisipäiväisen tehoja niin huomaan pysyneeni varsin maltillisissa lukemissa. 65% alle 123 sykkeen toimintaa. Ihan hyvä, sillä aimo annos on tullu tehtyä tuolla hankipoluilla, jossa syke nousee helposti.

          Nyt ois tarkoitus vähän himmata ja koittaa löytää paremmin tuonne hiihtoladuille. Tänäkin iltana harkitsin pitkään hiihtämään lähtöä, mutta toisaalta onneksi kävin hölkkäämässä, sillä tietynlainen juoksutoiminnan säilymisen tieto antaa aina rauhaa tuleville päiville. Hieman lumisessa Nesteenmäessä toiminta oli varsin jaksavaa.

          Tänään oli hauska sattuma, kun satuin vuoden 2013 maratonin Suomenmestarin kanssa samaan aikaan Pyssyyn. Sain seurakseni mestarin kuudelle ensimmäiselle kilometrille. Hietapuolen Bekele juoksi tänään "vain" talviperhereitin (hieman vajaa 12km) Pyssystä. Itse jolkottelin ns. "talvi pep26km lenkin". Kotia päästyäni katsoin, että liki seitsemäkymmentävuotias mestari oli juossut lopun vastamaakilsat kohti Pyssyä noin 5min/km. Saa siinä nuoremmat irvistää - huh-heijjakkaa! Hietapuolen Bekele on suurin juoksu idolini. Olen etuoikeutettu saatuani ammentaa häneltä oppia jo liki 10 vuoden ajan. Taisimme tavata Bekelen kanssa vuonna 2011. Sen jälkeen on juostu aika paljon yhdessäkin.

      TIEDÄTKÖ MIKÄ LISTA?

          Connor McDavid, Edmonton Oilers
          Leon Draisaitl, Edmonton Oilers
          Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche
          Mikko Rantanen, Colorado Avalanche
          Sebastian Aho, Carolina Hurricanes
          Auston Matthews, Toronto Maple Leafs
          Mitchell Marner, Toronto Maple Leafs
          Elias Petterson, Vancouver Canuks
          Patrik Laine, Winnipeg Jets
          Jack Eichel, Buffalo Sabres
       

          Niin, kaikki tämän päivän ehdottomia NHL-supertähtiä, mutta kuka heistä voittaa ensin? Kellään yllä olevista ei ole vielä Stanley Cupia.

         LOPUKSI 

           Onhan Runebergin päivä. 

           Lunta kaunoo, näkökenttä ei ole aivan vapaa. Punainen urheilupusakka kuitenkin kiinnittää huomioni. Siellä nuori mies tulee tyttönsä kanssa reippaasti kävelten samaa risteystä kohden. Ah, tämähän olikin tuttu pari. Salapitovelvollisuus, mutta sanotaanko, että mies oli Toar Koppola ja nainen Hilkka. Kiireetöntä jutustelua. Tunsin eläväni, vaikka vasen kenkäni osoitti jo iltalenkille.

         Kuuntelin hieman puolivillaisesti uutisia, mutta siinä puhuttiin jotain vanhempien vapaista. Siinä todettiin, että synnyttävä osapuoli saa hieman enemmän vapaata - kait. Synnyttävä osapuoli. Konservatiivisuuteni häiritsee edelleen. Pää on jäänyt jossain määrin 90-luvulle. Auttaisiko uusi sovellus tai jotain muuta?

          Suopursut polun laidalla lumen suojassa. Jotenkin vielä etäällä. Kesällä ne kutittelee sääriä paikoin. Kyyt on vielä koloissaan, eivätkä tiedä minun kulkevan horroksensa aikanakin täällä. Uppoudun hetkeksi näkymään ja sitten nostan kaulani suoraksi. Pyssymäki 10km kyltti näkyy. Jaha, kohta tämäkin lenkki on taas juostu. Löydän itseni täältä usein. Viihdyn täällä, sillä tämä on sisäinen viettini. Tuntuu kuin minut vain tuotaisiin tänne ja sitten vapaudun. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 5.2.2020