MYRSKY

         On taas tulossa - myrsky. Viisi astetta lämmintä, melko kovaa tai erittäin kovaa tuulta. Tuulituhoja ja muuta helmikuista menoa. Tätä olikin jo tarjolla myös tammikuunkin aikana. Elämää on aina ennen sitä ja jälkeen. Aina ei oikein tiedä miten edes omaa loppupuolella olevaa lomaansakin kuvaisi. Tulee mieleen vajaan viiden vuoden takainen suonpätkä Iso-sydänmaan perhereitiltä. Eräs tasokas juoksija kertoi juosseensa sen holtittomasti laidasta laitaan loikkien kunnes oli rauhoittanut sinkoamistaan. Lomani on ollut samanalainen. Tekemistä ja kaikkea on ollut enemmän kuin venäläisen tivolin vuosikiertueella yhteensä. Mieleistä, mutta taas olisi ollut kahdelle Onnille puuhaa. Lepo on jäänyt vähän taka-alalle. Onko minulla kiire jonnekin?

        Rauhoituin kuitenkin eilen hetkeksi ja katsoin dokumentin Kobe Bryantista. Se on katsottavissa Yle Areenasta. Suosittelen lämpimästi. Kobe loi itselleen toisen persoonan, Mamban, jona hän oli kentällä. Todella mielenkiintoisia ajatuksia jo pois nukkuneelta legendalta. Filosofiasta kiinnostuneiden kannattaa katsoa. Kobe vei palon urheilua kohtaan aivan omalle tasolleen. Hieman harmi, että vasta nyt oivalsin miksi hän oli niin hyvä kuin oli. Harvoin ihmiset ymmärtää miten paljon lahjakkaiden huippujekin täytyy tehdä mentaalista työtä. Kobe oli siinäkin ylivertainen. Olen postuumisti Mamban fani.

        Olin tänään hetken ajatuksissani. Se on terapeuttista. Ajaessani salille aamupäivällä pyörällä oli -11 pakkasta. Vastaan tuli ehkä ylä-asteikäinen nuori nainen, jolla oli takki auki, avokauluksinen pusero, eikä tietenkään päähinettä. Käytän tuosta näkemästä kuvaajana sanaa "leuhotti menemään". Miksi trendit ja muoti on niin kylmää? Nilkat paljaana, eikä lakkia ja harvoin hanskojakaan. Kesällä sitten saatetaan olla pipo päässä, kun on 30 astetta enemmän lämmintä. Loogisuus loistaa poissa-olollaan.

      Juttelin tänään hetken erään vanhan valmentajagurun kanssa. Juoksusta? No eipä juurikaan vaan filosofiasta. Pidän tämän velhon kanssa jutustelusta. Tuntuu kuin minusta vapautuisi aina omaakin ajatusta, kun saan vaihtaa hänen kanssaan ajatuksia. Hänellä on aina asiaa ja sisällöstä löytyy aina jotain sellaista jota vaihdetaan A4 takaa kuiskaamalla korvaan ja seikkaperäisesti sanoihin lisävaikutelmaa ilmeillä tehden.

      Kaksi miestä, Villu ja Vahur, näkee kuvan taulusta, jossa on kaksi alastonta naista. Villu: -"Tuo toinen on ihan Katrin näköinen. Vahur: -"Kumpi"?  Villu: -"Tuo, jolla on punaiset housut". Vahur: -"Mutta kumpikihan on tuossa alasti"!?!? Villu: -"Minä näen enemmän. Tuolla oikeanpuolimmaisella on ollut... tai ajattelen sillä joskus olleen, mutta nyt oli tullu kuuma".

      Nyt kadotin taas ajatuksen mitä loppuillan tekisin. Aamun verttitonni salilla oli sen verran kova, että olenkin ollut iltapäivän aika lailla kukkuluuruu. Takana on kova viikko. Paljon liikuntaa ja vähän unta. Ei ideaalia, mutta harvoin elämä on.

      Mamban dokumentti sai minuun lisää paloa. Sitä en vielä uskalla kertoa miten se ilmenee. Aika näyttää. Se mitä koripallon pallo oli Mamballe on juoksu ollut minulle vuosia. Ystävä joka kutsuu minua luokseen aina uudestaan. Se antaa minulle eväitä elämään ja minä annan sille aina sen mitä minulla on annettavaa. Yksinkertaista rakkautta.

Lenkkini Stravassa


Onni Vähäaho, Nivalassa 7.2.2020