MINUN JUOKSUKENGÄT +PROJEKTI 74

                        ULTRAUUTINEN: klikkaa TÄSTÄ. 

                         Olen etsinyt viime aikoina kahdenlaisia kenkiä. Ehkä olen nyt vihdoin löytänyt ne molemmat. Vielä en ole kumpiakaan tarpeeksi testanut konkreettisessa käytössä, enkä toisia ollenkaan, vain liikkeessä. Etsinnässä ovat olleet niin keveät kisakengät maratonmatkoille kuin keveän sorttiset kengät Vierumäen kivituhka alustalle. Vierumäelläkin saattaa olla(?) irtokiviä/isorakeista hiekkaa reitillä, jonka en halua tarttuvan kengän pohjiin kiinni. Siis iso vaade oli kengän pohjan soveltuminen ns. hiekkateille. Tästäpä tulikin mieleeni listata tähän minun tämän hetken juoksukenkäni vanhimmasta uusimpiin.... ja lopuksi yksi projekti, joka on kytenyt jo tovin, mutta sen lähtölaukauksen kuulin vasta juuri NYT päässäni.

1. Nike Air Pegasus +28 (Juostu nyt 868km). Käytössä enää lähinnä metsälenkeillä.


2.Sarva Xtiro nastalenkkarit (Juostu nyt 974km). Käytössä lähinnä enää maastolenkeillä, soilla yms. Talvellahan noilla tuli läiskittyä mm. 10km testejä. Tosi nopeat nasturit. Suosittelen.


3. Asics Gel Ds Sky Speed 2 (Juostu nyt 550km). Noilla olen juossu monet hyvät kisat. mm. Kempele puolimaraton (1.39.59), Vaasan maratonin (3.30.32), Joensuun 12h (116,099km) kisan jne. hölkkäkisoja. Nyt kuitenkin noilla kengillä juostessani nilkat ja akillekset kipeytyy ja olen pikku hiljaa luopumassa niistä.



4. Nike Air Pegasus +28 (Juostu nyt 432km). Vielä hyvin elinvoimaiset peruslenkkarit, jotka käyvät hädän tullen vaikka pidempiin kisoihin. Juostu mm. Nivalan ympäri juoksu 9.55.16 aikaan.


5. Nike Air Pegasus +29 (Juostu nyt 102km). Todella hyvältä tuntuva peruskenkä, joka on hieman edeltäjäänsä (+28) kevyempi, mutta pohjaratkaisultaan huonompi = kivet tarttuu hieman herkemmin. Erittäin juostava kenkä ja menee vauhdikkaimmassa harjoituksissakin ja harjoituskisoissa, kuten vaikkapa minulla viime lauantaina puolikkaalla 1.36.36, jonka vedin harjoituskisana, vaikkakin ihan täysillä.
 

6. Asics Gel HyperSpeed 5 (Juostu 10km ). Vaikea vielä sanoa mitään. Kengillä painoa vain 206g!!! Maratonkisakenkäni, ehkä.

 7. Nike Free Run 3 (Juostu 8km). Ostin liian vähällä perehtymisellä. Jää todennäköisesti asfalttilenkeille käytettäväksi. Vielä kysymysmerkki, voiko noilla juosta lujaa = soveltuuko maratoneille. <-Nuo kengät ovat oikeat kivi-imurit, keräävät lenkkireittisi kivet talteen.




8. Asics Gel Charge33 (Juostu 0km). Tuntuma ja tekniset tiedot, sekä paino miellyttävät. Näihin on kovat odotukset = Vierumäki 24h kisakenkä. Ohjehinta 149e, sain 115e tingattua. Saa nähdä, mihin kaikkeen noista kengistä on. Ehkä jopa maratonille... Silti, pääodotus on, että nuo toimivat ja tuntuvat hyvältä hiekkateillä.




Pois laitettuja: Nike Lunarspeed 2:t joilla juoksin mm. Pidisjärven puolimaratonilla enkan 1.31.32 ja terwamaratonilla enkan. Nuo olivat kaiken aikaa lestiltään hieman ahtaat ja alkoivat vaivata jalkapöytää päältä. Lisäksi laitoin pois yhdet hieman ylisuuret Pegasus +29:t.


                    PROJEKTI 74 = Paino vähintään 74,xkg alkavaksi. Projekti alkaa nyt. Nyt kaikki makea pois. Kaikki pullat pois. Kaikki jäätelöt pois. Kaikki ylimääräinen roska pois. Nyt on ryhdistäydyttävä. Painoin Joensuun 12h kisan aikoihin 77,3kg. Pidisjärvipiikillä n.79-80kg. Samoin Terwalla, n.79-80kg. Edelleen painan noin 79-80kg. Perkele. En paina kohta. Jokainen tietää itse, mikä on itselleen parasta. On eri ajatuksia, on eri syitä. Minä haluan nyt rimmata painoni sinne, mihin sen haluan, alle 75kg. Näen, että siitä on minulle vain hyötyä. Olen elänyt liian löysästi tuon ravinnon kanssa. Nyt siihen tulee muutos. Palaan tähän PROJEKTI 74:n tulevana sunnuntaina. Eilen paino oli aamulla 79,7kg. Olkoot se lähtöpaino. En määrittele projektin pituutta. Sitten, kun olen n.74kg, on se hyvä, ainakin näin etukäteen. Yksi kiihoke oli taas tuo tämän päivän kalajokilaakson kuva tuosta Kipinä maratonin puolikkaan lähtökiihdytyksestä. 10-ottelijan näköinen kaveri siinä läiskii menemään. Ei hyvää päivää!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.7.2013

AUTISMI - ULTRAJUOKSIJOIDEN AUTISTISUUS

                        Maailmani olisi voinut romahtaa, poikani sairastuessa autismiin kesken terveen lapsuuden reilu 14 vuotta sitten. Ehkä se laillansa romahtikin, mutta löysin usean vuoden jälkeen tien tasapainoon. Siihen väliin mahtui mm. kaksi eroa ja isäni kuolema. Nuori mies oli saanut kokea todenteolla paljon haastavia asioita lyhyen ajan sisällä. Ehkä siksi olenkin tällä tiellä missä nyt olen.

                     Autistinen lapsi, varsinkin kuntoutuksen alkuvaiheessa, tarvitsee struktuureja, eli toimintamalleja, joilla hän jäsentää päiväänsä, seuraavana tapahtuvia asioita. Usein se tarkoittaa käytännössä esim. päivän useaan osaan jakamista, joko pictoilla tai pc-kuvilla. Otetaan pieni esimerkki. Autistisella lapsella on näkösällä esim. huoneessaan taulu, jossa on kuvia 1.Wc-istuin, 2.Hampaiden pesu, 3.Petin petaus, 4.Pukeminen, 5.Käsien pesu, 6.Aamupala, 7.Xylitoli pastilli jne. Mitä luulet, toimisiko "terveilläkin" lapsilla? Toimii, olen kokeillut, pienemmässä mittakaavassa.

                     Luullakseni kovinkaan moni ultrajuoksija ei ole hoksannut, kuinka autistinen hän onkaan tai miten autistiset tarpeet ovat ultrajuoksijalla. Suurin osa ultrajuoksijoista pyrkii tekemään jonkun tarkankin suunnitelman, jota lähtee seuraamaan. Meillä on siis malli, jota seuraamme. Mitä otan suuhun minkäkin kierroksen jälkeen. Mitä vauhtia tai millä tehoilla aion edetä. Tuo on perusjuttua. Kun ultrajuoksija kehittyy ja oppii hän osaa alkaa valmistautumaan myös sellaisiin tilanteisiin, joita ei suoraan lue suunnitelmassa. Ultraajan kisasuunnitelmassa lukee; Kierros 14: 2,5dl kivennäisvettä ja 5xtuc-keksiä. Todellisuus, hän oksentaa ja horjuu huoltopöydän ohi.

                    Alottelevien ultraajien kisa "kaatuu" usein ongelmaan, jota ei lue ennakkosuunnitelmassa. Kokeneemmat/kantapään kautta oppineet osaavat käsitellä numerosuunnitelman ulkopuoliset haasteet niin, ettei heidän suoritus kaadu esim. pahoinvointiin, kramppiin, simahtamiseen, jäykkyyteen, voimattomuuteen tms. mitä ei voikkaan lukea ennakkosuunnitelmassa. Ultrajuoksijalla on oltava AINA autistisen tavoin tiedossa seuraava askel, tuli eteen mitä tahansa. Jos "kuvat" loppuvat, loppuu usein USKO koko kisaan, prosessiin. Henkilökohtaistakin kokemusta on, kun kuvataulu "viedään" edestä. Aina pitää olla tiedossa, mitä teet, kun tiput meneillään olevasta suunnitelmasta, aina. Kaveriltani, Marko Forsellilta olen oppinut suunnitelman D=Death march. Eli, kun kaikki suunnitelmat ovat kaatuneet, mitä ultraaja tekee silloin. Oma sovellus/käännös tuohon on, että keskeytys ei kuulu minkään ultran sanavarastoon, ellei tule jotain nilkan nyrjäystä tai sydänkohtausta tms. vakavaa. Mikään "piti keskeyttää, kun muuten ois varmaan tullu sitä ja tätä" ei vain kuulu ultrasuoritukseen. Jos kanttaa ja tilttaa niin sitten istuu vaikka paikoillaan, RADALLA, niin kauan, kun taas konkreettisesti "Death march" vie sinua eteenpäin.

                     Niinpä minullakin on Vierumäelle A, B, C ja D-vaiheen suunnitelma. Mutta mennäänpä siihen vähän myöhemmin, jos se nyt edes vieläkään, tähänkään, blogiin mahtuu.

                    Vielä konkretiaa ultrajuoksijoiden autistisuudesta... Miettikääpä kohdallanne, mitä tapahtuu, jos teiltä viedään suunnitelmat, eväät tai tärkeät komponentit kädestä? Älkää kurtistako otsaa, vaan miettikää vaikka aivan huumorilla, rennosti. Hei, minäpä autan vähän!!! Uskaltaudun vähän leikkimään ystävieni ja kavereideni kustannuksella.... Mitä tapahtuisi, jos Marko Forsell joutuisi valmistautumaan 24h kisaan ilman exceliä ja laskinta? Ei hyvä heiluis? Mitä olisi tapahtunut, jos kukaan ei olisi kertonut Fredrik Olaussenille, että ultrissa saa myös kävellä, eikä tarvi juosta koko ajan? Vaikea sanoa. Luulen, että hän on nyt pidemmällä, koska on uskaltanut kävellä ultrilla. Mitä tapahtuisi Pasi Koskiselle, jos häneltä vietäisiin korttipakka (pino pohjallisia) kädestä ennen aamulenkkiä, jonne hän on lähdössä jalkojen ollessa valmiiksi erittäin rasittuneet? Luulen, että hän tuijoittaisi tyhjiä kengän pohjia ja sanoisi: -"Niin". Mitä tapahtuisi Petteri Vartiaiselle, jos häneltä vietäisiin kisaeväskavalkaadista kokis ja kismetit? Ehkä hän juoksisi vihdoin +140km?

                 Ultrajuoksija siis tarvii oman suunnitelmansa ja tapansa. Joskus voisi olla kuitenkin hyvä, vaikka asetella pihalle rutiinit, tavarat ja tapansa ja nousta vaikkapa katolle tunniksi miettimään ja katsomaan omia tapoja ja käytäntöjä. Ja kysymään sen jälkeen, mikä on hyvää ja mitä voisi kenties muuttaa vai tarviiko mitään.

                ...Olen palautellut tämän viikon. Edellisen viikon perjantai-aamuun päättyi vajaan 6vrk sessio, joka sisälsi kaksi ultraponnistusta ja 196km juoksua. Eilen koitin ensimmäisen kerran palauttelun sijaan harjoitella. Lykkäsin aamulla 22km Pk1:n hölkkää ja iltapäivällä 15,3km nousevatehoista. Tänä aamuna ajattelin kokeilla Vierumäen kisaa silmällä pitäen neste -ja energiajuttuja lähes Vierumäen reittiä kloonavalla lenkillä +3h ajan. Palutumiseni on kuitenkin vielä sen verran kesken, että tuo harjoitus osoittautui hyvin nopeasti huonoksi ajatukseksi tähän kohtaan. Vielä ei tarvi puristaa. Vielä täytyy malttaa. <-Tuo on yksi neuvonantajaltani ostetuista viisauksista. Olisin aivan hyvin voinut juosta +3h tai vaikka 40-50km, mutta se ei olisi ollut nyt järkevää. Aina ei tarvi puskea, sitäkin ehdin vielä taas tehdä. Omalla kohdallani määriä säätelee palautumisen oman aikataulun lisäksi myös 3-vuorotyö ja perheen aikataulut. Koen tai ainakin yritän olla vielä enempi perheenisä kuin kaiken ultrajuoksun varaan rakentava immeinen.

                   Vierumäen tavoitteesta (+222km) voisin tähän loppuun kertoa sen suunnitelmasta tietoja kaipaaville pienen alkupalan. Suunnitelmassa juoksutehot, pulssit, ovat 125-130. Ekan 3h aikana arvioni on, että juoksun osalta keskivauhtini on @5:25/km. Menen 9min juoksua + 1min kävelyä -rytmillä. Kävelyvauhdiksi olen arvioinut @9:30. 3h jälkeen olen kesäkuussa(!!!) tehdyn ARVIONI mukaan lukemissa 31,54km... Tällä hetkellä tuo alkuvauhtini suhteessa tehoihin tuntuu HYVINKIN mukavan kuuloiselta arviolta, joka tarkoittaa sitä, että minulla on jo nyt sellainen kutina, että ehdin kehittää kuntoni tuon arvioin yläpuolelle. Eilen juoksentelin aamulla klo.4:n (!!!) jälkeen vielä kaiketi ultrista väsyneillä jaloilla ekat 6-7km @5:15-5:25 vauhdeilla. Tänään, eilisen päivän +37km kuorman painamana, klo.6:n jälkeen juoksuvauhtini oli noilla tehoilla @5:25-5:40 välillä. Hyviä merkkejä tässä tilassa suoritettuna. Olenhan tilanteessa, jossa vasta palauttelen kahdesta ultrasuorituksesta, enkä ole vielä päässyt kunnolla aloittamaan kunnon nostoa = säännöllistä, jatkuvaa harjoittelua.

                 Kävelyvauhdista, joka on kuitenkin myös osa tuota suoritusta, vielä hieman. Näyttäisi siltä, että kävelen n. @8:50-9:20 välisellä vauhdilla, joten myös @9:30 arvio ekan 6h kävelyvauhti keskiarvioksi on vähintäänkin realistinen. Mutta voisin tosiaan palata tähän Vierumäen suunnitelmaan tässä lähitulevaisuudessa kokonaisvaltaisemmin, jos se nyt jotakin kiinnostaa?

                Mutta nyt palauttelemaan = lepäämään, rentoutumaan, venyttelemään ja puistelemaan, sekä sitten taas kevyesti hölkkäileen. Täältä tullaan, ajallaan. Minulla on silmissä kuvataulu, jota etenen. Ja niin, poikani, onkin kehittynyt sitten 14 vuoden takaisesta moninkerroin lääkäreiden ennusteita paremmin ja osaa nykyään mm. kirjoittaa kauniilla käsialalla, laskea ja lukea, sekä ennen kaikkea ajatella. Se on kuulkaas yksi elämäni isoimmista voitoista! Kaikkia ei mitata minuuteissa, sekunneissa tai metreissä.

               Ympärilläni olevasta perheestä, läheisistä, ystävistä ja kavereista tulee yksi biisi mieleen... Olen onnekas.

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.6.2013

EVILÄ-ELÄMÄÄ

                   Puhuessani "Evilä-elämästä", en tarkoita hänen egoaan tai mitään, joka näkyy meille kesäisin Inka Heleniuksen tai Tapio Suomisen haastatteluissa. Puhun askelmerkistä ja sen vaikeudesta - jatkuvasta pienestä elämisestä. Joskus askelmerkki on helpompi laittaa. Jonain päivänä sen onnistaa asettaa venyttämällä mittanauha - laittamalla merkkikapulan siihen paikkaan. Toisena kertana on tekemistä päästä lähelle edes oikealla jalalla.

                   Kun suunnittelin keväällä tätä trioa = 4.5.2013 Puolimaraton, siitä 3viikkoa -> 25.5.2013 Täysmaraton, siitä 3viikkoa -> 15.6.2013 100km juoksu, tiesin sen etukäteenkin haastavaksi trioksi. Haastetta lisäsi VALTAVASTI sairastuminen Terwalla, täysmaratonilla reilu kaksi viikkoa sitten. Viikko meni flunssassa, toisen viikon alku totutellessa ja loppu viikko tilanteeseen nähden maksimaalisesti harjoitellessa. Se oli hyvää, ettei flunssa mennyt niin syvälle lihaksiin ja ytimiin kuin esim. männä helmikuussa. Myös huolella tehdystä perustyöstä alkuvuoden osalta näkyy kiitos tänään. Mitään valtavaa kuntokuoppaa ei viikon sairastelukaan tehnyt, vaikkakaan ei siitä tietysti ihan ilman jälkiä selvitty.

                    Tehdään nyt heti yksi asia selväksi. 100km juoksu on hitonmoisen kova matka. Siinä on ns. juostava kelpohölkkää melkein kaiken aikaa. Virallisestihan tavoittelen 10h alitusta, joka on käsittääkseni ihan kelpo tulos. 18 juoksijaa alitti sen rajan 8-9.6.2013 käydyissä epävirallisissa Suomen mestaruusjuoksuissa, Suomi-juoksussa, kaikki naisten ja miesten sarjat mukaanlukien. Kahtena aikaisempana vuonna vain 10. Reitti jota 3.Onni kierros menee, Nivalan ympäri, on kaikkea muuta kuin helppo. Korkeuseroa on matalimman ja korkeimman kohdan välillä n.60m. Alustana asfalttia, hiekkatietä ja 8mm aina 32mm sorateille... tai 32mm on jo melkoista rompolikiviä. Sellaistakin on tarjolla useampi kilsa.

                    Juoma ja energiataktiikkakin alkaa olla juoksutaktiikan lisäksi selvää. 20min välein energiajuomaa alas. Energiajuomani = 1,2Litraa vettä + 2dl maltoa + vajaa 2dl mehutiivistettä + vajaa tl suolaa + ehkä hieman hunajaa. Varaan tuota seosta 6litraa. Litra-pari limsaa ja lihalientä, sekä osmosalia. Geeliä tai kaurakeksiä tai suolakeksiä pistän suuhun 30min välein. Aluksi varmaan pari-kolme kertaa vain geeliä, että maha ehtii kunnolla mukaan. Ehkä jossain 1h kohdalla yksi suolatabletti sisäisen toiminnan käynnistämisen tehostamiseksi. Muutoin suolatabletin otan n.2h välein.

                  Etenemisrytmi on alusta 9min hölkkää + 1min kävelyä. Tosi moni on kysellyt millä vauhdilla lähden liikkeelle. Tiedän sen aika tarkkaan keskiviikko-iltana. Ke:na teen n.10-13km koelenkin kisatehoilla rytmeillä. Eli n.130-135 tehoilla hölkkäämistä ja reipasta, mutta rentoa kävelyä/puistelua. Joku TOSI fanaattinen blogini seuraaja saattaa muistaa, että menin Joensuun 12h (+116km) kisassa 135-140 tehoilla. Miksi nyt noin varovainen alku? Joensuussa kanttasin aika pahasti, vaikka tulos oli kohtalainen (hain +120km:a). Ultraajilla on NORSUN muisti. Tarkoitus on nyt mennä hyvän matkaa alussa maltillisilla 130-135 sykkeillä, jotta energiaa säästyy ja kone ehtii lämmetä - päästä mukaan tälle retkelle. Viimeistään Pohjojärven (n.60km) kohdalla olen antanut itselleni luvan nostaa tehot 135-140 kantille. Mahdollisimman hyvän tovin siis ois tarkoitus mennä tuolla 130-135 teho-alueella. Mitä se sitten tarkoittaa, osaan vastata ke:n koelenkin jälkeen.

                   Joka kerta, kun harjoittelee kisaviikkoa edeltävällä ajalla kohtuu kovaa ja sitten heittää määrät alas jää palautteleen/odotteleen/herkisteleen, tulee varmasti kaikille tutut jalkasäryt. Nyt särkyjä on ollut huomattavasti aikaisempia loppukevenyksiä enemmän. Jalat on ihmeissään. Maraton - sitten viikoksi sairaaksi - sitten alun tottutelun jälkeen reilusti harjoittelua - sitten taas harjoittelu alas. Arggh, missä mennään, kyselee jalat, joille vastaukseksi olen tarjonnut pakasteesta otettuja KYLMIÄ herne-maissi-paprikka-pusseja.... josta tuli mieleeni...

                  Oulussa terwamaratonilla sairaan ruhon vuoksi krampeissa tuskaillessani kisan ensiapuaneito toi minulle kylmäpussin. -"Voi, kylläpä sinua kramppa kovin. Laita tämä... hei, mutta jotain väliin, ettei ihosi palellu... ota tästä". Mulla pääsi spontaani nauru: -"Heh,heh... kuule, laitan kotona parhaillaan (vai pahimmillaan?) 2x6 HYISEN KYLMÄÄ herne-maissi-paprikka-pussia aamuhugin jälkeen PALJAISIIN kapuloihin IDEALISITEELLÄ kiinni ja käyn päikkäreille... Joskus menee vartti, joskus kolme varttia - A-VOT, tepsii". Mitään sanomatta ensiapuneito riensi hakemaan toista pakkausta. Joskus ei tarvi sanoa mitään, ensiapuneidon ilme kertoi kaiken: HULLU MIES. Eikä kauas nakanna. Arghhh.

                   Teetätettiin tosiaan KOMIAT mainospaidat 3.Onnin kierros -tapahtumaan. Alun toistakymmentä paitaa on hillunut siellä ja täällä. Itsenikin päällä paita on ollu melkein yötäpäivää. Kävin ko. paita päällä mm. eilen kaupassa. Menin kassalle. Paidan sanoma kassaneidon silmien tasolla, n.50cm päässä. Kassaneito nostaa varhaisperunapussia... -"Tuliko näitä punnittua?". Vastasin: -"-Kylläpä taisi unohtua. Ojensin käden ottaakseni pussin, jolloin tapahtui ENNEN NÄKEMÄTÖN tilanne. Kassaneito hytkytti pussia jopet-show-maisesti... -"Kuka sitä nyt JAKSAA juosta punnihtemaan, eiköhän tämä tässä käsituntumalla punnita, jos sopii". Olin niin huvittunut, etten osanut kuin pijättää naurua ja nyökätä... -"Kuka sitä nyt jaksaa juosta". Nyökkääjän päällä 3.Onnin kierros paita, joka osuu suoraa jopet-showmaisesti pussia punninneen silmiin, jos osaisi katsoa. Kassaneito tosiaan heilautti pussia pari-kolme kertaa ylös-alas ja totesi: -"Passaako eurokakskyt?". -"Kyllä passaa". Kilohinta oli jotain 1,9xe/kg. Pussi kaiketi painoi varmaan 1,5kg, ainakin. Joten hyvät kaupat ja sitäkin hauskempi tilanne.

                    LOPUKSI TULOSVEIKKAUS. LÄHIMMÄKSI 100KM AIKANI VEIKKANNUT SAA TUON PÄÄPALKINNON = 6VIP -LIPPUA NIVALAN UIKKOON. muut palkinnon arvotaan. 

ELI JOKO UIMAHALLIIN TAI KUNTOSALIN PUOLELLE. TIETYSTI EDELLYTYKSENÄ LÄHIMMÄS AIKANI VEIKKAUKSEN LISÄKSI, ETTÄ ON OSALLISTUNUT LAHJOITUKSEEN FI89 5291 0820 0868 71 tilille 5e/lahjoitus.


Loppuaikaani voi veikata tämän kirjoituksen kommenttikenttään tuohon alas.


11.6.2013 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä

NIVALAN OULULAINEN NIVALASSA JUOKSEMASSA

                  Äärimmäisen helposti sisäistettävä otsikko kertoo siitä, että jo reilu kuukausi sitten sovittiin Sorvalan Juhan kanssa, että heitetään tällä päivämäärällä joku yhteislenkki ja käyään Uikossa saunassa. Tänään oli puheiden ulosmittauksen aika. Jussi saapuikin hyvällä ilmeellä paikalle!

                 Pari päivää sitten sovittiin, että kierretään tuo Nivalan kuuluisin, VALTAVIN vesistö, eli pitis-olla-järvi, toiselta nimeltään Pidisjärvi ympäri hölkkäillen. Eilen iltamassa Jussi sitten ehotti, että hölkättäis eka kymppi kevyesti ja sitten loput vähän reippaammin. Just-just, ajattelin mielessä. Määräjaksolla tulee Oulusta 1.34 -puolimaratonaari kierrättään minua järven ympäri. Nauratti, kun mielessäni kelailin... loput vähän reippaammin. Heh, heh, aattelin, jotta hyvä jos lähellekään 5min vauhteja pääsee, kun olin saanut pitkästä aikaa jopa reisilihakset tuntumaan +84km saldolla 3pvn aikana. 

                Siinä sitten reilu 4km pisteltiin tosi kevyttä hölkkää, joku @5:30 -kyytiä ja sitten pidettiin 3min venyttelytauko, jonka aikana kello kävi - näin sovittiin. Sitten taas hiimailtiin kevyttä menemään reilu 5km vauhdin vaivihkaa nousten tuonne @5:10 tasolle. Sitten tuo nuori mies merkkaili reittiämme ja oli kovin janoinen. No, itsekin join toki, mutta... Joo, sitten jatkettiin. Helppoa hölkkää mentiin, mutta vauhti vähän huomaamatta nousi kaiken aikaa... 5:00.. 5:07.. 4:59.. 4:51.. 4:29 <-Tuon kilsan päätösvauhti oli @3:44. Tuntui kyllä yllättävän helpolta tuoksi vauhdiksi. Sitten piti taas juua. Oulussa ovat immeiset janoisia. Täytyy ottaa oppia = joka rummun nokassa huikat, heh, heh.

               Sitten sovittiin, että vielä pari kilsaa vejettäis vähä reippaammin ja loput höllättäis. Seuraavat kilsat juomatauon jälkeen menivät 4.47 ja 4.27. Ihan hyvää vaihtelua perusnitkutukseen. Tuon 4.27-kilsan lopussa vauhti @3:43. Oli se helppo juosta, kun oli niin hyvää seuraa. ISO KIITOS Jussille! Näitä enemmän niin ihmiset pelastuu. Koko setti 22,2km, keskisyke 136, @5:18 <-liikkeellä olo aika.

              Lopuksi kahviteltiin ja syötiin banaanejen lisäksi näin: 

              Eli oli ihan palautusjuomatkin lenkuran jälkeen. Yleensähän juon piimää, mutta piti nyt näin juhlavieraan kunniaksi tempasta Uikon laarista Gainomaxit. Lopuksi käytiin vielä saunassa ja kylmä-altaassa, joiden KUVAT epäonnistu. Sori!!!

              Eipä mitään, tästä määräviikko jatkuu huomenna klo.4.45. 107km on nyt tälle viikolle kasassa = viikko on siis startannut liikkeelle. Teretulemast yhteislenkeille, vaikka heti huomen aamusta. Mennään varmaan noin @6:00 -kyytejä. Tarvittaessa hitaampaakin.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 4.4.2013

LÖYSÄT POIS

                     Tässä on ollunna matalalentoa to-illasta tähän la-aamuun asti. Vattan nipistelyjä, ajoin jopa hieman nenänvuotoakin. Pe:n aamulenkilläkin nuot nipistelyt ajoin vähän häirihti kaartelua ja kiertelyä. 125min kierreltyäni könysin pois tiestöltä takaisin nukkumaan. Iltapäivästä sama olotila jatkui - kuitenkaan ei mitään väsymystä tahi muita sairasolotila merkkejä. Kuumeesta puhummattakaan.

                 Tunti ja +12km tuli toikkaroitua Ahteen valaistulla. Sieltä kotio tullessa oli kyllä PIRUN kylmä! 2-3 varvastakin ihan valakosena. Äkkiä kuivaa ja lämmintä päälle. Sää oli -19 tuolla hiihtäessä. Ilta menikin sitten vällyjen alla aivan horkassa. Kuume ei kuitenkaan noussunna, mutta VETO OLI POISSA. Aivan totaalinen sippaus. Ajatus wc:n asti menostakin tuntui työläältä. Mutta ei mitään barometristä todistetta mistään sairaudesta. Vain mahan vääntelyä.

                 No, tännäänpä tuota alkaa olla jo likimain ok-olo. Ja tuntosarvet on jo kohollansa. Huomasin tässä mm. tämän supernousun tehneen blogia lukiessani olevan VAKAVASTI ylipainoinen JUOKSIJAKSI. Tuo kaveri paahtaa lenkkejä 178cm/59-61kg ruholla. Meikäläinen jyrää lenkuraa 182cm/78-80kg massalla. EI HYVÄÄ PÄIVÄÄ!!! Kiitos Makez76!!!! Nyt lähti uusi rosessi liikenteeseen täällä sinusta kahtottuna kaukaisessa etelässä.

                Joskus tarvihtee vähän aukaista silmiään nähdäkseen mitä palasia puuttuu omasta palapelistä. Nyt niitä on tosin jopa n.10kg liikaakin. Eli laitan tavoitteeksi 10 VIIKON PÄÄSTÄ lauantaille 23.3.2013 olla MAKSIMISSAAN 69,9kg. KYMPPI POIS. Eli sama tuomio kuin viime talavenakin. Silloin eräs nivalainen ex-juoksija sanoi mulle nuot sanat: "kymppi pois". Painoin silloin n.90kg. Otin, ja nyt ois seuraavan kympin vuoro. Sitten se on hyvä, jos vakiinnun tuonne 68-70kg kantturoihin.

                Mutta näistä lähtökohista eteenpäin. Tässähän ihan taasen virkku!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.1.2013

PÄÄTELMIÄ JA MIETTEITÄ

                   Niinhän tuota vaan sitten tuli juostua tälle viikolle tasan 100km. Kaksi lepopäivää silti - ja seitsemän lenkkiä. Viimeisen 8 päivän - eli joulukuun - aikana on tullu peräti +140km, joka on mulle oikein hyvä määrä. On siis laillansa jopa määrä jakso takana. Huomenna maiskuttelen lepopäivää. 

                  Aivan varmasti haastavinta tässä 8 päivän ja +140km jaksossa oli tuo, miten pakara-lonkka-osasto kunakin päivänä narisee. Puhki-puhki olin "vain" pari kertaa viikon aikana. Se on kuitenkin tuttu tunne, joka on jopa mukava kohdata aika ajoin. Mielestäni ei ole hyvä olla koko ajan puhki, mutta joskus - niin sinni kasvaa... Enkä SIKA-PUHKI ollu kertaakaan. Nukuin esim. päinvastoin ajoittain liiankin hyvin ja sikiästi. Siitä sai jopa yksi lenkkikaverini tuta yhden missaamani aamulenkin muodossa. Anteeksi vielä siitä uneliaisuudesta. 

                 Perjantaina hierontapöydällä honasin, mistä nuo mun lonkka-osaston jumit ja juilimiset voisivat olla kotoisin. Ja luulen hoksanneeni syyn! Vast´ikään hommasin Footbalance mittauksen tuloksena minun jalkoihin räätälöidyt pohjalliset. Vasen jalkani on nilkasta aavistuksen sisään päin. Vaatii siis hienoisen kaaren sisäpuolelle. Nyt näissä nastalenkkareissa on jo itsessään hienoinen pronaatiotuki kantaosassa, joten kun olen sinne laittanu Footbalancet, on jalkani liiankin väännöksissä. Ja muutoinkin - onhan se shokki lonkille, kun vajaan 9000km jälkeen ne oikastaan kuosiin!!?

               Nike Air Pegasus +28:t (Ja yhet Nimbukseni), joita minulla on useita, ovat puolestaan neutraalit tai jopa hieman supinoivat, joten niihin nuo pohjalliset istuvat kuin hattu sienelle. No se lonkista. Jospa nuo lopettaisivat vastustamisen, jottei tarvi yhtenään niijen kanssa kilipaa irvistellä.

              Tässä tämän naatiskelu voittoisen reenijakson ollessa päällä, on sitä ehtiny miettiä vähän omia harjoituskuvioita ja linjoja. Mietin tuossa taannoin 4viikon rytmiä: normaali-normaali-kova-kevyt. Ongelma tuossa on, että minun risainen työkalenteri yms. perhe-meno-työ-edustus-kotityö-kalenteri on viikonkin sisällä niin vaihteleva, ettei välttämättä saa kalenteriviikolle edes aina normi viikkoa vedettyä 7pvn:n sisällä. Katson isoksi osaksi myös tarvittavan inhimmillisyyden reeniohjelmassa. Laukkaan jo muutoinkin postiautojen kanssa kilpaa aamuyöstä, joten ei enää viihtis paahtaa klo.22-24 välissä tuolla kuuhistelemassa. Silloin vois kuppi kiepsahtaa nurin ja homma tyssätä ennen kuin arvaakaan.

            Niinpä oon SUURESSA viisaudessani päätynyt 3viikon rytmitykseen. Liukuvalla periaatteella, että kahden eka viikon aikana rytkytän NOIN 210-230km ja sitten kolmannella NOIN 60-70km. Eli kaksi viikkoa määrää ja kolmas kevyt. Voi olla liukuvana, eli kaksi viikkoa voi olla 13-15 päivää pitkä jne... Joku kuukausihan voi tulla jopa 500km hujakoille ja toisena taasen hikisesti 300km. Riippuu niin kalenterista, sisällöstä - kaikesta - terveydestäkin, ja paljon. Kylläpä te tiiättä.

           Kävin tännään päivän toisena lenkkinä ja viikon päätöksenä ihan juoksumatolla hakemassa tekniikkapainotusta ja mietintää, jotta juoksis ees jotenkinsa oikein. Se on katsokaas pareen olla mullaki tekniikka ees jonnin laillakaan sinne päin, kun kunto on niin pahasti keskeneräinen...

         Hieman taasen huolta ja kummastusta aiheuttaa tuo minun HB tasoni, kun se pakkaa vaan alaspäin. Nyt se oli eka mitattuna 117 ja sitten 119. Aloitin tänään sitten Retafer -kuurin. Täytyy kiinnittää nyt enempi huomioita sen oikein ottamiseen. Ja tietysti muutoinkin täytyy jatkaa tätä jo kroonista pyrkimystä syyä rautapitoisia ruokia. Veriohukkaat, maksamakkarat, maksalaatikot ja verimakkarat tulevat jo UNIIIIIINI... Silloin, kun en liikkunu, oli HB:ni 150-165 välillä. Toisaalta ala-asteella olin rautatablettipiirissä ainakin yhtenä vuonna. Joo, eli eipä maha mittää, muuta ku yrittää ees pysyä kalkkilaivahabituksesta poissa. Toisin sanoen, kunhan tuonne 130-140 välimaaston sais niin oisin jo ERITTÄIN TYYTYVÄINEN.

         No, täytyy silti OLLA TYYTYVÄINEN, kun katsoo missä kunnossa olin noin vuosi sitten samaan aikaan. Kyllä sitä näköjään vain kehittyy, kun paahtaa lenkkiä menemään!!! Kyllä se on pakko tojeta. Oikein sitä tännääkin hätkähti, kun rupes miettiin ja sitten kotona selaileen viime vuojen joulukuun nitkutuksia.

            *  * * Tänään meni siis 22km 5:27min/km tahilla ~141 keskisykkeellä. Raskaan viikon päätteeksi           

            * * * Viime vuonna parin hyvän juoksupäivän alle saaneena ja hyvin levänneenä juoksin matolla 23km 6:32min/km tahilla ~143 keskisykkeellä!!!

            * * * Siis yli minuutin ero kilometriä kohen!!! Viime vuonna tuossa reenissä oli aika pitkälle samanlainen nousukulma haku. Silloin 50min samankaltaisiin nousukulmiin silloisesta +2,5h lenkistä. Nyt 70min nousuosuutta 2h lenkillä. PAKKO OLLA tyytyväinen tuohon vertaukseen.

            Jospa tuo edellä mainittu esimerkki kannustais muitaki satsaamaan KUNNOLLA lenkkeilyyn. Kyllä sitä voidaan met mattimeikäläiset ja maijamatikaisetkin saaja ihmeitä aikaan vuojessa, jos OIKEIN halutaan. Tietysti terveenä täytyy saada olla - pääosin. 

             Jotta eipä nyt tällä kertaa enempää jaksa hehkuttaa näitä tilastoja. Mutta tilastoista puheen ollen - muistakaapa ilmoitella teiän omia enkkoja VIRALLISISTA kisoista mulle niin saajaan tilastoja pystyyn. Jonnin verran oon ihte aloittanut tietojen onkimista ja pari kaveria on mua myös jeesannu. Hyväksyn tilastoihin siis vain VIRALLISET kisat. mm. Kuusaan maratonin reitti on ollu virallisesti mitattu vasta v.2009 alkaen... noin yhtenä esimerkkinä. Ja tilastoin KIPINÄLÄISTEN osalta siis kaikki matkat ratamatkoista aina ULTRIIN asti. Jotta tilastoja vaan tulemaan!!!

Ps. Minäkin aattelin pistää ranttaliksi, kun kerran on virallinen kipinän pikkujoulupäivä, vaikken mukaan tällä(kään) kertaa tullutkaan. Nimittäin ostin peräti kaksi alkoholitonta olutta, joista oon jo TOISEN TUHONNUT. Kyllä aamulla nukuttaa.

Ps.2. Ikä ei ole este, vai mitä sanotta tästä???

   Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 8.12.2012   

KALKKILAIVAN KAPTEENI TERVEHTII

                          Rapiat neljä vuotta juoksuharrastusta takana. Usein syksyisin oon kadottanut "tatsin", menettänyt hieman terävintä kuntoani - mutta usein jonkin kisan jälkeen. Syynä varmaan tuolloin voimatason aleneminen, pohjien hupeneminen. Ajattelin hieman samanlaisen tilan kohdanneeni jälleen tässä viikon sisään. Vaivihkaa huomasin kuinka lenkkejen datat eivät enää olleetkaan omaa parasta luokkaa. Hyväksyin tilanteen aika nöyrästi...

               Töissä minun piti ottaa yhdestä potilaasta pika hemoglobiinitesti. Otin testin ottamisen jälkeen varsin itsestänikin. Tulokseni oli huonompi, HB 123!!! Ei ihme, ettei ole juoksu kulkenut viime aikoina ihan toivotulla tavalla. Tutkiessani harjoituspäiväkirjaani, alkoi alamäkeni 16.9.2012 jälkeen. Tuolloin nykäisin sen 33km reppuselässä juoksun, jossa ahdistelin lopussa 8km Vk-kyytejä. Todella raskas ja kuluttava harjoitus, varsinkin loppua kohden. Tuon lenkin jälkeen millään lenkillä ei oikein mikään toiminut täysin... Mainintoja tukkoisista jaloista, nihkeästä olosta ja menosta. Kaksi päivää ennen Cooperin testiä piti vetoharjoitus jättää kesken, kun oli ihan veto pois. Eli aika selvät merkit, HB alhainen, happia ei kulje lihaksille normaalisti.

               Cooperin testihän meni tuloksellisesti odotuksiini nähden erinomaisesti, 3065m. Mutta tuossa testissä maximisykkeeni oli vain 175. Siis n.15 pykälää matalampi kuin mitä aikaisemmin. Ja vedin kyllä tuossa testissä ihan  niin paljon kuin keuhkoista lähti loppuun asti = totaali parkasun. Selkeä merkki tuokin. Piruko sitä ei heti tajua.

               30.9. tuli 7km aamulenkin sisällä 5km enkka. Tuo oli kuitenkin aika ahdistava parkasu. Juoksun olisi mielestäni pitänyt olla helpompaa odotuksiini peilaten, mutta tyydyin kuitenkin jotenkin, kun enkka tuli. Tuo oli silti valonpilkku heikosti menneiden muiden lenkkien seassa. Samalla se kaunisti ja vääristi kokonaiskuvaa.

                Tästä tuli se oppi, että HB täytyy minun kontroloida usiammin. Se kun pakkaa menemään alaspäin, jos vähänkään koittaa harjoitella reilummin omiin määriin nähden. Tavote on kyllä nostaa määriä, joten toivottavasti keho jossain vaiheessa turtuu mun suunnitelmiin. Nyt kuitenkin tehtävä numero yksi on nostaa HB 123:n lukemista mieluusti tuonne +150 lukemiin. Tuntuis, että sitten juoksu kulkee erilailla. Toisaalta harmi, että tuo Hb laski noin alas, sillä normaali Hb -tasolla olisi todennäköisesti ollu hyvät mahkut viilailla huomenna maraton enkkaa. No, se jää nyt ens vuoteen. Eihän tässä mitään kiirettä oo, kun sponsoritkaan ei pahemmin painosta - eikä uusia sponsoreita oo tievossa.

              Tässä COSMOKSEN SALLITUT MENETELMÄT Hb:n nostattamaksi. Eli Veriohukkaita, punajuuria ja Floradixia.

               Kyllä se siitä sitten alkaa taas meno maittamaan. Ei nyt kyllä kannata ees kokkeilla mittään 10km testejä. Eihän sitä nyt tällaiseslla Hb-arvolla kannata enkkoja yritellä. Kahtotaan, jos kelejä piisaa niin vois syksyn mausteeksi 10km hilipasta alle 45minuutin jossain kohtaa.... Kunhan ensin saan HB:n ees 140 nurkille.

                Tähän loppukevennykseksi yksi kuva 1984-vuojen Nivala-lehestä. Isä-ukko veivaili vielä tuolloin autohommia ja on nyt katellu sen 12 vuotta asioita ylävinkkelistä. Elikkä tässä isä-ukon sisukkuutta muistellen kuva parhaasta mahollisesta esikuvasta.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.10.2012
    

ULTRATILASTOT

                             Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. Eli nyt on sitten kansainvälinen ultrajuoksuliitto, DUV, päivittänyt tietokantansa - vihdoin - ja menneen kesän Onnin kierros 24h tulokset ovat NYT SIELLÄ LUETTAVISSA JA NÄHTÄVISSÄ.

                           Muuten näyttäisi kaikki tiedot ja lokerot olevan kohdallaan, mutta Susann Berg´ltä puuttuu birthday. Jos satut lukemaan tätä saittia niin laittaisitko puuttuvan tiedon, syntymävuoden, niin lähetän sen DUV:n kavereille. 

                    Tännään kävin paikallisella HIERONTAGURULLA, joka saikin äijän aika puhki, vaikka main makasin moukaroitavana. Olihan nuita taas jumeja ja kiinnikkeitä. Vielä pari käyntiä ja sitten läpsähtää lenkit vähäsen rapsakkaammin. Tännään olikin tällainen yöhugien välinen lepopäivä... tai no, kävin jayleno´s gymillä penkkiä jauhamassa jonku sarjan. 8x70kg oli illan huikein sarja = terveisiä narukäsisaarilta! Joku puhu, ettei gebreselassien hailekaan ottais kovin hirveitä lukemia. Tosin hän osaa juosta, toisin kuin minä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.9.2012 

VIELÄ(KIN) EHTII MUKKAAN

                        Juna ei oo vielä mennynnä. Eli mukaan voipi tulla huomiselle Viis-Viis -retkelle, kuka vain nyt sattuu innostumaan. Omat evväät kuitenkin kannattaa ottaa mukaan. Toki vettä on reitin varrella, ettei juomaa tarvi paljoa ottaa mukkaan. Meitä ei oo lopen lähössä näillä näppäimillä kuin kolme. Sovimme tuossa, että lähdemme huomenna suunnitelman mukaisesti klo.13 tuosta Kyösti Kallion koulun takaa. Tavoitteenamme on retkeillä tuo n.36km mittainen lenkura 5 tunnissa = 8min 20sek/km. Eli vauhti tavoite ei ainakaan pitäis huimata?

                Ihtellekki passaa vallan hyvin edelleen sellainen kevy liikunta. Ei oo jalat vieläkään palautuneet. Varsinkin tuo vasemman säären ulkosyrjä on vielä kovastikkin vaiheessa, ajatellen normiharjoittelua. Tänään aamuhuollossa kuitenkin mentiin "enää" 13 herne-maissi-paprika-pussin kera. Kas näin:

               Että "melekeen" valmiita ollaan jo harjoitteluun? No, eiköhän jo ens viikon loppupuolella pääse harjoitelemaan taasen täyvellä höyryllä - toivottavasti. Takana on nyt kolmen päivän Burana kuuri = 3x800mg/vrk x3. Kyllä teki tuo kuuri terää, yhdistettynä sinnikkääseen jäähoitoon + n.15-45min venyttelyyn/pv. Mutta täytyy sanoa, että LUJASSA on ollut tällä kertaa palautuminen maratonista. Kyllä ne vaimentamattomat kengät varmaan teki nyt nämä jälet jalkoihin. On kalvot niiiin kiriällä että. Mutta niihän nuo viisaammat meinaa, että kyllä kisat vedetään keveillä tossuilla - ja sitä mieltä minäkin oon, mutta eipä nuita sitten hirveen montaa vuojessa kärsi sitten vejelläkään, kun toipuminenkin ottaa mojovan aikansa.

              Hyviä lenkkejä lukijoille! Perästä tullaan, kunhan työkalut saahan kuntoon.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 8.9.2012

VERONMAKSUA

                           Hetkinen, nyt on jo viides päivä jälkeen maratonin. Vaasan raasto alkaa aueta. Säären alaosat huutavat edelleen hoosiannaa. Eilen illasta petti jo pokka noiden säärien särkyjen kanssa. Avasin Burana purkin eka kerran sitten heinäkuun puolivälin. Temmoin muutaman tunnin välein kaksi 800mg buranaa huiviin.

                   Tässä on veivattu jäähoitoja 4x20min/vrk. Eilen 6 kertaa!!! Lisäksi venyttelyäkin on ollunna ohjelmassa. Kalvot on jurninut kiinni lihakseen = penikkataudin kaltainen oire tuolla säärenalaosan sivuilla - ei normi "penikkakorkeudella". Tuo alue oli kaikista kovimmilla tuossa maratonia edeltäneillä kovemmilla lenkkisessioillakin, joten sillä tavalla "ongelmat" ovat nyt odotetussa paikassa.

                 Yleensä (heh, tämä oli vasta 9:s maaliin juostu maratoni) mulla on reidet hillona. mm. portaiden alaspäin kävely lähes mahdotonta. Nyt reidet eivät ole olleet juuri millänsäkään. "Ainostaan" nuo säärten alaosat. On mulla toinenkin vahva kuva miksi nuo säären alaosat ottivat nuin paljo nokkiin marasta. Käytin nimittäin ensimmäistä kertaa koskaan maratonilla keveitä, vaimentamattomia kenkiä, jotka olivat n.100g keveemmät kuin esim. Nike Air Pegasus +28, joita paljon käytän harjoituslenkuroilla. Jo Kempeleen puolimaratonilla (11.8.2012: 1.39.58) keveiden kenkien "jäljet" olivat poikkeavat = silloin reisien lihakset lähes väärinpäin jaloissa 3-4päivää kisan jälkeen.

                  Täytynee silti nyt viiden päivän pohdinnan ja seurannan perusteella ehkä vähän antaa pisteitä pään onnistumiselle. Varmaan jonkin verran jalkojen kivuista on ehkä päänkin "ansiota", kun jaksoin puristaa kohtalaista vauhtia pölkkyjaloilla viimeisen 20km aikana. En kyllä vieläkään täysin ymmärrä, miten tuo kaikki mahdollistui, kun muistelee varsinkin sitä yksinäistä vastatuuliosuutta siellä 23-24,5km välillä. Siinä oli korttitalo levetä tielle.

                  Oishan tuota jo kovasti intoa alkaa veivaan lenkkiä. Eihän tässä sillei oo mitään kiirettä, mutta se on vain niin mukavaa tuo juokseminen. Eikä olleskaan hääviä tällaisten, jatkuvien särkyjen kanssa eläminen...
               
                Täytyy tässä ootella kuitenkin nuo sääret messiin ennen kuin aloittaa harjoittelun. Oon tässä näiden viiden päivän aikana koittanut olla vain sellaisessa pienessä terapeuttisessa liikkeessä. Totaali sohvailu, kun ei edistä mielestäni mitään. Toki sitäkin, mutta ei ihan 24/7 -meiningillä. Oon tuossa joka toinen päivä käynyt aivan ylikevyesti pehmeillä pientareilla ja metsissä n.7-10km jalottelua, kävelyä sekaan ottaen. Eilen tuli käytyä pullistelemassa tuolla jaylenon salillakin. Huh, onneksi ei ollu käsien voimat menneet alaspäin. Jopa pientä kehitystä. Leno se sen sijaan nakkelee jo lähes kolminumeroisia kiloja ylös penkiltä. Ihtellä paras sarja oli vieläkin aika kesyn kuuloinen = 6x70kg. Ajattelisin, että näin juoksuharrastukseen riittää joku tällainen taso: 12x80kg, 6-8x90kg, 2-4x100kg? Jos tuohon pääsis tuossa ees talaven aikana niin sitten vain pitäisi tuon tason. Jos sitä sitten jaksaa paremmin heilutella käsiä hölkän ohesssa, rytmittää menoa.

                   Anyway... Joka tapauksessa sunnuntaina lähdetään sitten retkeilemään. Tällä hetkellä ilmoittautuneita on neljä. Mieluusti ottaisimme mukaan lisää väkeä. HYVIÄ LENKKEJÄ kaikille!!! Vedelkäähän reenejä munkin puolesta :)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 6.9.2012