Hetkinen, nyt on jo viides päivä jälkeen maratonin. Vaasan raasto alkaa aueta. Säären alaosat huutavat edelleen hoosiannaa. Eilen illasta petti jo pokka noiden säärien särkyjen kanssa. Avasin Burana purkin eka kerran sitten heinäkuun puolivälin. Temmoin muutaman tunnin välein kaksi 800mg buranaa huiviin.
Tässä on veivattu jäähoitoja 4x20min/vrk. Eilen 6 kertaa!!! Lisäksi venyttelyäkin on ollunna ohjelmassa. Kalvot on jurninut kiinni lihakseen = penikkataudin kaltainen oire tuolla säärenalaosan sivuilla - ei normi "penikkakorkeudella". Tuo alue oli kaikista kovimmilla tuossa maratonia edeltäneillä kovemmilla lenkkisessioillakin, joten sillä tavalla "ongelmat" ovat nyt odotetussa paikassa.
Yleensä (heh, tämä oli vasta 9:s maaliin juostu maratoni) mulla on reidet hillona. mm. portaiden alaspäin kävely lähes mahdotonta. Nyt reidet eivät ole olleet juuri millänsäkään. "Ainostaan" nuo säärten alaosat. On mulla toinenkin vahva kuva miksi nuo säären alaosat ottivat nuin paljo nokkiin marasta. Käytin nimittäin ensimmäistä kertaa koskaan maratonilla keveitä, vaimentamattomia kenkiä, jotka olivat n.100g keveemmät kuin esim. Nike Air Pegasus +28, joita paljon käytän harjoituslenkuroilla. Jo Kempeleen puolimaratonilla (11.8.2012: 1.39.58) keveiden kenkien "jäljet" olivat poikkeavat = silloin reisien lihakset lähes väärinpäin jaloissa 3-4päivää kisan jälkeen.
Täytynee silti nyt viiden päivän pohdinnan ja seurannan perusteella ehkä vähän antaa pisteitä pään onnistumiselle. Varmaan jonkin verran jalkojen kivuista on ehkä päänkin "ansiota", kun jaksoin puristaa kohtalaista vauhtia pölkkyjaloilla viimeisen 20km aikana. En kyllä vieläkään täysin ymmärrä, miten tuo kaikki mahdollistui, kun muistelee varsinkin sitä yksinäistä vastatuuliosuutta siellä 23-24,5km välillä. Siinä oli korttitalo levetä tielle.
Oishan tuota jo kovasti intoa alkaa veivaan lenkkiä. Eihän tässä sillei oo mitään kiirettä, mutta se on vain niin mukavaa tuo juokseminen. Eikä olleskaan hääviä tällaisten, jatkuvien särkyjen kanssa eläminen...
Täytyy tässä ootella kuitenkin nuo sääret messiin ennen kuin aloittaa harjoittelun. Oon tässä näiden viiden päivän aikana koittanut olla vain sellaisessa pienessä terapeuttisessa liikkeessä. Totaali sohvailu, kun ei edistä mielestäni mitään. Toki sitäkin, mutta ei ihan 24/7 -meiningillä. Oon tuossa joka toinen päivä käynyt aivan ylikevyesti pehmeillä pientareilla ja metsissä n.7-10km jalottelua, kävelyä sekaan ottaen. Eilen tuli käytyä pullistelemassa tuolla jaylenon salillakin. Huh, onneksi ei ollu käsien voimat menneet alaspäin. Jopa pientä kehitystä. Leno se sen sijaan nakkelee jo lähes kolminumeroisia kiloja ylös penkiltä. Ihtellä paras sarja oli vieläkin aika kesyn kuuloinen = 6x70kg. Ajattelisin, että näin juoksuharrastukseen riittää joku tällainen taso: 12x80kg, 6-8x90kg, 2-4x100kg? Jos tuohon pääsis tuossa ees talaven aikana niin sitten vain pitäisi tuon tason. Jos sitä sitten jaksaa paremmin heilutella käsiä hölkän ohesssa, rytmittää menoa.
Anyway... Joka tapauksessa sunnuntaina lähdetään sitten retkeilemään. Tällä hetkellä ilmoittautuneita on neljä. Mieluusti ottaisimme mukaan lisää väkeä. HYVIÄ LENKKEJÄ kaikille!!! Vedelkäähän reenejä munkin puolesta :)
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 6.9.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.