Mitäpä tässä. Viime päivät oon toipunut viime viikon ryppäästä ja sen jälkeisestä viihdeillasta. Ryppäästä jäljellä ovat vielä lähinnä hieman arat akillekset. Tuo asia on kuitenkin hallinnassa ja jalat toipunevat siitä hiljalleen. Muutoin on nukuttanut normaalia enemmän, joka johtuu enimmäkseen toipumisesta kovan harjoittelun jälkeisestä juhlimisesta.
Yhtä kaikki - elämää - tänään tuli täyteen 1000km hölkkää alkaneelle vuodelle.
Klikkaamalla kuvan saa isommaksi...
Määrät kasvaa kaiken aikaa. Oon lisäksi saanut pitkään olla terve, lko. pieniä lihasvamman poikasia tammikuussa. Harjoitettavuus kehittyy. Viime kesänä en kestänyt hieman vähempää määrää. Nyt tämä määrä on tullut aika helposti määrään nähden. Näen kuitenkin vielä paljon kehitettävää. Hyvä niin, sillä muutenhan voisi sanoa vain, että "hmmmmm" - ja kääntyä takaisin. Eli eteenpäin, sanoin mummo lumihangessa. Tänä talvena mummollakin on ollut kevyttä. Lunta ei ole juuri ollut.
Sepä harjoittelusta. Ei siinä ihmeempää. Perusmeininkiä kohden menossa ryppään ja kevennyksen jälkeen.
Tulevasta.
La 15.3.2014 klo. on tarkoitus käydä maastolenkillä. Se on myös tuolla yhteislenkkien listalla, joten ei muuta kuin mukaan tuonne monenalaiseen maastoon rämpimään. n.25-25,5km on matkan pituus. TÄSSÄ kartta lenkistä. Lenkille kannattaa tulla hurtilla huumorilla, sillä voisi melkein taata, että sukka kastuu. :) Lenkillä mennään perinteisesti mukaan tulevien toivomalla vauhdilla. Rytminä voisi olla n.13min hölkkää + minsa-kaksi kävelyä/juomista samalla naukaten. Jotenka teretulemast UIKON ETEEN La 15.3. klo.6.00!!!
Joitakin on joskus ärsyttänyt, että järjestämäni yhteislenkit menevät samoille päiville kuin muut yhteislenkit. Voin kuitenkin tuohon todeta, että tarjoan vain mahdollisuutta tulla mukaan minun harjoituslenkeille. Lenkillähän voi - ja oisikin hyvä - käydä pari-kolmekin kertaa/päivä. Harjoittelen lähes joka päivä ja tarjoan mahiksia tulla samoille lenkeille monta kertaa/vko niin väkisinkin tulee myös päällekkäisyyksiä. Lisäksi mulla on aikataulullisesti hankala 3-vuorotyö. Siksipä laukkaankin tuolla tiestöllä millon-sun-sattuu... Mielestäni pääasia on, että immeiset kävis jossain lenkillä esim. viikonloppuna, ei sillä, missä tai kenen lenkillä. Iloitkaamme siis jokaisesta tossun jäljestä, missä niitä ikinä näkyykin!
Maaliskuu.
Maaliskuussa aion tehdä yhden suorituksen. Se on joko Su 23.3. juoksu Iisalmesta-Nivalaan (n.129-130km) mahdollisimman nopeasti. Tai Toholammin talvimaraton La 29.3. <-Se taas menee joka tapauksessa enempi "pumpin" matkaseurana, sillä en ole harjoittelut maratoneja varten, joten siellä voin tehdä vain pitkän Vk-reenin lappu rinnassa... Mutta noista korkeintaan toisen juoksen. Noita Iisalmi-Nivala -juoksu saumoja ei ole montaa, joten se on sitten painettava talla pohjaan, kun osuu säät kohdalle. Aion juosta nimenomaan aloittaen sunnuntaina, koska silloin on tuolla tiellä liikenne hiljaisinta. Lähtö aika tulee olemaan klo.3.30. Huoltomieskin saattaa olla, joka nopeuttaisi paljon tuon välin ravaamista. Tavoite on tulla tuo väli alle 16h:ssa.
Lähtö; Iisalmi, Koljonvirran taistelijanteos:
Maali; Nivala, Tillaripatsas
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.2.2014
Sunnuntaina klo.15 se alkaa, Sotshi-rypäsharjoitus. 5vrk ja suunnitelmana juosta noin 220km. Tulen pitämään kirjaa ryppäästä tässä blogikirjoituksessa. Rypäs on aika pitkälle suunniteltu. Voi kuulostaa hullunkuriselta juosta 220km 5vrk aikana siten, että harjoittelu on kaikkea muuta kuin ykkösjuttu tuona aikana. Rypäs tulee kaiken muun ehdoilla, joka tietysti lisää ryppään vaativuutta. Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä?
Pyrin tekemään lenkit pääsääntöisesti silloin kun tyttö on eskarissa ja poika koulussa. Olen lomalla töistä, joten minulle on tärkeää antaa aikaa myös perheelle. Illat on pääsääntöisesti pyhitetty perheelle. Lisäksi aikatauluani säätelee Olympialaiset. Lenkeille lähdöt ja tulot riippuu aika pitkälle myös Olympiajääkiekon jatko-ohjelman mukaan. Kanadan ja Suomen pelejä en halua missata. Juuri tuossa järjestyksessä. Eli noilta sijoilta ponnistan tähän ryppääseen.
Jatkan tiedottamista/kirjoittamista tästä eteenpäin. Todennäköisesti jatkan kaiken tämän lopuksi tähän blogiin jonkinlaista yhteenvetoa ryppäästä.
SOTSHI - RYPÄS
Su 16.2.2014: Lenkki 1/11... n. J4min+K1min 16,3km @6:34 (avg.113)... Sää: +1, tuuli 6m/s... Muuta: Kevyet jalat, ylivarovaisen kevyesti avattu Sotshi-rypäs. Juomaa repusta kaksi reilua hörppyä/15min. Juomaseos vesi, vihreätee + 1rkl hunajaa. Yövuorojen jälkeen unta alla vain n.3h. <-Miesten viestihiihto nostatti jännittämään "olympiapenkkiurheilun" pariin. Mukava fiilis silti, vaikka unta vähän alla. Lenkillä mukana "Pumppi", joten ainahan se menee huomaamattomammin hyvässä seurassa.
Ma 17.2.2014: Lenkki 2/11... (NSR= Non Stop Running = ei pysähdyksiä), 9,7km @6:05 (avg.123)... Sää: +0, tuuli 4m/s... Muuta: Hieman aiottua pidemmästi syvän hyvänolon tunteen viemänä. Hieman varustuksista. Tämän ryppään kahdella eka lenkillä olen käyttänyt NewLinen kompressiosukkia, Footbalancen pohjallisia ja Sarvan nastalenkkareita. Pohjalliset ja nastalenkkarit Ylivieskan InterSportista.
Lisäksi vaatetus: lyhyet aluhousut, NewLinen talvitrikoot, Nonamen kesätrikoot, Lidlin kevyt kompressio trikoopaita, toinen kevyt pitkätrikoopaita, IcePeakin tuulitakki, pari tuubihuivia ja villahanskat + otsavalo.
Tänään tulee myöhemmin tajunnanvirtaa, mutta sitä ennen virtaa kahvi!
Ma 17.2.2014: Lenkki 3/11... Sotshi-rypäs 3/11 Sievin sydänmaan metsäautoteillä n. J4min+K1min -rytmi, 29,0km @6:28 (avg.124) ... Sää: +2, tuuli 2m/s... Muuta: Jonkun verran korkeuseroa kylän tasamaahan verraten. Varsin mukava fiilis, vaikka elimistö vielä rasitustilassa yövuoroista = pulssit hieman normaalia korkeammat. Mukana lenkillä "Lintu" ja "Hietapuolen Bekele".
1vrk nyt takana. 55km kasassa. Helposti tuli, vaikka kolme yövuoroa alla, joka ei voinut olla näkymättä. Kaikki tämä oli tiedossa jo hyvän matkaa ennen tätä. Siksi aloitinkin ryppään erityisen varovaisesti. Tästä pääsi nyt hyvin alkuun. Tästä on mukava jatkaa.
Muutama sana tunnelmista... Elimistö etsii itseään kolmen yöhugin jälkeen. Tämä näkyy siinä, että kun tarjotaan rasitusta keholle, se ei kykene palautumaan normaalisti. Seurauksena on normaalia korkeammat sykkeet. Asia korjaantuu, kun saan unta koneeseen, unohtamatta riittävää nesteytystä ja energiatason ylläpitoa. Tässä ryppäässä olen huomioinut asian pitämällä lenkkien tehot matalalla näin lenkit eivät häiritse liikaa palautumista. Olen tehnyt enemminkin yövuoroja ja treenannut kovaakin yöhugien jälkeen. Nyt on kuitenkin määrältään mittava rypäs, joten haluan olla asian suhteen huolellinen. Viime yönä nukuin n.5h, heräten klo.4. Nyt päivällä olen nukkunut päiväunia yhteensä 1,5h kahdessa erässä. Olo on kaiken aikaan virkeämpi. Vaihdan keskiviikon ja tiistain menun toisinpäin, johtuen keskiviikolle kertyneestä paljosta ohjelmasta. Näin juoksen huomenna +60km ja keskiviikkona "vain" n.54km. Tähän mennessä olen juossut 4km enemmän kuin oli alunperin tarkoitus.
Hauskaakin on pidetty.
Ti 18.2.2014: Lenkki 4/11... J4min+K1min rytmi (pumppi 5,5km matkan mukana.. yhteislenkin osuus @6:44), 30,5km @6:27 (avg.123) ...Sää: -0, lähes tyyntä, lunta/räntää tuli ajoittain sankastikin... Muuta: Paikoin teillä nilkkaan asti lunta. Lenkin kosteuden takia jätin lenkin muutamaa kilsaa lyhemmäksi. -> Kuumaa suihkua, lämmintä ruokaa&nestettä, energiaa ja lämmintä vaatetta = märästä tulevan juoksijan prinsiipit... Mielenkiintoinen huomio, että jo klo.6 jälkeen oli joitakin muitakin lenkkeilijöitä liikkeellä! Uusiakin kasvoja. Positiivista. Päivän ensimmäiset ajatukset herätessäni olivat samat kuin lähes jokainen aamu aikaisemminkin... Kello on hieman vajaa neljä aamulla. Herään. Ensimmäiset ajatukset = hieno tunne - olen taas hereillä. Innokas olo. Halu nousta ja lähteä juoksemaan. Siis n.klo.3.50 aamulla. Samalla onnellinen olo. Levollinen. Arvostus siitä, että on terve ja pystyy nauttimaan siitä monin tavoin. Lenkilläkin jalat ovat maukkaan hyvän tuntuiset. Edellisen vrk:n 55km tuli siis helposti. Kuten tietysti oli tarkoituskin. Silti, en halua aliarvioida yövuorojen merkitystä tähän settiin. Se on salakavala lisä. Siksipä olenkin jo hyvissä ajoin (viime viikolla) päättänyt juosta seuraavalla viikolla max.40km. Enemmin 30km. Kokonaisuuden hallintaa. Ps. Nukuin jo viime yönä +6h ja päivällä aikaisemmin 2,5h lisää. Silti elimistö ei ole vielä toipunut yövuoroista. Osaan erotaa yövuorojen ja harjoittelun epäviretilan - mielestäni. Bala-bimbala-bum.
Ti 18.2.2014: Lenkki 5/11... J4min+K1min rytmi, 28,0km @6:27 (avg.123)... Sää: +0, tuuli 2m/s, ajoittaista sadetta... Muuta: Ensimmäinen lenkki tässä ryppäässä kesäjuoksukengille (Nike Lunarfly +4). Vaihtelevaa alustaa lumen, sulan, sohjon ja jään osalta. Pääosin ok. pito... Päivän ensimmäisen ja toisen lenkin välillä 3h väliä. Vaikka yöhugit sekoittaa arviointia, saa tästä ryppäästä paljon hyödyllisiä vastauksia... lähinnä tähän asti vahvistuksia omille ajatuksille... Yli puolet ryppään tavoitekilometreistä saavutettu kahden ensimmäisen vrk aikana. Tämä oli aikataulutekninen sattuma, mutta osin tarkoituskin. Paluu harjoitteluun nopeutuu tällä painotuksella. Ja harjoittelu on tietysti tässä vaiheessa olennaisinta.
Ti 18.2.2014: Lenkki 6/11... J9min+K1min rytmi, 16,8km @6:17 (avg.125) ... Sää: -0, tuuli 3m/s, ajoittaista sadetta... Muuta: Päivän helpoin lenkki. Lisäksi yövuorojen sykelisä nyt poistunut. Elimistö palautunut yövuoroista. Nyt on kuormana "enää" normi reenirasitus. 10km eteenpäin vastamäkeä ja vastatuulta, joka hieman hyydytti. Päivän saldo 75,3km... Iltalenkillä hieman innostuinkin liikaa. Saa nähdä onko aamulla kankeaa. :) Päivä oli määrään nähden juoksun osalta jopa helppo, mutta muu aikataulu (kotityöt yms.) tekivät päivästä hieman ressaavan. Sen verran on nyt kuormaa, että siirsin makaroonilaatikon teon huomiselle. Lättyjäkin pitäisi paistaa lisää. Huomenna?
Ke 19.2.2014: Lenkki 7/11... n. J4min+K1min rytmi, 26,4km @6:17 (avg.130) ... Sää: -4, tuuli 2m/s... Muuta: Alla edellisen illan lenkin tavoin Nike Dual Fushion Lite -:set. Olisi ollut nastalenkkari keli. Olivat lananneet. Pidon ehtimiseen täytyi todella keskittyä. Toivottavasti ei nivuset ärtyneet. Mutta, kylläpä tämä nyt tulee todella helposti. Kerrassaan. <-Viim. 10km kiristäen, kun oli niin kevyt askel. Upea fiilis. Tämä rypäs osoittautui nyt ennakoitua helpommaksi. Ei tämän ryppään kilsamäärä nyt riittänyt "pakottamaan" ultrakeveään menoon. Pk1 sopiva (120-130). 6vrk vaatii sitten 13-15h pv annoksina noin 105-115 välillä asumista. Tulkinta kaikesta tästä = kunto on noussut selvästi, nimenomaan kestävyys. Nyt oon niin hitaassa kunnossa, ettei minusta ole vrk lyhemmille matkoille :=)
Ke 19.2.2014: Lenkki 8/11... n. J9min+K1min rytmi, 18,7km @5:56 (ei sykevyötä mukana. Arvio avg.132)... Sää: -5, tuuli 2m/s... Muuta: Voitanee puhua jo tämmöisen ryppään ollessa kyseessä tämän olleen vauhdin hurmaa. Viimeiset 61,9km jäisillä alustoilla. <-Akillekset (myös) kuitenkin yllättävän hyvät. Taas lätyt maistuu! :=)
To 20.2.2014: Lenkki 9/11... n. J9min+K1min rytmi, 25,2km @6:04 (avg.127)... Sää: -5, Lähes tyyntä... Muuta: Levollista. Rauhallinen olotila. Helppoa lopsottelua. Lopussa nousi pari kertaa hieman fiilikset pintaan ja vauhti pääsi kiihtymään.
Muita ajatuksia... Non-niin. Se ois sitten enää 19,4km matkaa tavoitteeseen ja 220km. Viimeisenä, eli 5vrk:n onkin tarkoitus jo hieman palautella. Tämä tarkoittaa paluuta alun J4min +K 1min rytmiin J9min + K1min sijaan. Sen lisäksi tarkoitus on juosta maltillisempi määrä, eikä enää kovin pitkiä lenkkejä. Silti tulen juoksemaan todennäköisesti hieman enempi kuin on tarvis, eli jotain noin 30km. Ehkä 230km täyteen. Siihen ois matkaa 29,4km. Joka tapauksessa hieman kevyemmän viimeisen vuorokauden tarkoitus on ns. "hakea viisi päivää ulkona olleet matot sisälle" ja palata normaali rytmiin asteittain - kevyemmän ja helpomman päivän myötä.
Tosin kevyesti on kyllä tämä rypäs tullut. Varmaan moni pohtii, että mitenköhän ryytyneeltä se Cosmos oikeasti näyttää??? Siksipä päätinkin alle 2min viimeisimmän lenkin jälkeen ottaa pikku videon pätkän "kankeudesta" :) #sotshisstyles!!!!
Pe 21.2.2014: Lenkki 10/11... n. J4min+K1min rytmi, 22,7km @6:32 (avg.121) (Yhteislenkin osuus Pumpin kanssa n.7km @6:39)... Sää: -6, tuuli 2m/s... Muuta: Kokeeksi herätys jo ennen klo.4:ää ja vain 40min viiveellä kello käyntiin - melkein ns."suoraan sängystä". Kolme ekaa kilsaa kankiaa, sitten perusmenoa hieman matalemmilla tehoilla suunnitellusti. Iso määrä jäisillä teillä alkaa näkymään säärten alaosissa/akilleksissa. Muutoin ei mitään heikkoa. :)
Eli nyt on koossa sitten 223,3km. Aion juosta palidromin, 232km. Eli "yllättäen" jäljelle jää 8,7km. 87 olkoon päivän onnen luku. Eli kovin mukavassa vaiheessa rypäs.
Pe 21.2.2014: Lenkki 11/11... n. J4min+K1min rytmi, 8,7km @5:55 (avg.128)... Sää: -5, tuuli 4m/s... Muuta: Hieman lopussa vauhtileikittelyn tyyppistä varovasti. Aika helposti irtosi vielä alle @5:00 vauhdit lenkin loppupuolella. Lihaksistoon ja jalkoihin ylipäänsä jäi mukava tila. Tästä on mukava aloittaa palauttelu, kun ei jäänyt mitään rasitusjuttuja. Ainakin nyt tuntuu siltä. Rypäs on nyt siis ohi. Palindromilukemat taulussa = 232km. Onnistunut rypäs kaikin puolin. Ainakin nyt tuntuu, että jalat on aivan terveet. Ei isompia totaalijumeja. Juoksu oli vielä sangen rentoa viimeiselläkin lenkillä, vaikka ei tietenkään mitenkään herkkää. Rakkoja tms. hankaumia ei tullut. Olenkin sitä mieltä, että jalat tottuu harjoittelun myötä. Esim. minulla oli juoksuharrastuksen alkupuolella ongelmia aluksi rakkojen ja hankaumien kanssa. Esim. nyt en rasvannut edes jalkoja kuin kerran - ja senkin sen vuoksi, kun alkoi pakkaset, jolloin ihoni kuivuu sään vaihtuessa. Ei jalat tarvi edes rasvaa, kunhan ne ajan myötä tottuu rasitukseen. Tietysti nyt operoin n.2-3,5h seteissä, joka säästi jalkojen hankauksilta. Tietysti tuo(kin) asia on yksilöllistä. Eikä näitä kannata ottaa niin kirjaimellisesti. Jee, nyt alan vetään lonkkaa ja katsomaan kisoja ja viettämään ns. normi-ihmisten lomaa. :)
Kaikki yhteensä: A) Kilometrit 232,0 B)Käytetty aika 24h 26min C)Keskivauhti @6:19 (9,5km/h) D)Keskisyke 124 E)Kulutetut kalorit 14 010Kcal
Päätin viime syksynä vaihtaa polkua. Olin siihen asti harjoitellut tähdätäkseni mm. maratoneille, 100km juoksuun, 12h juoksuun tai 24h juoksuun. Tuokin polku oli mielenkiintoinen, ja hyväkin polku. mm.Halli piirinennätys 12h juoksusta. Silti koin tässä vaiheessa, ettei tuo polku anna minulle niin paljon kuin voisin juoksusta saada. Niinpä rohkeana ja uteliaana miehenä päätin kokeilla ryteikön toisella sivulla olevaa, hyvin erilaista polkua. Unohdin kisat, aloin "vain" lähtökohtaisesti nauttimaan juoksemisesta ja harjoittelemisesta.
Tavoitteiden tekeminen on kaikkein helpointa. Usein istut - tai jopa makaat - mukavasti kodin lämmössä. Leijut ajatuksissasi pilveltä toiselle leikkiessäsi tavoitevaihtoehdoilla. Tietysti useimmat tekevät tavoitteet tarkasti suunnitellen, ja vieläpä ne suht´koht realistisiksi. Sen jälkeen alkaakin sitten karu kontrasti - harjoittelu ja eläminen kohti tavoitetta. Eikö vain? Haaveet ja todellisuus eivät aina kohtaa. Moni saattaa polullaaan katsoa katuvan koirankatseen lailla olkansa yli taaksensa. Jotkut jatkavat. Tavoite motivoi. Jotkut jatkavat, vaikkei motivoi. Toiset pysähtyvät pienen puron viereen, miettien miten pääsee asettamastaan tavoitteesta ulos... jne. Miltä minusta tuntuu nyt, kun astuin selkeästi erilaiselle polulle?
Lopetin siis aktiivisen kilpailemisen. Olen "vain" kuntoileva juoksija, edustaen "vain" Nivalaa, en mitään urheiluseuraa. Ja olen nauttinut tästä kaikesta enemmän kuin koskaan - juoksemisesta sen alkukantaisessa muodossa - ilman sen erikoisempaa tavoitetta. Peura olisi kiva juosta kiinni. Olen kuitenkin tyytynyt nautaan tai sikaan, senkin valmispakkauksena ostaen.
Harjoittelu maistuu jos mahdollista vieläkin hienommalta. Nälkä on kasvanut. Siihen ei tarvita kilpailuja. Halu tulee sisältä, palo. Tavoitteita on toki ilman virallisia kilpailuja. Suurin niistä on tulla paremmaksi juoksijaksi. Selkeä ja yksinkertainen tavoite. Ei kannata tehdä asioista liian mutkaisia. Tuloksellisia tavoitteita ovat lähinnä juosta kesäkuussa mahdollisimman pitkästi 6vrk aikana. Sitä ennen keväällä on tarkoitus juosta mahdollisimman nopeasti väli Iisalmi-Nivala (n.133km). Kaikki tämä tuntuu kevyeltä ajatukselta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Olen tasapainoisempi harjoittelija ja juoksija kuin koskaan aikaisemmin. Joskus kannattaa vaihtaa polkua.
Olen 6vrk projektin tiimoilta harjoitellut lähestyäkseni sitä omalla tavallani. Se on vienyt minulta vauhtikestävyyttä alas. Olen harjoitellut paljon peruskestävyyttä (Pk) ja erittäin vähän vauhtikestävyyttä (Vk). 6vrk juoksussa tarvitaan paljon Pk-kykyä, muttei ollenkaan Vk-kykyä. Vk-harjoituksia olen pitänyt mukana muutamista muista syistä johtuen. Yksi niistä on, etten halua kadottaa Vk-aluettani täysin. Lisäksi nautin Vk-harjoittelusta. Siedän mielestäni lisäksi aika hyvin korkeilla tehoilla juoksua jne. Silti vaellan mielluummin kuin nuuskamuikkunen konsanaan.
Polku ja tavoitteet tuli valittua oikein. Harjoittelu on tuntunut kaiken aikaa mukavalta. Tiedän joidenkin ihmettelevän, että miten sitä voi harjoitella ilman kilpailutavoitteita. Minulle riittää, kun näen kehittyväni juoksijana. Juoksen koska haluan pystyä juoksemaan paremmin. Ja koen sitä koko ajan. Minun sisälläni on liekki joka lepattaa. En juuri säädä sitä, annan vain mennä. Juoksen juoksemisen ilosta... Joskus rykäsen 5km, 10km, järven ympäri, Iisalmesta - Nivalaan tai juoksen 6vrk. Se on antoisaa. En kaipaa muuta. En ole sulkenut kisa-ajatuksia, mutta ne eivät enää johdata minua. Minulla ei ole tarvetta mitata kuntoani ulos kisoissa. Olen elänyt se pää edellä, ja kohtuullisin tuloksin (mm.piirinennätys 12h), joten se ei ole enää välttämättömyys.
Tuosta piirinennätyksestä tuli mieleeni, että luovutin tässä taannoin kaksi paria vanhoja juoksukenkiäni. Molemmat meni velipojilleni, ilman edestä. Olin juossut ne mielestäni jo pois käytöstä kohdallani. Ehkä pojat voivat ottaa kuitenkin niillä alkuaskeleita. Tuossa alla olevilla sinisillä Asics Sky Speedeillä olen juossut tuon halli piirinennätyksen (116,099km/12h). Joitakin muita hyviä kisoja myös. Kuvan toisilla kengillä, Nike Air Pegasus +28:lla olen juossut mm. Nivalan ympäri (100km) aikaan 9.55.16. Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.
Tunteikas luovutus. Täytyi oikein ottaa kuva.
Takaisin harjoitteluun. Se on siis sujunut hyvin. Seuraava paalu on tullut useimmiten kohdalle helposti edellisen jälkeen. Olen lisäksi paljon ehjemmässä kunnossa kuin esimerkiksi Joulukuun lopussa. Kevyen juoksun määrä on lisääntynyt. Lihakset ovat ovat palautuneet siten entistä nopeammin käytettäväksi uudelleen. Toki olen juossut jonkun verran vauhtilenkkejäkin, joten olisin voinut juosta enemmänkin. Olen halunut pitää vauhdin mukana (ehkä n.5% harjoittelukilsoista). Harjoittelua on silti tullut ihan tarpeeksi. Haluan pysyä nyt ehjänä. Pk1:stä on jauhettu ylivoimaisesti eniten, yli 80%. Väliin aina Pk2:sta. Garminin tilastojen mukaan olen juossut tänä vuonna (2014) 724km. Keskisyke 128. Keskivauhti 9,8km/h. Osa lenkeistä on kulkenut maastossakin. Osa kovaakin tiellä.
Tämän viikon sunnutaina aloitan "Shotshin ryppään". Juoksen 220km/5vrk. En siis aio, vaan juoksen, jos pysyn terveenä. Lopetan sunnuntaina kolmannen yövuoron. Samalla lopetan 14vrk jakson, jossa olen ollut vain kaksi päivää vapaalla töistä. Sinä aikana juoksukilsoja noin 175km. Eli pyrin tulemaan, lähestymään rypästä keskellä normaalia harjoittelua. En siis kevennä kohti rypästä. Harjoittelen normaalisti ja sen perään tuo rypäs, 220km/5vrk. Aloitan siis sunnuntaina iltapäivällä. Juoksen viimeisen lenkin perjantaina iltapäivällä, viisi vuorokautta myöhemmin.
Tulen kirjoittamaan ryppäästä täällä blogissa. Yritän jotain kommenttia laittaa ryppään aikana. Tuntemuksia. Dataa tietenkin. Minua on kehoitettu tarvittaessa keventämään rypästä. Voin siihen sanoa, etten tule keventämään. Ehken kovennakaan kuitenkaan. Tämäkin on yksi tapa kokea. Tämä on vain yksi hieman erikoinen harjoitus. Itsetutkiskelua samalla. Uskon "Shotsin ryppään" menevän kuitenkin ilman äärimmäisiä ponnistuksia. Se on tavoite. Tulen varmasti vähän uppoutumaan ryppääseen, mutta en käy ihan perimmäisiin kamareihin. Selkokielellä: Jätän varaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lopetan siis ryppään perjantaina iltapäivällä. Aion käydä sunnuntaina juoksemassa 6km. Seuraava viikko on kuitenkin sitten erittäin kevyt. Ehkä vain 30-40km.
Pieni ote eiliseltä ja tältä päivältä. Eilen aamulla hieman ennen viittä laskeuduin pihalle. Juoksin 11km erittäin keveillä tehoilla. Jalat oli raskaat. Parin tunnin tauko ja uudet eväät naamariin. Sitten juoksemaan 22km lenkkiä. Liian pian syönnin jälkeen. Vatsa oli täysi, pistikin välillä. Appeet kävi välillä suussa. Juoksukaan ei ollut edelleenkään oikein hyväntuntuista. 9km kohdilla täytyi käydä ottamassa syväkyykky metsässä kuusen oksasta toisella kädellä rodeomaisesti kiinni pitäen. 14km kohdalla olin aivan tyhjä. Lysähdin perusraviin. Oli tarkoitus tehdä vauhdikkaampi setti. Ei onnistunut. 8km kotiin. Pitkä matka, kun katkeaa lenkille. Edellisestä kerrasta olikin aikaa... Tänään koko päivä koulutuksessa. Autolla ajoa 2x100km. Illalla kevyttä ja HELPPOA lopsottelua 12km @5:34... keskisyke 131. Rentouttavaa. Joskus tarvitsee palautuakseen tuollaisen lenkin. Joskus sitä tekee 8km lenkin 6:30 vauhdeilla raskailla jaloilla ja hädin tuskin palautuu. Useimmiten kyllä. Ei ole yhtä keinoa palautua. Usein sen tuntee, kun juoksee ensin pari kilsaa - tietää mikä on hyvä jaloille, mikä on hyvä kropalle... Nyt se sanoo, että nukkumaan. Eiköstä vaan kelpaa.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.2.2014
Pitkä palaveri (lähes 5min) hallituksen, eli vaimon kanssa takana. Isot linjat löytyivät nopeasti. Hämmästyttävän helposti shotsin rypäs tuonne arkeen mahtui - olkoonkin, että olemme lomalla tuolloin.
Olympiakisojen aikana teen seuraavan rypäsharjoituksen. Tarpeeksi pitkän, eli 5vrk, ja tarpeeksi pitkän, eli 220km. Ja tarpeeksi kevyesti, jotta en kuluta liikaa, eli pystyn jatkamaan pienen kevennyksen jälkeen harjoittelua normaalisti.
Lenkit on tarkoitus tehdä pääasiassa silloin kun poika on koulussa ja tyttö esikoulussa. Vaimon ohjelma pidettäkööt salaisena. Rypäs alkaa Su 16.2. iltapäivästä ja loppuu Pe 21.2. iltapäivällä. Pidemmittä puheitta, tässä suunnitelma.
RYPÄS SHOTSI
Su 16.2. 16km =16km Ma 17.2. 27km + 8km =35km Ti 18.2. 27km + 27km =54km Ke 19.2. 27km + 27km + 9km =63km To 20.2. 22km =22km Pe 21.2. 22km + 8km =30km
5vrk = 220km.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.1.2014
On Lauantai-aamu klo.5 tämän blogin aloitus hetkellä. Tunnin päästä on tarkoitus käynnistää otsakkeen mukainen rypäsharjoitus, eli La klo.6. Viimeisen lenkin on tarkoitus olla juostuna Ma klo.12 mennessä. 54h on siis ryppään pituus. Lenkkiohjelmani on seuraava:
La klo.6: n.22,2km... klo.10:. n.22,2km... Su klo.6: n.22,2km... klo.10:. n.22,2km... Su-ilta: n.11,2km... Ma klo.9 jälkeen 25km.
Tarkoitus on harjoitella etenemään 6 vuorokauden juoksun vaatimalla, tarvittavan kevyellä intentiseetillä. Eli tämän ryppään jälkeen ei pitäisi olla liian väsynyt. Tämän pitäisi tulla helposti. Pakkasta on tällä hetkellä noin -23. Luvattu on noin -25 aamupäivän ajaksi. Huomiseksi jopa -26. Melko arktiset on olot. Varuste kysymys. Silti ei ole mukavaa vetää niin paljoa vaatetta päälle ja pois vähän väliä, mitä tämä vaatii, mutta otetaan pakkanenkin haasteena. Tosin sitä ei kyllä tarvi harjoitella - pakkasjuoksua, sillä tuskin koskaan tulen tekemään mitään pakkasultraa.
Jatkan tämä kirjoittamista ryppään edetessä...
Eka päivä taputeltu. Ensimmäisen järvenkierron (22,2km) kiertelin leppoisesti Pumpin kanssa jutustellen ja heräillen tähän päivään. Retkeily hengessä välillä pidettiin taukoja juoden kuumaa kaakaota. Kiitos Pumpille hienosta tarjoilusta ja upeasta seurasta!
Eka lenkin loppupuolella alkoi vasempaan pakaraan vihlomaan. Hmmm...
Toisen kiekan kiersin n.75min tauon jälkeen. Pakara oli eka kiekan loppua hankalampi, mutta onneksi viiltävän, vihlaisevat kivut olivat vain ajoittaisia, saattaen olla poissa jopa 20min ajankin. 30min lenkin jälkeen ei tuntemuksia ainakaan ollessa. Seuraillaan. Ryppään jatkamista tämä ei toistaiseksi estä. Kipulääkettä en eesimmäissä ole ottamassa. Mutta onpa erikoinen kipu, kun ei ole ennen tuollaista ollut. Vaimo veikkas vähän iskiastakin. En tiedä. Pakara tuntuu ajoittain kuin olisi joku rokote pistetty. Mitä lie rauhoittavaa vaimo tökänny yöselekään kankkuun?
Eka päivän saldo oli suunnitellusti 2x22,2km = 44,4km. Eka lenkki tässä @7:19... ja toinen lenkki tässä @6:55... Yhteensä 5h 17min lenkkeilyä. Huomen aamulla samanlainen satsi uudestaan. Nyt VIELÄ lisää syömään ja juomaan. Kyllä se tällaselle ruuan ja makian persolle pullerolle vaan passaa tämä ultrajuoksu. Ei tarvi olla nopea, eikä laiha. Kunhan vaan jaksaa läskejään raahata tarvittaessa kohtuullisen matkan niin taas syötiin komeasti!
Tästä jatkuu kirjoitus sunnuntaina jossain vaiheessa...
En tiedä tuleeko sitä koskaan täysin varmaksi miten pystyy suunnitellut haasteet selvittämään. Tämänkin ryppään mietin aika nopeasti valmiiksi. Nopeasti se alkoi näyttämään paperilla, että tuon vetää helposti, kun vain malttaa - ja pystyy jatkamaan harjoittelua. Ihan täysin en ehkä muistanut, että LUV-viikon määrämätöt (7pv ~169km juoksua) oli ihan tuossa vast´ikään (2-8.1.2014). Eilen olikin tekeminen vähän kankeaa, joskin melko helppoa. Silti olo illalla oli hivenen liian väsynyt siihen nähden, että eilinen sisälsi vain 44,4km erittäin helppoa juoksua.
Tänään oli sitten helpompaa. Ehkä eilinen vei pois kankeuksia. Aamulla klo.6 lähdin yksin aamun pimeyteen, vain otsavalo ja vähäiset katuvalon lyhdyt turvanani. Kuu toki vartioi menoani kauniin ison sädekehän kera yläväänä taivaalla. Juoksu kulki tosi helposti, vaikka pakkanen paukkui -22 tietämillä. Loppulenkistä alkoi kuitenkin lunta kaunomaan ja pakkanen laski. Lopussa kiersin muutaman satametriä extraa, jotta saan iltalenkkiä suunnitellusta (11,2km) vähän lyhemmäksi. Aamun eka järvenkierto 22,8km @6:43.
Ensimmäisen ja toisen lenkin väliin jäi vajaa 1,5h aikaa tehdä huolto ja pieni huili. Tuo 1,5h tuntuu aika hyvältä tauolta noin talvella. Hieman tuota lenkkien välistä taukoa tuli tänään pohdittua, ajatellen juurikin tulevaa 6päivän urakkaa. Kesempänä selkenee, mikä on minulle paras lepoaika. Veikkaan 90min lenkkejen välissä. Varmaan aukaisen vielä aikataulun auki.
Toinen lenkki käynnistyi klo.10, suunnitellusti. Virve oli innostunut lähtemään völijyyn. Päätin kiertää nyt järven vähän pidemmän kautta, jotta saan edelleen iltalenkkiä lyhemmäksi. Tarkoitushan on juosta la-su 100km ja ma-aamupäivällä vielä 25km, eli 54h/125km. Juoksu kulki edelleen helposti. Hyvä niin, sillä niin tässä on tarkoituskin. Juomaa ja energiaa nautin hyvin suppealla variaatiolla 40min välein. Liian harvakseltaan. 15-20min välein on optimi sitten, kun aletaan 6päivää purkittamaan. Jotenkin tuossa pakkasessa ei vain viitsinyt kajota tiuhempaan termosvyölle, laskea tumppuja ja haparoida heti kohmenevin käsin suklaata kosteista taskuista tms. Rypästely noin -20 asteen pakkasilla ei ole ihan helpointa, vaikka paljon vaatetuksen allahan on kuin saunassa konsanaan.
Yhtä kaikki. Kerron Virvelle noin 16-17km tietämillä, että kylläpä menee helposti. Ei tunnu missään. Eikä tarvinut edes liioitella. Hieman Virve siinä ihmetteli, miten ei voi tuntua. -"Täytyy mennä vain tarpeeksi helposti... ja olla tarpeeksi reeniä pohjana". Virve ehdotti, että voitaisiin mennä loppumatka joka toinen kilsa reippaammin. Sanoin, ettei ole vara, muuten voi alkaa tuntumaan. Nyt ei tarvi tuntua. Tämän täytyy mennä helposti, loppuun asti. Täytyy hallita mieli joka hetkellä. Varmasti 6päivän juoksussakin on paljon hyviä hetkiä ekan 2päivän aikana. Silloin täytyy malttaa. Tätä on vähän harjoiteltava. Malttaminen ei ole luontainen ominaisuuteni. Kiitos Virvelle lenkkiseurasta!
Kuulema lehti muotoisessa Kalevassakin on ollut juttu. Kun on oikein taitava toimittaja, saa hän näyttämään kuntoilijankin kunnon urheilijalta. Kiitos, Heikki!
Tästä jatkuu kirjoitus maanantaina...
Non-niin. Rypäs on takana. 54h aikana tuli juostua 125km 14h 13min siihen meni aikaa, eli keskivauhti oli koko ryppäässä noin @6:49. Se oli ajateltua vauhdikkaampi. Ihan 6vrk juoksussa tarvittavaan hiippailuun ei näin pliisussa ryppäässä motivoitunut. Toki tämä oli erittäin kevyt tehoinen. Lenkkien keskisykkeet 106, 121, 116, 120, 119 ja 120. Jalkani eivät kuitenkaan kestä ainakaan vielä 6päivää edes noilla noin 115-120 tehoilla, vaan tehot pitää puottaa tuonne noin 105-110 nurkille, jolla ne olivatkin eka lenkillä.
Olennainen tavoite täyttyi. Tämä oli ainakin tarpeeksi helppo rypäs. Kovin lyhyt ja vähän kilometrejä. Hieman sellainen kokeilu luontoinen rypäs. Varovaisesti. Olympiakisojen aikaan on tarkoitus yrittää sovittaa 5-6päivän ja 200-250km rypästä, jolloin pääsee jo ns. tunnelmiin. Silloin joutuu jo hieman enempi keskittyyn, eikä sitä voi vetää ihan tällä tavalla vasemmalla kädellä. Tuon ryppään toteutumisessa on vielä keskusteltava lisää vaimon kanssa kalenterin kera. Balanssi on kuitenkin tärkein = perhe-elämän ja tämän minun projektini pitää sointua yhdessä ilman säröjä, sillä tällaisissa on tärkeää olla myös muu elämä tasapainossa. Itse suorituskin sitten kesäkuussa on kokonaisuus. Kuntoa ja henkistä valmiutta.
Tuntuu, että olen oikealla polulla. Ainakin nyt tuntuu siltä. Mitä seuraavaksi? Huomenna on lepo, koska minulla on muutakin elämää kuin juoksu. Keskiviikkona käyn tuntemusten mukaan lenkillä. Kevyttä lenkkeilyä keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina taas lepo. Eli kyllä, hieman täytyy muistaa keventää tällaisten ryppäiden perään. Lauantaina juoksen aamulla Nivalasta Haapavedelle. Matkaa n.38km. Seuraavakin viikko on kevyt. Kuunnellaan kehoa. Eli 13 seuraavaa päivää mennään korkeintaan normaalisti, mutta pääasiassa kevyesti.
Kesäkuun kuuden päivän juoksu on saanut muutoinkin tuulta purjeisiin, sillä sain tänään jo ensimmäiset tukijat, sponsorit. On hienoa, että on innokkaita yhteistyökumppaneita tarjolla.
... -"Et ole paljon kirjoitellut harjoittelustasi viime aikoina... Joko ylimenokausi on ohi"... Nuo lauseet ovat "kummitelleet" päässäni tovin. Parasta on kuulla kirjoitusideoita lukijoilta.
Kyllä, ylimenokausi on loppu. Oman24h jälkeen lähdin viikkokilsamäärissä lähes nollista. Viikot oma24h harjoituksen jälkeen: 42)5km, 43)15,8km, 44)45,7km, 45)62,8km, 46)94,7km... n.80-90km viikot olivat valmistautumista jossain vaiheessa alkavaan kovempaan harjoitteluun.
Noin mentiin Lokakuun puolivälistä Joulukuun alkuun kunnes tunsin olevani valmis kokeilemaan kovaa harjoittelua. En halunut asettaa mitään päivämääriä milloin olisin valmis. Halusin sen tunteen tulevan sisältäni. Kun kilpailuihin tähtääminen on poissa, voi harjoitella paremmin rehellisesti sisältä päin tulevien tarpeiden mukaan. Täydellinen tilanne.
Tiedättekö mitä eroa on maratoonarin ja ultrajuoksijan harjoittelulla? Useimmiten maratonaarin harjoittelu näyttää normaalilta, järkeen käyvältä vaikka ehkä kovalta. Ultrajuoksijoiden harjoittelu on vaikeammin ei-ultrajuoksija-immeisen = valtaväestön ymmärtää.
Ultrajuoksijan harjoittelussa voi olla samoja piirteitä kuin maratoonarilla. Yhtälailla harjoittelu voi näyttää ulospäin itsensä kiduttamiselta ei-mitään-järkeä-aivan-hullua -osastoa. Äärimmäisiä harjoitusviikkoja/ryppäitä haetaan sen takia, että ultrajuoksusuorituksissa joudutaan menemään lähes poikkeuksetta rajojen taakse. Ultrajuoksijalle ois hyvä, jos hän tykkäisi suorastaan rajoilla liikkumisesta. Silti mielestäni harjoittelussa pitäisi aina jättää edes vähän varaa - vaikka henkisellä puolella vaikka raahaisi voimatonta kroppaa viimeiset 45min kotiovea kohden. Eikä itseään saa laittaa kaiken aikaa tiukille.
Takanani on 9 päivää harjoittelua putkeen. Tasan 29h. Siis noin 3h13min/päivä. 123km tiejuoksua, 3km umpihankijuoksua ja 57km umpihankikävelyä. Ei vapaapäiviä. Joinakin päivinä juoksin kahdesti. Kahdesti tapasin itseni tieltä ollesani suhteellisen väsynyt lihaksistollisesti. Missään - ei edes yli 17h vaelluksessa - vaiheessa en mennyt liian lähelle rajoja. Aina jäi vähän varaa.
9päivän putki pähkinänkuoressa:
4-5.12.2013.. n.60km/17h14min vaellus umpihangessa. Hieno ja kova reissu. Voimia jäi sopivasti ajatella eteenpäin.
6.12.2013... Itsenäisyyspäivää juhlistaen "tunti tietä" ajatuksella 10,8km lumisateessa. Hieman kankeaa ja jäykkää vaelluksen jälkeen. Tehot turhan korkealla. Vaellus päättyi vasta edellisen päivän yöllä, joten en ollut huolissani. Kyllä ne siitä korjaantuu. Pientä nenänuhaa myös.
7.12.2013... Pieni nenänuha vielä. Vain 6km palauttavaa. Nyt täytyy varoa, ettei lyö yli. Kropan kuuntelupäivä. Samalla pysyin prosessissa.
8.12.2013... Pojan kanssa lenkillä. Poika pyörällä, minä juosten. Pk2. 16,3km. Kohtuullista jo. Hieno hetki rupatella pojan kanssa ja samalla liikuttaa sekä itseä että poikaa. Mukavia keskusteluja. Enempi juttutuokio kuin lenkki. Aika meni rattoisasti. Nautimme.
9.12.2013... Varhaisaamun lenkki. Taas aamuvuoro siis edessä. Nyt voimatonta ja tosi raskasta. Kuuluu asiaan. Välillä voi olla poikki. Ei saa säikähtää. Täytyy olla valmis ottamaan tämäkin pallo syliin sen lentäessä kohti. 10km. Keskivauhti yli 6:30. Kertoo paljon. Tyhjät jalat. Toisaalta hieno fiilis, kun sen oikein oivaltaa.
10.12.2013... Nyt mennään. Ehkä edellisen päivän tuntemuksen viittoivat tilaa, josta voi luikerrella pois jopa juoksemalla, jos sen on tehnyt ennenkin - uskaltanut, olematta liian tyhmä. Herään klo.3 aamulla. Olen hieman ylivirkku. Kroppa käy kierroksilla. Rauhoitun (tavallaan) Penguinsien pelin äärellä. Crosby on uskomaton - taas. Saan voimaa lisää. Olen tunne ihminen. Eläydyn. Venyttelen kevyesti koko pelin ajan. Kello 5.07 käynnistän pihallamme kellon. Juoksen 25,5km. Tulen kotiin. Käyn nopeasti suikussa. Toivottelen siristäville silmille hyvää huomenta. Kolme rakasta sirisilmää vönkii koloistaan magneetin lailla samaan tilaan, jossa jo olen valmiina. Teen aamiaista. Puuroa, kahvia, pekonimunakasta. Nautimme yhdessä. Itse lämäytän puuron päälle ison telin hunajaa. Tämä ei pysähdy vielä tähän. Osa palautumista muutenkin. Piimää menee lähelle litra tälläisten jälkeen. Muistetaan proteinitkin...
Illalla haen vaimon töistä klo.21 jälkeen. Ylläni on, kuinkas muuten, lenkkikamppeet. Käyn hyvän lenkkikaverini kanssa iltalenkillä. Juostaan vähän uusia teitä. Niitäkin löytyy vielä. Usein tulee juostua samoja. Juoksen omia kiemuroita lisäksi. Mittariin kertyy 16km. Juoksen yhden varovaisen reipastakin. Kotona tuntuu aavistuksen omaisia flunssaoireita taas. Nyt on herkällä. Flunssa ei nosta kuitenkaan päätään. Hyvä niin.
11.12.2013: Vapaapäivä töistä. Tätä kaavailin jo ehdolliseksi lepopäiväksi. Olo alkoi kuitenkin päivän kuluessa iltaa kohden voimaantua. Niinpä päätin rykäistä lyhyen lenkin, reilun 9km, jonka aikana tekisin ns. "Sokkoseiskan". Sokkoseiskassa ei saa katsoa kelloa. Kello on hihan alla tai siihen ei katsota. Kilometripiippaus kuuluu vain. Yritetään juosta seuraava kilsa aina edellistä nopeammin. Tämä oli eka kerta, kun teen tämän 7km mittaisena. Ei helppoa. Kotona lataan tiedot koneelle. Käyn suihkussa ja tuun pihtaan kilsa kerralla toteumaa. Jännää!!! 1)5.12.. 2)5.02... 3)4.52.. kohennan asentoa... 4)4.58 Perkele! Miten se noin hitaasti... 5)4.41... 6)4.36... 7)4.14... Eli neljättä kilsaa lukuunottamatta hyväksytty suoritus. Tuo pitää juosta pian uudestaan. Tosi kiva idea. Kiitos Petrille tästä ideasta!
12.12.2013: Yhdeksäsä harjoittelupäivä putkeen. Varhaisaamun lenkki 12,4km. Sitten töihin. Sitten kotiin. Murot maidolla. Päikkärit, 15min. Perheen jututtamista. Puheluja. Kevyttä venyttelyä. Fredi soittaa. Sitten lenkille. Pk2. 16,7km, ei maistu ollenkaan. Pakkopullaa ensimetreistä lähtien. Lenkin edetessä tunne hieman paranee, mutta paino sanalla hieman. Nämä lenkit kehittää yläpäätä. Kenellä on kivaa ultrasuorituksissa loppupuolella? Harvalla, jos kellään.
13.12.2013: Tänään lepään. Olisi mennyt vieläkin. Vedin tähän kuitenkin rajan. Ei kannata rikkoa itseään, vaikka vetää tiukalle. Olen itseni rikkonutkin. Viimeksi viime kesänä. Joskus täytyy uskaltaa käydä senkin rajan toisella puolella tietääkseen missä rajat on. Se on rankkaa. Sitä ei voi suositella, mutta se on pakko, jos haluaa aidosti tietävän rajansa. Diipa-daapa-arviot on sitten erikseen. Kuka tietää, jos ei käy väärällä puolen? Voi vain olettaa.
Tärkeintä juoksuharjoittelussa ei ole silti rajojen etsintä vaan JATKUVUUS. Suurin osa harjoittelusta tulee olla helppoa perusjuoksua. Varsinkin kuntoilijalle on tärkeää pitää mukana positiivinen iloisuus. Nautitaan juoksemisesta! Kukin tavallaan.
Yksi harrastuksistani on vanhojen Nivala-lehtien luku. Nivalassa on pidetty pitkään ns. S-market ajoa, jossa ajetaan pyörällä järven ympäri tai pidempi matka. 90-luvulla järven ympäri oli vielä 25km, kun tultiin Haapaperän kautta. Juoksen itse vieläkin joskus järven ympäri Haapaperän kautta. Luin vastakin yhden vanhan Nivala-lehden, jossa kerrottiin parhaiden polkeneen järven ympäri jopa 45minuutissa. Samaan hengen vetoon todettiin niiden olevankin niitä, jotka pyöräilevät 4000km vuodessa. Äskettäin tapasin myös yhden Nivalan entisen pyöräilylegendan, jonka puheissa esiintyi myös tuo 4000km raja jonkinlaisena pyörämiehen mittana. Kunnioitin sen verran vanhaa miestä, etten lähtenyt rehvasteleen ja kertomaan, että pianpa minäkin oon tälle vuodelle saanut sen 4000km kokoon, juosten. Tänä aamuna se tapahtui - tuli 4000km täyteen, juosten. Tänään mittarini näyttää tarkasti 4005,9km. Yritin aamulla juosta 4006km täyteen, mutta muistin sadat metrit väärin.
Mitä on 4000km juosten, jos se on kerran ns. kunnon pyörämiehen mitta? En tiedä. Onhan se paljon kilsoja jalkaisin. Lisäksi on harjoituspäiväkirjassa "kävelyä" kohdassa n.60km, hiihtoa n.170km ja pyöräilyä n.270km tälle vuodelle, 2013. Eli ilmeisesti tavoitteeni, 4500-4800km juosten, tulee tälle vuodelle täyteen. Vuosi on ja ei ole ollut ehjä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin ehjä. Ei kai muuten tuollainen kilometrimäärä olisi mahdollista. En usko, että n.4500km on mikään viimeinen raja. Juosta voi paljon enemmänkin. Pidän juoksemista. Haluan juosta 5000km vuodessa. Jossain vaiheessa yli 6000km:kin. En halua asettaa rajoja, enkä toisaalta pakkomielteitäkään. Ymmärrän myös, että mikäli haluaa ns. tuloksia ulos, voi olla järkevämpi juosta jossain kohtaa vähemmänkin. Vähemmän on joskus enemmän.
Itsellä ei ole mielessä erityisesti nyt mitkään tulokset. Sitäpaitsi tänä vuonna jotkut juoksemani ennätykset ovat minulle niin kovia, etten erityisesti usko niitä ensi vuonna parantavanikaan. En ainakaan lähtökohtaisesti niitä tavoittele. Puhun nyt esim. 10km (41.33) ja puolimaratonista (1.31.32). Ikämittari kulkee ylöspäin. Nopeus ei kulje samaan suuntaan. Enemmin jauhan kestävyyttä paremmalle tolalle. En ole likimainkaan tyytyväinen kestävyyteeni, mutta tiedän, ettei se voi kovin hyvä vielä ollakaan. Olen juossut vasta viisi vuotta. Aloitin vasta 34-vuotiaana. Mutta uskon, että voin vielä kehittyä - ainakin kestävyydessä. En ole erityisen kiinnostunut sitäkän mitenkään virallisesti mittaamaan. Virta on vienyt minua enempi nuuskamuikkusmaiseen ajatteluun -> "Soitan" tänään harppuani tällä sillalla. Parin päivän päästä voin olla jossain toisella sillalla, kaukana täältä.
Nautin juoksemisesta. Olen juossut tänä vuonna siis yli 4000km. Haluan juosta enemmän. Olen iloinen ja kiitollinen, että voin juosta. Joskus toivon tosin, että askeleeni olisi kevyempi, mutta ihmisethän on luotu haaveilemaan. Niin kait nuuskamuikkunenkin.
Movember on puolivälissä... Niin minullakin (kaksois klikkaamalla saat kuvan ISOKSI)...
Olisiko lukijoilla lähettää omia viiksikuviaa???
Jos olisin notkeampi ja kimmoisampi voisin juosta näin:
Iloisia kilometrejä veljet ja sisaret!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.11.2013
Tässä viimeisen viikon aikana olen huomannut TAAS miten pitkä matka minulla on vielä kuljettavana, jotta kestävyyteni olisi edes ok-tasoa. Olen toki tämän sanonut aikaisemminkin, mutta sitä ei lie voi turhan monesti toistaa: "-Olen onnekas saadessani juosta ja harjoitella silloin tällöin näiden nivalaisten huippujuoksijoiden kanssa". Tietysti Keijo ja Tuomas ovat lahjakkaita, mutta ei heidän kunto ole tullut puhumalla, eikä kirjoittamalla. Keijon kanssa olen harjoitellut selvästi enemmän kuin Tuomaksen kanssa. Olen jo oppinut tajuamaan Keijon hyvän kestävyyspohjan, sekä näkemään läheltä juoksemisen helppouden. Keijon askel on nimenomaan helppo ja vaivaton. Keijon +10 vuoden yhtämittainen harjoittelu, yhdistettynä lahjakkuuteen näkyy kaikessa tekemisessä. Ero on selkeä, kun lähdetään tuonne hölkkäileen.
Olen tehnyt itseasiassa Tuomaksen kanssa vain kaksi yhteislenkkiä ja olen aivan ällikällä minua 10 vuotta nuoremman, lahjakkaan juoksijan ja hiihtäjän, syväkestävyydestä ja juoksuvoimasta. Ja siitä, miten nämä toimivat. Esimerkki 1: Vajaa kahden tunnin lenkki edellisten päivien harjoituskuormien ollessa pohjalla. Mennään aika tarkkaan @5:00 -vauhtia. Minulla on aikalailla sama maksimisyke Tuomaksen kanssa. Minulla syke 135, Tuomaksella 110. Eipä siinä sinällänsä ihmeellistä. Tuomas on 1.20 puolimaratoonari, minä 1.31:n. 9km kohdille olin hommannut vesikätkön. Join 4dl ja tarjosin Tuomaksellekin. Ei hän tarvinnut. Mitä sitä näin lyhyillä ja keveillä? Mietin. Kun on juostu reilu puolitoista tuntia, lähtee Tuomas sovitusti ottamaan lenkin loppuun 2km kisavauhtia. Ihan kuin tyhjää sälli nostaa lantion harjalle ja pukkaa pari tonnia aikoihin 3.30 ja 3.46. Jäätävää. Itse katsoin lipan alta kaihoisin mielin perään. Ehkä minäkin joskus. Myös minulla oli määrää alla. Mutta niin oli Tuomaksellakin.
Viime lauantaina oli syväkestävyyden vähyyden toteaminen vol.2. 2,5h maastossa juoksua. Ite otin matkalla kaksi geeliä ja join 6dl vettä. Keijo ja Tuomas meni ilman eväitä! Keijo tosin myönsi 2h kohdalla, että suu nappasee. Tuomas vaan naureskeli. Missä tuon miehen rajat menevät? Loppupuolella oli noin 2km baana, jossa oli muutama höttö-alusta pätkä. Juoksin Tuomaksen perässä. Itse upposin kyllä höttöön ja valahin/könysin, vaikka kuin yritin pitää asennon kuosissa. Tuomas paineli kuin konsanaan ois ollut hiekkatietä alla. Suon laidalla läiskiessämme kysyin sykkeistä. Tuomas sanoi: "-120" ja naurahti, jatkaen kevyennäköistä hölkkää. Itselläni sykkeet paukutti 150 korvilla ja upposin maastoon tämän tästä. Ei tarvi kaksisia hoksottimia, nähdessään SUUREN kestävyyseron. Olen onnekas, saadessani seurata näiden huippujuoksijoiden harjoittelua, ainakin ajoittain. Kiitos siitä!
Tuli tässä tehtyä itsekin jonkinlainen syväkestävyystesti. Lauantain 23,6km maastolenkin jälkeen juoksin ultrapersoona Pasi Koskisen kanssa erittäin kevyen 19km lenkin. Reipas maratoni tuli siis juoksua lauantaille.
Sunnuntaina tuo lauantai jaloissa tietysti jonkun verran painoi. Eli oiva paikka katsoa omia syväkestävyysominaisuuksia. 24km, 130 keskisykkeellä, @5:25/km. Toisella tunnilla meni pidemmästi kuin ekalla, vaikka tasatehoisesti vedin koko lenkin. Lisäksi toinen puoliska oli profiililtaan raskaampi. Hyvä merkki. Vaikka tuo johtui varmaankin pääasiassa siitä, että eka tunnilla jalat oli jäykemmät ja toisella tunnilla vähän juostavammat. Vauhti oli kuitenkin erittäin tasainen kaiken aikaa, joka oli hyvä merkki. Lisäksi tein tuon kestoisen (hieman yli 2h) lenkin kokeeksi huippukuntoisten juoksijoiden tapaan ilman energiaa ja juomaa. Kyllähän tuo meni ihan ok.
Maanantainan palauttelin 10km. Lisäksi ma-ti oli ilta-aamu työhugi. Eipä moisia työkiireitä ollutkaan reiluun kuukauteen, joten melkoinen shokki sinänsä. Tiistain aamun jälkeen olikin aika tööt olo. Kuitenkin oli määrä lähteä aika pian puskemaan 37km reppujuoksua. Ruho oli väsynyt, mutta mentävä oli. Ajattelin kuitenkin positiivisesti tässä olevan hyvän paikan kokeilla juoksua väsyneenä. Muistaakseni sitä joutuu tekemään 24h kisassakin. Eka tunti menikin helppoa ja kevyttä jolkottelua. Jalat eivät kuitenkaan olleet tuoreet, joka teki juoksusta vähän laillansa väkinäistä, ja joutuikin oikein keskittyyn, jotta juoksu pysyisi kevyen ja helpon lisäksi myös rentona. Ajattelin kiusata ihteäni otollisen alkufiiliksen lisäksi antamalla vain 25min välein pari pientä hörppyä vettä. Mukana oli yksi geeli ja kaurakeksi, mutta ne ajattelin vain olevan hätävarana.
Toisen tunnin aikana aloin päästä jo harjoitukseen kiinni ja suurin vitutus alkoi kaikota. Meno oli jo paikoin jopa maukasta! 1h55min kohdalla kuitenkin energiat loppui kuin seinään. Samalla vauhti tippui @5:20 kantista tuonne @5:40 paikkeille. Se oli todella vähän suhteessa siihen tunteeseen, mikä tuli kun energiat loppui. Otin siinä sitten yhden geelin. Kuten tiedetään, eihän se enää auta, kun housut on jo kintussa, mutta lievensi varmasti liusua. Siinä sitten vedin jo mukavassa (näihin tiloihin ei normaalisti pääse kovin helposti, joten niistä osaa nauttia) tilassa aika suppeaa ravia. Eipä siinä, äkkiähän tuohon kevyeen ankeuteen tottui ja NÖYRTYI. 30,5km kilsan kohdalla petti seuraava oksa ja vauhti tipput taasen noin 15sekendiä/kilsa. Oltiin jo @5:55 kantissa vauheissa. Eipä noin hitaisiin vauhteihinkaan taho päästä, jos ei ihan seisoskeluhölkkää vedä.
Tuon lenkin suunnitelmissa oli vetää KEVYESTI kiihtyvänä väli 32-35km. Otin 31km kohdilla kaurakeksistä puolikkaan + vesikulauksen ja jatkoin kyntämistä @5:55 -vauhdilla. Koitin nauttia tilanteesta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tuota tilaa on vaikea kuvailla. Siinä on jokin joka kiehtoo. Tuli 32km paalu ja nostin lantion, alkaen hiljalleen kiihdyttää. Koomista menoa. Aivan heti ei mitään merkittävää tapahtunut kellossa. 33:s kilsa 5:12. Eka "kiihdytys" kilsa kuitenkin aukaisi portin jonkinlaiseen nirvanaan ja 34:s kilsa tuli 4:55. Sitten tunsin puuni olevan jo oksaton ja liipasin 35:n tonnin 4:28:n. Tuon jälkeen aika pian tuli yksi tuttu immeinen vastaan pyörällä. Hän katsoi minua kuin aavetta, pelokkaan näköisenä. Varmasti säikähti näkemäänsä - aave varmasti olikin.
Juoksin suoraan ruokakauppaan. Pepsiä, tuplaa, jäätelöä, kivennäisvettä. Masokistisella 3h28min reppujuoksulla nautin 6dl vettä ja yhden geelin ja ½ kaurakeksiä. Joten oli saatava pikaisesti täydennystä. Lenkin data oli varsin kelpo kokonaisuuteen nähden. Illalla join ja söin kovasti, sillä tänään keskiiviikkona oli määrä olla taas tiellä.
Tänään oli ohjelmassa 24km kevyttä. Heh,heh, ajattelin aamulla sängystä noustessani. Jalat oli +37km lenkistä sen verran ottaneet nokkiin, jotta kävelykin oli raskasta. Vein tytön eskariin ja raahasin itseni pihalle. Otin hätävaraksi yhden geelin. Juomaa en ottanut. Katsotaan nyt oikein kunnolla syväkestävyys potentiaalia. Tuloksena oli varsin tasainen jyräys. Tosin 15km kohdalla alkoi energiat loppumaan. 18km kohdalla otin geelin. Vauhti tippui taas tuolta tutulta @5:20 kantilta @5:40 paikkeille. Lisäksi tänään oli määrä juosta väli 20-22km kiihtyvänä. Jostain syystä tänään, vaikka jalat oli eilistä SELVÄSTI raskaammat, tuli kiihtyvä helpommin. 4.37 ja 4.17. Hyvä merkki. 19h sisään tuli 61,3km juoksua tässä ryppäässä.
Noiden Pk1 lenkkien @5:20 alkuvauhdit ovat tietysti omasta näkökulmasta katsottuna aika surkeita, mutta niinhän ne määrämätössä tahtovat painua hitaanpuoleiseksi. Nyt sitten alkaakin tämän pohjakunnon jalostaminen 24h kisaan ulosmitattavaksi. Kilometrimäärät tippuvat selkeästi ja lepopäiviä tulee olemaan 3-4kpl/viikko. Suorituskyky nousee tietysti jo palautumisen myötä, mutta myös varmasti hierontasetin ja herkistävien harjoitusten myötä. Katselin tuossa Nivalan ympärijuoksun ja Joensuun 12h juoksun edeltäviä viikkoja. 3viikkoa ennen Joensuun onnistunutta 12h kisaa tein vielä NÄIN KOVAN harjoituksen. Kevyemmin ajattelin nyt lähestyä, sillä en aikaisemmin ole 4-6 viikkoa ennen ultraa harjoitellut näin kovaa kuin nyt. Joten tässä vaatii selkeämmän kevennyksenkin.
Seuraavan kuuden päivän sisään on vain kaksi lenkkiä ja kaksi hierontaa. Lauantaina on siis määrä tehdä viimeinen 3h neste, energia ja varustetesti tarhi-pirttiranta lenkillä. Jos joku on innostunut vartioimaan eväitäni harjoituksen ajan (La 31.8. klo.18-21) niin maksan 10 euroa vaivannäöstä. Sunnuntaina julkaisen rohkeasti lopullisen tavoitteeni Vierumäelle.
Vasemman jalan tilanne on hieman parempi kuin huonoimmillaan, joten olen toiveikas, että jalka on varsin hyvässä tikissä kolmen hieronta kerran ja keventelyn jälkeen. Eletään siis mukavia odottelu aikoja.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.8.2013
Istun siellä aika usein, noin kuvainnollisesti. Katson sieltä ennen kaikkea eniten omaa toimintaani. Olen aika itsekriittinen. Seuraan kriittisesti myös ympäristöä, mutta samalla arvostaen. Minulla on nyt TAAS todella paljon asiaa. Katsotaan, miten paljon ehdin niitä tähän ammentaa kirjainjonoksi. Olen "tuliperseenallatyyppi". Yleensä, mennessäni esim. kylään, mieleni on jo pois lähdössä avattuani oven. Silti harrastan ajoittain myös TODELLISTA pysähtymistä. Lähes poikkeuksetta pysähdyn mm. miettiessäni, miten alan kuljettamaan blogitekstiäni. Miten aloitan. Mitä haluan kertoa, mihin sävyyn, miten syvältä - vaiko vain pinnalta.
Olen oksalla istuessani funtsinut paljon meitä ultrajuoksijoita. Varsinkin olen katsonut, miltä itse OLETAN näyttäväni, kuulostavani kirjoituksillani. Onko joku yllättynyt, että olen näin filosofinen? Kuulkaas, olen todella. Arvioin paljon monia asioita, enkä vähiten omia toimiani - päinvastoin. Arvioin seuraavassa sitä miltä näytän teidän lukijoiden mielissä sovittaen sen todellisuuteen. Ööö, tä - kysyy moni(ko)?
Lukija saa todennäköisesti minusta kirjoituksieni kautta ristiriitaisen kuvan. Määrätietoisuus ja KORKEA itseluottamus, itsetuntemuksen tuominen tekstiin saattaa tuoda jopa "kusta päässä" -fiiliksen lukijoille, jollei lukija muutoin tunne kirjoittajaa. Voitanee puhua tuttavallisesti myös "jästipäästä". :) Toisaalta (toivottavasti) teksteistä kuvastuu myös nöyryys ja lämminsydämisyys. Vaatimattomuuskin, ainakin sitä tunnen, koska tiedän, missä vaiheessa olen matkallani = "eihän tässä nyt ole vielä mitään erikoista". Minulla on tietysti perustelu siihen, miksi näytän(näytämme?) monisäikeisiltä persoonilta: Ultrajuoksuharjoittelu opettaa itsetuntemusta, jos vain pitää mielen avarana. Ultrajuoksuharjoittelu rikastuttaa, opettaa arvostamaan yksinkertaisia asioita. Ultrajuoksuharjoittelu synnyttää positiivisuutta isoissa erissä, koska ultrajuoksijat juoksevat paljon ja aina kun juokset paljon olet positiivisempi kuin juoksemalla vähemmän.
Kun opit tuntemaan ultrajuoksuharjoittelun avulla itseäsi, rajojasi, elintoimintojasi jne. kasvattavat ne itseluottamusta, joka voi joillakin muuttua määrätietoisuudeksi. Samalla opit tietämään ja tuntemaan oman rajallisuuden, joka pitää mielen nöyränä ja avarana. Se ruokkii mm. lämminsydämisyyttä. Tämä on minun kuva itsestäni. Itsetuntemusta. Meniköhän miten paljon metsään?
Puhuin tuossa, että oppii elintoiminnoista. Tietysti siihen auttaa tietopohja ammattini kautta ihmiskehon toiminnasta. Ei tuolla sisällä hirviästi enää mitään yllättävää tapahdu. Tuota voi olla vähän vaikea avata maalikolle. Asiat sisällämme eivät ole yksioikoisia, mutta niillä on yhteys, jos niitä oppii tunnistamaan. Monesti poissulkemisen kautta. Olen aina ollut kiinnostunut tilastoista, joka on ruokkinut numeroiden tulkitsemisen kautta omaa kehityksen arviointia. USKON tietäväni mihin asti voin päästä. USKON tietäväni mihin voin esim. nyt kyetä nousseen kuntoni myötä. Jos nyt jotain konkreettista tarkoitan niin pystyisin nyt juoksemaan esim. helposti 100km alle 9h30min. Kunto on radikaalisti kovempi kuin kesäkuun puolivälissä. Kesäkuun PK2 on minulle aika lähellä PK1:stä tällä hetkellä vauhdillisesti, vaikka elän ja olelen keskellä KIIMAISTA harjoittelurupeamaa. Samalla olen kuitenkin nöyrä tässä tilanteessa. Nyt on KAIKKEIN TÄRKEINTÄ pysyä terveenä ja ehjänä.
Seuraan rasitustasojani. Varmistan näin kovilla rupeamilla, että olen valmis seuraavaan harjoitukseen. Tiedän milloin kehoni on valmis ottamaan vastaan seuraavan annoksen ruhooni. Leposyke on yksi hyvä mittari. Myös sykkeet harjoituksissa kertovat missä tilassa olen. Aina on oltava selvillä missä mennään, kun harjoitellaan paljon. On myöhäistä laskea housut, jos tavarat ovat jo siellä. Sen varaan ei saa jättää, että joutuu housun pesulle. On PYRITTÄVÄ elämään niin, että olet sinut sen kanssa, mitä tapahtuu.
Juoksin tällä viikolla 184,8km. Olisin voinut juosta paljon enemmänkin. Tuo tuntui kuitenkin nyt sopivalta määrältä. Minun ideologiassani on tärkeintä harjoitella niin, että se palvelee VAIN sitä välietappia, johon olet menossa. Olisin voinut juosta vaikka 240km, mutta en usko, että siinä olisi ollut mitään järkeä. Kaikkein vaarallisinta on juosta näyttääkseen, kuten PASIKIN tänään totesi omassa blogissaan. On juostava VAIN niin, että se palvelee OMIA päämääriäsi. Esim. minulla ja Pasilla on TÄLLÄ HETKELLÄ erilaiset päämäärät, ja myös harjoittelumme on erilaista. Molemmat kuitenkin tapaa tuolta oksalta istumasta, aika useinkin. Se vain vaatii sen, oppia katsomaan ennen kaikkea omaa toimintaa mahdollisimman objektiivisesti.
Mitä sitten vaaditaan, kun aviomies, perheenisä, 3-vuorotyöläinen juoksee viikossa 184,8km? Mikä on kokonaisrasitus? Monelle tuo on pelkkä numero. Joku sanoo mmmm... ymmärtämättä sen isommin mitä se on... joku sano OHO, aivan greisiä! jne. Mutta kuinka moni oikiasti tietää mitä tuo vaatii? Ehkä voisin vähän kuvata viikkoani:
Maanantai: Oikiastaan kokonaisrasitusta mitattaessa se alkoi jo sunnuntaista, jolloin minulla oli iltavuoro. Maanantaina heti su-illan jälkeen aamuvuoro. Lenkit: Aamu (ennen töitä) 10,2km, Ilta: 34,7km. Eli ilta-aamuvuoro + juoksua 44,9km. Tietysti muut kotityöt päälle. Pesueen päiden silittelyjä yms.
Tiistai: Aamuvuoro. Ennen töitä 8,9km.
Keskiviikko: Vapaapäivä. Vaimon vapaapäivä. Eli lähdin siksi jo klo.7 aamulenkille metsäisiä polkuja, jylhiä maastoja kohden. Juoksua 23,0km.
Torstai: Aamuvuoro. Hieronta. Tytön käyttäminen sisulisissä. Päivä kesti klo.20.30 asti. Kotitöitä.
Lauantai: 5h unta. Kaupassa käyntiä. Kotitöitä. Ruanlaittoa, kuten joka päivä. Illalla 8km vauhtileikittelyä. Venyttelyä lähes joka päivä 30-60min. On hankala ajatella, ettei huolehtisi työkapuloiden jatkuvasta, päivittäisestä huollosta, elastisuudesta, ravistelusta yms. jos haluaa olla AINA 100% valmis, kun laitat taas uudestaan lenkkarit jalkaan.
Avaako tuo, mitä se vaatii, kun tässä elämäntilanteessa vedetään tuollaista määrää? Miksi? Muutamasta mielestäni hyvästä syystä. A) Tunnen itseni paremmin voivaksi, kun juoksen, B) Haluan nähdä rajani, nähdä lisää mitä juoksu minulle antaa, C) En tiedä tietääkö tätä vielä aivan täysin kukaan... haluan olla jossain vaiheessa 24h MM-kisoissa Suomen maajoukkueessa. Se vaatii aika kovaa tulosta. Olen valmis menemään sitä kohti. Ja USKON, että pääsen sinne asti. Tiedän mitä se vaatii. Sen asian kanssa ei voi kiirehtiä, mutta menen kaiken aikaa oikeaan suuntaan, sitä kohden. Tämä on taas näitä itseluottamus juttuja, jotka ammentuu yksinkertaisesti kombinaatiosta: ultrajuoksuharjoittelu -> tulkinta -> itsetuntemus -> itseluottamus -> määrätietoisuus.
Olen pohtinut jonkun verran ensi vuotta. Todennäköisesti menen vuoden 2014 UNDER THE LINE -teemalla. Tämä tarkoittaa käytännössä, että menen kenties kaikki tai osan kisoista "Under the Line" -periaatteella. Eli juoksen esim. puolimaratonin niin, että menen niin kauan alle 4min kilsoja, kun menee, ja loput hölkkään alle 5min kilsoja. Tämä ei tarkoita, että lähden aina päätöntä vauhtia. Voin juosta esim. maratonin under 5min -periaatteella. Yksi ISO tavoite ensi vuodelle on 9 tunnin alittaminen 100km:lla. Juoksen ensi vuonna todennäköisesti kisat siten, että toukokuun alussa taas pidisjärvipiikin (puolimaraton) ja kesäkuun alussa Suomi-juoksussa 100km. Alkusyksystä sitten maratonin ja kenties vielä myöhemmin syksyllä toisen 100km kisan. Eli todennäköisesti keskityn ensi vuonna enempi lyhemmille matkoille, kun tänä vuonna on pääfocus 24h -kisassa. Kesän 2014 käytän selvästi viime vuosia poikkeavasti nopeus -ja vauhtikestävyyttä enempi viljellen. Toki pitkiäkin heittelen, olenhan ultrajuoksija, mutta haluan venyttää vauhtireservejä, koska se helpottaa myös kevyttehoista juoksua.
Lopuksi. Testasin tänään siis ääriolosuhteissa (helle = ääriolosuhde minun elimistölle) nesteiden ja energioiden toimivuutta, juoksemalla 50km @6:06. Kylmälaukussa oli uusia juomia, uusia suuhunpantavia. Vatsa kesti hyvin kaikki uudet eväät, vaikka olin varautunut wc-paperirullalla, jos käy pian näin...
Onneksi ei käynyt. 5h5min aikana alas meni: 750ml matalahappoista vichy vettä, 750ml mustikkasoppaa, 500ml tummaa alkoholitonta olutta, 500ml maxim urh.juomaa, 250ml lihalientä, 250ml kahvia. 3 nakkia, 2xmister choc patukkaa, 4palaa suklaata, kaurakeksi, yksi korvapuusti, 9 sipsiä, 2cm kääretorttua, puoli banaania. Eli 3,0litraa juomaa = 0,6litraa/h. Energiaa upposi n.300kcal/h ihan helposti. Tumma olut on kyllä tosiaan liian tuhti juoksun lomassa nautittavaksi. Vaihdetaan se vaaleaan, ja hieman harvemmalle rekfensille nautittavaksi.
Itse harjoitus ei kunnosta antanut haluamiani vastauksia tällä kertaa, koska helle sekoittaa elmistöni, kuumentaa sen aggressiivisesti. Tosin olen saanut paljon vastauksia muista harjoituksista, joten ei tuo nyt haittaa, vaikkei joka reenistä muodostu isompia kuvia. Vaikkakin näitä 5h harjoituksia ei ole paljon, joten sillä tavalla olisi toivonut hieman normaalimpaa säätä. Syyskuun lopussa, kun tuskin on Vierumäellä +26. Mutta tämä on tosiaan isossa kuvassa vain pieni detalji, josta ei sen enempää.
Mukavasti ultraharjoitus oli aktivoinut väkeä liikkeelle. Kaksi kävi kanssani juoksemassa. Kaksi kävi pyöräilemässä seurana, joista Jani peräti +3h!!! Huikea apua tuo Jani. Lisäksi pari kävi kurkkaamassa kävelten, miten tämä harjoitus etenee. Kiitos!
Terveyttä ja lenkkeilyintoa kaikille! Ja kiitos kaikille kavereille seurasta, tuesta ja kommenteista! Yhteisömme ruokkii positiivisuutta, jonka avulla jaksamme paremmin kokonaisvaltaisesti! Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.7.2013
Ultrajuoksijan erikoisharjoitusviikon toinen rypäs käynnistyi juuri. Ensimmäinen, ma-aamusta - to-aamuun kestänyt 72h paine tuotti 91,5km. Sitä seurasi n.46h palautuminen rypäs Vol.2:seen.
Ensimmäinen juttu pienen venyttely ja kahvittelutuokion jälkeen pihalla oli leposykkeen mittaaminen seisten noin minuutin paikallaan olon jälkeen. Se näytti 47lyöntiä/min. Erittäin hyvä, sillä viimeksi mittaamani leposyke oli maaten 40. En ole sitä kyllä moneen kuukauteen mitanunna, mutta jos tuosta seisomaleposykkeestä voisi päätellä niin se voisi olla nyt jotain n.36-39. Suurin viesti tuosta oli kuitenkin se, että 46h näyttäisi riittäneen enempi kuin hyvin palautumiseen. Seuraavissa, peräkkäisissä ryppäissä voisi jopa hieman nipistää tarvittaessa noista ryppäiden välisistä tunneista.
Rypäs kakkonen sisältää sitten vuorokauden sisään n.66km juoksua. Juuri tehty aamulenkki, 8,1km + Kipinä maratonilla puolimaraton pitkänä veekoo reeninä verryttelyineen n.25km + illalla Pk10km ja Su-aamuna Pk1 n.25km.
Rypäs kakkonen alkoi siis oikein kevein jaloin. Ajattelin kyllä, että jalat olisivat olleet raskaammat, sillä sitä ne ovat olleet kaiken aikaa sitten kesäkuun puolenvälin ultrasuoritusten jälkeen. Viimeiseen 30 päivään on tullut kuitenkin juoksua 500km. Mutta otetaan toki kaikki keveys ja lennokkuus vastaan jota tarjotaan. Ei tässä ole liiaksi meikäläiselle keveitä metrejä luonnostaan tarjottu... Tietysti sitten kun lähetään lykkäämään hieman pidempää vk-pätkää niin rasitus, jäykkyys ja kokovartalojumitila nostaa päänsä esiin.
Tällä tahdon sanoa, että odotukset Kipinän puolikkaalle ovat puhtaasti harjoitukselliset, ei ajalliset. Kuntoa alkais olemaan ennätyksiinkin, mutta ei suorituskykyä. Lisäksi, niin esteettinen kuin kaunis kotoinen kipinä-maraton reittimme onkin, ei se ole sieltä nopeimmasta päästä. Tulen mitä ilmeisemmin lykkäämään tuon puolikkaan perusjyräyksenä tuonne 1.33-1.35 välimaastoon. Sanoinkin tuossa aamulla Janille lenkillä, että tavoite on saada vähintään 158 keskisyke. Tyytyväisyyteni mitataan tänään sillä, miten korkean keskisykkeen saan rutkasti viime aikoina matalatehoista peekoota syydetystä koneestani. Esim. ennätysjuoksussani, Pidisjärven puolimaratonilla keskisykkeeni oli peräti 165 (maksimi 174). En uskalla haaveilla nyt moisista, eikä ole tarvekaan (muistetaan focus: Vierumäki 24h)....
Päivä jatkui Kipinä maraton puolimaraton matkalla. Siinä tuli verryttelyineen päivineen juostua 25,7km. Illalla hilipasin vielä 13,7km lenkuran, joten päivän saldoksi tuli 47,5km. Huomenna aamulla vielä +2h lenkura ja sitten tämä kiimainen vuorokausi on tämän ryppään osalta takana. Voin pureutua huomenissa tarkemmin tuon puolimaratonin tuoksintaan, jos oon hiukan vähemmän repivällä perseellä penkissä istumassa. Nyt jomottaa. Jäitä listoon ja aamua kohden.
Sitä ootellessa tässä väliin Kipinä maraton tulokset:
Kipinä Maraton 13.7.2013 tulokset
M
1/2 maraton
Sija
Nimi
Seura
Aika
1
Tomi Tuominiemi
Oulu
1:24:04,0
2
Juha Jokikuona
Oksava
1:25:14,9
3
Ari Luomanen
Reisjärven Pilke
1:30:25,9
4
Onni Vähäaho
Lakeuden Kipinä
1:36:36,0
5
Timo Krapu
Someronkylä
1:38:55,1
6
Marko Paavola
Karvoskylän alaosasto
1:51:00,4
7
Pertti Myllylä
Karvoskylän alaosasto
1:53:56,4
8
Ottavainen Janne
Karvoskylän alaosasto
1:54:07,7
9
Anton Salmi
Vaasa
2:02:13,2
10
Vesa-Matti Lumimetsä
Lakeuden Kipinä
2:16:00,0
M45
1/2 maraton
Sija
Nimi
Seura
Aika
Pertti Hiltunen
K-Rautapohja Ylivieska
1:32:44,3
Jukka Kitinprami
Raahe
1:33:35,7
Taisto Latvalehto
LAIVE Muhos
1:35:31,1
Risto Jääskeläinen
Haapajärvi
1:35:45,4
Jukka Hautaniemi
LeJy
1:58:32,8
Vesa Leskelä
Haapajärven Kiilat
dnf
M60
1/2 maraton
Sija
Nimi
Seura
Aika
1
Timo Sorvala
Lakeuden Kipinä
1:41:00,9
2
Ari Heikkilä
Alavieskan Viri
1:42:03,0
N
1/2 maraton
Sija
Nimi
Seura
Aika
1
Assi Alakoski
Reisjärven Pilke
1:48:29,1
2
Päivi Tegelberg
Haapavesi
2:10:08,7
3
Elina Myllylä
Karvoskylän alaosasto
2:44:34,1
N45
1/2 maraton
Sija
Nimi
Seura
Aika
Elli Översti
Kalajoki
1:43:59,1
Hilkka Kopola
Lakeuden Kipinä
dnf
M
1/4 maraton
Sija
Nimi
Seura
Aika
Marko Palohuhta
Ullavan Kilpa
0:38:09,2
Tuomas Ahola
Nivalan Urheilijat
0:38:14,3
Tero Seppälä
Haapajärven Kiilat
0:38:35,1
Sauli Päivärinta
Nivala
0:38:54,0
Kari Ojala
Kalajoen Junkkarit
0:41:31,1
Jarmo Honkala
Nivala
0:46:54,9
Hannu Myllylä
Karvoskylän alaosasto
0:53:09,8
Heikki Jylhä-Ollila
Nivala
0:57:40,0
N
1/4 maraton
Sija
Nimi
Seura
Aika
Tarja Viertorinne
Kiuruveden Urheilijat
0:43:33,4
Marja Kemiläinen
Kiuruveden Urheilijat
0:46:12,2
Pauliina Pylvänäinen
Reisjärven Pilke
0:49:54,1
Elina Läspä
Nivalan Urheilijat
0:52:46,1
Mari Seppälä
Haapajärven Kiilat
0:54:58,6
Marja Koponen
Jyväskylä
0:59:36,2
Virve Närhi
Lakeuden Kipinä
1:01:43,7
Pirjo Poikkimäki
Lakeuden Kipinä
1:05:08,8
Anna Myllylä
Karvoskylän alaosasto
1:10:05,9
Kirsi Paavola
KoJy, Kokkola
1:10:37,1
Kuntokymppi
Anu Virtanen
Haapajärvi
Marjo Kaarto
Lakeuden Kipinä
Matti Kaarto
Lakeuden Kipinä
Erja Virkkunen
Nivala
Christina Sanchez
Nivala
Marja Alatalo
Nivala
Marjaana Pakkala
Nivala
Laitetaanpa siis vähän juttua lisää... Puolimaratonia lähdin läiskimään Vk-harjoitus ajatuksella. Tärkein tavoite oli saada keskisyke vähintään 158 suorituksessa. Arvioin ajan olevan sellaisella juoksulla 1.33-1.35. Vk-harjoitukset olivat jääneet siksi vähiin/olemattomiin viimeisen 1,5kk aikana, että Vk-suorituskykyni oli hieman arviota alempi. Tietysti nyt on kuormaa alla, joka vaikutti arvioinnin haasteellisuuteen. Tietysti olisin halunut juosta nopeampaa, mutta nyt focus oli saada pitkä Vk-kova raasto ruholle mietittäväksi. Ja sen sain.
Joitakin kommentteja kuulin, että taisin aloittaa vähän liian lujaa. Niin, nostin moottorin tasaisesti 160 sykkeen tehoille ja istuin lantion päältä tasaisesti sen molemmilla puolin tietä takoen. Juuri Vk-harjoittelun vähyyden vuoksi kanttasin, en mielestäni tyhmän alun vuoksi. Tietysti olisin voinut vetää varman päälle 155 tehoilla ja saada tasaisen datan, mutta nyt oli tarkoitus raastaa ja ärsyttää tuota yläosaa Vk-osastosta. Tarvin nimittäin elokuun puolivälissä vahvaa 155 tehojen kestokykyä Kempeleen maralla ja se tarkoittaa sitä, että sorvin on pyörittävä 150 ja 160 tietämillä olevia reenejä sopiva kasa, jotta tulen perille edes asiallisesti. Joka tarkoittaa alle 3h20min aikaa. Täydellä maraton satsingilla voisi hyvänä päivänä mennä alle 3h10min, mutta nyt menen siis Vierumäki 24h focuksella, eikä se suo spesifioitumista liialliseen maratonharjoitteluun minun ideologiassa. Pääpaino, kun on kehittää 130 tehoja. Eli juoksua PALJON 125 ja 135 tienoilla, jotta kestän hyvin sitä 125-130 paukutusta... 155 tehot ovat kaukana noista.
Puolimaraton lähti keveästi liikkeelle. 3.58 oli eka kilsa jarrutellen, ettei mene 160 yli tehot, ainakaan pahasti. Sitten tuli 4.17 kilsa ja jalat alkoi jo jäykistyä. Kertoo siitä, ettei Vk:ta ole juurikaan tehty. 2-6km väli oli jo aika sitkeä. Eli kertoo harjoituksen vaativuudesta myös psykologisesti. Olin asettanut tehoriman niin korkealle, että sain nauttia ahdistavasta juoksusta heti alkukilsoilta lähtien. 6km kohdalla minut ohitti hyvä kilpakumppani ja jäinkin roikkumaan hänen taakseen. 6-10km välin Risto pitkin siksi tasaista vauhtia, että sykkeeni olivat kaiken aikaa 160-163. Se oli justiinsa sopivaa peesissä lykäten. Maksimini on 174. Sitten, noustessamme kylätalolle päin Risto kiristi. Peesiä ei saa päästää karkaamaan, jos siitä meinaa hyödyn saada. Menin sen verran limiteillä peesatessani, että sykkeet nousi 166 ja samalla maitohapot kohisten reisiin.
Siinä katkesi kamelin selkä. Risto karkasi hetkessä n.100-150m. Maitohapot hölskyi reisissä sen 3-4km ja ne saadessani pois, päästessäni normaalitilaan, ei ollut enää voimaa (tärkeä huomio), eikä munaa puristaa Ristoa kiinni. Muitakaan peesejä ei ollut tarjolla, joten tulin lopun tasaisesti 160 kantissa tietä takoen. Tuskallinen juoksu. Raskas juoksu, vaikka tietysti puolimarat ovat aina sitä - jatkuvaa maitohappojen rajoilla taiteilua.
Vk-alueen ollessa kunnossa olen tehnyt räväkilläkin (3:lla alkavilla alkukilometreillä) aluilla tasaisia, sekä onnistuneita juoksuja. Esim. Junganjärvi ja Pidisjärven puolimaraton. Nyt ei ollut sellaisia eväitä repussa. Pidisjärven Puolimaran aloitin jopa selvästi räväkkäämpää vauhtia = 3.52, 4.07, 4.10... Nyt 3.58, 4.18, 4.24.
Iltamassa kävin vielä juokseen kevyttä vajaat 14km. Tänä aamuna tein 23km lenkin vaativalla reitillä, jossa tuli nopeasti laskettuna +200m kokonaisnousua. Keskisyke 127, @5:52. Ultrissa huvinneet voimatasoni tarvivat juoksua myös vaativilla reiteillä. Erittäin vahva lenkki tähän 26h ryppään loppuun, jossa tuli siis yhteensä 70,5km juoksua. Tein tuon ryppään viimeisen lenkin 9min juoksua + 1min kävelyä -rytmillä. Alussa 125-130 sykkeillä tasaisella juostessani oli puhdas juoksukilsa (3:s km) 5:23. Samalla lenkillä, vajaan kahden tunnin ja +200nousumetrin jälkeen samoilla tietämillä paluumatkalla kilsa 5:31 (22:s km). Vauhti hidastui ilahduttavasti vain 8sek/km/vajaa2h/+200m nousumetrin jälkeen. Tärkeitä tietoja lopullista tavoitetta aikanaan asettaessani.
Nyt ensi viikko TODELLA kevyesti. Ehkä kevennän sitä jopa alkuperäisestäkin suunnitelmasta jonkun verran. Nyt jouduin aivan uusien tuntemusten ja alueiden pariin. Nyt on oltava tarkkana, ettei tule keitto hellalle. Se varo-viikko on ens viikko. Sen jälkeen, kun taas painetaan 10 päivää tiukkaan. Näihin tunnelmiin! Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.7.2013
