Tässä viimeisen viikon aikana olen huomannut TAAS miten pitkä matka minulla on vielä kuljettavana, jotta kestävyyteni olisi edes ok-tasoa. Olen toki tämän sanonut aikaisemminkin, mutta sitä ei lie voi turhan monesti toistaa: "-Olen onnekas saadessani juosta ja harjoitella silloin tällöin näiden nivalaisten huippujuoksijoiden kanssa". Tietysti Keijo ja Tuomas ovat lahjakkaita, mutta ei heidän kunto ole tullut puhumalla, eikä kirjoittamalla. Keijon kanssa olen harjoitellut selvästi enemmän kuin Tuomaksen kanssa. Olen jo oppinut tajuamaan Keijon hyvän kestävyyspohjan, sekä näkemään läheltä juoksemisen helppouden. Keijon askel on nimenomaan helppo ja vaivaton. Keijon +10 vuoden yhtämittainen harjoittelu, yhdistettynä lahjakkuuteen näkyy kaikessa tekemisessä. Ero on selkeä, kun lähdetään tuonne hölkkäileen.
Olen tehnyt itseasiassa Tuomaksen kanssa vain kaksi yhteislenkkiä ja olen aivan ällikällä minua 10 vuotta nuoremman, lahjakkaan juoksijan ja hiihtäjän, syväkestävyydestä ja juoksuvoimasta. Ja siitä, miten nämä toimivat. Esimerkki 1: Vajaa kahden tunnin lenkki edellisten päivien harjoituskuormien ollessa pohjalla. Mennään aika tarkkaan @5:00 -vauhtia. Minulla on aikalailla sama maksimisyke Tuomaksen kanssa. Minulla syke 135, Tuomaksella 110. Eipä siinä sinällänsä ihmeellistä. Tuomas on 1.20 puolimaratoonari, minä 1.31:n. 9km kohdille olin hommannut vesikätkön. Join 4dl ja tarjosin Tuomaksellekin. Ei hän tarvinnut. Mitä sitä näin lyhyillä ja keveillä? Mietin. Kun on juostu reilu puolitoista tuntia, lähtee Tuomas sovitusti ottamaan lenkin loppuun 2km kisavauhtia. Ihan kuin tyhjää sälli nostaa lantion harjalle ja pukkaa pari tonnia aikoihin 3.30 ja 3.46. Jäätävää. Itse katsoin lipan alta kaihoisin mielin perään. Ehkä minäkin joskus. Myös minulla oli määrää alla. Mutta niin oli Tuomaksellakin.
Viime lauantaina oli syväkestävyyden vähyyden toteaminen vol.2. 2,5h maastossa juoksua. Ite otin matkalla kaksi geeliä ja join 6dl vettä. Keijo ja Tuomas meni ilman eväitä! Keijo tosin myönsi 2h kohdalla, että suu nappasee. Tuomas vaan naureskeli. Missä tuon miehen rajat menevät? Loppupuolella oli noin 2km baana, jossa oli muutama höttö-alusta pätkä. Juoksin Tuomaksen perässä. Itse upposin kyllä höttöön ja valahin/könysin, vaikka kuin yritin pitää asennon kuosissa. Tuomas paineli kuin konsanaan ois ollut hiekkatietä alla. Suon laidalla läiskiessämme kysyin sykkeistä. Tuomas sanoi: "-120" ja naurahti, jatkaen kevyennäköistä hölkkää. Itselläni sykkeet paukutti 150 korvilla ja upposin maastoon tämän tästä. Ei tarvi kaksisia hoksottimia, nähdessään SUUREN kestävyyseron. Olen onnekas, saadessani seurata näiden huippujuoksijoiden harjoittelua, ainakin ajoittain. Kiitos siitä!
Tuli tässä tehtyä itsekin jonkinlainen syväkestävyystesti. Lauantain 23,6km maastolenkin jälkeen juoksin ultrapersoona Pasi Koskisen kanssa erittäin kevyen 19km lenkin. Reipas maratoni tuli siis juoksua lauantaille.
Sunnuntaina tuo lauantai jaloissa tietysti jonkun verran painoi. Eli oiva paikka katsoa omia syväkestävyysominaisuuksia. 24km, 130 keskisykkeellä, @5:25/km. Toisella tunnilla meni pidemmästi kuin ekalla, vaikka tasatehoisesti vedin koko lenkin. Lisäksi toinen puoliska oli profiililtaan raskaampi. Hyvä merkki. Vaikka tuo johtui varmaankin pääasiassa siitä, että eka tunnilla jalat oli jäykemmät ja toisella tunnilla vähän juostavammat. Vauhti oli kuitenkin erittäin tasainen kaiken aikaa, joka oli hyvä merkki. Lisäksi tein tuon kestoisen (hieman yli 2h) lenkin kokeeksi huippukuntoisten juoksijoiden tapaan ilman energiaa ja juomaa. Kyllähän tuo meni ihan ok.
Maanantainan palauttelin 10km. Lisäksi ma-ti oli ilta-aamu työhugi. Eipä moisia työkiireitä ollutkaan reiluun kuukauteen, joten melkoinen shokki sinänsä. Tiistain aamun jälkeen olikin aika tööt olo. Kuitenkin oli määrä lähteä aika pian puskemaan 37km reppujuoksua. Ruho oli väsynyt, mutta mentävä oli. Ajattelin kuitenkin positiivisesti tässä olevan hyvän paikan kokeilla juoksua väsyneenä. Muistaakseni sitä joutuu tekemään 24h kisassakin. Eka tunti menikin helppoa ja kevyttä jolkottelua. Jalat eivät kuitenkaan olleet tuoreet, joka teki juoksusta vähän laillansa väkinäistä, ja joutuikin oikein keskittyyn, jotta juoksu pysyisi kevyen ja helpon lisäksi myös rentona. Ajattelin kiusata ihteäni otollisen alkufiiliksen lisäksi antamalla vain 25min välein pari pientä hörppyä vettä. Mukana oli yksi geeli ja kaurakeksi, mutta ne ajattelin vain olevan hätävarana.
Toisen tunnin aikana aloin päästä jo harjoitukseen kiinni ja suurin vitutus alkoi kaikota. Meno oli jo paikoin jopa maukasta! 1h55min kohdalla kuitenkin energiat loppui kuin seinään. Samalla vauhti tippui @5:20 kantista tuonne @5:40 paikkeille. Se oli todella vähän suhteessa siihen tunteeseen, mikä tuli kun energiat loppui. Otin siinä sitten yhden geelin. Kuten tiedetään, eihän se enää auta, kun housut on jo kintussa, mutta lievensi varmasti liusua. Siinä sitten vedin jo mukavassa (näihin tiloihin ei normaalisti pääse kovin helposti, joten niistä osaa nauttia) tilassa aika suppeaa ravia. Eipä siinä, äkkiähän tuohon kevyeen ankeuteen tottui ja NÖYRTYI. 30,5km kilsan kohdalla petti seuraava oksa ja vauhti tipput taasen noin 15sekendiä/kilsa. Oltiin jo @5:55 kantissa vauheissa. Eipä noin hitaisiin vauhteihinkaan taho päästä, jos ei ihan seisoskeluhölkkää vedä.
Tuon lenkin suunnitelmissa oli vetää KEVYESTI kiihtyvänä väli 32-35km. Otin 31km kohdilla kaurakeksistä puolikkaan + vesikulauksen ja jatkoin kyntämistä @5:55 -vauhdilla. Koitin nauttia tilanteesta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tuota tilaa on vaikea kuvailla. Siinä on jokin joka kiehtoo. Tuli 32km paalu ja nostin lantion, alkaen hiljalleen kiihdyttää. Koomista menoa. Aivan heti ei mitään merkittävää tapahtunut kellossa. 33:s kilsa 5:12. Eka "kiihdytys" kilsa kuitenkin aukaisi portin jonkinlaiseen nirvanaan ja 34:s kilsa tuli 4:55. Sitten tunsin puuni olevan jo oksaton ja liipasin 35:n tonnin 4:28:n. Tuon jälkeen aika pian tuli yksi tuttu immeinen vastaan pyörällä. Hän katsoi minua kuin aavetta, pelokkaan näköisenä. Varmasti säikähti näkemäänsä - aave varmasti olikin.
Juoksin suoraan ruokakauppaan. Pepsiä, tuplaa, jäätelöä, kivennäisvettä. Masokistisella 3h28min reppujuoksulla nautin 6dl vettä ja yhden geelin ja ½ kaurakeksiä. Joten oli saatava pikaisesti täydennystä. Lenkin data oli varsin kelpo kokonaisuuteen nähden. Illalla join ja söin kovasti, sillä tänään keskiiviikkona oli määrä olla taas tiellä.
Tänään oli ohjelmassa 24km kevyttä. Heh,heh, ajattelin aamulla sängystä noustessani. Jalat oli +37km lenkistä sen verran ottaneet nokkiin, jotta kävelykin oli raskasta. Vein tytön eskariin ja raahasin itseni pihalle. Otin hätävaraksi yhden geelin. Juomaa en ottanut. Katsotaan nyt oikein kunnolla syväkestävyys potentiaalia. Tuloksena oli varsin tasainen jyräys. Tosin 15km kohdalla alkoi energiat loppumaan. 18km kohdalla otin geelin. Vauhti tippui taas tuolta tutulta @5:20 kantilta @5:40 paikkeille. Lisäksi tänään oli määrä juosta väli 20-22km kiihtyvänä. Jostain syystä tänään, vaikka jalat oli eilistä SELVÄSTI raskaammat, tuli kiihtyvä helpommin. 4.37 ja 4.17. Hyvä merkki. 19h sisään tuli 61,3km juoksua tässä ryppäässä.
Noiden Pk1 lenkkien @5:20 alkuvauhdit ovat tietysti omasta näkökulmasta katsottuna aika surkeita, mutta niinhän ne määrämätössä tahtovat painua hitaanpuoleiseksi. Nyt sitten alkaakin tämän pohjakunnon jalostaminen 24h kisaan ulosmitattavaksi. Kilometrimäärät tippuvat selkeästi ja lepopäiviä tulee olemaan 3-4kpl/viikko. Suorituskyky nousee tietysti jo palautumisen myötä, mutta myös varmasti hierontasetin ja herkistävien harjoitusten myötä. Katselin tuossa Nivalan ympärijuoksun ja Joensuun 12h juoksun edeltäviä viikkoja. 3viikkoa ennen Joensuun onnistunutta 12h kisaa tein vielä NÄIN KOVAN harjoituksen. Kevyemmin ajattelin nyt lähestyä, sillä en aikaisemmin ole 4-6 viikkoa ennen ultraa harjoitellut näin kovaa kuin nyt. Joten tässä vaatii selkeämmän kevennyksenkin.
Seuraavan kuuden päivän sisään on vain kaksi lenkkiä ja kaksi hierontaa. Lauantaina on siis määrä tehdä viimeinen 3h neste, energia ja varustetesti tarhi-pirttiranta lenkillä. Jos joku on innostunut vartioimaan eväitäni harjoituksen ajan (La 31.8. klo.18-21) niin maksan 10 euroa vaivannäöstä. Sunnuntaina julkaisen rohkeasti lopullisen tavoitteeni Vierumäelle.
Vasemman jalan tilanne on hieman parempi kuin huonoimmillaan, joten olen toiveikas, että jalka on varsin hyvässä tikissä kolmen hieronta kerran ja keventelyn jälkeen. Eletään siis mukavia odottelu aikoja.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.8.2013
Muistahan nyt että ultraurheilijalle ei ole järkevää juosta koko ajan ilman "eväitä" eli tyhjentää jatkuvasti kehonsa energiavarastoja harjoituksissa nollille. Kun kisassa juostaan vaikkapa neljä maratonia putkeen niin alkaa maistua jo jokaiselle jokin eväs - ja mielellään alusta asti. Harjoitellessa keho tarvitsee polttoainetta toipuakseen eli kehittyäkseen.
VastaaPoistaAineenvaihdunnan ja energiahuollon harjoittaminen on eri asia kuin syväkestävyyden. Syväkestävyys tulee maltilla vuosien myötä.
Mutta tämänhän sinä jo tiesit - tai ainakin piti tietää...
Voimia !
Joo, kuten kirjoitin - pojat on a) lahjakkaita, b) harjoitelleet +10vuotta. Kaikki on sen myötä helponnäköistä. Ja tietysti ovat syväkestävyydeltään aivan eri svääreissä. Eli helposti näyttää oma kestävyys aika olemattomalta heidän rinnallaan. :)
PoistaHyvä, että kommentoit, ettei kenellekään jää vain tosiaan sitä kuvaa, että syväkestävyys tulee harjoittelemalla juomata tai energiaa ottamatta. Tulikohan tuosta nyt sellainen kuva?
Pojat (Keijo ja Tuomas) ovat tottuneet tekemään lenkit ilman eväitä ja ovat myös syväkestäviä. Mutta toki nuo on kaksi eri asiaa. Eikä ultrajuoksijan kannata ainakaan lähellä kisaa yhtenään yrittää opettaa kehoaan pärjäämään minimi nesteillä ja eväillä, kun se on sitten esim. Vierumäellä koko suorituksen perusta = saada tasaisesti nestettä ja energiaa sisään, ja niiden vielä pitää imeytyä.
Viihdyttävää tekstiä jälleen cosmokselta! Tämäkin "ainakin noin luettuna" menee jo huumori raasto osastoon :D Ultraajat on kyllä ihan oma lajinsa. Kovia veikkoja ootta!
VastaaPoistaKiitos, Jonte-Konde! Olisihan sekin aihe joskus koittaa yrittää kuvailla enempikin niitä sudenhetkiä. Kyllä tässä hyvin moniulotteinen huumori on varmaan hyväksi. On samalla huvit itselle. Lahjaton juoksijakin voi jopa pärjätä ultrajuoksussa. Ultrajuoksu, kun vaatii niin paljon enempi päätä.... Tämän asian puintia voisi jatkaa tietysti loputtomiin, ja kaikki on kuitenkin vain mielivaltaista. Yhtä totuutta ei ole, mutta paljon mielenkiintoisia näkemyksiä, kuten varmaan omanikin laillansa. :) Ps. Onko Jonte-Kondella sisäistä viettiä tutustua ultrajuoksuun omajalkaisesti? Oot sen verran pitkissäkin ollut mukana, että olet potentiaalinen "retkahtaja" ha-ha-hah,hah-haa:=))
PoistaPaljonkos Onni aikoinaan nostit penkkipunnerruksessa ja jalkakyykyssä? Muistelen tulosten olleen sellaista luokkaa, että tavalla tahi toisella vaikuttavat vieläkin. En kyllä Keijon tai Tuomaksen taustoja tunne, mutta epäilen, ettei aivan yhtä kovaa voimailutaustaa ole matkassa. Toki varmasti on lihasta sulanut, mutta ei se siltikään aivan merkityksetön juttu ole, luulen.
VastaaPoistaHeh,heh... tämäpä oli virkistävä kommentti. Kiitos siitä nyt heti kättelyssä. Vastaukset on: Penkki 1x150kg, 8x130, 12x120... Takakyykky 200kg tasan <-sellainen kisakyykky, eli aika syvä... Penkki ei vaikuta kyllä juoksuun. Jalkaliikkeistä luulin itsekin jonkun aikaa hyötyväni tässä juoksu hommassa, mutta kyllä jotkut juoksijat ovat tosi vahvoja. Jalkalihakseni ovat toki vielä kooltaan isot, mutta suhteellista voimaa niissä ei näköjään ole niin paljon kuin esim. Tuomaksella. Keijon juoksuvoimasta en osaa sanoa, kun tuli pahimmilla pätkillä takanani, mutta hänen syväkestävyys ja juoksuhelppous hakee vertaistaan. Samoin esim. Koskisen Pasilla ja Leskelän Jyrkillä on tuntemistani juoksijoista enempi voimaa kintuissa. Sen vain näkee, kun lähtee esim. suon laitaa päästelemään.
PoistaMutta reenaaminen on mukavaa. Pikku hiljaa. Kuten sanottua; olen melkoisen alussa tässä juoksuhommassa. Puutelista on pitkä: kestävyys ja juoksuvoima tulevat etunenässä. Nopeutta ei okkaan ja vielä vähempi lahjoja. Sitten pitäis näyttää enempi juoksijalta kuin pitsapojalta. Ainut vahvuus, joka voi olla jossain kohtaa heikkouskin, on pää. Tämä on pitkä rojekti. :=)
Kiitos Onni vastauksestasi.
VastaaPoistaKovia ovat ollet tuloksesi punttipuolella. Minä näen niin, että penkki voi juoksuun vaikuttaa jonkin verran. Lihasmassaa eittämättä on jonkin verran tullut ja sen kantaminen taas imaisee happea muutaman millimoolin. Toki lihastakin on varmasti jo palanut, mutta kyllä se kevytrakenteisuus helpottaa.
Oma asiantuntemus ei kyllä riitä arvioimaan asiaa yhtään syvällisemmin, pohdiskelu sen sijaan onnistuu. Olen kerran jos toisen ollut tekemässä fyysistä työtä maksimituloksiltaan erittäin vahvojen ihmisten kanssa, mutta poikkeuksetta vahva maksimivoima on kestävyystyyppisessä hommassa ollut haitta ja hidaste. Voimaa on, mutta se kestävyys. Sen tyyppistä treeniä sinäkään et varmaan nuoruudessa tehnyt isommin?
Ja oikeassa ole, reenaaminen on mukava. Olet kyllä mahtavan kehityksen jo saanut aikaan so far. Ja kehitys jatkuu. Eikä ollenkaan vähäarvoista ole muiden ihmisten kannustaminen ja aktivoiminen.
Tuo juoksuvoima on mielenkiintoinen käsite, minulle vähän vieras.
Kiitos itsellesi! Minusta on hyväksi kaikki keskustelu. Yhtä totuutta kun ei ole missään. Tiedekin muuttuu aina ajan perästä. Saatetaan 50-100 vuotta "luulla" jonkun asian olevan noin ja seuraavat 100 vuotta näin - ja ehkä taas sitten toisinpäin. Pääasia joka asiassa on mielestäni, että henkilö itse uskoo sen olevan itselle hyödyksi/eduksi.
PoistaMonenlaista teoriaakin on tullu matkan aikana (keihäänheittäjästä - ultrajuoksijaksi) luettua ja kokeiltua. Osa sopii omaan päähän, osa ei.
Suuri lihasmäärä on aika monen mielestä hidaste juoksussa, samoin oman käsitykseni kanssa myös.
Juoksuvoimaakin on mielestäni monenlaista. Räjähtävää ja lyhyen aikaa voimakkaasti voimaa tuottavaa ja pitkään esim. upottavalla alustalla juoksuasennon (lantion asento, polvikulmat jne.) pitäminen ja vaivattomuus... Toiset voivat juosta kovaa tasaisilla teillä, mutta maastossa häviävät "huonommilleen". Sitä on juoksuvoima, minun maailmassa. Joku toinen voi olla toista mieltä, ja saattaa olla enemmän tai vähemmän oikeassa. Mielivaltaista, mutta hauskaa debaattia aina. :)
Mielenkiintoinen keskustelunaihe, mulla tuo ilman eväitä harjoittelu on luonnollista, kun juoksen vain maratonia ja sitä lyhempiä matkoja. Ultrajuoksuunkin ois hieman kiinnostusta, mutta epäilen etten saa treenattua riittävää kykyä lisäenergian hyödyntämiseen matkan aikana. Heikot jalkalihakset ja laiha kroppa on mulla olleet pienestä pitäen ja kisoissa vähäinenkin vastatuuli ja ylämäki tuottavat vaikeuksia. Parin viimevuoden ratakokeilut viittaavat siihen, että siinä ois ollu mun laji, jos oisin enempi panostanu, mutta kun tie ja maasto vaan ovat paljon mielenkiintoisempia.
VastaaPoistaOnnilla on kaikenlainen kestävyys, pää mukaanlukien, jo hyvällä mallilla ja kehitys jatkuu. Tsemppiä !!!
Kovat on harjoitteet siellä, hienoa, että juoksukunnossa olet. Nyt alkaa olemaankin kaikki tehtynä mitä voi tehdä ja alkaa laskettelu kohti kissa. Hyvää palautumista ja kunnon kohoamista sinne Nivalan seudulle.
VastaaPoistaJulmasti olet penkannut ja kyykännyt! Aivan sairasta... :D
Kamalat on kyllä voimatasot olleet, oisko tuo jatkuva syöminen noilta ajoilta peräisin :D Tsemiä cosmos!! Muistat, että ny mennään Vierumäki eelä joten ruokaa pitää saadakin. Sitten ens vuonna, kun tähtäät maratonille ja saat nuo lihakset juostua joskus pois sekä kevenet kymmenellä kilolla, niin sieltä lantion harjalta lähtee alle nelosen kilsat ihan eri malliin ;)
VastaaPoistaKiitos taas monista kommenteista! On hienoa jakaa ajatuksia täällä. Silti välillä oon miettinyt jopa blogin lopettamista, mutta kyllähän tämä paljon antaakin. :)
VastaaPoistaHyvä on malli, sillä tavoin kuin se voi tässä vaiheessa "uraa" olla. Nyt on alkanut jo AINA mielenkiintoinen sisäinen valmistautuminen, josta varmasti kerron enempi tulevissa blogeissa. Senkin - sisäisen valmistautumisen - jokainen tekee varmasti omalla tavallaan. Ja on varmasti niitä, jotka eivät edes pidä sitä tärkeänä.
Juuri tuohon viitaten, olen miettinyt tämänkin blogin tärkeyttä. Kun ei ole oikeaa ja väärää, niin miten paljon on väliä, mitä joku Cosmos puuhaa omissa harjoitteissaan? Eihän nämä minun tavat varmaankaan monellekaan sovi jne. Eikä monien tuntemien ultrajuoksijoiden tavat sovi minulle. Toisaalta, ainahan saa jotain vinkkejä omaan harjoitteluun. Mutta tarvitaanko siihen blogia?
Oman veikkauksen mukaan blogi antaa enemmän lukijoille kuin sinulle Onni, voin toki olla väärässä. Lukijoita blogilla tuntuu riittävän, uskoisin mukana olevan paljon lisämotivaatiota blogista saaneita sekä muutoinkin mukavista jutuista tykkääviä lukijoita. Sinä tietenkin itse tiedät sen mitä tästä hommasta saat. Itse olen aktiivinen lukija. Periaatteessa ei tietenkään ole väliä mitä Cosmos touhuilee, mutta mielenkiintoista se kuitenkin on, ja motivoivaankin. :)
VastaaPoista