IDEA - 50. KERTA

                   Epäinhimilliset päähänpistot ovat peruja ultrajuoksuharrastukseni aktiiviajoilta. Vaikka ne ajat ovat vajaa kaksi vuotta sitten jo taakse jäänyt juttu, puskevat ne vielä aika ajoin esiin. Toissa aamuna herätessäni sain idean. Tai sanotaanko IDEAN. Lähteä nyt pyöräilemään sydänmaiden metsäautoteille yli 80km pyörälenkki. Ikään kuin se olisi jo yksistään tarpeeksi hullua, oli mulla repussa kaksi litran vesipulloa ja yksi puolen litran ns. ”lötköpullo”.

                  Vein toisen vesipulloista Iso-Juurikan pohjoispäässä olevan syrjäisen metsäautotien päähän. Tuosta lähtee polku Pykyn autiotuvalle ja toiseen suuntaan on 20km Pyssymäelle ns. Iso-sydänmaanreittiä. Aivan, ajatuksena – tai IDEANA – oli viedä seuraavaa (!?) päivää varten vesikätköjä. Toisen vesipullon, sekä tuon ”lötkön” vein Pesänevantien ylitykseen, pelastuspiste 3 lähistölle. Tuosta on Pyssymäelle vastapäivään reilu 16km.

                  Pyörälenkin loppupuolella tunsin mm. pohjekramppeja. Ihmekö tuo, sillä en ole juuri noin pitkiä pyörälenkkejä tänä vuonna tehnyt. Pääsin kuitenkin kotiin. 82,6km ja 3h38min. Mojova lenkki siis, ihan omastakin mielestä. Täyttää määreet: ”pientä hulluutta”. Tuo kun olisikin jäänyt tuohon, mutta tämä oli vain osa vielä isompaa plääniä. Jo seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä hakemaan jalkaisin nuo vesikätköt. Tarkoituksena oli kiertää Iso-sydänmaanreitti vastapäivään, normaalista kulkusuunnasta poiketen. Tämä olisi minulle 50.kerta tuota haastavaa vaellusreittiä, jossa on paljon suopohjoista ja osin veden vallassa olevaa polkua. Kaikessa raskaudessaan reitti on samalla kaunis, että kiehtova.

                  Keskiviikko iltana siinä puhaltelin ja mietin, miten selviän tästä. Ja huom! Kaikki ihan omaa hulluutta – ja kaiketi vapaaehtoista. Tunnistin haasteet. Pyörälenkistä herkälle menneet lihakset täytyisi saada jotenkin pelittään. Vettä, suolapitoista energiaa ja magnesiumia. Onnistuin mielestäni tuossa ihan hyvin. Toinen asia ennen seuraavan päivän 56km maastopolkulenkkiä oli osata huomioida vuoden vähät juoksut. Olin juossut tälle vuodelle ennen tätä lenkkiä vain noin 750km. Edellinen juoksulenkkikin oli 11 päivän takaa. Sekin vain 10km, suhteuttaen siihen, että nyt oli matkana 56km vaativaa polkua pitkin.

                  Niinpä minulla oli selviytymissuunnitelma. Päätin hölkätä kerrallaan aina neljä minuuttia ja kävellä sitten sen perään aina minsan, eli edetä viiden minuutin erissä, samaa toistaen, kunnes homma olisi pulkassa. Energiat vaivauduin laskemaan vasta vähän ennen nukkumaan menoa. Latasin Salomonin 12L kisaliiviin energiat vanhasta muistista. Lopulta laskin, että niillä mennään ainakin 11 tuntia. Pääenergiana minulla oli tuttifrutti karkit. Neljä tuttifrutti karkkia vastaa yhtä energiageeliä hiilihydraattien puolesta. Ainoastaan suolan puolesta jää vajaaksi. Toisena energialähteenä oli Elovena kaurakeksi. Yksi kaurakeksi ajaa saman asian kuin neljä tuttifrutti karkkia.

                  Ajattelin lenkin tehojen (sykkeiden) pysyvän siksi alhaisina, ettei minun tarvitse ottaa energiaa ihan sitä määrää, mitä yleensä esim. aikoinani ultrajuoksukisoissa otin. Niinpä päädyin rytmiin, jossa otin 30min välein vuorotellen kolme tuttifrutti karkkia (pari kertaa neljä) ja toisella vuorolla puoli Elovena kaurakeksiä. Juomana oli siis vettä. Puolen litran ”lötköpullossa” oli aina puoli magnesium tablettia/”lötkö”. Lähtiessä minulla oli juomaliivissä kolme lötköä. 20km kohdalta oli määrä täyttää kaksi kulunutta ”lötköä” – niin kuin menikin – ja 40km kohdalta sitten kolme ”lötköllistä” vettä mukaan.

                  Repussa oli lisäksi purkki, jossa oli suola ja magnesium tabuja. Niitä oli määrä ottaa yksi kahden tunnin välein. Buranat oli mukana varalta, jos tulisi menon estäviä kramppeja, jotta saisi itsensä evakuoitua. Ja tietenkin perus turvallisuus jutut, mitä kisoissakin aikanaan vaadittiin. Sidostarpeet, avaruuslakana, puhelin, kortisonia ja omana valintana wc-paperia ja ventoliini.

                  Klo.6.38 käynnistin kellon. Olin jo neljän maissa herännyt. Syönyt puuron ja tehnyt lyhyitä venytyksiä. Olo oli luokkaa ”oumaikaart”. Alku sujui niin kuin ajattelinkin – leppoista menoa ja juomaa + energiaa suunnitelman mukaan. Ensimmäinen tenkkapoo tuli noin 12,5km kohdalla, jossa leveän lahnaojan yli menevä silta oli lähtenyt vahvasta ankkuroinnista huolimatta seilaamaan ja loisti poissa-olollaan. En ollut ihan varma ojan syvyydestä. Katselin siinä vähänkään kapeamman näköisen kohdan ja hyppäsin LÄHES yli. Kehitin kuitenkin sellaisen tekniikan, jossa saan kuitenkin toisen jalan kuivalle, niinpä kastuin napaan asti vain osittain. Matka jatkui.

Kaunis Lahnajärvi 1km ennen loikkapaikkaa

Hyvä kohta testata loikan pituutta?

                  Suolla ja soiden liepeillä oli semi märkää. Muutoin polku oli jopa hämmästyttävän kuiva. Pian kävi ilmi myös, että reitillä oli tolkuton määrä uusia tuulenkaatoja ihan koko reitin matkalta, sekä ennätysmäärä hakkuita, joissa polku osittain katosi. Oli paljon puiden yli tai ali menoja, sekä kiertoja. Myös metsäkoneen tekemiä syviä uria. Trafiikkia oli kosolti. Koska tykkään laskea pitkillä lenkeillä, asetin kelloon yhdeksän tunnin aikatavoitteen. Sitä seurasin matkalla ja tein siitä päässäni tilastoa. Kaikki alle 9min kilsat oli voittoja, 9min alkavat kilsat tasureita ja yli 10min kilsat tappioita. Aluksi oli hyvinkin voitollinen saldo (hah,hah).

                  Iso-Juurikan pohjoispuolen kangasmetsä polulla vähän jopa säikähdin, miten kevyt oli askel. Samalla toppuuttelin vähän itseäni, että eipä aleta keulimaan. Pian tulikin raskaampaa settiä ja meno alkoi puuroutumaan. Märät kohdat oli todella märkiä, mutta edelleen kokonaisuus pysyi kuivan puolella. Nyt on vain niin huono kunto, ettei noita märkiä kohtia pystynyt selviämään ilman, että ne ei olisi näkyneet niiden jälkeen jalkojen reiluna väsymisenä.

                  26km jälkeen siirrytään vastapäivään kiertäessä ns. reitin ”raasto-osuudelle”, joka on vajaa 12km pitkä. Tuolla pätkällä taisi olla suurimmat metsähakkuut ja tuulenkaato haasteet. Tuolla välillä oli myös paljon hajonneita siltoja tai yhden riu´un varassa olevia. Siltoja on tehty paljon, mutta edelleen vajetta on. Reitti lypsi jalat kyllä takaosan raskaalla osuudella ihan huolella. Juosta ei jaksanut kuin siellä täällä. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan ollut.

        Tässä kohtaa oli 30km taivalta takana. Kauniita metsäjärviä (lampia?)

Oma suosikkipaikka reitillä. Tänne tulee mun muistomerkki sitten, kun kuolen. On poikien kans sovittu. Ei enempää siitä tällä kertaa.

                  Suola ja mangesium tabut otin suunnitellusti kahden ja neljän tunnin kohdalla. Kuuden tunnin kohdalla unohdin ottaa, joten otin sitten 6,5h kohdalla kaksi suolatabua ja yhden magnesium tabun. Etenkin kuumalla säällä suolaa haihtuu paljon ja magnesium pitää lihakset vähän stabiilimpana. Hetkellisesti meno paranikin 6,5h kohdalla, kunnes tuli Pesäneva toisen kerran. Tsissus oli märkää.

 

Pesänevan ylityksen ihanuutta alla ja päällä

         Ei kyllä löytynyt jalkoja ei sitten yhtään tuon suon jälkeen. Vasta vimpan neljä kilsaa jaksoin vähän paremmin. Homma meni maaliin lähinnä kokemuksella, joka auttoi mm. oman kropan viestien tulkinnassa pitkässä suorituksessa. Lopulta aikaa meni 9h29min10sek, sekä matkaa näytti kertyvän 56,58km, joten sen verran tuli kierreltyä ja mm. ojan ylityksen hyppykohtaa etsiessä. Keskisyke oli matala, 123, joten onnistuin menemään kevyesti. Muuta vaihtoehtoa ei ollutkaan tällä kunnolla. Kello näytti kuluneen 7889kcal. Se kuulostaa vähän paljolta. Hieman skeptinen tuon suhteen. Yhtään rakkoa ei tullut. Kenkinä Hoka One One Speedgoat 4 Wide. Normi juoksusukat, trikooshortisit ja pyöräilypaita, jossa kätevät selkätaskut.

                  Mitähän muuta… peuran ja karhun jätköksiä näkyi. Metsälintuja. Yksi iso ukkometsokin, sekä käki kukkui komeasti. Paljon sammakoita ja sisiliskoja. Yhtään käärmettä en nähnyt. Varmasti niitä oli, mutta ei osunut silmään. Tämä on parasta aikaa liikkua metsäreiteillä, kun ei ole vielä hyttysiä, ei paarmoja, ei normi, eikä hirvikärpäsiä. Tämmönen reissu tällä kertaa. Loppumatkasta manasin tämän olevan kyllä viimeinen tällä reitillä, mutta se kuuluu tuohon psyykkiseen taisteluun jaksamisen kanssa. Eiköhän sitä vielä tuonne tuu joskus eksyttyä, on sitä sen verran hullu. Tässäpä sitä oli 50 vuoden rajapyykin ns. juhlalenkki (kilsa/vuosi) ja vieläpä muutamalla ekstrakilsalla.

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 17.5.2024

TUOMINIEMI NAPPASI MM-PAIKAN

             Nivalan Pyssymäellä käytiin ennätys kovatasoinen kilpailu Pyssymäki Backyard Ultra 2023 -kisan (PBU 2023)voitosta. Kilpailuhan oli ns. "Backyard kalenterivuoden" ensimmäinen neljästä. PBU 2023 kisan voittajalle oli luvassa paikka 2024 sateliitti MM-kisoihin Suomen maajoukkueessa. Suomen joukkue kisaa muuten tuolloin niin ikään Pyssymäellä (19.10.2024 alkaen).

            Kisamuoto on vielä sen verran outo monille, että on lienee syytä kerrata kisan perusidea. Eli kisa alkaa tasatunnilta, kuten nyt kisa alkoi viime perjantaina klo.15.00. Kisassa kierretään 6,706km mittaista kierrosta. Lähdöt tunnin välein. Se joka jaksaa pisimpään ja kiertää vielä muiden lopetettua yhden kierroksen, on voittaja. Helpon kuuloinen konsepti ja paperilla helppo homma?

            PBU 2023 kisassa oli useita kyvykkäitä kisaajia. mm. edellisen vuoden Pyssymäen kisan neljästä +24h suorittajasta oli kolme paikalla myös tänä vuonna, sekä muutama toki kova tekijä heidän lisäksi. Kilpailumuoto on kuitenkin raju, sillä kello säätelee tekemiset ja tauon pituuden. Liian nopeasti kierrettyjen kierrosten jälkeen jalat ehtivät kangistua tauolla. Liian lyhyellä tauolla ei ehdi edes tehdä välttämättä kaikkea välttämätöntäkään. 

            PBU 2023 kisaan ilmoittautui vain 18 osallistujaa, joka määränä oli meille kisajärjestäjille pettymys. Siitä ei pääse mihinkään, mutta sillä oli se positiivinen vaikutus kisaan, että kisasta tuli tiivishenkisempi ja kykenimme ottamaan yksilöllisemmin kaikki osallistujat huomioon. mm. tästä saimme hyvää palautetta. Olin itse kisajohtajan, Ville Isoniemen, oikeana kätenä koko kisan kestosta 23 tuntia. Olin siis kisan inessä, kuten nykyään tavataan sanoa. Sain kuulla jokaisen tarinan ja nähdä kuinka osallistujat kolasivat itsensä ihan loppuun. Nostona esim. nivalaisen Markus Linnan 10 kierroksen suoritus ja 67km kasaan saaminen teki vaikutuksen. 

            Arvostus nousi kisan armottomuuden näkökulmalle, kun sain ensimmäistä kertaa olla kisaajan sijasta talkoopuolella tässä konseptissa. Tämähän olikin kovaa touhua jo paljon aiemmin kuin miltä se itsestä kisaajana tuntui. Ensimmäisen kerran havahduimme tajuamaan, että meillä on tulossa kova kisa, kun 18:sta kisaajasta peräti 11 rikkoi 100km maagisen rajan. 100km rikkomiseen tarvittiin 15 kierrosta, joista vain kuusi ensimmäistä valoisan aikaan. Reitin merkkauksen laadun vaatimukset olivatkin melkoiset, sillä kisaajien piti osata reitti myös pimeässä. Reitti oli läpi asti heijastettu.

            Yksi kisan monista ennakkosuosikeista, Annika Holmborg, joutui jättämään kisan kesken 16.kierroksen jälkeen. Tai itse asiassa hän ei ennättänyt maaliin 17:sta kierrokselta määräajassa vatsavaivojen vuoksi. Rajua peliä. 107,36km silti määräajassa ehdittyjä kilometrejä ja sijoitukseksi tuli kymmenes. Kovaa vauthia kierroksilla pitänyt Endurancen Veijo Tolonen oli 17.kierroksen (114,07km) saldollaan yhdeksäs. Eeppisimmän taistelun esitti Rovaniemen Marko Lind, joka ehti kolmella kierroksella nippa-nappa maaliin määräajassa ja pahimmillaan ennätti olla huollossa vain 20 sekuntia ennen uudelle kierrokselle lähtemistä. Todellinen taistelija. 18.kierrosta (120,78km) ja kahdeksas sija.

            Oikeastihan tässä kisamuodossa on vain yksi sijoitus ja se on voittaja, mutta ehkä tämä on näin mielekkäämpi kertoa. Kuutta päivää ennen tätä kisaa maratonin aikaan 2h54min juossut Ultra Sisun Kyösti Muhonen taipui 20.kierroksen jälkeen. Upea 134,2km saldo ja seitsemäs sija kuitenkin. Kuudes oli Ylivieskan Kuulan kajaanilaistunut Lasse Härkönen, joka on parina viime vuonna tehnyt kovaa jälkeä NUTS:n isoissa kisoissa, ollen mm. tänä keväänä Karhunkierroksen 83km kisassa kolmas kovalla ajalla. Nyt kuitenkin Lasse joutui taipumaan 21.kierroksen kohdalla, mutta 140,91km saldolla kelpasi lähteä kotimatkalle.

            Kärkiviisikossa ei ollut yllätyksiä. Oma epäilyni voittajaksi, Kuhmon Kivan Aki Käräjäoja olikin juossut koko kisan pienen lihasvamman kanssa, jonka vuoksi joutui taipumaan 22.kierroksen jälkeen. Takapenkille kotiin viemisiksi kuitenkin 147,62km kunniakirja ja Nipon tuubihuivi, kuten kaikilla muillakin osallistujilla. Sää oli tähän kisaan optimi ja antoi mahdollisuuden kovaan tulostasoon ja sitä myös saatiin. 

            Vuorokauden täyttyessä kisaajia oli edelleen neljä jäljellä. Tuominiemen Tomi huuteli, että oisko kellään seuraavaksi yöksi parempaa otsalamppua. Seuraavaan pimeään oli tuolloin vielä kuusi tuntia matkaa. Vastustajat katsoivat Tomia hieman epäuskoisen oloisesti, mutta mies oli aivan omassa elementissään. Nipon oma edustaja, Pekka Vähäsöyrinki tykitti juuri tuon 24:n kierroksen kovaan aikaan, yrittäessään päästä vastustajien pään sisään. Muut kolme eivät hätkähtäneet. Pekka taisteli vielä kaksi kierrosta ja teki uskomattoman 26.kierroksen tuloksen ja saavutti huikean 174,46km saaliin. Todella jäätävä suoritus Pekalta!

            27.kierrokselta tuli ensin huoltoon Tuominiemen Tomi, kuten kahdelta edelliseltäkin ja sitten ultrajuoksun kiintotähti pariskunta, Jarkko Aspegren ja Saara Päätalo. Nämä kaikki kolme juoksivat Pyssymäellä viime vuonna 24 tunnin tulokset. Nyt Jarkko ja Saara istuivat kierroksen jälkeen epäuskoisina penkille ja totesivat: "-Ei me voida voittaa Tomia"! Tomi nautti jokaisesta kierroksesta kuin se olisi ollut hänen ensimmäinen kirmaisu kevään laitumille, tuuletti ja iloitsi. Jarkko ja Saara olivat jo henkisesti aivan poikki, mutta he ihailivat Tomin voimia. Tomi oli houkutellut Jarkkoa ja Saaraa vielä jatkamaan "edes 30.kierroksen" kohdalle. 

            Jarkko ja Saara saivat 27.kierroksen aikana kerättyä 181,17km mielettömän määrän ja kisan voittaja, nykyään Ruotsin Pajalassa töissä oleva, Tomi Tuominiemi, keräsi 28.kierroksellaan 187,88km saldon. Näin työkseen yöt malmia ajava rekkakuski nappasi MM-paikan Suomen maajoukkueeessa ensi vuoden sateliitti MM-kisoihin. Mieletön temppu! Tomilla on vahvat juuret myös Nivalassa, sillä hän on käynyt täällä mm. lukion. Tässä tarinassa olisi aineksia myydä enemmänkin? 

                    Tomi Tuominiemi lentää maaliin (@Nivalan Polku)

 

 Jarkko Aspegren ja Saara Päätalo hymyssä suin kisan jälkeen(@Nivalan Polku)

 

     Pekka Vähäsöyrinki valtaisan suorituksen jälkeen (@Nivalan Polku)

 

     Markus Linna juoksi 67km ja sytytti juoksukipinänsä? 

Onnittelemassa kilpailun ryhdikäs johtaja, Ville Isoniemi(@Nivalan Polku)

TULOKSET

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.8.2023

OMAN KISAN KULKU JA ANALYYSIT

 REISSUBLOGI       kirjoitettu tätä edellisessä kirjoituksessa.

 

             0-10,5km Lähdöstä - Jauholanvaaran päälle

            Lähdin suunnitelman mukaan seurakaveri Villen peesiin. Alusta alkaen meno-ote tuntui napsun luonnottoman kevyeltä. Ville kysyikin välillä, että onko sopiva vauhti. Totesinkin, että tosi löysältä tuntuu, mutta ehkä se on vain hyväksi. Mäkrän kova 100 nousumetrin kilsa jo neljännellä kilsalla oli tiedossa. Siinä en huomannut vielä mitään erikoista. Se oli tiedossakin, että siinä syke nousee, mutta se palautui todella nopeasti takaisin jopa lähelle sataa. 

            Sen sijaan tieltä, talonraunion kohdalta poistuttaessa ja kumpuilevan reilun kolmen kilsan aikana kohti Jauholanvaaraa huomasin ensimmäisen kerran, että selkeästi joudun hieman laittamaan enemmän tehoja nousussa kuin oli tarkoitus. Etenkin isossa Jauholanvaaran nousussa jouduin menemään jo VK:n puolelle, pysyäkseni Villen peesissä. Edelleen kuitenkin tasaisilla ja myötäisillä meno oli napsun minulle luonnottaman kevyttä. Tämä epäsuhta hieman särähti mielessäni, mutta en vielä siitä tajunut isommin huolestua - varmaankin noiden tasottavien pätkien vuoksi.  

       10,5km - 19,5km Jauholanvaaralta - Rykiniemen veden ylityspaikkaan. 

            Jauholanvaaralta pääasiassa lasketeltiin vesivaaralle johtavalle tielle saakka, jossa tuli 15km täyteen. Siitä alkoi noin kilometrin aikana kiivettävä sadan nousumetrin nousu. Tässä huomasin todella, että Ville on vahva nousuissa ja jouduin menemään mäen itselleni aivan liian kovilla tehoilla ylös. Tajusin kyllä tuon, mutta enpä tajunnut reagoida siihen vielä millään tavalla vaan tulin vain tunnollisesti peesissä. Nyt ei myöskään sykkeet palautuneet enää sillä tavalla kuin aikaisimissa mäissä, vaikka meno tuntui taas myötämaassa helpolta. Päätinkin siinä, että tämä oli viimeinen mäki, missä roikkuisin väkisin perässä. Tuon pätkän loppuosa meni PK2/VK1 alueella, eli aivan liian kovilla tehoilla. Söin omaa suoritusta tuossa ja vielä etenkin, kun minulla oli alla 6vrk aikaisemmin päättynyt Backyard ultra. Aivan ei maltti siis pitänyt sittenkään.

            19,5km - 32km Rykiniemi - Eteläpää

            Käytännössä VK1 ja vähän PK2:sta menin Rykiniemestä Eteläpäähän. Voi, voi. Vaikka koitin jäädä vähän Villestä, en selvästi osannut muuttaa kesken kisan peesimoodia oman tekemisen moodiksi vielä tässä kohtaa. Tämä mäki-ongelmaisuus tuli itselle yllätyksenä. Tässä jos missä, tuli nyt itselle selväksi, että minun tasolla ei ole varaa mennä mäkiä liian kovilla tehoilla ja että jos mäessä sykkeet vähän nousee (max. PK2) niin sen jälkeen täytyy ne palauttaa PK1:lle. Oma suoritus täytyisi muistaa. Tämä väli mentiin käytännössä neljän kimpassa. Minä, Ville, Crispus Kanyagia ja Pekka Kauranen. Toisaalta tuo Suopellon jälkeinen 4km "mörön perse" on ehkä sellainen väli, että siellä ihan kokonaan PK-alueella pysyminen voi olla vaikeaa, mutta sinne oikeanlaisella tehoalueella tulo auttaa hieman asiaa. 

            32km - 40,5km Eteläpää - Kiviniemi

            Eteläpäässä, vajaan 33km kohdalla on puro, josta täytin Pekan kanssa vettä. Ville ja Cris menivät hieman ylemmäs purolle täyttämään pulloja. Tuossa kohtaa Ville pääsi hieman karkuun ja meistä vain Cris lähti häntä tavoittamaan, ja olikin Villen tavoittanut. Minä jatkoin matkaa nyt ihan omaa tahtia ja oikeilla sykkeillä, Kaurasen Pekka mukanani. Pian puron jälkeen tuli molempien jalkojen reisien sisäosiin krampit. Otin nopeasti kaksi suolatablettia ja yhden magnesium tabletin. Aikaisemmin olin ottanut yhden molempia noin 2h kohdalla. Nyt oli kisaa käyty viisi tuntia. Reagointi tepsi nopeasti ja krampit unohtuikin aika pian mielestä. 

            Polku jatkui teknisenä ja syheröisenä. Olo alkoi kuitenkin hiljalleen stabiloitua kramppejen jälkeen ja nautin vain Kolin yöstä. Pekan kanssa oli myös mukava jutustella. Hieman ennen huoltoa kävin kusella ja Pekka karkasi. Huollossa olimme kuitenkin taas lähes yhtä-aikaa. Laitoin kahteen lötköön ½ magnesium poretablettia/lötkö, kuten olin koko ajan tehnyt. Kolmanteen lötköön, juomaliivin kengurupussiin laitoin pelkästään puhdasta vettä puoli litraa. Näin oli toiminut Rykiniemessäkin ja purosta olin ottanut lisäksi litran lisää ja laittanut yhteensä yhden magnesium poreen. Ekalla 19,5km pätkällä join 1,5L. Olin juonut Kiviniemeen huoltoon (n.40,5km/6h50min) mennessä vettä siis 4L. Hmm. Taisin juoda hieman purosta lisääkin, sekä Kiviniemen huollossa myös. Korjataan tuo lukema 4,5L ekalle vajaalle 7h ajalle. Eli ihan hyvin siis. 

            40,5km - 55,5km Kiviniemi - Peiponpelto

            Kiviniemestä lähtiessä oli jotenkin älyttömän virkeä olo. Sykkeetkin oli rauhoittunut, kun aloin mennä omaa suoritusta. Lähdin Kiviniemen huollosta nopealla huollolla yksin, ennen Pekkaa ja jatkoin matkaa yksin. Edessä, eikä takana näkynyt lamppuja. Nautin olosta. Nautin Kolin yöstä. Tunnelma oli tosi siisti. Olin inessä. 

            Kolinvaaralle noustessani edessä alkoi pilkottamaan lamppu. Ohitinkin pian peräjälkeen pari kaveria. Silti menin ihan leppoisasti, myös sykkeiden mukaan. Pian olikin jo Ryläkselle kiipeämisen osuus. Ohitin sillä välillä neljä lisää, lisäämättä yhtään itse menomoodia. Ryläyksen jälkeen ohitin vielä yhden ennen Peiponpellon huoltoa. Oli todella hyvä fiilis. Kaikki kävi kuin itsestään. Tunsin olevani hyvässä kunnossa ja ajattelin selvinneeni alun ylitehoisista pätkistä. 

            55,5km - 66km Peiponpelto - Kolin huolto

            Peiponpellon huollossa join taas hieman vettä lisää. Jossain Ryläyksen kohdilla olin ottanut kaksi suolatablettia ja yhden magnesium tabletin lisää. Täytin kaksi lötköä (1L) tuosta huolosta jälleen tietysti magnesium poreilla terästettyä vettä. Peiponpellosta alkaa se pitkä nousu kohti Ikolanahoa. Alkoi jälleen sisäreisissä tuntumaan krampin oireita, mutta nyt ei jalat ehtineet ihan krampata. Otin heti kaksi suolatablettia ja join hyvän kulauksen vettä. Krampit katosivat saman tien. Ja unohdin ne myös samantien, sillä Kolin loppuosan lukuisista nousuista huolimatta missään niissä ei enää tuntunut krampin oireita. 

                1.kierroksen jälkeinen huolto.

            Saavuin huoltoon ajassa 11:37h, eli klo.5:37. Siellä oli myös Ville ja Cris. Ville oli puheliaan ja latautuneen oloinen. Kris hiljaa ja heikonnäköisessä kunnossa. Aloitin välittömästi huoltotoimet, Villen kertoessa, miten ne tuo ruoatkin suoraan juoksijan eteen. Se helpotti ja nopeutti huoltoa. Ville pohti siinä, että lähteekö vai oottaako, mutta ehdottomasti kannustin lähtemään sillä itselläni menisi vielä ainakin 10min ennen kuin olisin valmis. Olin hädin tuskin ehtinyt aloittaa syönnin ja juomaliiviin piti vielä laittaa 2.kierroksen eväät ja jalat puhistaa yms. 

            Ville lähti toiselle kierrokselle klo.5:49. Cris alkoi oksentamaan. Minä syömään. Olimme kaikki vierekkäin. Tällaista tämä on. Jatkoin huoltamista hyvällä fiiliksellä, sillä Kolin loppunousussa olin tuntenut hyvää fiilistä ja jotenkin alkoi tuntumaan, että nyt voisin onnnistua. Lähdin toiselle kierrokselle klo.6:02. Tein hyvän ja rivakan 25 minuutin huollon. Söin, puhdistin jalkaterät, vaihdoin paidat, täytin liviin uudet juomat ja energiat, sekä muut varusteet mm. Otsavaloon tuoreen akun ja vara-akun mukaan yms. 

                Huollossa. Cris taustalla. Kuvan ottanut Ville Isoniemi.

            2.kierros lähtö - Jauholanvaara

            Huollossa GPS oli hakenut kilsan extraa. Kello piippasi 67km mennessäni lähtölinjan ali. Fiilis oli hyvä ja pääsin pian juoksuun kiinni takaisin. Juoksin tasaisella ja myötämaassa ja kävelin kaikki vähäisetkin vastamaan ja tietysti ylämäet. Pian Cris otti minut kiinni ja minun veden heitto tauon aikana hän paineli edelleni. Oli vielä pimeää. Crisin otsavalo aloitti edelläni Mäkrän kiipeämisen toistamiseen. Pian aloin kuitenkin saavuttamaan häntä. Cris pysähtyi. Kertoi, että energiat oli loppu. Kehoitin tankkaamaan ja jatkamaan rauhassa. Cris on kokenut näissä, joten toki hän tiesi nuo itsekin, mutta tueksi hänelle. 

            Jatkoin hyväntuulisena yksin matkaa. 9km kohdalla ensimmäiset 65km kisaajat liki lensivät ohitseni. Oli kiva nähdä uusia ihmisiä ja joukossa oli tuttujakin. Tämä oli piristys. Pian 10km kohdalla Nurmisen Tuomo otti minut kiinni. Olin ohittanut hänet Ryläyksellä ensimmäisellä kierroksella. Tuomolla oli hyvä meno päällä. Juteltiin ja mentiin tovi yhdessä, aina Jauholanvaaran nousuun saakka. Nousun lopussa sisäreidet alkoi ottaa kiinni kolmatta kertaa. Otin tutun coktailin vielä hieman tujumpana: nyt kolme suoltablettia ja yhden magnesiumin. Tämä tuli yllättäen, sillä olinhan huollossakin syönyt suolaista lihakeittoakin. 

            Pääsin mäen ylös ja hiljalleen Tuomo hivuttautui puhe-etäisyyden ulkopuolelle ja 65km matkalla juossut seurakaveri, Vähäsöyringin Pekkakin ohitti lyhyesti puhutellen. Luulin jo, että coktaili olisi tepsinyt taas, mutta pian sisäreidet kramppasi pahemman kerran. Otin vielä kaksi suolatablettia lisää, mutta enää ei lihakset rauhoittuneet ollenkaan. Jokaisen töysyn yli jalan nostaminen oli vaikeaa ilman kramppia. Koitin juoda ja ottaa extra-energiaa, mutta mikään ei auttanut. Tilanne eskaloitui nopeasti. Siinä ei auttanut, että muuten oli kaikki hyvin ja fiilis oli ollut mitä parhain. Oli myönnettävä realiteetti: näillä lihaksilla ei nyt kiivetä nyt seuraavana tulevaa vesivaaraa ylös, eikä mitään muitakaan mäkiä. 

               Peli oli pelattu, mutta jotenkin piti päästä edes reitiltä tietä pitkin sivuun, että kisajärjestäjät voisi minut evakoida. Oli otettava burana, jotta terävimmät krampit loppuisi. Menin tasaista tietä hissukseen noutopaikalle. Sammutin kellon kello 8:57. Minun kisa oli siinä. Olo oli epätodellinen. Fiilis oli ollut hyvä, olo oli ollut hyvä, mutta lihakset ei kestäneet tänään. Tottakai edellisen viikon rasituksella (PPU) oli tähän oma osuutensa. Myös 1.kierroksen mäki keulimisella. Tässä oli kuitenkin paljon hyvää, jonka haluan mukaan tulevaan. Yötä vasten startanneessa kisassa ei ole aiemmin toiminut nesteiden ja energioiden imeytyminen näin hyvin. Myös yleinen olotila oli hyvä ja oikeanlainen. 

            Tästä on hyvä jatkaa. On nämä hienoja geimejä.

            Ps. Kirjoitan tätä loppuun kellon näyttäessä jo yli yhtä yöllä. Ei hätää, sillä aloitan tällä juuri alkaneella uudella viikolla uuden työn, joka on pääsääntöisesti pelkkää yötyötä. 23 vuoden hoitaja-ura on toistaiseksi ainakin 6kk tauolla. Ehkä kerron tästä jossakin toisessa kirjoituksessa lisää - tai sitten en.

Onni Vähäaho, Nivalassa 3.10.2022

KOLILLA VOITTO MOODI

            Puun lehdet ovat värjääntyneet ja maa kuin penselillä taiteiltu. Ihmiset ympärillä ylenkäyttävät ruska sanaa. Lunttaat mapsista olevasi Kolilla. Yövuoro päättyi aiemmin aamulla ja nyt olen täällä. Mitä minä näen, kuulen ja koen täällä, on voitto.

            Matka edelliseen kulkee nauruisasti kahden ystävän kanssa. Kolmas ystävä kolauttaa pahemman kerran päänsä auton keulaan hiekkatiellä ajaessamme mökkiä kohden. Jänis. Palaamme samointein katsomaan, miten sille kävi. Mutta jänis on poissa. Selvisikö mokoma? Jänis on selvästi yhtä taipuisa kuin murre täällä. Tämä oli voitto. Olimme perillä.

            Asetutaan, nauretaan ja pidetään mukavaa iltaa. Sitten nukutaan kaikki hyvä yö. Tämä, jos jokin, oli suuri voitto. Aamulla kahvi tippasee ja puuro valmistuu käden käänteessä. Aamu-tv maustaa, muttei ohjaa keskustelua. Jutusteluu soljuu aiheesta toiseen. Emme mene välikysymyksiin - säilyy konsensus ja harmonia. Voitto moodi.

            Mietitään päivän aikatauluja. Arvuutellaan kenellä maha tarvii missäkin kohtaa lounasta. Tarjoudun michelin kokiksi ja pojat hoitavat muita käytännön hommia, kuten lämmitystä. Syönnin jälkeen meno on hulvatonta ja yhden mielestä jo sekavan oloista. Kaksi valmistautuu juoksemaan 130km matkaa, jossa sylinä on sysitumma ja pimeä Kolin yö. Olen toinen heistä.

            Seurueen lyhin kisamatka on karvan yli maratonin sekin. Toinen nivalainen juoksee 65km matkan ja paras 130km ja yli 5000 nousumetriä. Keskeyttänytkin 81km, vaikka joutui taistelemaan kramppeja vastaan jo ekan kerran 34km kohdalla. Yhteensä neljä nivalaista juoksi Kolilla, vaarojen maraton tapahtumassa herjajärvenkierroksella 320km. Tämä oli iso voitto meille ja kansallispuistolle.

            Kun lenkkarit oli riisuttu vaihtui tekeminen peseytymisen ja syömisen puolelle. Yksi oli juossut karvan yli vuorokauden ja häntä väsytti kovin. Hän uneksi ja muut nauroi niille jutuille, jota uneksinta sisälsi. Yksi lämmitti saunan ja meni uimaan hyiseen veteen. Lopulta tämä toistui niin monta kertaa, ettei enää tiedetty, kummassa paikassa tämä kaveri milloinkin oli. Hauskuus pysyi läsnä kuin noiduttu - tämä oli voitto.

            Lopulta tuli matti, nukkumatti. Reissu oli ollut mukava, mutta raskas. Kahdella jäi perjantai-lauantai yö nukkumatta kokonaan. Eikä siinä kaikki, he myös juoksivat koko yön ja vielä senkin jälkeen. Mietin mille asialle tuo sitten oli voitto. Ehkä eläkejärjestelmälle? Kovaa huutia kropalle, sydämmelle ja aivoille, jättää yöunet väliin ja korvata se juoksemalla vaativissa maastoissa. Selvittiin kuitenkin siitä ja se oli ainakin voitto.

            Olen etuoikeutettu voidessani kokea jotain näin upeaa. Kulkea kansallispuistoissa juomaliivi kannossa juoksujalkaa. Kiivetä korkeimpien vaarojen yli ja nähdä auringon laskut sekä nousut kisasta toiseen. Jakaa nämä kokemukset ja hetket hyvien ystävien kesken. Tämä on yksi muutamista jutuista, miksi elämä on niin hienoa itsessään. Tämä oli voitto.

 

Meidän matkaseurueen tulokset:

M130km (68 osallistujaa)

16. Ville Isoniemi, Nivalan Polku   24:19:59

      Onni Vähäaho, Nivalan Polku DNF (n.81km)

M65km (122 osallistujaa)

13. Pekka Vähäsöyrinki, Nivalan Polku 8:37:34

M43km (290 osallistujaa)

183. Joonas Jyrkkä, Nivalan Polku 6:55:25

 

TULOKSET

 

   Upeaa juosta näissä maisemissa. Kuva: Lauri Kontkanen

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.10.2022

UTMB HAASTE 2022

             JOHDANTO

             Päätin viime viikolla tehdä tällä viikolla UTMB haasteen paikallisella Taunonmäellä (Dan Hill) 390 metrin ja 23 nousumetrin luupilla. Tarkoituksena oli aloittaa maanantaina aamuvuoron jälkeen noin klo.17. 440 kierroksen, 171,6km ja 10120 nousumetrin treeniblokki. Työvuoroja olisi haasteviikolla neljä. Tuo lisäsi toteutukseen haastetta jo ennalta, sillä määräpainotukset tulisi vapaapäiville. Jo paperilla tuo näytti kovalta, mutta olin utelias kokeilemaan. 

            Tämä idea tuli noin kolme viikkoa sitten käymäni Kolin mäki painoitteisen, kolmen vuorokauden harjoitusleirin jälkeen. Siellä reisilihakset oli ekan päivän jälkeen aivan köysissä, mutta toivuin tuolla tekemään varsin onnistuneen mini harjoitusleirin. Leirin jälkeen kunto kasvoi selvästi ja juoksu oli voimakkaamman tuntuista. Tämä on siksikin loogista, sillä iän myötä ihminen menettää herkästi lihasvoimia. Siksi mäki painoitteinen harjoittelu on iän myötä yhä tärkeämpää, jos haluaa kehittyä. Iän myötä myös samalla tasolla pysyminen on kehittymistä.  

            TOTEUTUS

            Maanantaina kello 16:44 käynnistän kellon. Yksi innokas haasteen tekijä oli saapunut paikalle jo ennen minua. Upeaa! Takana oli siis aamuvuoro ja sitä edelsi iltavuoro. Olin siis jo valmiiksi hieman rasittunut ja yöunet ilta ja aamuvuoron välillä olivat jääneet vähiin. Tavoiteeksi olin asettanut kiertää eka päivänä 45 kierrosta. Ja sen tein.

            45 kierrosta, 17,52km, 1035 nousu -ja laskumetriä, 2h36min26sek (keskisyke 127)

                                                          

            Tiistai. Taas oli aamuvuoro. Nukuin ihan normaalisti ma-ti yön. Tiistai-illan tavoite oli kova 65 kierrosta. Ekat 40 kierrosta meni hyvin, mutta loput 26 kierrosta oli hidasta ja työlästä. Työpäivien kuorma tuntui. Erikoisesti juuri sisuskalut tuntuivat olevan kovilla. Liki olisin voinut luetella missä tuntui mikäkin sisukalu. Jalat oli varsin ok, vaikka 59 kierroksella pannutinkin. Tein siis jopa yhden yli tavoitteen, eli 66 kierrosta. Koossa oli nyt 111 kierrosta.

            66 kierrosta, 25,6km, 1518 nousu -ja laskumetriä, 3h58min27sek (keskisyke 127)

 

            Keskiviikko. Vapaapäivä töistä. Nukuin todella huonosti. Unet oli levottomia ja vyörytin peittojani kuin Jouko Salomäki Los Angelesin Olympiakisoissa 1984. Olo oli krapulainen. Siristelin aamukahvilla silmiäni puoli ysiltä. Söin puuron ja leipää. Lähdin kauppaan, sillä jääkaapissa oli vain yksi maitopurkki. Ruokakin oli loppunut edellisenä iltana. Ostin kanatacosalaatin ja seuraavaksi päiväksi jauhelihakeitto värkit. Parturi oli klo.10. Olin "aamumäessä" kello11.10. Kiersin 45 kierrosta. Tavoite oli 50. Otin kevyemmästi. Kuuntelin polkuporinoiden mainiota podcastia koko ajan.

             45 kierrosta, 17,69km, 1035 nousu -ja laskumetriä, 2h46min32sek (keskisyke 121)

              Iltamäki alkoi vain vajaa kolme tuntia aamumäen loppumisen jälkeen, koska oli tavoite päästä viimeistään kello 20 maissa rauhoittumaan seuraavaa päivää varten. Illalle oli tavoite 50 kierrosta. Kiersin 55 ja kontrasin aamun viiden vajeen tuolla. Meno oli huonosta yöstä huolimatta hyvää ja ajattelin, että jospa seuraavana yönä nukuttais. Päivän aikana siis yhteensä 100 kierrosta, 39km ja 2300 nousu -ja lasksumetriä. Illalla oli mäessä ennätysmäärä (11) porukkaa ja se lisäsi fiilistä. Lopuksi soittelin kaverille luurejen avulla liki tunnin puhelun. Päivä oli mainio. Olin kokonaistavoitetta yhden kierroksen edellä.

             55 kierrosta, 21,31km, 1265 nousu -ja laskumetriä, 3h22min16sek (keskisyke 125)

 

                Torstai. Vapaapäivä töistä. Vapaata oli myös näköjään yöunista. Jo toinen yö peräkkäin ja yhä hullumaksi meni. Nyt ei enää riittänyt pelkkä peittojen vyöryttäminen sängyssä. Hoidin noin pari vuotiaita lapsia jossain argentiinalaisessa ympäristössä, jossa oli tuttujen pariskuntien näköisiä lapsia, sekä "kruununa" Diego Maradonan noin kaksi vuotias poika, jolle koitin selittää, miten hieno pelaaja hänen isänsä aikanaan oli. Olo oli arvatenkin aivan kauhea herätessäni. Mietin jo yöllä joka tunnille vähintään kerran havahtuessani (lapset sylissäni), että nyt taitaa olla kuormaa likaa työviikolle tehtäväksi. Ilmeisesti koin jonkinlaista määrästressiä siitä, että vapailla pitäisi tehdä noin 100 kierrosta, jotta työpäivinä voi sitten mennä vähemmillä ja saavuttaa kuitenkin 440 kierroksen tavoite. 

                On selvää, ettei ilman unta harjoittelu ole tuottavaa. Yksi ohi yö vielä menee, jos sen jälkeen jatkuu unet hyvinä, mutta ei kahta peräkkäistä. Kävin vielä aamulla mäessä miettimässä asiaa. Kiersin 9 kierrosta ja sain näin puolihaasteen täyteen. Jalat oli hyvät, mutta ei se auta, jos unta ei ole. Tavoite oli liikaa työviikolle. Vapaaviikolla olisi riittänyt noin 63 kierrosta/päivä. Se on aika paljon vähemmän kuin 100.

  yht. 85,68km ja 5060 nousu -ja laskumetriä. Yhteensä 67h aika-ikkunan aikana treeniä 13h15min

 

                LOPPU ANALYYSI

                Tykkään katsoa asioiden positiivisia puolia. Jalat pysyi hyvinä tuollaisen tiiviin ja kovan treeniblokin. Ajallisesti (kolme päivää) tuo oli samanlainen kuin Kolilla. Kolilla treeniä tuli tasaisemmin. Siellä treenimäärä oli 12h42min, 99km ja 2665 nousumetriä. Nyt siis 13h 15min, 85,68km ja 5060 nousumetriä. Kolilla väsyi jalat, nyt sisukalut, johtuen tiiviimmässä ikkunassa (työpäivät) tehdystä setistä, joka heijastui yöuniin. 

                Uskon, että tästäkin blokista oli hyötyä ja olen taas viikon-kahden päästä paremmassa kunnossa kuin ennen tätä blokkia. Eli vuoden parhaassa kunnossa. Tämä luo uskoa tuleviin koitoksiin, PPU:n ja VM130km kisaan. 

                Minulla on ollut aiemmin vaikeuksia reisien kanssa isommassa määrässä mäkivääntöä. Nyt reidet jaksoi hyvin reilun viiden tonnin määrän. Tämä antoi uskoa, että tulevat haasteet voi saavuttaa. Nyt sain lisäksi muutaman extrapäivän aikaa palautua tästä blokista ja kuitata univajeet. Ultrajuoksuharjoittelu on tunnistamista ja tunnustamista. Yli pitää uskaltaa vetää, mutta täytyy olla tietyt reunaehdot. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 8.9.2022

24 tunnin juoksun SM-kisa

            Olin onnekas, saadessani hyvän ystäväni ja ammattitaitoisen fysioterapeutin, Ville Isoniemen huoltajakseni. Ville osasi ja uskalsi arvioida eri tilanteet kokemuksella ja ammattitaidolla. Urheilija itse, kun ei osaa välttämättä suorituksen edetessä ja väsymyksen karttuessa tehdä järkeviä päätöksiä. Toki viime kädessä päätös eri vaiheiden ratkaisuista on urheilijalla itsellään, mutta ammattitaitoinen ja hyvin asiat esittävä, sekä perusteleva huoltaja on kaikki kaikessa.

            Kisan alku lähti suunnitellusti. Kuusi minuuttia hyvin kevyttä hölkkää, jota seurasi minuutti rentoa kävelyä. Aika nopeasti auringon porottaessa yhdellä, jos toisella kisaajalla alkoi olla ongelmia. Ei välttämättä kuumuuden kanssa lämpöastein vaan suoraan estraadille porottaneen auringon vuoksi. Itse lisäsin juomista jo toisella tunnilla, kun huomasi sykkeen nousevan. Reitin varrella oli mukavasti kannustajia ja osa ihan tuttujakin.

            Jossain 4-5 tunnin välillä tunsin ajoittain hiekanjyviä kengässä. Ne ei vielä haitanneet, mutta ilman toimenpiteitä iho saattaisi rikkoontua/rakkuloitua. 6h kohdalla oli koossa noin 57km, jolloin pesin ja kuivasin jalat, sekä vaihdoin sukat ja kengät. Pysähdys oli siksi pitkä n.4-5min, että jalat hieman kankottuivat ja vauhti hieman laski, mutta oli edelleen tosi hyvää ihan siihen korkeimpaankin tavoitteiseen nähden.

            6h40min tietämillä (64km) alkoi sahalaitaa vilkkuun näkökentässä. Tiesin, että migreeni eskaloituu, jos ei ota heti jämäkkää buranaa. Ja niinhän se asettuikin noin puolen tunnin himmailun jälkeen. Tässä hyvä esimerkki siitä, mitä kaikkia haasteita ultrajuoksu voi pitää sisällään. Pian tämän jälkeen sain kuulla, että juoksukamu Aki Käräjäoja joutui keskeyttään. Muutoinkin tuntui keskeyttämisiä tulevan monille jo alkuvaiheessa. Kyllä, ultrajuoksussa ollaan vielä alussa noin 70km jälkeen.

            Migreenin jälkeen meno oli sangen tasaista, mutta tottakai nuo kaikki lyö vähän siiville. 99km kohdalla vierailin eka kertaa antaumuksella bajamajassa. Puolimatkassa oli koossa noin 103,5km. Eli 200km realistinen tavoittelu alkoi olla tiukassa, mutta b-tavoite, 180km oli vielä hyvinkin otettavissa.

            Toinen puolikas kisasta ehti vanheta vain ehkä vartin, kun niska-hartia-seutu (NHS) aloitti oireilun. Kova pistos ja maailma musteni. Fysioterapeuttisia toimenpiteitä ja vaihtelevasti pääsin kahdesta kierroksesta muutamaan kunnes taas alkoi kiristään niin, että olo oli viittä vaille tai sitten jopa ehti tummua hetkellisesti. Hieman pelottikin jossain vaiheessa, kun suntin virtaavan veden vieressä juostiin, että jos horjahtaa sinne ja menee taju. Mullahan on ollut käsien ja ylipäänsä ylävartalon kanssa erilaisia jumi -ja tulehdustiloja jo noin 3kk ajan. Eivät taida parantua ilman jämäkkää kuuria ja rauhoittamista?

            12,5h jälkeen en enää pystynyt kantaan puolen litran vesi lötköä mukana. Kipu NHS -alueella oli niin kova. Tilanteen huipentuma oli puoli viiden maissa, kun olin asettumassa Villen käsittelyyn niin minulta lähti taju jo ennen kuin Ville ehti edes koskea. Kävin ja käytiin jaakobin painia kisan jatkamisen kanssa. Sinällänsä paikallaan olo ehkä vain pahentaisi ja kävellä pystyi - ja välillä jopa siellä täällä hölkätä - aina pari kolme kiekkaa. Sitten taas piti NHS -aluetta ja myöhemmin koko selkää lepuuttaa. Jäykkyys tuntui vain laajenevan.

            Yön rauhallisen etenemisen tunteina tutustuin toiseen ontuvaan juoksijaan, Topi Jokitaloon, jonka ansiolistalta ultrajuoksun saralta löytyy mm. UTTF-liivi. Tuon liivin saa, kun juoksee samana vuonna Karhunkierroksen 166km, Hetta-Pallas-Ylläksen 160km ja Vaarojen maratonin 135km kisan maaliin. Nimettiin nilkuttavaa menoamme mielenterveyspiirin aamuyön kokous piiriksi. Nuo hetket, nuo tunnit, antoivat hieman valoa meille molemmille. Hyvää paranemista ja toipumista Topille!

            Itse juoksussa oli se ongelma, että askel aina tärähti kipeästi NHS -alueelle useimmiten (mutta ei aina) ja näin juoksuosuudet supistui. Lopussa, kun aikaa oli enää 14min, juoksin alle 6min/km vauhtia kolme viimeistä kierrosta. Rajoittava tekijä oli tällä kertaa NHS -alue. Jalat ois jaksaneet hyvinkin. Ville teki varmasti yli tuhannen euron edestä fysikaalista hoitoa, joten laskua odotellessa. Yksi hauska tilanne oli yöllä sovitun klo.3 puuron kohdalla, kun sitä kauhoin kävellessä. Sanoin Villelle, että onpa hyvää puuroa. Alle sekunnin viiveellä Ville vastasi: -"Niin, minä tein sen".

            Lopputulos tällä kertaa 153,820m,  joka on toisaalta uusi ennätykseni, kun en ole oikein tässä kilpailumuodossa koskaan onnistunut. Tällainen "kisa" on minulle aina myös mitä isommissa määrin tapahtuma, festivaali, jossa näkee paljon vanhoja tuttuja, sekä uusia iloisia ja hyviä tyyppejä. Olimme onnekkaita, kun huoltopöytämme sijaitsi Ronkaisen Tomin ja Kari Rannan/Mikko Liukan huoltopöytien välissä. Vasemmalla puolen hoidettiin sekä 1kk ikäistä vauvaa, että Suomenennätyksen juossutta (yli 260km!) huippu-urheilijaa. Seitsenlapsisen perheen äidillä ei puuha varmasti lopu. Toisella puolen oli kaksi ilopilleriä hopea ja pronssimitalistien huoltajina, joiden hymyileviä kasvoja ja kannustavaa otetta oli kiva seurata.

 

 TULOKSET

 

            Loppuun vielä salaisen asiakirjan, eli huoltajan (Ville) merkintöjä kisan aikana:

La klo.20.25 Fiilis tapissa, kierros 87

Su klo.00:30 Vaikeeta, huimaa, kierros 123

Su klo.1.32  4 kertaa niskan käsittely, vieläkin vaikeaa

Su klo.2.00  Kuivat paidat vaihdettu. Niskan käsittely

Su klo.2.30  Juoksu maistuu

Su klo.3.20 Juoksu kulkee, kierros 152

Su klo.5.15-5:20 tajunanhoitoa. Niskakipu VAS 9/10

Su klo.6.04 havaittu juoksevan

            Se oli sellainen kisa / tapahtuma. Käsi ja NHS:n kivut / tulehdukset on kestäneet nyt kolme kuukautta. Pääosin toki olen pystynyt elämään normaalisti, mutta en tiedä meneekö tämä vain odottamalla normaaliksi. Kuitenkin ajoittain esim. 0,5 litran juomapullon kantaminen käy käteen tai NHS:n lihaksiin kipeää. Työvuorojen jälkeen on särkyä ja kipua. Yhden viikon Burana kuurin olen syönyt ja Voltaren geelin vahvempaa versiota käyttänyt tukitoimena. Kuitenkin kävely ja hölkkä on yläkropalle lähtökohtaisesti hyvää rentouttavaa liikuntaa. Nyt nuo jumit/tulehdukset rajoittaa/estää senkin.

            Vahva tunne jäi, että paljon jäi kuntoa tuon NHS:n ja käsien rajoitteen vuoksi mittaamatta. Kuten tuossa kirjoitinkin, lopussa juoksin viimeiset 14 minuuttia yli 10km/h vauhtia, kun aikaa oli enää niin vähän jäljellä ja jalat oli hyvät. NHS antoi tuon 14 minuuttia juosta, mutta aika monta tuntia se ei antanut. Peijakas vaiva. Toivottavasti nämä lämpimät ilmatkin antais vähän jeesiä. Aina on helppo neuvoa muita, mutta sanoppa itelle, että meneppä nyt vain lääkäriin tai muuta sellaista.

 

KUVIA

 kaksoisnapsauttamalla saat kuvan isommaksi

 

                    Kisan viimeisillä kierroksilla (kuva: Kirsi Martikainen)

 

 Suomenennätyksen (260,130km) juossut Tomi Ronkainen ja hänen vaimo (huoltaja, kisassa)

 

 Yön huoltoa (kuva: Ville Isoniemi)

 

 Tuska oli läsnä (kuva: Ville Isoniemi)

Taas elävien kirjoissa (kuva: Ville Isoniemi)

                Lohdustuspalkinto, kutsutaan myös osallistumispalkinnoksi

Habitus heti 24 tunnin juoksun ja suihkun jälkeen

Kipu on niska-hartiaseudussa. Aina isoin kipu voittaa. Joillekin pingispallon kokoiset rakot, joiden pinnalla kynsi kelluu voi olla kipu. Tässä se jäi toisen kivun alle.

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.5.2022

HUHTIKUUN 2022 HARJOITTELU

            Huhtikuu meni isossa kuvassa suunnitellusti. Parissa kohtaa piti reagoida kehon viesteihin. Etenkin yläkropan jumi, lihaspinne ja tulehdustilat haastoivat. Ne tuli/eskaloitui ehkä kahden kuukauden sisällä. Julkisesti en ala ruotiin, mikä tuon teki, mutta sanotaan, ettei ainakaan harjoittelussa. Koitetaan hoitaa ja katsoa, mitä yläkroppa sitten tykkää, jos sitä yrittää rasittaa esim. reppujuoksuissa. 

             Huhtikuussa juoksin kohtuullisesti, ehkä juuri sopivasti, matkalla kohti Kokkolan 24 tunnin Suomen mestaruus kilpailuja. Toki mitään isoja viikkoja ei tullut, mutta kolme viikkoa sitten juoksin 153km ja seuraavalla 137km. Sellainen nyrkkisääntö on, että yksillä silmillä mentäviin kisoihin valmistautuessa pitäisi juosta vähintään yksi viikko se kilsa määrä, mikä juostaan sitten kisassa yhteen kyytiin. Eli minun tapauksessa korkein tavoite on 200km. Mutta ei nämä nyt mitään kiveen hakattuja ole. Ja juoksin tarkoituksella talvella vähemmän, satsaten monipuolisuuteen, joten määriä ei ole viisasta nostaa liian nopeasti. 

            Nyt toukokuulle mentäessä (nyt siis enää kolme viikkoa kisaan) jäljellä vähän pidemmistä on ensi perjantain 40km lenkki kisarytmillä. Muuten lenkit vaihtelee jossain 5-22km välillä. Hiljalleen alan keventeleen, jotta olen mahdollisimman tuore sitten viivalla. Ja tietenkin täytyy koittaa tuota yläkroppaa saada vetreämmäksi. Onhan se raskasta käsillekin, jos ne ovat jo valmiiksi kipeät. 

            Mutta uteliain mielin lähden Kokkolaan tekemään hyvää kisaa. Minulla on omat ajatukset kisasta. Yksi on tuo etenemisrytmi. Se tuo minulle kaivattua rytmiä, koska olen sellainen, joka sitä kaipaa. Toinen on tuntemus ja sen saaminen rennoksi ja vaivattoman kevyeksi. Välillä tulee varmaan tarkastettua sykettäkin, että täsmääkö tuntemusten kanssa, mutta ei noin pitkää kisaa voi mennä pelkästään sykkeiden mukaan. Mitä nyt alussa kahtua, ettei lähde keulimaan. Tuo hölkkä 6min + kävely 1min -kisarytmi auttaa kaikin puolin. 

            Neste -ja energiasuunnitelmakin on luotu. Ei mitään kierroskohtaista vaan lista mitä laitan esille niin juomissa kuin energiankin puolesta. Vielä tätä kirjoittaessa henkilökohtaisen huoltajan ratkeaminen on vaiheessa, mutta selvittelyssä kylläkin. Sään mukaan tietysti muutakin varautumista. Mutta tasainen liike ja tekeminen keskiöön. Katotaanpa toukokuun lopulla miten meni. 

 

             HUHTIKUUN TREENIT:

* juoksua 461,4km  (+114,1km vrt  maaliskuu)

* kävelyä 5,5km (-4,4km vrt maaliskuu)

* pyöräilyä 57,3km  (+25,6km vrt maaliskuu)

* hiihtoa 15,1km  (-93,3km vrt maaliskuu)

* lumikenkäilyä 10,9km  (+10,9km vrt maaliskuu)

* nousumetrejä 2005m (-1135m vrt maaliskuu)

* harjoittelutunteja yhteensä 53h 24min  (+1h 55min vrt maaliskuu)

* vuosi 2022 yhteensä 209h 30min 

* vuosi 2022nousumetrejä yhteensä  10958m+

 

 

  Onni Vähäaho, Nivalassa 30.4.2022

KOHTI 24 TUNNIN JUOKSUN SM-KISAA

               Tämä projekti alkoi syystalvena, kun tuli heikolla hetkellä ilmoittauduttua Kokkolan 24 tunnin juoksun SM-kisoihin. Olen nyt tarpeeksi utelias katsomaan tämän vielä kerran, 24 tunnin juoksun. Se on ollut aina minulle vaikea laji. Virallinen ennätykseni on Unkarissa 2015 juostun 6 vuorokauden MM-kisojen ensimmäisen vuorokauden tulos, 135,203km. Toki esim. viime lokakuussa juoksin 19 tunnin aikana yli 127 kilometriä voittaessani Pyssymäki Päkjaart Ultran (PPU 2021).  Ja 2019 vuonna voittaessani PEP 171km, juoksin reilun 28 tunnin aikana noin 174 kilometriä. Ollessani viimeksi 24 tunnin kisassa, tapahtui se niin ikään Kokkolassa vuonna 2016. Silloin juoksin 133,071km. En ole mielestäni kertaakaan onnistunut tässä kilpailumuodossa, 24 tunnin juoksussa.

 

                Olen menettänyt vauhtiani kohtuullisen tuntuvasti kuuden vuoden takaiseen verraten, jolloin juoksin vielä mm. tonnin 3:24min ja viisi kilometriä alle 20 minuutin. Sen sijaan olen mielestäni kehittynyt kestävyydessä ja pystyn juoksemaan aika pitkään hyvin tasaista vauhtia samoilla sykkeillä. Syväkestävyys on kehittynyt. Uskon ja luotan, että se mahdollistaa muutoin onnistuessani minulle hyvän tuloksen. Viime syksyn PPU2021 tapahtumassa etenkin minulla onnistui tosi hyvin energioiden ja nesteiden imeytyminen. Se on yksi erittäin ratkaiseva tekijä, miten se osa toimii. Päivissäkin on eroja tuon suhteen, joten tarvitaan hyvän kunnon lisäksi hieman onneakin.

 

              Minulla on Kokkolaan kolmiportainen tavoite: A) 200km, B)180km ja C)161km. Korkeimpaan tavoitteiseen päästäkseen minun tarvitsee onnistua kaikilla osa-alueilla vähintään melko hyvin. Muut tavoitteet ovat vastoinkäymisiä varten. Aina kun ei kaikki mene niin kuin Strömsössä.  

 

             Viikkoon 12 saakka kestäneen talven perusharjoittelukauden jälkeen siirryin enempi juoksua sisältävään, niin sanottuun kisakauden harjoitteluun. Ensimmäistä maratonin mittaista lenkkiä lukuun ottamatta pitkien lenkkien jalkojen iskukestävyys on tuntunut todella lupaavan hyvältä. Ilmeisesti tuollaiset 42-54 kilometrin lenkit ovat sujuneet siksi niin hyvin, kun sain nostettua talven perusharjoittelukaudella aerobista kynnystä 16 sykelyöntiä.

 

            Ainoa isompi virhe tuli jälleen kerran sen kanssa, etten aloittanut allergialääkitystä läheskään riittävän ajoissa. Pääsiäisen aikaan oireet alkoivat ja ovat jatkuneet yhä. Allergiseen oirekuvaani kuuluu silmätuntemukset, ääni painoksissa, liman kertyminen ja ajoittain rään vuoto. Osittain siis jopa flunssaankin rinnastettavia oireita. Pari kertaa olen varalta tehnyt koronatestinkin, mutta eipä toki sitä kuitenkaan ole vielä tullut.

 

            Allergia-oireiden flunssapiirteisyys saattoi vaikuttaa yhdessä kylmän paidan sisälle pääsemisen kanssa, että minun niska-hartia-seutu (NHS) meni liki kramppiin viime viikon torstai-perjantai välisen yön lenkillä. Hieman samalla tavalla kuin, jos lämpimällä ilmalla hartiaseutuun puhaltaa jostain liian kylmää ilmaa ja lihaksisto reagoi voimakkaasti supistumalla. Monenlaista vikaa tuntui yläkropassa olevan ja ne yhdistettynä kylmän pääsemiseen puseron alle plus näihin allergiaoireisiin aiheuttivat mitä ilmeisemmin NHS alueen hankalan tilan.

 

             Olenkin nyt tehnyt päivittäistä venyttelyjä ja esimerkiksi foam rullauksia. Edelleen NHS on kovin kankean tuntuinen, mutta juoksua se ei ole häirinnyt. Toisaalta lenkit ovat olleet nyt vain maksimissaan 25 kilometrin mittaisia, joten eipä noin lyhyiden lenkkien perusteella osaa vielä mitään sanoa. Tässä on vielä hierontaa tulossa ja yleensä tuollaiset vaivat tulee ja menee. Näin haluan uskoa.

 

             Eipä tässä sen kummempia. Tätä kirjoittaessa on 25.huhtikuuta. Enää yksi maratonin mittainen lenkki ja muuten jo lyhyempää. Työ alkaa olla tehty ja käydäänpä Kokkolassa katsomassa mihin se tällä kertaa riittää. Esimerkiksi viikolla 15 juoksin noin 153 kilometriä plus vähän muuta treeniä. Ja viime viikolla (viikko 16) juoksin noin 137 kilometriä muun treenin lisäksi. Ihan kohtuulliset viikot. Kuitenkin seassa oli pari vauhtikestävyys treeniäkin. Joskus vähemmän on enemmän.

 

             Näillä mennään.

 

                Kuvia harjoitusteni lomasta

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.4.2022

MAALISKUU 2022 - HARJOITTELU

             Maaliskuun toiseksi viimeiselle viikolle päättyi talven perusharjoittelu jakso. Loput päivät oli ns. siirtymä-aikaa. Tästä eteenpäin alkaa - ja on jo alkanut - valmistautumisjakso kohti Kokkolan 24h SM-kisoja. Tavoiteet siellä seuraavanlaiset: A) 200km, B) 180km, C) 161km (satamailia). Nuo numeraaliset tavoitteet. Isoin tavoite on saada ehjä juoksu. 

            Jäljellä olevat seitsemän viikkoa käytän hyvinkin rajuun harjoittelun vaihteluun. Kuntoa ja etenkin suorituskykyä on tarkoitus nostaa onnistuneen perusharjoittelun pohjan päälle. Harjoittelussani esiintyy kuitenkin pitkähköjä palautusjaksoja, sillä jotkut harjoitukset ovat todella kovia, ja niistä pitää myös palauttaa huolella, jotta niistä saisi parhaan mahdollisen hyödyn. 200km tulokseen ei vain pääse myös juoksematta paljon. Nyt on sen aika. 

            Alla maaliskuun summaukset.

 

             MAALISKUUN TREENIT:

* juoksua 347,3km  (+21,3km vrt  helmikuu)

* kävelyä 9,9km (+9,9km vrt helmikuu)

* pyöräilyä 31,7km  (+31,7km vrt helmikuu)

* hiihtoa 108,4km  (+50,0km vrt helmikuu)

* lumikenkäilyä 0,0km  (-61,7km vrt helmikuu)

* nousumetrejä 3140m (+729m vrt helmikuu)

* harjoittelutunteja yhteensä 51h 29min  (-2h 12min vrt helmikuu)

* vuosi 2022 yhteensä 156h 06min 

* vuosi 2022nousumetrejä yhteensä  8953m+

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 1.4.2022

HARJOITTELUKAUSI 2022 - VIIKKO 9 (KOVA)

         Kova, kova ja kova viikko. Monella tapaa kova. Edellisen kevyen viikon loppupuolelle tuli yksi teholenkki ja tässä kaksi lisää. Muutenkin määrää oli vähintään hyvänlaisesti, yli kaksitoistatuntia. Silti seassa oli yksi lepopäivä joka rytmitti ja mahdollisti kovan harjoittelun.

         Yksi huomio on, että nousumetrit loistaa nyt poissa-olollaan. No, keväällä on tasamaan 24h juoksu, mutta toki meinaan nousumetrejä tehdä vuoden edetessä enemmän. Tähtäimessä on 2023 vuonna kisat, jossa on nousumetrejä... jos nyt intoa piisaa, mutta eletäänpä tämä vuosi ensin. 

         Viikolla oli paljon raskaan alustan harjoituksia. mm. eilen sunnuntaina niin mäessä tehty tehotreeni kuin illan palauttava lenkki, jonka tein osittain upottavilla poluilla. Hyvää peruskuntoa. Tässä valmistetaan lihaksia kestämään kevään tehotreenijaksot. 

            Nyt alkanut viikko on "määrä viikko". No ei oikein ole. Nyt on tämä maanantai ja huominen vapaata, mutta sitten loppuviikko töitä. Varmaan jonkun verran saan tähän ma-ti akselille määrää tehtyä ja varmaan perjantaina ennen sen päivän iltana alkavaa yöuvoroa. Tämä tulee olemaan jollain tapaa "ohi viikko". Sitten seuraava viikko on kevyt. Mutta esimerkiksi vuoden yhdeksäs viikko, harjoittelukauden 13 viikko, määräviikko, on kokonaan vapaa. Silloin on toiveissa saada hyvä treeniviikko. Ainakin aikaa pitäisi olla.  

            Kehitystä vaikuttaisi tulleen. Tässä viimeisen puolentoista viikon aikana olen päässyt hieman mittaamaan omaa kuntoa treenikavereiden kanssa. Eilen sain huomata myös, että valmennettavani on melkoisen hurjassa kunnossa. Se sai hymyn sisälleni. Vaikuttaisi teettämäni treenit on tuottamassa hyvää nousukuntoa. Oikealla tiellä ollaan, kaikin puolin.

 

                     Vielä tulee pimiän lenkkejäkin ihan hyvänlaisesti.

 Ma   lihaskunto/jumppa 21min
         polkujuoksu 11,7km/79min

Ti     tiejuoksu 10,8km/67min

Ke     mattojuoksu 2% nousukulmalla
         11,0km/58min, sis. kovatehoisia
        vetoja. 4x1000m,1x600m,1x300m
         tiejuoksu 16,5km/105min

To    lepo

Pe     polkujuoksu 12,8km/85min

La     lumikenkäily 9,8km/152min

Su     lumimäkijuoksu 6,5km/75min
          27 nousua Dan Hill'llä, joista
          22 kovilla tehoilla.
          polkujuoksu 11,7km/86min

= 12h 8min
   Juoksu 81,1km
   Lumikenkäily 9,8km
   Lihaskunto/jumppa 21min
   Nousumetrit 911m

Harjoittelun tehojakauma

    PK1 68%
    PK2 21%
    VK1 3%
    VK2 8%
    MK  0% (5min)

 

                Ei aina ihan kermapersemaastoja

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 7.2.2022