KEMPELEEN TÄYSOSUMA

                         Rätä-tätä-tää... Sieltähän se napsahti, ilmeisesti kuntoon nähden maksimisuoritus kilpapuolikkaalla. Vaikka olenkin tässä harrastuksessani alakutaipaleella, on puolikkaan ennätyksen parantaminen 12min 28sek yhellä huijjauksella aika paljon. Aikanihan oli tänään 1.39.58. Ja kyllähän juoksu meni nappiin... tai oli ainakin hyvin lähellä optimia. Voitte arvata, olen ihan lennossa ja täpinöissäni. On pirun hieno onnistua joskus oikein olan takaa - saada tehdylle työlle tulosta... joskus.

                 En oikein tiennyt minkä tuntunen vauhti ois sellaista jota jaksaapi loppuun saakka. Oma mittarinihan sai matkaksi 21,32km, eli 220m ekstraa, joka tietysti tulee siitä, etten ollut ihan eturivissä lähdössä + kisan aikana tehdyt mutkat päälle. Tässä Garminin data (paina oikealta ylhäältä Wiev in metric niin näet tiedot metreinä mailejen sijaan). Tosiaan lähdin paineleen ihan alussa jopa vauhdikkaimmillaan 4.26min kilsoja.

                Tuossa 5-8km:n välillä oli jotenkin hankala pitää tuo alussa rynnitty rytmi. Juoksu oli vähän sellaista poukkoilevaa, mutta ihan hyvävoimaista toki. Vauhtia ei ollu kuitenkaan helppoa pitää, kun olin tuon 3km:n välin aika yksin. Sitten 8km kohilla pyyhälsi edelleni juoksija ja päätin kokeilla ottaa hänestä peesiä. Vähän aluksi hirvitti, kun "jänis" paineli 9km:n 4.27!!! Se oli kuitenkin helpompi kilsa kuin ihtekseni juoksemani 4.47:n kilsat. Päätin kokeilla pysyä siis "jänikseni" perässä niin pitkään kuin tuntuisi järkevältä.

              Oli muuten sykkeet peräti lähes 8km asti alle 160:n. Näkee etten oo tehny kovinkaan paljon Vk-treenejä. Keho ei oikein osaa herätä tällaiseen rynnimiseen. Tietysti siitä oli se etu, että juoksu oli suurimman osan kisasta erittäin vaivatonta. Silti, kovempaa ei oikein uskaltanu hyökätä Kempeleen kevyenliikenteen väyliä tällä kertaa.

               Tosiaan, löytyihän sieltä lähelle anaerobisen rajan sykkeet, kun "jänis" (kisathan oli niin pienet, ettei siellä ns.kisajärjestäjien jäniksiä sentään ollut) veti minua kuin viimeistä päivää pitkin raitteja!! Hieno homma. 10km tuli täyteen ajassa 47.21, eli 4:44min/km -tahti. Jänis kertoi ennätyksensä olevan 1.39 mäkisellä reitillä tehtynä. Jee, nyt vietiin Vähäahon poikaa kuin viimeistä päivää - väännetään jokainen voiman rive, jos tässä pysytään mukana. Päätin pysyä, perkeles!

               "Jäniksellä" oli sen verran kouliitunut juomapisteiden ohitus, että jäin aina 20-30m, joka oli sitten vedettävä pika-pikaa kiinni sellaisella ForrestG -kirillä, jottei jää yksin halakoon tuulta. Yhtä kaikki, tasaista tahtia väännettiin. 15km tuli täyteen ajassa 1.11.00, eli taas sama tahti, 4:44min/km. Tuossa jossain oli juottopaikka ja jäin taas sen 20-30m - lähes lopullisesti. Vedin muuten koko kisassa vain kaksi geeliä ja joka juottopaikalla kahesta mukista urkkajuomaa n.45,5% suuhun ja loput rinnuksille... Hampaat irvessä otin "jänikseni" kiinni. Tässä pysytään, kun tähän on lähdetty, ugh! Voimat alkoikin palautua.

               "Jänis" kertoi tuntevansa hieman jo väsymystä. Lupasin 17km kohilla, että voin kokeilla vetää vuorostani 18km:sta alkaen. Pidin lupauksen. Ikävää, ettei "jänis" vain pysynyt ihan kannassani vaan oli näköjään tipahtanut 38sekkaa. Oli kuitenkin maalissa tyytyväinen ja kertoi itsekin saaneensa 3,5% hyötyä.

              Jep, meinasi tulla kyllä noutaja, kun lähin tuossa 18km tietämissä painaan pitkää loppukiriä. Nauru meinasi päästä jo 19km kohalla, kun olin ihan valmis, noin ravikiellellä sanottuna. Loppu oli melekosta ajokoira läähätystä, mutta tulinpa viimeiset 320m 4:04min/km -vauhtia, joten jonkin sortin loppukiri siitä tuli, vaikka tekniikka kyllä varmaan hajos.

              Tekniikasta puheenollen. Ilmeisesti tällä hetkellä juoksu on sillei paremmin keskivartalolihaksiakin käyttävää, kun mahalihakset tuli niin kipeeksi. Kävin nimittäin tuossa äskettäin 6,2km palautteleen. Siitä tuli taas mieleen, ettei nyt ollu sitä säärten polttelua. Ilmeisesti eilinen pikku verryttelylenkki auttoi - mene ja tiiä.

              Toivottavasti tässä tuli kannustava esimerkki siitä, kuinka sitä voi ilman lahjojakin kehittyä näissä juoksuhommissa, jos vihtii treenata rohkiasti kovaa omaan tasoonsa ja määrinsä nähden. Tietysti täytyy muistaa, että mikäli nostaa määriä, on huoltavien toimien lisäännyttävä samalla mitalla = venyttelyt, kylmähoidot, tukilihaksia vahvistavat jumpat ja erittäin kevyet hölkät. Ja kehittyä voi tosiaan, vaikka hölkkäilee 90-95% ihan kevyttä naatiskelu-hölökkää. Eli hampaat irvessä ei tartte vääntää kehittyäkseen. 

              Lopuksi... Polvivaivoista kärsivä Jay Leno sanoi minusta hyvästi: "No niin, siinä sen näkee, että kova treenaaminen kannattaa. Etkä oo liian kovaa tai väärin treenannu, kun enkka paranee yli 12min"... miettii... ja lopettaa "Jos oisit treenannu vielä vähän kovemmin, oisit parantanu yli 13min". Jay Lenolla on hyvä ideologia. Hän tulee varmaan takaisin entistä kovemmalla raivolla, kun saa jalkansa kuntoon.

              Pistetään ny tähän vielä yksi biisi ihan loppuun... Päästäni nousi tänään höyryyyyy....

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.8.2012.