Kaksi eka hiippailuhölkkää nyt meni niin kuin arvelinkin. Surkiaa menoa, kaiken sisällön laskiessa kuin lehmän häntä kohti lenkin loppua. Sitten pidin lepopäivän. Eilen aamulla kävin ERITTÄIN kevyesti kaartelemassa ja kiertelemässä maita ja mantuja. Meno oli jo peräti lähellä perusjyräystä. Ihan alkoi paikoin tuntua, jotta alkaa muistista löytyä perusaskeltakin... tai sen tapaista. Fiilikset oli ihan hyvät kuin myös huonommillakin alustoilla naatiskellessa. Loppuun lässäytin vielä kokkeeksi VAROVAISESTI kiihdytetyn kilsan 4.28:n.
Tänään lähdin tekemään kutakuinkin tällaista settiä: (2)2km + (4)6km + (1)6-7km + (4)6-8km + (1)2km. Eli tuollaista n.20-23km settiä, jossa keskitehoilla (syke 145-151) 2x6-8km, joiden välissä yhteisaamulenkkiä kevyesti. Eli hakusalla olisi ollut ensimmäinen OIKIA HARJOITUS sitten kuumetaudin. Heh, heh... heh, heh... Sanotaanko, jotta saahan sitä suunnitella! Vielä alustukseksi... keskitehothan tarkoittaa maratontehoja KEVYEMPÄÄ menoa. Eli sellaistahan pitäisi pystyä päästeleeen vakaasti ja vihellellen vaikka nyt tuollaiset 25km millon vaan. Nyt oli tarkoitus kokeilla sairauden jälkeen VAROVAISESTI vain 2x6-8km keskitehoilla. Eli tosi varovaista tunnustelua. Toteutus meni ihan... reisille. Sen verran voin paljastaa, että jo 5km matkalla kilsavauhti tippui 22 sekuntia!!! Ja koko ajan menin vakitehoilla. Tosin en tahtonu pysyä ees keskiteho-alueella vaan jalkalihaksiston surkeus pani pumppua sen verta kovin töihin, jotta meinas väkisin kaatua maratontehopuolelle KYNTÖVAUHISSAKIN.
Suoraan sanottuna näyttää tosi paskalta Toholampia ajatellen. 20 päivän kuluttua pitäis pällistellä viivalla. 42,2km veekoota siellä. Henkisesti oon valmis, mutta flunssan jäljet ovat osoittautumassa hankalammiksi kuin luulin.
Tähänkin tilanteeseen on tietysti selkeä kuvio mietittynä: Nyt otetaan homma ns. alas. Eli rauhoitetaan, rauhoitetaan ja rauhoitetaan. Liikutaan seuraavat neljä päivää alueella (1) eli alle 129 sykkeillä, ainakin +90%:sti. Ja pidetään lepoa. Joka tapauksessa nyt olisi tehtävä noin, tähtäsi Toholammille tai ei, joten se ei sinällänsä muuta mitään. Kun kuumetauti pureutui noin syvälle lihaksiin, vieden lihaspankista voimat, on vain maltettava odottaa, että ne normalisoituvat - edes osin. Tässä kohtaa ei auta kiirehtiä, on kierrettävä polun kaikki koukerot maltilla.
Tämä kaikki vaatii hyvää itsekuria, sillä päähän haluaisi tällä hetkellä viiä isäntää kuin hullua tukasta. On nimittäin sellainen raasto-vietti päällä. Tekis mieli päästä oikein ihtiä rääkkäämään viimeisen päälle. Hyvää kannattaa odottaa, eikös sitä niin sanota? Hä? Tä? Taitaa olla pareen, jotta lataan tuosta sopivaan epäraasto fiilikseen - hartaalle saundille niin hypnotisoituu saavuttamaan tilan, jossa näen vain itseni pyhällä sohvalla istumassa, mielen tehdessä leppoista pyhiinvaellusta. ONNI TÄÄLLÄ VAIHTELEE (PERK**E)
Tosin keho haluaisi jatkuvasti elää omaa billyjean-eloa!!! Näissä tunnelmissa!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 3.3.2013
Sanotaan, että sitä saa, mitä tilaa... Minusta nyt tuntuu, ettei me olla kumpikaa sitä tilattu ;)? Jos kuitenkin ymmärretään olla kiitollisia niistä terveistä päivistä, kun niitä tulee!
VastaaPoistaAivan varmasti ollaan jatkossakin kiitollisia terveistä päivistä. Eipä näille mitään maha. Hyvä asia kuitenkin, että mieli on pysynyt vähintäänkin tavoitteellisena. Nälkä ja motivaatio ovat kaiken a ja o. Muulle voi ja mahtaa hyvin vähän. Ps. Sitten jos on vielä nihkiää TJ 10 tietämissä niin otan Koskisen Pasin saunassa kertoman villin kortin käyttöön! Oli niin raaka rässäytys reeni, jotta naureskelen vieläkin sitä muistellessani. Mutta korostan, että pirun hyvä sellainen ja minun makuuni.
PoistaHymyillen, mutta suden katseella - jakomielistä!?! -"Saa käyttää, mutta ei oo pakko, hei"! -S.Linna
Otahan tosiaan rauhallisesti, ei se kunto mihinkään karkaa noin lyhyessä ajassa, parempi parantua kunnolla. Eiköhän tuo loppuviikosta kuljekin sitten taas ihan entiseen malliin. Tsempit valmistautumiseen, kyllä mie uskon, että tästä hyvä tulee.
VastaaPoistaTuota samaa vakuutteli tuo minun neuvonantaja/"etä-tso-koutsi". Ja kuulema suorituskykykin ehtii palautua Toholammille mennessä, jos ei tuu takapakkeja terveyden suhteen lisää ennen sitä. Eli tavoitteista ei kannata kuulema tinkiä. Sehän mulle passaa. Tykkään, ku heitetään haastetta, joten alle 3.20 -aikaa lähetään edelleen hakemaan. Juostaan sitten Oulussa taas pykälän kovempaa jne. Mukavaahan tämä on, kun vain malttaa pysyä jokseenkin karsinassaan.
PoistaViikossa ehtii kummasti tuntuma muuttumaan, kunhan lähtee sillai rennosti liikkeelle. Oman kuumeen ja viikon juoksemattomuuden jälkeen seuraavalla reseptillä oli viikossa suht samoissa kuin ennen sairautta
VastaaPoista- 2 pv kevyttä palauttavaa PK:ta
- 3 pv PK 10K, loppuun 3 * 500m rennon reippaasti
- 4 pv PK 18K
- 5 pv lepo
- 6 pv 13K, väliin 4*1600m / 400m kävelypalautuksin
- 7 pv 15K, pk
- Tässä vaiheessa paluu normaalirytmiin suht normaaleilla vauhdeilla.
Rohkaisevaa edelleen! Mulla on seuraava plääni:
Poista*Tänään kävin +30km hiihtelemässä.
*Huomenna on vain venyttelyä ja ehkä vatsa,selkä,lonkkajumppa.
*Keskiviikkona yhteis-aamu-safari-lenkki = monenlaisia alustoja tosi kevyesti hölkäten tollaset 3-3,5h. Aattelin tuossa kokeilla malto+vesi+mehu+suola-yhdistelmää, joka toimi ainakin viime syksynä - ajatellen jo lähinnä tämän vuoden ultria.
*Torstaina on vuorossa lepo
*Perjantaina koitan tehdä normi harjoituspäivän = kevyt aamulenkki ja illalla töiden jälkeen sitten ainakin osa vähän vauhdikkaampaa.
Nämät on niin yksilöllisiä ja tapauskohtaisia, että täytyy vain jaksaa odottaa. Mutta TOSI PALJON auttaa tämä positiivinen ja kannustava ilmapiiri meidän tosissaan harrastavien keskuudessa. Ei kait me hirviästi voitais noita harjoitustunteja enää lisätä? Ehkä vähän, muttei kauheesti? Tsemppiä myös teille Markot & kumpp.!!!