Itse elin ultraharjoitukseni (24h/150km) jälkeen 2-3 päivää pienessä pelossa, ihan henkeni puolesta. Tieto lisää tuskaa. Olin tyhmä tehdessäni noin raa´an harjoituksen toipilaana. Jo pelkästään yövuororasitukset olivat kyseenalaisia. On viisautta myös myöntää virheensä, eikä selitellä virheitänsä pienemmiksi tai jopa kumoon. En ole ihan vieläkään varma, mihin suuntaan terveydellinen kuntoni tästä on menossa. Flunssa tuli takaisin. Se ei ole toisaalta paha, mutta kehon tuntemukset ovat ajoittain pahoja, ne jotka eivät näy suoraan ulos. Välillä ei saa oikein henkeä, keuhkoista/rinnasta tulee omituisia tunteita. Toisaalta olo on välillä jos ei nyt terve niin ainakin melkein. Olo aaltoilee kuin ultrasuorituksessa konsanaan. Yhtään särky/tulehduslääkettä en ole ottanut. Yritän antaa keholle luontaisen palautumisen. Se pienentää riskejä elimistön outojen viesten antamista sitten, kun harjoittelu alkaa.
Tänään heräsin n.9h yöunilta valtaisassa räkäjysärissä. Nyt jo helpottaa. Kenties ostoskeikka Lidl´n tarjousten parissa piristi...
Tuosta aasinsilta mielen palautumiseen. Tämä 24h/150km oli mieleltään niin kevyt rakenteinen harjoitus, ettei se aiheuttanut mitään matalapainetta tai muutakaan mielenaallokkoa. Tavoite olla 24h prosessissa oli ainoa tavoite, jonka katson laillisin reunaehdoin suoritetuksi. Jonkun verran tuossa oli eri eettereillä ja täällä Nivalassakin ihmisten puheissa kilometrikeskeisyyttä. Ihmisten lähtökohtainen ajatus on kilometrivetoinen näissä, se ymmärrettäkööt. Toki tuossa myllyssä itsekin tuota kilsakasaa oon joutunut väkisinkin miettimään vastatessani yhä uudelleen ja uudelleen eri ihmisille tuntemuksistani mm. matkan suhteen.
Tottahan oli hurjaa, että ylipäänsä sain focusoiduttua itseni tuollaiseen suoritukseen toipilaana. Onhan se valtaisa suoritus näin nyt, kun tuota on päässyt mielen tasolla tarkastelemaan vähä jo niin kuin ulkopuolelta. Osaan suhteuttaa tuon tuloksen edelleen, että se on hieno yleisesti ottaen, mutta omassa mielessä pelkkänä tuloksena... antaa olla, ei sillä ole väliä. Hyvin tehty. Ja on pelkästään positiivista, että ihmiset puhuvat juoksusta, vaikka nyt sitten kilometrejen kautta, joita en itse nyt ajatellut omasta halusta muuta kuin virikkeellisessä mielessä. Jolla viittaan tilastomies henkisyyteen. Aina pitää olla jotain laskemista. Se on tapani elää. Ja juoksu on osa elämääni, aika isokin osa.
Mieli tekee siis jo kovasti juoksemaan tai ainakin liikkumaan. Edelleen hienoisesti päällä oleva flunssa, sekä kehon sisäiset viestit laittavat jarrua. Otan tästäkin vain kerman mukaani, eli olen iloinen motivaatiostani, mutta osaan pysyä aisoissa, joka sekin on vahvuutta. On ollut mukava tehdä myös kaikkea muuta välillä. Uskon, että se antaa voimaa taas harjoitella kovasti. Aion harjoitella tästä toivuttuani entistä kovemmin. Kaiken aikaa pohjaa kertyessä voi nostaa hiljalleen rimaa, enkä pelkää tehdä sitä. Olen päättänyt uskaltaa todella katsoa taas seuraavan oven taa. Olen tehnyt jo mielessä linjauksiakin tulevasta harjoittelusta. Haluatteko kuulla niistä?
Tulen tekemään PALJON entiseen nähden sellaisia 2h15-2h30min rauhallisia lenkkejä. Saatan lykätä niitä kaksikin päivää kohden. Plus rypäs päiviä aika ajoin. Ja erittäin harvoin ylipitkiä erittäin, erittäin kevyitä... Teen myös jonkun verran keskitehoilla lenkkiä, 15-21km mittaisia, alkuun ja loppuun kevyttä. Tuo pitää minut mukana tarvittaessa jonkunlaisessa maratonvalmiudessa. Vauhdikkaat teen pääasiassa tasavauhtisena (TV) tai kiihtyvänä 8-12km pätkänä tai esim. 3x5km vetona. Teen edelleen erittäin vähän lyhyitä vetoja. Sen sijaan teen noin 45-90min vauhtileikittelyjä (VL), jotka saavat käydä minulla nopeusreenistä/nopeuskestävyysreenistä. Enempää en tarvitse. Aion yrittää viljellä oikeasti lyhyiden n.20-30min palauttavien hölkkien olemista osana harjoittelua. Tänä vuonna en ole monasti lenkkarin nauhoja sitonut alle 10km lenkeille. Viikko rytmitys tulee olemaan 2+1. Eli kaksi viikkoa määrää/kovaa + yksi palauttelua.
Nuo tulevat sitten aikanaan. Nyt on aika muiden juttujen, mm. NHL:n seuraamisen. Oma24h harjoituksen aikana oli suosikkipelaajani Sidney Crosby mellastanut, hallinnut kaukaloa mielin määrin. Aivan käsittämätön peli jälleen kerran herra 87:lta!!!
Sitä seurasi sitten 3syöttöpisteen peli Edmontonia vastaan. Seuratkaapa tuossa alla olevasta videosta mustanpaitaista 87:aa. Aika dominoivaa? Lähellä oli, ettei tuostakin olisi tullut 5-7 tehopisteen iltaa? Miettikää samalla miten paljon on maailmassa täysillä satsaavia jääkiekkoammattilaisia ja miettikää miten yksi voi olla noin ylivoimainen. Olen orgasmin valloissa.
Sitten on jotain, joka saa pienenkin suorituksen näyttämään historialliselta. Teemu Selänne. Hänen jokainen maalinsa tuntuu jo ihmeeltä. Tässä kauden ensimmäinen ja uran 676 sellainen.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.10.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti