VAIHTUIKO PLANEETTA?

                     Siirtyessäni ns. ylimenokaudelle, tuntuu koko maailma menneen vallan eriskummalliseksi. Olen selkäköyryssä vanhuuttani köpöttänyt tässä useaan otteeseen seinäkalenterin luo vain todetakseni aina saman asian: Ei tässä oo menny ku viikko, mutta silti tuntuu kuin olisi mennyt paljon kauemmin...

                     Muistaakseni(?) viikko sitten jalkapallosäännötkin olivat erilaiset. Nyt Leverkusen nousi perjantaina hetkellisesti Bundesliigan kärkeen TÄLLÄ maalilla. Pokkana pojat tuulettavat, joskin hieman hämillään ja huvittuneena itsekin. Tuo oli pelin voittomaali. Leverkusen voitti 2-1.

                     Kun tapahtuu jotain hekumallista, tunteet valloilleen saavaa, huudan usein: diu,diu, lippindaun tai muuta vastaavaa, samaan kategoriaan tipahtavaa. Menneellä ylimenokauden eka viikolla en ole päässyt käymään paljoakaan alle 100 sykelukeman, kun Crosby on huudattanut minua vähän väliä, välillä öisinkin.

                     Samaan sekavaan tyyliin jatkaen. Painoin viime marraskussa 77 ja risat. Olen siitä lähtien enemmän ja vähemmän PYRKINYT alentamaan painoani. Jotkut ovat varoitelleetkin liian rajusta pudotuksesta, kun kuulema reenaan niin paljon. En nyt sitten tiedä - mutta 4kg oon nyt painavempi kuin 11kk sitten (POTRAN POJAN VERRAN) ja voin rakkaat lukijat taata, ettei se ole lihasta. Että suhtaudutaan jatkossakin hyvin humoristisesti Cosmoksen "laihutuskuureihin"... Jos kuitenkin taas yrittäs... Kohta saa vaihtaa (taas) lajia. Tähän lajiin ei oikein passaa +4kg/vuosi -rytmi. Oisko ehotuksia? Kellomies? Aamureenit klo.5 tuiskulan kentällä? Kellotan lumihiutaleiden tippumista?

                     Viime yönä Mike Smithillä oli AJOITUS kohdallaan? Onko kukaan vielä edes kuullut kuka on Olli Määttä? Hän on 19-vuotias ensimmäisen vuoden NHL-pelaaja, PUOLUSTAVA puolustaja, joka taistelee pelipaikasta yhden maailman parhaan jääkiekkojoukkueen takalinjoilla. Kuka sanoo, ettei suomalaiset uskalla yrittää? Kun PUOLUSTAVA puolustaja lähtee kolmella - kahta vastaan ylivoimahyökkäykseen yhdessä Crosbyn ja Kunitzin kanssa, on siinä MUNAA. Ja LOPPUTULOS oli TÄMÄ. Huikeaa! Hattua päästä!

                      Viikko tuntuu monikerroin vähäiseltä menneeltä ajalta, kun katson vasta nippa-nappa 18-kesäisen Alexander Barkov jr. JÄÄTÄVÄN rutinoituneen näköisiä otteita. KATSOKAA TÄTÄKIN, kuin +35-vuotias Mario Lemieux.

                      Kaiken näiden ihmeellisyyksien myllertämänä löydän itseni unentöppörössä aamuöiseltä wc-käynniltä. Ilmeisesti aivojen frontaalipuoli toimi kuitenkin sen verran rekisteröiden ympäristön tapahtumia, että minulla jäi 5% verran ajatustoimintaa päälle hortoillessani takaisin peiton uumeniin. Hetkinen! Kellohan taisi olla jotain viis... Siellähän oli vaimo hereillä - aamuvuoroon valmistautumassa... hmmm... puoli 7 tietämissä hän lähtee... Tässähän ehtis... JOO, YLÖS, käskyttävät aivot ja silloin Vähäahon poikaa vietiin. Kampetta palion päälle. En kato ees ulos tai mittariin. Vaimo sanoo, että pikku pakkanen. Hieman naurattaa sisälläni. Vaimon eleistä päätellen tämä on enemmänkin odotettua kuin se, että olisin jatkanut uniani.

                      Pian olen kuin Michelin ukko. Hyppään maastopyöräni selkään. Otan tavoitteeksi järven kierron Haapaperän kautta. Tuuleekin näköjään. Kylläpäs tein kiireettä-pittää-tavoitteen. No, hutkitaan sitten kampea kiertäen vinhasti. Sykkeet nousee. Eikö ne huonokuntoisilla ylipainoisilla nouse? Perkele, että sitä pitää ahnehtia, ja heti aamusta. Käännän pian positiiviseksi. Palautumista voi edistää pikku repäsyt. Onhan se juurikin erilaista ja poikkeavaa viimeisen kuukauden erittäin matalatehoiselle. Samalla tavallahan sitä haetaan palautusta toisinkin päin. Kun vedetään kovaa, täytyy sitten vetää hiljaa. Hitsi mää on nero, heh, heh... Mutta olipas piristävä 71minuuttinen. Meni nopeasti. Nyt taas suihkun kautta vällyjen sisään. Diu-diu-diu-diu.

                      Pyhhäinmiesten - se kun on ne tuplapyhät heti marraskuun alussa - viikonloppuna oon vappaalla, mutta kiinni kotona. Aattelin silloin uusia nhl-tilastoja ja viihdyttää sivujeni nhl-seuraajia. Montako teitä vielä on?

                      Nyt on viikon 42 loppu. Varsinaisen harjoittelun aloitan jossain kohtaa vko.44 - vko.46 välillä. Esim. Viikot 44 ja 45 totuttelua jollain n.80km/viikko määrillä. Viikko 46 on joka tapauksessa kevyt. Vedän sen jälkeen kolmen viikon rytmillä: 1)kova/määrä + 2)määrä + )kevyt... Nuo teemana. Kilsamäärät ja viikojen kovuudet vaihtelevat. 1)kova/määrä viikolla on todennäköisesti alle 120km, mutta se sisältää myös jonkun verran maratonharjoittelulle tyypillisiä täsmä lenkkejä. Kuten keskitehoinen 15-21km tai pitkät vedot, esim. 3x5km tms. 2)määrä viikko tulee aina kova/määrä viikon perään, johon tullaan siis enemmän tai vähemmän valmiiksi moukaroituna. Se on sitten 95% puhdasta, matalatehoista määrän mättämistä. Maksimissaan yksi 30-45min hieman reippaampi/vauhtileikittely piristykseksi. 3)Kevyt viikko on sitten vastaavasti erittäin kevyt. Yritän painottaa tämän merkitystä. Pidän kilsamäärät pääsääntöisesti alle 70km keveillä viikoilla.

                      Tuolla tavalla lähden siis aloitteleen n.1-3 viikon päästä varsinaisen uuden harjoitusrupeaman. Ihastuin oma24h harjoituksen myötä noihin "ommiin-nimmiin" tehtyihin harjoituksiin ja tuun jatkossakin niitä tekemään. Pidän niistä. Ja tässä(kin) harrastuksessa täytyy tehdä niitä asioita joista pitää. Tahdon sanoa, etten vieläkään ole niinkään varma, tulenko osallistumaan Enduranceen. Elän sillä tavalla murrosvaihetta, että en ole enää varma, tarvinko kilpailuja. Miksi minun pitäisi kilpailla? Joka tapauksessa ainoa vastustaja on aina sama - minä. Miksi siis laittaa rahaa kilpailuihin? Minun juoksuharrastus on siksi vahvalla pohjalla, ettei se tarvitse kilpailuja. Juoksu antaa itsessään tarpeeksi. Yhtä lailla voin mitata omia rajoja omissa jutuissani, epävirallisesti. Näitä kysymyksiä mietin perin pohjin. Eli on mahdollista, että olen juossut viimeisen kilpailun.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.10.2013