PUKEA UUDELLEEN

                      Vaatiessaan pukeutua uudelleen, täytyy ensin riisuutua. Mitähän se nyt hörisee? Koin pettymykseni, kun kohtasin vamman 24h kisassa - kauden pääkisassa, kisassa josta odotin kovaa tulosta, mutta myös mahdollisuutta kokea miltä tuntuu ottaa askelia +15h jälkeen tai 130km jälkeen. En päässyt kokemaan mitään, mitä ajattelin ennen Vierumäen kisaa. Ensimmäinen asia kisan jälkeisessä kisan perkkaamisessa oli rehellisyys itselleni. Vajaa viikko kisan jälkeen otetut ensimmäiset lenkkiaskeleet paljastivat miten vaikea lihastulehdukseni oli ollut. Ymmärsin, etten voinut mitään sille mitä tapahtui. Rehellisyyttä oli myös nähdä, ettei minulla ole yhtään +15h tai +130km suoritusta sitten lokakuun 2011. Suunnitellakseen tarkkojakin suunnitelmia, on oltava kokemuksia. Olen harjoitellut paljon ja mielestäni hyvin, mutta silti minulta puuttuu iso osa sitä mitä tunnen tarvitsevani. Kokemukset ja tuntemukset +15h ja +130km jälkeen.

                      Olen ottanut harjoittelussani tietoisesti joitakin riskejä, mutta kokonaisuuden olen koittanut pitää järjellisenä ultrajuoksutavoitteiden kannalta katsottuna. Se mitä olen nyt tehnyt ja olen tekemässä, sillä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Joskus itsetukiskelu vaatii riisuutumista. On "mentävä" alueille, joissa näet asioita mitä ei ole mitään mahdollisuutta kokea normiharjoittelussa. Todella iso POINTTI on nyt nimenomaan KOKEA. Haastaa itseä alueille, joista saa vastauksia itsestä. Mitä ajattelee Cosmos, kun hän on tilassa, jossa energiat ja lihasvoimat ovat ihan finitto ja matkaa on pitkästi jäljellä. On aivan eri asia katketa tavallisella lenkillä, jossa sinun tarvitsee jaksaa vain ehkä 3-5km kotiin, joka sekin on paljon, jos katkeat todella.

                     Kun on saanut tietyn toleranssin kehitettyä - osaksi saatua historian ja ehkä geenejenkin kautta - vaatii hieman epätavallisempia tapoja riisua itsensä. Kävin toissapäivänä osittain jokipenkoilla juoksemassa reppu selässä. n.4,5h/42,6km. Päätin riisuutua. Otin kaksi vesihörppyä 30min välein. 1h välein joko geelin tai ½kaurakeksiä. Onhan se selvä, että ennen pitkää tuolla reseptillä saa itsensä "alasti". 2h40min siihen meni. Sen jälkeen jalat vain heilahtivat eteen, monotomisesti. Focus juoksemisesta loittoni, mentiin yläkertaan. Hieman huippasikin. 2h kohdalla lisäsin toki vesihörppyjen otto tiheyttä 20min välein tehtäväksi, 3h jälkeen 15min rekfensille.

                     Tuota tyhjänä - alasti - juoksemista on hieman vaikea selittää, se pitäisi kokea. Se on kuin makaamista rentoutustuolissa, missä vähän huippaa ja heikottaa, on voimaton olo. Kaikki turha karisee pois. Jäljelle jää vain tahdottomat liikkeet. Tuntuu, ettet enää ohjaa itseäsi. Olet vain. Yksin. Ajatuksiesi kanssa. Ja silloin se tapahtuu - asiat aukenevat. On kuin tuntisit yhtä-äkkiä itsesi paremmin. Olet voimavarojesi kanssa kasvotusten. Kaikki numerot ovat taka-alalla. On vain sinä ja ajatuksesi. Se on niin alaston tilanne, että siinä näkee sekä syvälle että kauas.

                     Kirjoitin tuossa, että tässä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Tarkoitan sillä, että ei ole mitenkään järkevää juosta lähes 4,5h/42,6km vain muutamia päiviä sen jälkeen, kun on saanut tulehdukset pois. Riski tulehduttaa paikat uudelleen on iso. Pääasia on kuitenkin nyt kokea, ei ajatella juurikaan muuta. Oppia itsestä. Vahvistua. Vaikka olen ollut mm. Vierumäen kisan suhteen epäonninen, näen tarpeen tuolle sektorille olevan olemassa. Koska olet tarpeeksi vahva henkisesti? Ehket koskaan?

                    Tunnen jo tuoksun. Sisäisen rauhan ja halutun tyhjyyden. Toivottavasti 10 päivän päästä lopetan 24h oman juoksuharjoituksen. Sen jälkeen olen päättänyt levätä. Toivottavasti pääsen tuossa strippaamaan lisää - kokemaan. Hyvä ystäväni on tulossa reitilleni koko vuorokaudeksi, tueksi ja seuraksi. Hän ei juokse koko aikaa, mutta hänen eleensä on sanoinkuvaamaton. Voidaan jo aikalailla kirjaimellisesti sanoa, että; ISOVELI VALVOO.

                  Tuon oman 24h harjoituksen jälkeen tiedän mitä haluan seuraavaksi. Vaihtoehtoja on kaksi. Joko lepojakson jälkeen alkaa harjoittelu ja tähtäys Endurance 24h kisaa kohti tai hakea lepojakson, sekä pienen harjoittelujakson jälkeen lisää kokemuksia. Tavallaan samalla toteuttaa unelmia. Mutta niistä sitten, kun niiden aika on.

Ps. Ensi yönä Pittsburgh ja Sidney Crosby avaavat kauden. Enää ei ole vara valvoa tai ainakin sen täytyy tapahtua TODELLA harvoin. Elämä on valintoja täynnä. Maksimoitko vai koetko. Sinä valitset.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 3.10.2013.