Suhde juoksuun jalostuu vuosien ja kilometrien myötä. Itse juokseminen on juurtunut syvälle sisälleni. Kaipaan juoksua lähes yhtenään. Nytkin on pitänyt ylimenokaudella oikein keskittyä, että on pois teiltä ja metsistä. Aika hyvin olen siinä onnistunutkin. 5km/7pv. Myös henkisesti olen päässyt ajoittain mukavasti irti.
Olen siis kasvokkain juoksun kanssa lähes alinomaan. Tahtomattaankin sitä miettii juoksun tarkoitusta. Olen tähän asti ollut aika tavallinen ultrajuoksija. Koittanut käydä välistä hölkkä -ja maratonkisoissa, sekä tähdännyt joihinkin ultrajuoksukisoihin. Olen toisaalta ollut jo hyvin varhaisesta harrastukseni ajoista lähtien myös hyvin erilainen ultrajuoksija. Olen juossut lopulta aika paljon ns. "omia juttuja", epävirallisia koitoksia, joissa olen päässyt mittaamaan omia rajoja tai/ja tutkimaan itseäni.
Kaikki alkoi jo ennen ensimmäistä kilpailua. Aloitin juoksemisen v.2008 elokuussa. 8.9.2008 ja 22.9.2008 juoksin ommiin nimmiin puolimaratonit. Aikoihin 2.17 ja 2.16. Sitten 4.10.2013 juoksin kisoissa 2.07.21. Aika hauska valmistautuminen. Muistan edelleen eniten antaneen nuo ommiin nimmiin juostut puolikkaat. Niissä joutui käymään paljon kovemman henkisen kamppailun itsensä kanssa.
Kesällä 2009 kävin Vaasassa pyörällä. Lähes extemporee. Nivala-Vaasa 222km. Aamuyöstä lähdin ja seuraavana aamuyönä takaisin. 8 päivää sen jälkeen juoksin Kuusaalla maratonin 4.09. Tuohonkin yhdistyi ommiin nimmiin tehty tempaus.
Noidenkin jälkeenkin olen tehnyt säännöllisesti omia tempauksia. Aika monissa on ollut joku kaverikin mukana. Olen juossut pyssymäellä yli maratonin ns."juoksupäivänä". Uusin homman hieman myöhemmin joenpenkalla - taas yli maratonin verran. 6.6.2011 yritn käydä lähes hellekelillä ylivieskassa (n.51km) juosten mutkan. Erittäin lämmin ilma pehmensi minut tuolloin ja tuttavaperhe poimi minut 36,5km kohdilta hoipertelemasta. 36,5km/@6:54.
22.6.2011 kokeilin ensimmäistä kertaa omaa 24h juoksua. Pää ei kestänyt, jos kohta sain jalkanikin vielä tuolloin huonoon kuntoon "vain" 82km ja 13h12min suorituksella. Osa lukijoista muistanee tämänkin koitoksen. Seurantaa oli silloin entisillä sivuillani, joita ei enää ole olemassa (oli maksulliset sivut).
Jos sitten vähän hypätään, tullaksemme tähän vuoteen. Kesäkuussa juoksin 100km Fredrik Olaussenin kanssa. Samalla sain uuden ystävän. Taaskaan ei mikään virallinen kisa vaan oma juttu. Ja aivan mieletön fiilis tuosta kisasta edelleen. Myös Fredi on kertonut usein tuon jälkeen muistelevansa vieläkin tiettyjä juttuja tuosta mieleen painuneesta tempauksesta, jossa kerättiin lisäksi yli 300e rahaa Mannerheimin lastensuojeluliitolle. Mikään virallinen kisa ei ole antanut koskaan yhtä paljon.
Samaa voidaan sanoa tuosta 5 päivän päästä juoksemastani 9 nevan, 75km, juoksusta. Alkumatkasta oli useampiakin kavereita mukana ja koko matkalla kaksi ystävää. Jälleen huikea elämän kokemus, joka hakee vertaistaan.
Toki mm. tänä vuonna ihan ok. kokemuksia tuli myös virallisista, mutta siltikään niiden kokemukset eivät yltäneet läheskään samalla tasolle näiden omien tempausten kanssa. Viimeisenä, eikä suinkaan vähäisempänä, oma24h harjoitus yhdessä monien ystävien kanssa, puhumattakaan Pasi Koskisen koko vuorokauden läsnäolosta tukemassa koitostani. 24h/150km. Noin karrikoiden voisin todeta virallisten kilpailujen olevan kliinisiä, aika tunteettomia suorituksia. Hyvässä, pienessä porukassa tehdyt omat jutut ikimuistettavia, joita muistellessa saatat kokea aitoja tunteita ja muistoja.
Käydessäni kaiken tämän läpi, ajauduin miettimään käyttämiäni rahoja ja aikaani juoksuun. Niin paljon kuin juoksu antaa, se vie oikeastaan vain kahta asiaa - rahaa ja aikaa. Ajatellaanpa vaikka ultrakilpailua Espoossa. 24h kisa la-su klo.12-klo.12. Osallistumismaksu +100e. Junaliput edestakaisin n.150e. Eväät/ostot välillä. Äkkiä 50e? Majoitus kulut. No kisaa edeltävän yön olisin voinut majoittua ystäväni luona, mutta tuskin olisin tohtinut laskea juoksun jälkeistä yötä ystäväni luona nukkumiseen. Kisan jälkeen kun ei aina tiedä missä kunnossa on. Helposti n.400e olisi reissu maksanut. Aikaa siihen olisi mennyt n.4vrk vähimmilläänkin.
Oman 24h tein n.27h:ssa siirtymisineen. Lopetin La-aamuna yötyöt. Heräsin iltapäivällä. Aloitin klo.17 oman 24h harjoituksen. Lopetin sen Su klo.17. Olin kotona jo ainakin klo.19. Paljon unohtumattomia muistoja. Ma-aamuna olin jo 100% arjessa kiinni. Vei tyttäremme eskariin klo.9:ksi. Tätä se on parhaimmillaan, kun rahaa ja aikaa ei mene juuri nimeksikään. Miettikääpä. Pärjäisitkö sinä ilman virallisia kisoja? Miten paljon juoksu sinulle antaa itsessään, kun siitä riisutaan virallisen kisan status pois? Juoksetko vain kisojen takia vai riittääkö sinulle juoksu itsessään? Voitko kokea juoksun avulla ilman kisoja?
Työstäni ei jää kovin paljoa ylimääräistä käteen. Miettiessäni yllä olevaa, tuntuu tuo aika rajulta satsaukselta vain virallisesta tuloksesta, jolla minulle ei ole koskaan ollut liian isoa merkitystä. Miksi maksaa juoksusta, jos se antaa ilman rahan syytämistäkin yhtä paljon - ja kuten todettua, ajoin enemmänkin? Pidän juoksemisesta erittäin paljon, mutta kaikella on hintansa. Jos kotonakin alettais velottaan yön pimeistä hetkistä 100e/tälli, alkais harkihteen missä välissä laukoo! Kaikella on hintansa.
Näinpä tulin siihen päätelmään, että tyhjensin kilpailukalenterin. Jatkan ylimenokauden jälkeen harjoittelua entistä kovemmin. Aloitan hiljolleen ensi viikonloppuna. Mikään ei siis muutu suhteessa juoksuun ja omien rajojen etsimiseen. Vain viralliset statukset tuloksilleni jäävät jatkossa kovin vähiin. Saatan käydä toki tässä lähellä sopivan paikan tullen kisaamassa. Tässä 30-50km säteelläkin on aika ajoin maratoneja yms. hölkkäkisoja, jos tulee tarvetta pullistautua lehtien sivuille vain maksaakseen perseensä kipeäksi. No, toki tässä lähellä on ihan parin kympin kisoja, joita nyt minunkin köyhänmiehen budjetti sallii.
Tiedän myös tuohon 100km päähän tulevan ensi toukokuussa melkoisen houkutuksen, mutta katsotaanpa nyt rauhassa minkä hintainen setti siitä tulisi. :) Ensi toukokuussa tapahtuu myös muita isoja juttuja, joista kenties saamme tietää lähiaikoina. Eikä se liity minuun. Lisäksi meneillä on ollut jo jonkin aikaa vaellusreitin uusimisprojekti. Todella mielenkiintoista. Kenties 40-vuotisjuhlajuoksu tulee sitten ensi kevät-kesällä olemaan siellä, vaellusreitillä. Katsellaan.
Lähtökohtaisesti kuitenkin aion nauttia juoksemisesta semmossaan. Isona henkilökohtaisena seuraavana tavoitteena pidän juoksemista Nivalasta Kuopioon, n.250km. Sitä ennen tulen juoksemaan ainakin Iisalmesta - Nivalaan (132km) jossain vaiheessa. On kiehtova ajatus suunnitella tekevänsä esim. ABC-huoltoasemilla itse huollettu reppujuoksu paikasta A paikkaan B. Näitä on mukava suunnitella, mutta vielä tärkeämpää on saada juosta ja pysyä terveenä. Pitemmällä tähtäimellä jopa 48h / 6päivän omat kokeilutkin kiehtovat.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.10.2013
Miehen tulee tehdä mitä miehen tulee tehdä, tätä päätöstä ei käy moittiminen. Hienoa Cosmos, ja jatkossa täältä Keminmaaltakin pyritään mahdollisuuksien mukaan olemaan mukana "hullutuksissasi", jos vain matkaseuraksi omille poluillesi huolit.
VastaaPoistahieno ratkaisu , tuntuu nykyisin menevän juoksukulut kohtuutomiin , tein myös itse
VastaaPoistasaman ratkaisun 2 vuotta sitten
Onnea valitsemallasi tiellä! Sulla on ollut ja jatkossa tulee varmasti vielä enemmän kaikkia hienoja tempauksia, joten harrastuksen laatu vain nousee tuon ratkaisun myötä. Täytyy joskus yrittää päästä mukaan. Rouva on kotoisin Kajaanista, joten siellä vierailemme ainakin kesäisin. Sieltähän onkin sitten enää alle vuorokauden matka Nivalaan.
VastaaPoistaKiitos komenteista! Erittäin antoisaa luettavaa. Varmasti pidän ajantasalla, kun jotain juttuja alan lyömään lukkoon. Mukavasti on kiinnostusta ollutkin monenlaisissa tempauksissa. Voi olla, että tämä syystalvi menee "vain" kuntoa kohentaessa, mutta säätkin hieman sanelevat, mitä voisi vielä tehdä kenties vielä ennen joulupipareita.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOn ultrajuoksu sitten harrastus tai elämäntapa niin Luojan kiitos saa vapaasti valita oman polkunsa !
VastaaPoistaYleensä tällaisen valinnan tekee hieman enemmän kokenut vanhempi juoksija, joka on saanut kyllikseen - siksipä Onnin valinta (toistaiseksi) onkin joukosta erottuvaa toimintaa.
Kokonaan toinen juttu onkin sitten se että kilpailuissa urheilija saa usein itsestään irti huomattavasti enemmän ja kokee näin tiloja jotka eivät omissa harjoituksissa realisoidu.
Kilpailemattomuudella menettää myös tietyn osan huikeaa yhteisöllisyyttä. Tästä omalla kohdallani on Unkarin 6-päivän juoksu, jonka tunnelmaa minäkään en pysty täysin sanoin kuvaamaan.
Suomessa on jo pitkään ollut maratonpiireissä vaiettu puheenaihe älyttömät osallistumismaksut. Vastinetta rahoille on mitalin ja mummonmehun muodossa vaikeaa käsittää. Moni maratonkeräilijä arvostaisi esimerkiksi yksinkertaista keittoruokailua kisan jälkeen. Puhumattakaan "isojen" kaupunkimaratonien maksuista etenkin etelässä...
Suomen juoksutapahtumia vaivaa yhteisöllisyyden puute eli talkooväki on hakusessa. Tästä ja seurojen ahneudesta seuraa sitten lovia juoksijan kukkaroon. Yhtenä osatekijänä myös chip-mittaus - aika on kallista mitata...
"Maailman pihamaat, suuret ja loistokkaat, ei voita kotipihaa milloinkaan."
Eli hyvää matkaa valitsemallesi tielle jolla varmasti tapaat ainakin minut
tasaisin väliajoin.
(tuli painovirhe, joka piti korjata ensimmäisestä kommentista - asia pysyy samana)
Onneksi ajat muuttuu ja me mukana. Taas tulee uusia aikoja ja ajatuksia. Kun taas tavataan jossain niin se on minulle iloinen hetki. Varjele sitä Iloista juoksijaa joka oli siellä Kaustisella ihmettelemässä vuorokauden meininkiä. Minusta tuntuu, että se on se asia mikä toimii tavallaan optiona kaikenlaisille tulevaisuuksille.
VastaaPoistaItselläni on suhdetta juoksemiseen määrittänyt eniten lähimmäisen huonompi osa perusterveytensä kanssa: Kuluneina vuosina olen osallistunut kisoihin, jotta saan tulla väsymyksen kautta tietoiseksi siitä, kuka ja mikä olen palatakseni Kotiin - ja millainen paikka se minulle on. Olen saanut toistuvasti tulla tietoiseksi siitä, että tehtäväni on kulkea Toisen rinnalla. Hiljentymisessä on voimaa.
Nyt asiat ja elämä ovat kyenneet uudistumaan: Arjessa leimaavaa ei enää ole hätä ja sairaus. Ja kas vain! Ihan spontaanisti tuli mieleen juoksuajatuksia! Nyt ensikertaa katselen tätä antoisaa harrastusta juoksemisen näkökulmasta haluten saavuttaa joitain metrimääräisiä tuloksia. Tämä huvittaa minua kovasti: Jos Joensuun 12h järjestetään, tulee siitä näköjään elämäni ensimmäinen ultrakilpailu - ihan oikeasti. Olen kovasti yritttänyt päästä tämän kelkan kyytiin sitä hypettämällä, mutta ei ole ollut minkäänlaista spontaania pohjaa moiselle.
Olen iloinen, että tiedän osaavani osallistua myös tulevaisuudessa kuten tein nyt Vierumäellä: Aivan kuten lapsena lasketellessa, on hienoa päästä välillä isoon mäkeen. Tämä on se minun optioni, joka lupaa minulle juoksun iloja myös paljon varttuneempaan aikuisuuteen, jos terveyttä suodaan. Tässä välillä taitaa tulla hauskaksi myös yrittää juosta!
Aika kuljettaa - näköjään.
Voidaan hyvin T: Petteri v.
Hienoja ajatuksia taas lisää, ja kuten huomaamme, riippuen lähtökohdista, taustoista, elämäntilanteesta yms. johtuen, hyvin yksilöllisiä päämääriä ja haluja kokea ultrajuoksun kautta.
VastaaPoistaVarmasti monille harrastuksille - kuten ultrajuoksulle tai vaan juoksulle - yhteistä on harrastukseen uppoutuessa tietty sokeus omaa toimintaa kohtaan. Se vain on niin, ei kukaan sille voi mitään. Kun innostuu jostain asiasta aina vain enemmän ja enemmän, haluaa enemmän ja enemmän. Sehän on vain noin katsottuna pelkästään hyvä asia.
Itselläni on kuitenkin realiteettina vähäinen määrä/kk ylimääräistä rahaa ja aikaa. Kunto on noussut vuosien myötä. Kehitystä on tullut kokonaisvaltaisesti. Herkästi sitä on ajatellut mm. eri kisavaihtoehtoja. Silti rinnalla realismi on ja pysyy - ei se kasva. Olen ylpeä itsestäni, että huomasin tuon. Juoksu on minulle iso osa elämää, muttei kaikki. En halua - niin hauskaa kuin se on - tuhlata 95% ylmääräisistä rahoistani juoksuun. Puhumattakaan pitkistä vapaista ja lomista.
Virallisen ajan/tuloksen hinta on minun näkökulmasta liian iso. Tapaan omiin tarpeisiini aivan riittävästi upeita ihmisiä mm. ultrajuoksun parissa. Olen heidän kanssa tekemisissä lisäksi puhelimitse ja e-mail + twitter. Silläkin on rajansa. Ylimääräinen aikakaan ei kasva, vaikka olisi kuinka ja paljon hienoja mahdollisuuksia tutustua yhä uusiin ja uusiin esim. ultrajuoksijoihin. Ei sitä aikaa vain ole enempää - minulla.
Olo on erittäin vapaa ja huojentunut. Tuntui erittäin hyvältä ratkaisulta. Vielä paremmalta se tuntuu siksikin, että hoksasin tämän itse. Ei tarvinut perheen puuttua ja katkaista kiimaani juoksua kohtaan. Eli näköjään olen hyvin terveellä pohjalla harrastukseni kanssa. Ja kyllä se edelleenkin vie omasta ajasta ison osan, joksi en laske perheen yhteistä aikaa.
Voikaa hyvin ja tehkää hyviä valintoja. Sydämellä.
On hyvä asia panostaa perheeseen. Voin kokemuksesta sanoa, että se aika minkä lapset olivat kotona, tuntuu jälestäpäin tosi lyhyeltä. Omaan harrastukseen ehtii keskittyä myöhemmin enemmän, toki kuntoa ja valmiuksia kisailuun kannatta pitää sopivasti yllä. Näin arvelee papparainen, jolla on tällä viikolla taas vaihteeksi ilo ja kunnia olla lastenlasten kaverina. Kyllä he keksivätkin paljon tekemistä, onneksi myös liikuntaa kuuluu ohjelmaan.
PoistaHyviä arveluja kovakuntoiselta papalta. :) Heinäkuusta asti enemmän ja vähemmän oireillut vasemman reiden sivu oireilee taas vähän. Mutta nythän on hyvä töövätä kun tämä ns. ylimenokausi. :)
PoistaTähänhän sopisi tämä paljon radiosta kuultu laulun pätkä: "Puhu mitä puhut, mutta juoksemista älä lopeta".
VastaaPoistaMinulle omassa vaatimattomassa juoksuharrastuksessani nuo "kisat" ovat tärkeitä motivaattoreita. Niiden avulla saan itseni ohjelmoitua jonkinlaiseen ohjelman mukaiseen treenamiseen.
Kisojen osallistumismaksut ovat todellakin suuria.Lisäksi tulee nuo Onnin mainitsemat matkustus- ja majoituskustannukset. Taloudellinenkin panostus on merkittävä, mutta silti vielä pieni verrattuna moniin lasten ja nuorten liikuntaharrastuksiin, varsinkin joukkuelajeissa. Aikuiset joutavatkin maksamaan omista harrastuksistaan niin halutessaan. Monet ovat valinneet Onninkin valitseman tien. Tiedän, että minulle,laiskanpulskalle ja mukavuudenhaluiselle treenaajalle, se ei sovi. Pitää olla "kisa"tavoite edessä, että saa piiskattua itsensä lenkille säännöllisesti. Toiset on sitten niitä kovempia jätkia ; )
Valtaosaa aktivoi juoksemaan joku kisatähtäin. Toki monet, kuten Wanha P, juoksevat silloin tällöin muutoinkin, mutta hyppäävät ohjelmiin ottaessaan jonkun kisan tähtäimeksi. Isona porkkana sana: Tavoite.
PoistaSitten on tämä meidän vähemmistö, joiden pitää yrittää välillä olla pois lenkkikenkien sisältä. Meidän tavoiteet ovat "vain" itse juoksussa. Hyvän olon saanti (kuin huume/muu hormonaalinen nautinto), kunnon nousu, oman testilenkin ajan paraneminen, juostavuuden paraneminen = treenimäärien kasvun mahdollistaminen... Tuo kaikki onnistuu ilman kilpailua - pelkästään itseä vastaan kilpaillen, kuten kuitenkin valtaosalla myös kisoissa.
Silti itsekin kaipaan isompiakin haasteita. En ole ihan tarkkaan miettinyt seuraavaa, mutta en yllättyisi, jos haluaisin juosta Iisalmi-Nivala n.132km reppujuoksuna, ABC-huoltamoilta itse huoltamana. Tuo alle 17h30min. Oishan tuossakin muistelutavaraa kiikkustuoliin? :) Tuo olisi hyvä välietappi suuremmalle porkkanalle (Nivala-Kuopio, köyhänmiehen Spartathlon).