#lihr100h - PÄIVÄUNET TODEKSI osa. 3/3

 OSA 1/3... OSA 2/3...

4.VRK...jatkuu...

                      Ihmettelen hiukan, miten motivaatio on niin kova, vaikka 400km jo täyttyi - mieli tekee silti juosta lisää. En jää kuitenkaan asiaa liiaksi pohtimaan, sillä onhan päivä liian kaunis turhan pohdinnalle. Olemme molemmat radalla. Vihdoin Jannellakin täyttyy 250km. Ajassa 95h 10min. Hiukan myöhemmin olemme molemmat yhtä-aikaa "juomapisteellä". 

                       Ensin juomaa, jotta jaksaa onnitella. Nyt ollaan jo limiteillä. 

                       Veijo saapuu jälleen tsekkaamaan tilannetta ja kannustamaan. Veijo kysyy, joko neliäsataa on täynnä. -"joo, nyt on tällä hetkellä noin 414kilsaa". Veijon ilmettä en saa kuvattua, se oli paljon puhuva. Samalla lasken juomapullon ja lähden juoksemaan reitille. Veijo lähtee mukaan pyörällä. Kerron, että akilles on vaivannut nyt kohta vuorokauden, ja miten se oli pahana, sitten hieman löystyen. Nyt se tuntui taas jonkun verran, muttei käynyt vielä kipeää. Sanon Veijolle isommin pohtimatta, että lopetan heti, jos akilles tulee taas kipeäksi, kun tavoitekin on nyt täynnä. -"Ei passaa ruveta nyt hevosteleen". Kun Veijo alkaa nauramaan, tajuan samalla, miten mieletöntä tuli juuri sanottua.

                      Tällaiset monipäiväiset - miksei 24h kisatkin - ovat niin vaikeasti järkiperäisesti perusteltavissa, ettei sitä kannata aivan tosissaan yrittääkään. Itse pidän kuitenkin sillä tavalla näitä monipäiväisiä "tervejärkisinä", että näissä jäät aika nopeasti kiinni, jos olet joku päivä haaskannut omaan kuntoosi nähden liikaa energiaa radalle. Tässä täytyy siis osata hallita omat voimat aika suvereenisti.

                     Tavoitteet ovat ylittyneet molemmilla selvästi. Silti radalla nähdään kello.12 asti kolme juoksijaa/kävelijää, sillä Jani (Pumppi) oli aamu kahdeksasta asti kuvaamassa ja tsemppaamassa. Itse olinkin aamun tunteina päättänyt testimielessä vetääkkin maksimit kello.12, eli 4.vrk loppuun ja katsoa sitten, onko enää miehestä mihinkään. Tässä epävirallisessa koitoksessa kun oli nyt hyvä testata monenlaisia juttuja.

                    4.vrk jälkeen Jannella on kasassa 251,7km ja minulla 421,5km.


VIIMEISET 4h

                    Oletteko joskus kiristäneet maratonin lopussa? Aika harvoin se edes onnistuu. Usein sitä on niin väsynyt, ettei lähde mitään. Itse onnistuin nyt kiristämään radalla olo tahtia viimeisen reilun 7h ajan. Ja olo oli klo.12 jälkeen sen mukainen - yli 7h loppukirin jälkeen.

                   Janne toipuu puoli yhden maissa radalle. Janne toteaa lähtiessään pilke silmäkulmassa, että jää sinä vuorostaan lepäämään. Janne oli sinnikäs kaiken aikaa. Lähes 12h/vuorokausi kävelyä. Tuo neljä kertaa ja viidettäkin päivää Janne aloitti hyvällä motivaatiolla. Janne sai lopulta jopa yli 13km kasaan vielä lopputunneilla. Janne on kiistatta Nivalan kaikkien aikojen paras kävelijä. En ainakaan ole kuullut paremmasta.

                   Itse olen kovan puristuksen jälkeen kuin kuiva sitruuna, joka on unohtunut puristimeen. Yritän silti. Hieman ennen klo.13 käynistän taas kellon. Joka kierroksen jälkeen vedän kourallisen apetta ja useita desejä juomaa, mutta en palaa millään. En sitten millään! Olen kierros kierrokselta aina vain uupuneempi. Tuntuu kuin olisin ollut ikuisuuden radalla, ja takana on vasta kolme kierrosta. Taas kourallinen sipsejä ja 70%:sta tuoremehua, jota join yksinomaan viimeiset neljä vuorokautta veden lisäksi. Vähän on jo sumuinen olotila. Muistan kaverin toiveen. Kierros vielä siis, kaverin isän muistolle. Jotenkin jaksan tuon kierroksen tuon ajatuksen voimin hieman edellistä paremmin.

                  Sitten menen sisälle. Riisun kosteat vaatteet 34:nen kerran. Viimeisen kerran, tällä erää. Menen tyypilliseen tapaani nestekippojen kera sohvalle jalat koholla lepäämään. Vapisen kuin haavan lehti. Olen aivan finaalissa. Voimat riittävät juuri ja juuri juomaan. Ajatus edes istumaan noususta tuntuu liian kovalta. Kuulen välillä Jannen käyvän huoltopöydällä, sepeli ropisee. Askeleen äänet loittonevat - ropina vaimenee - Janne se siellä vielä painaa. Pumppi myös. Kovia kavereita. Latinki on ollut niin kova, että tuntuu hetken luuseri ololta levätä, kun toiset vielä painaa.

                  Puolen tunnin lepäilyn jälkeen alan horjuvin askelin kerätä kamoja - aina välillä levähtäen. Tämä oli tässä. Tässä tilassa en keksi enää mitään "järkevää" syytä palata radalle keräämään ehkä 1-2 lisäkierrosta. Akilleskin on melko turvoksissa. Syitä alkaa löytymään, kyllähän te tiedätte, jos sille puolelle alkaa kallistua. Mutta silti päätös tuntuu edelleen erittäin fiksulta. Unkarissa sitten, jos on tarvis. Nyt ei hevostella, ei.

                  Laskin juoksevani kuvainnollisesti 400km matkalla Hämeenlinnaan asti, mutta kuulema menin ohi Janakkalankin? Kaloreita kului pelkästään lenkeillä 34 000 kcal. Kydöntieltä on kotiini noin 2,5km matka. Tuntui kuin olisimme poistuneet jostain kaukaa ja palanneet Nivalaan. Niin tiiviiksi tuli tuo reitti, että se eristäytyi mielessä muusta Nivalasta. Todella terapeuttistakin, jos sen oikein ottaa.

                 On kiitosten vuoro. Kiitettäviä on niin paljon, että käykö(?), jos lausun YHTEISEN kiitoksen!!! KIITOS KAIKILLE!!!

                 Lopuksi vielä maininta, millä kengillä juoksin tuon 427,3km. Ensinnäkin käytin Ylivieskan InterSportissa teettämiä pohjallisia. Minulla oli kolme pohjallisparia mukana, joita kaikkia käytin. Kaikki ovat samanlaisia. Itse en käytä mitään lisäpehmukkeita, muuta kuin pohjalliset vain lenkkareihin. Jokaisella on vähän omat jutut tässä mielessä, sillä jalat ovat jokaisen juoksijan henkilökohtaiset työkalut.

                 178km juoksin Brooksin Glycereillä. Ne ovat aika vahvasti vaimennetut. Taas yksilöllistä, mutta minä käytän mieluusti nuita, jos jalkapohjat alkavat mennä helliksi tai nilkan seudulle (esim. akillekseen) alkaa tulla painetta. Toisaalta reilu vaimennus aiheuttaa välillä tuntemuksia lonkanseudulle, väsyttää sitä osaa jaloista.

                 135km juoksin Nike Zoom Pegasus 31:llä, jossa on droppi vain 2mm, eli päkiän ja kannan ero. Aivan ihanteellisen tuntuinen, kuin sukka jalassa. Tuo ei edes rasita niin paljoa esim. akillesta kuin luulisi, sillä minulla on näin pitkissä niin hiipivän matala askel, että dropin merkitys on olematon. Tämä oli erityisen hyvä, jos lonkanseutu tai reisiosasto alkoi väsymään. Sen sijaan tämä oli hieman kevyemmin vaimennettu ja jalkapohjien ollessa hellinä, oli silloin nämä taas huonompi valinta.

               76,5km Pegasus +30:llä. Aivan ykkös peruskengät. Ei missään mielessä aivan huiput, mutta toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Näitä pitäisi tilata varastoon.

               37,8km Pegasus +30 puolinumeroa isompi koko. Tämä jäi vähälle käytölle, koska jalkaterä ei ehtinyt turvota, joten nämä sitten vähän hankasivat, kun jalka oli kenkään liian pieni.

                      Lopputulokset näettä tilastopljäyksestä. Olotila on erittäin tyytyväinen ja onnellinen. Säähän oli kaiken aikaa aivan priima, joka varmasti hieman mairittelee tätä tulosta. Mutta otetaan nyt tämä hieno tulos vastaan. Nyt syyskuun loppu juoksematta. Ja tarvittaessa lokakuun alustakin vielä vähän aikaa. Tarkoitus on palata harjoittelun pariin sauvakävelyillä ja siitä sitten pikku hiljaa hölkkää sekaan. Koossa on tälle vuodelle jo lähes 4000km juoksua (3987,2km), joten eiköhän tuota hetken kärsi olla juoksematta. :=)

Ps. Ilmoittautuminen Unkariin lähti. Vielä odotellaan, hyväksytäänkö minut epävirallisiin MM-kisoihin. Yes! Aika makia ajatella - MM-kisat. Tässä starttilistaa tällä hetkellä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.9.2014