100h JUOKSUUN VIIKKO AIKAA

                          Kun juoksu ei päätykkään... pala tulevaisuudesta...

                          Päivä on hyvällä alulla. Kello 12. Lähden rauhallisin mielin juoksemaan. Juoksen kaksi tuntia täyteen. Otan nestettä, otan energiaa. Riisun hikoutuneet vaatteet pois päältäni. Sitten suihkuun? Ei, vaan kuivaa, uutta lenkkivaatetta niskaan ja sitten uudestaan sama kaksi tuntia, samaa reittiä. Ja sitten taas - ja taas. Välillä vähän pidetään jalkoja ylhäällä. Ripustellaan kosteita vaatteita kuivaan. Rasvataan ihoa - huolletaan. Välillä syödään hieman paremmin, lämmintä ruokaa. Mutta sitten taas, ja aina vaan. Puolen yön maissa mennään sitten viimeistään suihkuun ja vähän huolletaan. Sen jälkeen nukutaan muutama tunti. Viimeistään klo.6 ollaan taas samalla lenkillä. Taas kaks tuntia. Nestettä ja energiaa, sitten taas uudet kuivat vaatteet päälle, ja sitten taas - ja aina vaan.

                          Tuohon kaikkeen ei vain mennä, siihen on pakko valmistautua niin harjoittelemalla kuin myös henkisesti. Jossain vaiheessa itse ultrajuoksijaakin alkaa vähän ahdistaa, jos ei fyysisesti, niin ainakin henkisesti. "Aina vaan - ja sitten taas". Se ei vain mene itsestään.


                         Jotkut laskevat pehmeään sohvanojaan nojaten laskimella, mitä se vaatii, kun juoksee esim. 100h aikana 300km tai 400km. 80-100km saattaa vetää vuorokaudessa jokunen kohtuu helpostikin. Mutta miettikääpä, kun sitten herätyskello soi seuraavana päivänä klo.5.05. Ja sama alkaa uudestaan, aina vaan. Jalat on kenties jäykät, kipeät ja jopa tyhjätkin, mutta silti sinun täytyy löytää keino päästä taas eteenpäin. Ja vieläpä siten, että jää voimia päästä liikkeelle myös seuraavana ja sitä seuraavana päivänä.


                         Olen Yiannis Kouroksen kanssa samaa mieltä siitä, että todellinen ultrajuoksu alkaa vasta sitten, kun on menty päivä ja kaksi, ja mennään aina vaan. Itse pääsin kesäkuussa aloittamaan kolmatta vuorokautta. Nyt haluan nähdä viidennen päivän alkavan ja kulkevani yli 400km. Ja ennen kaikkea mitä siitä jää mieleen, sisälleni. Miltä se tuntuu. Miten siitä selviää jne. Kiehtovia kysymyksiä kaikki. Jokin käsitys tuli kesäkuussa, mutta se vaatii nyt uuden kokemuksen, jotta käsitys laajenee.

                          Tasan viikon päästä se alkaa. Seuranta sivu on TÄÄLLÄ ja seuranta/keskustelu #lihr100h  

                       Tässä on ollut vähän ongelmia tuon oikean jalan nivusen/lonkan kanssa. Ennen 6vrk juoksua oli vasemman jalan nivusessa. Tänään kävin vielä hierojalla. On siellä vaan kovat kiristykset. Täytyy toivoa, että nivunen/lonkka asettuu ja vetristyy tämän viimeisen viikon aikana. Aikaisemmilla kerroilla ennen koitoksia vaivanneet jutut eivät ole sitten vaivanneet itse koitoksessa. Toivotaan, että sama linja jatkuu. Yksi vaihtoehto olisi levätä loput päivät. Viimeksi liiallinen keventely vei tuntuman juoksusta, joten sitäkään en haluaisi. Täytyy mennä siis "herkällä korvalla" suunniteltua ohjelmaa pitkin, joka ei kyllä ole mikään hirmu kova.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.9.2014