#lihr100h - PÄIVÄUNET TODEKSI osa. 1/3

OSAT 2/3... OSA 3/3...

                       Monille on tuttu 100m juoksu. Jotkut käsittävät vielä jotenkin 100km juoksun, vaikka sitä on jo vaikea hahmottaa, sen ollessa n.2½ maratonia. Maraton, kun on tavattoman monelle kääntämätön paikka - saati vetää 2½ yhteen putkeen. No, tässä ei nyt puhuta siitä vaan 100 tunnin juoksusta. Hyvä ystäväni, Janne Kukkola, puolestaan käveli 100 tuntia. Sata tuntia = neljä vuorokautta ja neljä tuntia siihen päälle, jos joku ei jaksa 100 tunnin mielettömyyttä tarkemmin laskea.

                        Tässä olemme valmiita 100 tunnin prässiin. Kuten Joni totesi eka iltana pyöräillessään mukanamme: -"Tämä on brutaalia, jos joku". 

                        Valikoimme keskustan liepeiltä, taajaman päättymisen rajoilta, hyvältä tuntuvan n.1,4km lenkin, jota aloimme mättämään tiistaina 16.9. kello. 12.00. Kaiken oli määrä loppua lauantaina 20.9. kello 16.00. Numerot vaihtuvat urheilukelloissa sekunnilleen samassa ajassa lähdön merkiksi. Toivotamme toisillemme hyvää matkaa.

1.VRK...
                        Kaikki lähtee liikkeelle hyvin odottvaisin mielin. Jannella oli ollut polvituntemuksia, minulla nivusvaivaa. 5h lämmittelyn jälkeen huokaisemme. Olimme päässeet ainakin liikkeelle ilman suurempia tuntemuksia. Ehkä tästä tulee jotain. 95h jäljellä. Minulla 40,4km, Jannella 25,2km kasassa. Illan suussa pojat käy tsemppaamassa - Jani ja Joni. Jo muutamassa tunnissa koemme reittiympäristön aika eläväiseksi. Se vähän häiritsee. Ajatus 100 tunnista tässä tilassa hieman ahdistaa. Meno on kuitenkin helppoa - pidättelevää. Ilta tulee nopeasti.

                     Yhteys maailmalla tapahtuvaan alkaa hiljalleen löystyä. Koitan jollain iltatauolla käyttää telkkaria auki. Olin laittanut jonkun pitkävedon kotiliigaan. En enää muistanut mitä veikkasin. Katson hetken tyhjällä katseella sääkarttaa ja Seija Paasosta. Sammutan saman katseen aikana telkkarin, miettien miksi edes sen aukaisin. Olen jo toisaalla, joten alamme olla kotonamme. Olemme reitillä. 1,4km samaa rataa, aina uudestaan ja uudestaan. Ulkopuolinen elämä loittonee. Samalla ihmiset ympärillä alkavat tiedostaa meneillään olevan jotain poikkeavaa. -"juoksettako te koko päivän" - kysymyksiä alamme kuulla. Vastaan: -"kyllä, montakin päivää".

                         Pian on kello 24 tietämissä. Virtaa olisi, mutta on säästettävä. Tässä on vielä 88h jäljellä. Tilanne 10h jälkeen: Onni 85km, Janne 50,3km. Molemmat ovat sangen tyytyväisiä alun saaliiseen. Kovasti tekisi mieli laittaa kello herättämään aikaisin, mutta tyydyn kello 4.53 aikaan. Alussa täytyy malttaa eritoten.

                        Pienen pyörimisen jälkeen nukahdan. Tunteroisen syvän unen jälkeen puikkelehdin tavaroitteni keskeltä wc:n - ja takaisin. Sen jälkeen alkaa onneton ja ponneton nukkumisen jatko. Ehkä käyn välillä unessa, mutta huomaan aina olevanikin hereillä. Katson kelloa. Surkea yritys nukkua päättyi klo.3.09. Naps, kahvinkeitin päälle. Onko kukaan käynyt vielä ulkona? Jos kävis, ajan kuluksi, totean twitteriin syödessäni aamupuuroa. Fiilis on silti upea. Latinkin on niin kova, että on nautittavaa juosta aamupostiautojen seassa. Kilsoja kertyy. Pian vajaan 16km yöllinen aivopieru on takana.   
                       100km tulee täyteen kokonaisajassa 17h26min. Keijo vierailee rinnallamme. Koko Nivalan Garmin Team oli siis mukana tukemassa. Aamulenkillä katson hyvilläni kelloa, ehdin soittamaan tyttärelleni ennen hänen kouluun menoa. Puhelu ei kuitenkaan tavoita tyttöä, sillä en muistanut hänen lukujärjestyksen muuttumista. Oman pesueen ääntä on tärkeä saada kuulla - se antaa voimia.

                    Ensimmäinen vuorokausi päättyy 8km odotuksia (ennustetta) isompaan saldoon. 125km lämmittää ja tulee tosi helposti. Minulla jää peräti 1h30min lepoaikaa ennen toisen vuorokauden alkua. Janne kävelee ensimmäisenä vuorokautena upeasti 70,3km. 


2.VRK...

                      Vasta toisen vuorokauden toinen lenkki on keskivauhdiltaan hitaampi kuin kesäkuun 6vrk juoksuyrityksen nopein lenkki! Kaikki sujuu oudon helposti. Huollossa samat kuviot toistuu kerrasta toiseen. Jalkaterät on huollettava huolella, muuten olet ennen pitkää siipirikko. Tällaisella paketilla saa ison avun jalkojen puhdistukseen.

                      Jossain vaiheessa Polven Teppo veivaa lenkillään. Vaihdetaan muutama sana. Teppohan voitti taannoin oman lajinsa MM-kisoista sekä hopeaa että pronssia! 

 

                    Teppo on muutoinkin positiivista energiaa ympärilleen säkenöivä persoona. Tulen aina hyvälle mielelle nähdessäni Tepon veivaamassa hymy korvissa. Toisena päivänä yhä useampi alkaa ihmetellä touhuamme. What´s about now -tyyliin. Tietysti juoksijankin näkökulmasta alkaa olla perin koomista tulla samoja koiran ulkoiluttajia vastaan 2-3 kertaa saman päivän aikana. Erittäin hyviä koiran ulkoiluttajia olivat kaikki yhtä tapausta lukuunottamatta. Nimittäin eräällä tätillä oli flexi "pikkasen" liian löysällä. Energinen koira juoksi kovaa vauhtia kapuloitani kohden. Sain nopealla sivuttaisjuoksulla pelastettua ehkä omat jalat, mutta myös koiran jäämästä jalkojeni alle. Omistajan kommentti tuoreeltaan: -"No se tekee nuin ku juoksee". Ajatelkaa! Sanoin, ettei se saa tehdä, ja pidähän vast´edes naru tiukemmassa otteessa. Eihän koira tietysti uutta temppua ehtinyt neljän vuorokauden aikana oppia, mutta ehkä tapaus laittoi tätin miettimään - tai sitten ei.

                   Karski huumori kahden miehen asumasta huoltomökistä pitää nauruhermot löysässä ->>

                       Toisena päivänä lisääntyi myös ohikulkijoiden kannustus. Kiitos kaikille tasapuolisesti tsempeistä! Unohtamatta twitter-kansaa. Myös kotiväki vieraili pari kertaa, joista ensimmäinen kerta oli keskiviikko iltana. Päivä oli alkanut hyvän matkaa ennen aamuneljää, joten illalla kaksi viimeistä lenkkiä alkaa jo painamaan. Silti olen ollut monta kertaa harjoituslenkeillä vähäenergisempikin. On ensiarvoisen tärkeää tiedostaa, miten syvällä kulloinkin sukeltaa, jotta voi aloittaa taas seuraavana aamuna kohtuullisella hapella.
                  Janne julistaa Whats appissa hieman ennen klo.18 taistelun kivun kanssa alkaneeksi. Rakkolaastari sujahtaa Jannen kantapäähän. Illalla, hieman ennen puoltayötä meillä on koossa seuraavanlainen saalis kilsoja: Janne 110,3km, minulla 194,0km.

                  Torstai-aamussa on paljon tapahtumaa. Kello 6.09 aamulenkilläni tulee 200km täyteen. Eli ajassa 42h 9min. Luen aamulla kännykkäni viestit ensimmäisen lenkin jälkeen syödessäni taas jotain. Saan suruviestin pitkäaikaisen hyvän ystäväni isän kuolemasta. Hän pyytää tsemppausten lisäksi kiertämään kierroksen hänen isänsä muistolle. Kunnioitan myös hyvän ystäväni toivetta, että pidän tämän omana tietonani. Minulla on paljon ystäviä, joten uskon tämän jäävän myös arvoitukseksi tämänkin tekstin jälkeen. Halusin tuoda kuitenkin tämän esille, sillä niin moni asia voi vaikuttaa ja koskettaa noin pitkässä suorituksessa.

                  Seuraavalla lenkillä Janne nilkuttaa pahannäköisesti. -"Ryökäle sitä ojaa - sanoin jo eka päivänä.. jospa tämä polvi tästä kermottuu". Näen Jannen yrittävän liuskamaisen ojan yli jopa peruuttamallakin. Minun mielestäni se ei ollut varsinaisesti oja vaan liuska/alamäki, jossa oli noin 30cm nousu liuskan lopussa. Sopivalla askelkevennyksellä sen pystyi vetämään aika nätisti. Mutta polvivaivaisille tosi paha tietysti - ei kahta puhetta. Tämä on brutaalia?

                     Janne puree hammasta ja voittaa taistelun polvea vastaan. Muutaman tunnin jälkeen Janne kävelee Vanan lippalakki vakioasennossa. Lantio nytkähtelee mallikkaasti kuin Saint´s Michelinin alusvaatenäyttelyissä. Tässä hommassa voi välillä kuulla jopa meukkaamista, mutta aina myrskyn jälkeen tulee pouta sää. Tiesihän Kari Tapiokin sen jo aikaa sitten.

                    Toinen vuorokausi tulee päätökseen. Juoksen aavistuksen liian innokkaasti sen viimeisen 10km. Aikaa kuluu vain 68min. Siihen sisältyy kaikki juoma, syömä ja vedenheittopaussitkin, sekä lyhyet kävelypätkät juoksun välissä. Jätän taas reilun tunnin "palautumisaikaa" toisen vuorokauden viimeisen lenkin ja kolmannen vuorokauden ensimmäisen lenkin väliin. Minulla on koossa 230km (225km+105km). Janne on saldossa: 130,8km (70,3km+60,5km).


3.VRK...

                     Ohjeita ja neuvoja tulee välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mielestäni ohjeita/neuvoja/muistutuksia tuli avain asioista sopivasti/henkilö. Itse tykkään enempi pyytää neuvoa kuin saada niitä, kun suoritus on meneillään. Eri asia on sitten, kun ollaan harjoittelun äärellä. Suorituksissa joutuu kuitenkin niin paljon pinnistämään oman suunnitelman ja ajatusten kanssa, ettei siihen kaipaa hirveästi ulkopuolisia mausteita. Nämä ovat erittäin yksilöllisiä asioita. Esim. taustallani paljon vaikuttanut Koskisen Pasi antoi poikasen lentää, jota arvostin paljon. Liika huopaaminen rupiaa ottamaan päähän. Luonne kysymys sekin. Entisenä keihäänheittäjänä minulla on erittäin latautunut mielentila, kun olen suorittamassa. Saatan olla jopa hieman vihainen. Joskus se häiritsee vähän itseänikin. Urheilija on kuitenkin parhaimmillaan aitona itsenään.

                   Yhtä kaikki, kaksi tarpeellista ja erittäin hyvää neuvoa sain kahdelta ystävältäni. Toinen tuli Hietapuolen Bekeleltä, joka muistutti osuvasti, että "janoon kuolee ennen kuin nälkään". Toinen taas Leskelän Jyrkiltä: -"Älä anna lihaksen jäähtyä". Pasin kanssakin puhumme pari kertaa puhelimessa, mutta enempi se on sellaista henkistä varmistelua ja fiiliksen nostoa. Pasin ääntä on aina mukava kuulla. Ja olipa Pasi kerran pahassa paikassakin, kun soitin, heh,heh...

                 Mäkstölöy -huudot kaikuvat. Joka reissu tulee jotain ihmeellisiä sanoja. Pärjäisiköhän tuolla sanalla Unkarissa? Mennään torstai-iltapäivää kohden. Kaksi miestä kerää kilometrejä nöyrästi. Jos ei ole ennen suoritusta nöyrä niin aikansa kierrettyään samaa rataa, tulee nöyräksi. Garmin Team Nivala (minä, Janne, Joni, Jani ja Keijo) pitää kaiken aikaa hullun hauskaa chattia whatss appissa. Ei olisi uskonut kuinka piristävää läppää siellä saatiin aikaiseksi - vaan mitä poijjat?

                 Toisessa osassa mm. Mitä Janne keksi myöhään torstai-iltapäivällä motivoidakseen itseään tuleviin kilsoihin? Ja mikä soppa siitä syntyi? Se ja paljon muuta jatko-osassa   #lihr100h - PÄIVÄUNET TODEKSI osa. 2/3, joka ilmestyy lähiaikoina... Tässä kuva tieto ja ruokailukeskuksesta.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.9.2014