Meitä oli viis jamppaa matkassa. Näin pitkälle yhteislenkille oli kaksi uuvempaa kaveria. Molemmat selvisi reissusta varsin heleponnäkösesti. No, onhan pojat jo kyntensä näyttäneet puolimaratonilla ja toinen täydelläkin matkalla. Tällänen 33km retki näky kääntyvän sangen heleposti. Pojat kuulostaa olevan niin lahajakkaita, että tekevät halutessaan hienot ennätykset vuosien saatossa.
Jonkun verran koiteltiin kierrellä noita maalaisseutuja, jotta ois rattosampaa jolokotella tuo matka (klikkaamalla saa kuvan isommaksi)
Kaikille taisi olla sopivasti ennen kulkematonta baanaa. Ja kun vauhtiin päästiin, alkoi juttukin lentää hyvään malliin. Paluumatkalla junassa jo nauratti lähes juttu kuin juttu. Tuumattiin siinä, ettei me taijja tarvita ravintolavaunua.
Ite otin poikkeuksellisesti tämän lenkin paastopainotteisena. Siirtymiseen päivineen päivä kesti yli 4h. Sinä aikana 50%:ksi lantrattua tuoremehua join 7dl, ei muuta. Liekkö johtunut siitä, mutta näin potun tiellä 30km kohilla. Muut oli vähä, että mikä pottu, mutta kyllä siellä p**kele pottu oli - vai tä? :) ... Jep, no anyway, ruoka ja neste maittoi kyllä sitten kotona.
Ainoa negatiivinen asia oli, että nivunen oli jonkun aikaa lenkin jälkeen häijjyn tuntunen. Täytyy nyt ottaa kyllä tarkasti tämä viimeinen reilu viikko, jotta ei mene heti kättelyssä torsoksi "oma karsinta juoksu Unkarin 6d kisaan". Eli vähintään 400km pitää juosta 100h aikana. Että ehjänä sais olla nuin niin kuin lähtiissä.
Lenkki näytti olevan kaikille oikein lepponen ja helppo, joten lenkin kaikki hurjimmatkin fantasiat täyttyi reilusti. Tässä lenkin data. Ja varmasti laitettiin lopuksi juna haisemahan!!!
Lopuksi pieni video reissusta. Että kiitosta vaan kamuille!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 6.9.2014
videossa sellainen asiavirhe, että oltiin lentokentäntiellä, ei niemelänkyläntiellä.
VastaaPoistaIlahduttaa lukea, kun Toisella on hyviä suunnitelmia. Jos yksi ei osoittaudu vielä nyt täysin otolliseksi niin on olemassa ajatus numero kaksi. Ei käy sitä vahinkoa, että maukas prosessi häiriytyisi liikaa. Varsinainen riemunaihe on se, että sisäinen maisema antaa ryhtyä näin hurjiin elkeisiin, kuin mitä tässä on meneillään. Aina mutistaan uhrauksista. Voisiko kuitenkin olla kyse siitä, että yksilöllä on mahdollisuus tehdä hyvää elämäänsä tälläkin tavoin näkyväksi? Minulle se on se innostava näkökulma. Siksipä on mukavaa lukea näitä juttuja! Hyvää matkaa taas�� t. Petteri v.
VastaaPoistaKiitos paljon, Petteri! Kyllähän juoksussa paljon erilaisia vaihtoehtoja. :) On tämä kivvaa touhua.
Poista