Joillekin liikunta voi olla este, vaikka ei olisikaan liikuntarajoitteinen. Sitä estettä ei näy, sillä he ovat estyneitä - syystä tai toisesta. Este on estyneen pään sisällä. Se on hyvin konkreettinen. Toisille se voi olla jopa ahdistava. Toiset taas ovat jo vaipuneet sille puolen esteisyyttä, että ovat jo luovuttaneet ajatuksen liikkumisesta.
Liikkuminen voi muodostua esteeksi, jos ei kehtaa liikkua. Syystä jos toisesta. Jotkut häpeävät kuntooan, toiset ulkonäköä tai vaatetusta. Syyt ovat usein juurikin häpeä keskeisiä, ja estyneen itsensä sisällä. Jotkut eivät kehtaa/uskalla edes puhua siitä, toiset sentään purkavat pelkojaan ystäville. Nämä ihmiset tarvitsevat rohkaisua! Sillä tästä vaietusta esteestä kärsivät yllättävän monet - vaietusti. Asia on monille tabu. Siksi päätin kirjoittaa siitä, rohkaista liikunta-intoisia ihmisiä ponnistamaan tämänkin kiven yli.
Oman liikunta-esteen yli päässeet huomaavat lähes poikkeuksetta, että pelko/häpeä olikin ollut turhaa. Ja niinhän se totta vie onkin. Olemme kaikki lajitovereita, päämäärä yhteinen. Meidän kuuluisi liikkua ja nauttia elämästä esteettä. Jokaisen joka pystyy liikkuun, pitäisi pystyä että kehdata liikkua. Rohkaistukaa! Ainakin itse kohtalaisen usein ulkoilevana tulen hyvälle mielelle, kun näen jonkun uuden kasvon liikkumassa. Ilo on aina yhteistä. Liikkumisesta tuleva hyvänolon tunne ja ilo on väistämätön. Sille raitille päässeiden puolesta ollaan kaikki iloisia. Ikään, kuntoon ja ulkonäköön katsomatta. Jokainen liikkuja on voittaja - ennen kaikkea oman elämänsä voittaja.
Otan vielä tähän loppuun yhden esimerkin urheilupiireistä. Olimme kerran erään maratonin lähtöviivalla. Lähes poikkeuksetta kaikilla oli urheilukaupoista ostettuja merkkikuteita yllä. Puheensorinan tavoitteista katkaisi, kun lähtöviivalle asteli hoikkarakenteinen mies, hyvin vanhoissa, kuluneissa urheilukamppeissa. Juoksukengät oli hyvin käytetyn näköiset. Mitä tuumasimme? Tuossapa taisi tulla voittaja, sillä juoksukamppeet on tehty liikkumista varten ja tuo mies on todella liikkunut. -"Nuo ovat yleensä kovimpia juokseen". Mies oli monen sisällä samantien idoli. Ja elävä esimerkki siitä, että mitä vanhemmat vaatteet ja kengät sen parempi. Liikkumiseen ei tarvi bling-blingiä.
Meillä Nivalassa on paljon upeita harrastusmahdollisuuksia, sekä teitä,
polkuja että tapahtumia päästä nauttimaan liikkumisen tuomasta hyvästä
olosta. Nyt auringon alettua paistamaan yhä kirkkaammin, lähdetään liikkeille koloistamme kohti kesää. Raitilla nähdään!
Liikunnallisin terveisin, Onni Vähäaho
Hyvä juttu! Muutama vuosikymmen sitten pidettiin jotenkin pipipäänä lenkkeilijää, joka ei ollut tavoitteellisesti treenaava huippu-urheilija. Onneksi nyt kehtaa jo valoisaan aikaan hölkätä tai kävellä omalla tyylillään vaikka ei starttiviivalle tähtäiskään.
VastaaPoistaRohkeasti vaan ulkoilemaan, oma hyvinvointi paranee ja jos ei tiellä halua kuntoilla, niin merkittyjä polkureittejä löytyy jo runsaasti.
Monelle varmaan onkin este jo se ettei mukamas kehtaa lähteä lenkille vanhoissa verkkareissa. Olen jo muutaman vuoden työmatkallani, autonratissa bongannut parikin lenkkeilijää joilla aina vaan on samat kamppeet päällä. Eikä ne tosiaankaan ole mitään uusinta uutta. Mutta he tuntuvat olevan aina liikkeellä, säällä kun säällä. Yleensä siinä vaiheessa jo harmittelee kun ei itse ole juoksemassa !
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Mielestäni muoti on se, mitä on kelläkin päällänsä. En ihmettelis, vaikka hieman kuluneet vaatteet tulisivat kohta muotiin. Ihmiset kaipaavat saada olla sellaisia kuin ovat. Hulluinta on se, että paine kaikesta kehittyy jokaisella omassa päässä. Kuitenkin puhuttelevinta tulee aina olemaan se miten kohtaamme toisen lajitoverin. Hymy ja tervehdys on parasta mihin meistä kukanenkin voi sonnustautua.
VastaaPoista