perjantai 8. helmikuuta 2019

400 000 SIVUJEN KATSELUKERTAA - VIIMEINEN KIRJOITUS?

              Iso kiitos mielenkiinnosta. 28.3.2012 kirjoitin ensimmäisen blogitekstin tähän nykyiseen blogiini, jossa siis tänään täyttyi 400 000 katselukerran raja. Ensimmäisetä kirjoituksesta on aikaa 6v 10kk 11päivää, eli 2508 päivää sitten. Eli noin 159 katselukertaa /päivä keskimäärin. Kuulostaa aika tavanomaiselta. Välillä, kun on hiljaisempia ja välillä vilkkaampia päiviä. Joukossa on oikeasti sivuille hakeutuneita, sekä vahingossa ajautuneita, että roskasivustojen pyrkimyksiä. Eli normaalia blogimaailmaa kaikkinensa.

             Lokakuussa 2017 olin perustamassa Nivalan Polku ry yhdistystä. Yhdistyksellä on myös hyvin päivittyvät facebook -sivut (itse en ole facebookissa), jossa ilmoitellaan mm. tulevista tapahtumista, Iso-Sydänmaan vaellusreitin tilasta ja yhteislenkeistä. Kaikki tämä vähentää minun oman blogin tarvetta ainakaan nykymuodossaan.

             Lopetin myös viime vuoteen tavoitteellisen kuntourheilun. Jatkan toki liikkumista, mutta vailla tulostavoitteita, lähinnä ulkoilun tuomasta hyvästä olosta nauttien. Joskus on toki kiva käydä myös salilla, sillä vanhetessaan on hyvä huolehtia myös lihaskunnosta. Tämä kaikki vähentää minun tarvetta kirjoitella täällä ainakaan nykymuodossa juoksuista ainakaan totulla tavalla.

             Olen pohtinut jopa, että onko tämä pian 7-vuotta täyttävä blogi edes tarpeellinen enää? Mitä mieltä sinä olet? Jos saan yli 20 hyvää perustelua eri ihmisiltä tämän tekstin kommenttikenttään niin saatan jatkaa kirjoittelua. Joka tapauksessa otteeni tulee muuttumaan. Poistan juoksumäärä tilastot ja viikko seurannat. En näe enää pelkkää ulkoilua harrastaessani niillä arvoilla mitään isompaa merkitystä. Pohdin, onko minulla enää mitään uutta annettavaa. Miksi sinä seuraat blogiani? Kuinka moni blogiani lukee? Ilmaise kommenttikentässä itsestäsi.

             Eli, jos haluat minun jatkavan tätä blogia - kerro miksi. Perustelut kommenttikenttään. Minimi 20 eri henkilöä. Hyviä perusteluja.



Onni Vähäaho, Nivalassa 8.2.2019

12 kommenttia:

  1. On ollut kiva lueskella kisa ja treenilenkkien tuntemuksia. Sulla kun ei nuo kaikki kisat/lenkit ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä ;) Olen tässä vuosien aikana miettinyt kuinka teidän blokkareiden päähän voi jäädä noin tarkkaan kaikki kokemukset. Kai siihenkin oppii, mutta minulla lenkit/kisat tahtovat olla tasaista puuroa.

    VastaaPoista
  2. Blogisi on ollut ja toivottavasti on edelleen tsemppari, virkistyttäjä, hyvän tuulen tuoja ja siinä sivussa hyvä liikkumiseen motivoija!
    Ehkäpä voisit jatkaa vaikka harvakseltaankin...Sinun oppisi on tullut tätä kautta meidän tietoon ja osittain ainakin omalle kohdalle hyväksi perusteeksi monista asioista!
    Toivoopi Katjuska

    VastaaPoista
  3. "Aikansa kutakin,sano Onni,kun perze terwattiin"🤣Eiku jatka vaan,tilastoilla ei väliä,carpe diem..

    VastaaPoista
  4. Sain tietää blogistasi jossain vaiheessa vuotta 2012 ja olen lukenut jokaisen tarinan, NHL-päivitykset vain ylimalkaisesti, mutta muut ajatuksen kanssa. Jos nyt lopetat kirjoittelun, voin saada vieroitusoireita enkä ole varma, pystyisinkö enää polkuja tamppaamaan.
    Että harkihte nyt vakavasti, kannattaako lopettaa, kirjoita ainaki kerran kuussa, sillä vois jotenki selvitä.

    VastaaPoista
  5. Vuosien ajan ollt kirjoittanut hyvää sisältöä. Kolme viimeistä vuotta olen blogiasi lukenut. Aluksi meni koko ilta, kun on niin paljon hurjia juttuja. Lähtötilanteesi oli ollut lähellä sitä missä itse olin.

    Suhteesi luontoon näissä kirjoituksissa tekee vaikutuksen. Ja sitten nuo tapahtumat ja testit on ihan oma lukunsa... Minun tietoisuus juoksukokemuksien tuomista jopa filosofisista oivalluksista perustuu myös Onnin pohdintoihin. Se täytynee jotain sellaista perusasioiden äärellä oloa...

    Itelle blogi tuli ihan alussa innostaksi, kun laitoit vauhteja ja kuormitustietoja jokaisesta lenkistä. Opin näin itekkin vähän siitä alkeita, joka oli välttämätöntä sopivan hitaan treenivauhdin älyämisessä. Meinasin juosta liian kovalla kuormalla. 0loittelijana näin myös sen pitkän polun joka tuloksiin tarvitaan. Tämä blogi on niitä jättiläisiä jonka harteilta on helpompi lähteä ite kuntoilua kokeileen.

    Tommi

    VastaaPoista
  6. Sinulla on todella paljon lahjoja kirjoittamisen saralla niin monen muunkin asian lisäksi. Toivotaan että tavalla tai toisella jatkat meidän lukijoiden iloksi, miten sitten päätätkin lopulta.

    Aloin muisteleen, että milloin tämän blogin olen ekaa kertaa löytänyt. Joskus 2013 aikana kuitenkin arvelisin. Tämä pitää kyllä sisällään paljon hienoja tarinoita, jotka itseänikin suuresti motivoinut liikkumaan. Etuoikeutettuna olen saanut olla jossain myös mukana.

    Ja onnea myös Nivalan Polulle vuoden liikuttajapalkinnosta 2018 Nivalassa!

    VastaaPoista
  7. Kyllä sulla niin hyvi tekstiä ja tarkkaa analyysiä tulee! Et koitahan nuori mies jatkaa juttuja vielä mietit 5 vuojen päästä uuvestaan! Sinä kannustat ihmisiä liikkumaan ja se on huippu hyvä! Vähennä jotain mut elä lopeta! Se on vähä niinku sanotaan " jokainen voi Suomessa ruveta yrittäjäksi vaan harva pystyy sitä lopettamaan!😉

    VastaaPoista
  8. Minulla tuli eteen samat mietteet kun oman blogini tavoite täyttyi. Pidin vähän taukoa ja harvemmin tahtia. Minulle on kiva kuulla juoksukaverin kuulumisia, joku toinen käyttää siihen puhelinta tai naamakirjaa, sinun meininki on löytynyt näppärästi blogista. En seuraa niinkään treeni/kisatuloksia vaan odottelen raportteja seikkailuista ja huomioita elävästä elämästä.

    VastaaPoista
  9. Vähennä mutta älä lopeta. Absolutismi ei sovi kaikille;) Eteenkin hurjimmista lenkeistä yms. Ois kiva saada tarinaa...

    VastaaPoista
  10. Sukuni on Nivalasta ja blogisi seuraaminen on tänä päivänä yksi harvoista "linkeistäni" tuolle seudulle. Juoksuun hurahtaneena on ollut ilo lukea treeneistäsi ja välillä hulluista tempauksistasi - siis näin ei-ultrajuoksijan näkökulmasta ;) Olisi sääli menettää se, olethan yksi parhaista juoksublogisteista.

    VastaaPoista
  11. Ultrajuoksijana, korpifilosofina mutta etenkin kirjoittajana, olen juuri saanut ensimmäisen kirjani arviointivaiheeseen valmiiksi ja kirjoittanut blogiani vuodesta 2011, kannatan kaiken kirjoittamisen suhteen vapautta, kirjoita juuri niin kuin sinusta hyvältä tuntuu ja etenkin juuri silloin kun siltä tuntuu.

    Sitten kun pääset/joudut kirjoittamisesi kanssa samaan tilanteeseen kuin minä, että siitä tulee sisäinen pakko ja melkein työtä (josta ei makseta, vielä...) niin huomaat että kurinalaisella kirjoittamisella ja juoksuharjoittelulla on yllättävän paljon yhteistä.

    Jos blogin kirjoittaminen tympii niin harvenna tahtia, muuta tapaa - tee lyhyttä päiväkirjaa tai kerran kuussa isoja päivityksiä, pitkiä tekstejä ja paljon kuvia.

    Mutta kirjoittamista älä lopeta. Samalla dokumentoit historiaasi ja kotiseutusi tapahtumia esimerkiksi lapsillesi tai muille, kuten kommenteista sait lukea.

    VastaaPoista
  12. no nyt siellä on vihdoin oikea asenne sille 24h/200k-retkeilyllekin.
    -järvelä-

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.